lauantai 23. tammikuuta 2016

Dopattua säätä vai ei?

Kuva 1
Kaksi merkittävää pintamittauksiin perustuvien sääaikasarjojen ylläpitäjää järjesti 20.1.2015 yhteisesti koordinoidun tiedotustilaisuuden, jonka pääviesti oli se, että vuosi 2015 oli mittaushistorian lämpimin. Tämä on poikkeuksellista, sillä muistini mukaan amerikkalaiset Kansallinen ilmastotietokeskus (NCEI, entinen NCDC) ja Nasan GISS-instituutti eivät aiemmin moista yhteistä tiedotustilaisuutta ole pitäneet. Tiedotustilaisuus on verkosta kuultavissa ja sen esitysmateriaali nähtävissä tästä linkistä.

Kirjoitin jo aiemmin bloggauksen viime vuoden lämpötiloista satelliittimittauksiin perustuen, enkä niitä asioita tässä enää toista. En siis epäile, etteikö vuosi 2015 olisi ollut lämpötilaltaan aivan kärkipäässä lyhyen mittaushistoriamme aikana. Koko 2000-luku on ollut globaalisti keskimääräistä lämpimämpi, ja viime vuonna trooppisen Tyynenmeren mereen kertynyttä lämpöä ilmakehään vapauttanut El Nino nosti vuoden keskilämpötilan rankingin kärkipäähän kaikissa aikasarjoissa.
Kuva 2: NCEI:n Thomas Karl

Kaltaiseni skeptikon mieleen nousi kysymys, miksi moinen yhteinen koordinaatio. Äkkiseltään keksin muutaman pohdinnan arvoisen asian. Ensinnäkin huolimatta rajusta ja jo vuosia jatkuneesta propagandasta ihmiset eivät ole kovin huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mikä näkyy jokseenkin kaikista isoja huolenaiheita koskevista kyselyistä – myös yhdysvaltalaisista. Ehkä tiedotustilaisuudella ja parilla asteen kymmenesosalla haluttiin lisätä kriisitietoisuutta?

Toinen syy saattoi olla se, että molemmat satelliittiaikasarjat, RSS ja UAH, jo pari viikkoa aiemmin julkaisivat tuloksensa. Ne eivät vahvistaneet pintamittaussarjojen tuloksia ”maailmanennätyksestä”. Saattaa olla, että pinta-aikasarjojen ylläpitäjät kokevat merkityksensä uhatuksi, ja yhteisellä esiintymisellä koettivat tulla esiin ja vahvistaa sanomiaan.

Kuva 3: GISS:n Gavin Schmidt
Kolmas selitys nousee vuoden 2009 Climategate-sähköpostiskandaalista, jossa pintasarjojen nykyiset johtajat nousevat esiin viestiketjuissa, joissa pohditaan tarvetta taannehtivasti manipuloida aikasarjoja näyttämään lämpenemistä, jotta mittausten trendi myös tällä vuosituhannella saataisiin edes etumerkin osalta samaksi, mitä ilmastomallinnukset osoittavat. Joka tapauksessa sekä Nasa-GISS:n Gavin Schmidtiä että NCEI:n Thomas Karlia pidetään omissa maissaan politisoituneina virka- ja tiedemiehinä, mikä tietysti ehkä maailman politisoituneemmassa tieteenhaarassa on normaalia vaikkakaan ei perinteisen tieteen filosofian periaatteiden mukaista. Poliitikon on tehtävä politiikkaa ja se vaatii laajaa julkisuutta.

Kuva 4:
RSS-sarjan tuotteiden
korkeuspainotukset
Mutta jätän tähän nuo enemmän poliittiset pohdinnat, ja keskityn seuraavassa siihen, miksi pintamittaus- ja satelliittiaikasarjat näyttävät erilaista muutosta. Kummatkaan niistä nimittäin eivät kerro koko totuutta. Olennaista on ymmärtää, että pintamittaussarjat yrittävät kertoa maanpinnalla havaituista lämpötiloista, kun satelliittisarjat mittaavat paksumpia ja laajempia ilmakerroksia. Esimerkiksi satelliittisarjojen alemman troposfäärin tuote (TLT) mittaa lämpötilaa maanpinnasta lähes kymmenen kilometrin korkeuteen painopisteen ollessa noin kahdessa kilometrissä, ja alemman stratosfäärin tuote (TLS) kymmenestä kolmeenkymmeneen kilometriin painotuksen ollessa noin 16 kilometrissä (Kuva 4).

Pintasarjat siis mittaavat sitä lämpöä, jonka mekin aistimme, mutta joka on vain murto-osia todellisesta ilmakehän lämmöstä vertikaalisesti. Satelliittisarjat mittaavat kattavasti ilmakehän kerroksittain kymmenien kilometrien korkeuteen, mutta eivät pysty kertomaan tarkasti muutamien metrien korkeudessa tapahtuneita muutoksia. Sääilmiöt kuitenkin tapahtuvat sekä maan pinnalla että useiden kilometrien korkeudessa.

Vaakasuorassa suhteessa on samankaltainen kattavuuskysymys. Kun pintasarjat joutuvat luottamaan tuhansiin yksittäisiin sääasemiin, jotka pääosin sijaitsevat maalla, satelliitit mittaavat kiertoradallaan tasaisen varmasti niin mannerten kuin merien yllä olevia ilmakerroksia. Jälkimmäiset mittaavat kattavasti koko maapallon, kun
Kuva 4.1. GHCN-sääasemaverkoston sijainti näkyy hyvin
värillisinä täplinä. Harmaana loistavien maa-alueiden ja
valkoisten merialueiden lämpötilat pintasarjoissa
ekstrapoloidaan tai suomeksi sanottuna koetetaan arvata.
ensimmäisten kattavuudet painottuvat mantereiden asutuille alueille, merillä sijaitseviin saariin ja poijuihin, joiden sijainnit eivät jakaudu tasaisesti maapallomme pinta-alalle. Tämä näkyy selvästi oheisesta kuvasta 4.1. Väittäisin jopa, että maasääasemien sijainnit yhä useammin asutuskeskuksissa ja altistuminen niiden lämmölle (ns. lämpösaarekeilmiö) tosiasiassa vääristää jonkin verran pintamittaussarjojen tuloksia.

Kattavuusongelmien lisäksi pari muutakin asiaa varjostaa pinta-aikasarjojen ennätysvuotta vähän samalla tavalla kuin dopingepäilys varjostaa urheilijan saavutuksia. Ensinnäkin pinta-aikasarjoja justeerataan kuukausittain tavoilla, joiden oikeutusta on mahdotonta arvioida. Alla olevasta professori Ole Humlumin Climate4you-blogista lainatusta kuvasta 5 näkyy yksi esimerkki.



Kuva 5

Kuvan punainen murtoviiva esittää tammikuun 2000 lämpötilapoikkeamaa, jonka arvo toukokuun 2008 tilastossa oli 0,17 astetta. Tuo arvo on viimeisen reilun seitsemän vuoden aikana muuttunut lähes 20 kertaa ja oli nyt viimeisessä tilastossa 0,26 astetta. Vastaavasti sinisen viivan kuvaama tammikuun 1910 arvo -0,28 °C on muuttunut arvoksi -0,44 °C. Justeerausten seurauksena vuosien 1910 ja 2000 tammikuiden alkuperäinen 0,45 °C:n lämpötilaero on lähes kaksinkertaistunut 0,7 asteeseen. Näin on tapahtunut koko GISS-aikasarjalle 2000-luvulla tehtyjen justeerausten seurauksena. 1880-luvun ja 2000-lukujen alkujen välinen lämpötilaero oli vielä vuonna 2001 noin 0,5 °C. Nyt se on noin asteen verran, joten justeeraamalla ilmasto muuttuu melkoisesti ainakin graafeissa. GISS-sarjan ylläpitäjät ovat koko ajan vakuuttaneet tietojen olevan tarkkoja ja oikeita, mutta maalaisjärki sanoo, että nuo muuttuvat justeeraukset eivät voi kaikki olla oikein. Justeerauskulttuurista johtuen me emme tiedä, mikä vuoden 2015 lämpötilaennätyksen arvo on vaikkapa vuonna 2020.

Toinen minua häiritsevä asia on pinta-aikasarjojen ja satelliittiaikasarjojen kasvanut ero. Kun seuraavassa kuvassa esitetyt NCEI:n pintasarja ja RSS:n TLT-satelliittisarja seurasivat toisiaan melko hyvin vuosina 1979 – 2005, on ero viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut huolestuttavasti. Kuvan 6 musta katkoviiva esittää punaisen NCEI:n ja sinisen RSS:n lämpötilapoikkeamien erotusta ja paksumpi harmaa viiva ko. erotuksen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa.

Kuva 6

On selvää, että ero ei voi loputtomasti kasvaa, ellei ilmakehässä ole tapahtumassa jotain mullistavaa. Toisaalta ns. voimistuvan kasvihuoneilmiön pitäisi tietokonemallinnusten mukaan aiheuttaakin jonkinlainen mullistus, ja sellaista ilmastotutkimus on etsinyt jo muutaman vuosikymmenen ajan. Nimittäin sen pitäisi lämmittää varsinkin trooppisen vyöhykkeen ylempää troposfääriä, jonka kautta lämpö lähtee siirtymään kohti napoja. Tuota ilmakehän kerrosta emme pysty pintamittauksilla seuraamaan, mutta satelliiteilla pystymme. Alla on ”mullistuksen” kuvaaja RSS:n noin 10 km:n korkeudelle painottuvan TTS-sarjan kertomana.

Kuva 7
Kuvaaja osoittaa, että trooppisen alueen ylemmän troposfäärin lämpötila ei ole merkitsevästi muuttunut viimeisten 36 vuoden aikana vaikka vuosien välistä vaihtelua sielläkin näkyy. Kasvihuoneilmiötä voimistavaa ”mullistusta” ei siis ole tapahtunut. Sen vahvistavat myös radiosondein tehdyt luotaukset. Ja se on iso ongelma ilmaston voimakasta lämpenemistä markkinoiville tahoille. Hypoteesille ei saada vahvistusta mittauksista. Kun tämän asian paljastavat satelliittimittaukset eivät ole löytäneet trendinomaista lämpenemistä lähes 19 vuoteen, on ymmärrettävää, että pinta-aikasarjojen ylläpitäjät eivät tiedotustilaisuudessa halunneet pitkään puhua ilmakehän kattavammista mittauksista. Olin kuitenkin myönteisesti yllättynyt siitä, että NCEI:n Thomas Karl oman esityksensä lopussa lyhyesti mainitsi asiasta, ja esityksen toiseksi viimeiseksi kuvaksi oli otettu sekä satelliitti- että radiosondimittausten tuloksia. Niitä ei siis kokonaan ”unohdettu”. Olen tuon kuvan sijoittanut alle.

Kuva 8


Käynnissä oleva El Nino ja viime vuoden lämpimyys näkyy hyvin myös muissa yllä olevan kuvan 8 sarjoissa alinta 200 millibaarin radiosondi sarjaa lukuunottamatta.

Kuten tammikuun ensimmäisessä bloggauksessani yritin arvailla, tästä vuodesta saattaa tulla globaalin keskilämpötilan ennätysvuosi kaikissa aikasarjoissa. No, kotimainen vuotemme ei ole alkanut kovin lämpimissä merkeissä, mutta luonnon vaihtelu voi aiheuttaa yllätyksiä. Täytynee joka tapauksessa seurata muutamilla välitarkasteluilla alkukesällä ja syksyllä, miten 2016 selviää kärkitilan tavoittelussa.

27 kommenttia:

  1. Pinta- ja satelliittisarjojen eroista sekä vuoden 2015 lämpötiloista on mielenkiintoinen kirjoitus englanniksi täällä:

    http://www.examiner.com/article/what-the-satellite-temperature-record-is-telling-us-about-earth-s-climate

    VastaaPoista
  2. Mietityttää vain, että onko enää missään jäljellä alkuperäisiä, korjaamattomia mittauksia. Jos niitä ei ole käytettävissä, kaikelta ilmastotieteeltä putoaa pohja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä raakamittausaineistot löytynevät ainakin hajautetusti mittausasemien ylläpitäjiltä. Mutta niiden uudelleen kokoaminen ja käsittely, jos sellainen joskus osoittautuisi tarpeelliseksi, olisi tietysti niin iso urakka, ettei siihen kukaan mielellään ryhtyisi.

      Muistelen, että Hadley Centerin - siis ehkä eniten arvostetun brittiläisen pintasarjan ylläpitäjän - nykyinen johtaja Phil Jones joutui tunnustamaan julkisesti, että hänen laitoksensa oli hukannut kymmenisen vuotta sitten lopullisesti bittiavaruuteen niin justeeraustiedot kuin kootun materiaalin varhaisemmat versiot ml. raakamittaustiedot. "Vahinkoja" tietysti sattuu, mutta Jones sai pitää virkansa, mitä hieman hämmästelin.

      Poista
  3. Ilmastopapisto on osannut tehdä itsensä tarpeelliseksi. Eihän kukaan saa enää mitään selvää aineistosta, kun se on eri algoritmein sekoitettu.
    Parempi tapa toimia olisi ehkä ollut luokitella yhteen ainestoon yhdellä tavalla tehdyt mittaukset ja toiseen sitten uudella tavalla tehdyt. Näiden aineistojen sarjoitus olisi ollut oma taiteenlajinsa, mutta epäilemättä riittävää päällekkäisyyttä olisi esiintynyt, että jatkokohdat olisi saatu siloiteltua.
    US Puheenvuorossa Timo Huolman ehdotteli muistaakseni jotain tuollaista. Etten nyt mene ottamaan kunniaa itselleni järkevästä ajatuksesta.

    Osa noista lämpötilaoikaisuista on epäilemättä aiheellisia, mutta tarkistusmahdollisuus on aika heikko. Yksittäisten asemien kohdalla tulokset vaikuttavat peräti väärennetyiltä. Olen kuitenkin nähnyt sellaisenkin asematulosten oikaisun, missä korjaus oli päinvastainen tuohon "oikaisemalla lämmittämiseen" nähden.

    VastaaPoista
  4. On tietysti oikein, että kertynyttä aineistoa tarkkaillaan ja virheet korjataan mutta kovin uskottavaa ei ole, jos vanhoja havaintoja korjaillaan jatkuvasti alaspäin ja uudempia ylös. Laadin huvikseni kuvaparin, joka näyttää selkeästi, millä tavoin NOAAn laskemat ja julkistamat vuotuiset keskiarvopoikkeamat ovat muuttuneet vuosien 1998 ja 2015 välillä. Kuva on katsottavissa tuolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuota NOAA:n dataa tarvitse enää paljonkaan viilailla, niin kuvaajasta tulee ihan suora 60-luvulta tähän päivään asti. Esityöt on jo tehty loistavasti.

      Poista
    2. Lisäsinpä Konitohtorin poliklinikan blogiluetteloon, kun blogin nyt vasta huomasin.

      Poista
  5. Mielenkiintoista on, että pintamittaussarjan lämpötila lähti nousuun 90-luvun alussa. Samaan aikaan GHCN:n mittausasemien lukumäärä putosi n. 12000 puoleen eli n. 6000. Kuten arvata saattaa suljetut mittausasemat sijaisivat pääosin kaukana asutuskeskuksista.
    Pintamittaussarja ei itseasiassa ole todellista dataa vaan mallinnettua dataa, joka on väännetty noudattamaan AGW-agendaa.

    Pekka

    VastaaPoista
  6. Ilmaston lämpeneminen huolettaa yhä useampaa suomalaista. Nousua paljon tai jonkin verran huolestuneiden määrässä viime vuodesta on peräti 9 prosenttiyksikköä. Tämä käy selville Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS:n) vuoden 2015 mielipidetutkimuksesta, joka julkistettiin 21.1. puolustusministeriössä.

    Työllisyystilanne Suomessa, 87 % (86 % vuonna 2014),
    kansainvälinen terrorismi, 83 prosenttia (74 %),
    Euroopan talouden näkymät, 79 prosenttia (78 %), turvapaikkaa Euroopasta hakevien määrän kasvu, 75 %
    Syyrian tilanne, 72 prosenttia (51 %),
    ilmaston lämpeneminen 72 prosenttia (63 %),
    turvapaikkaa Suomesta hakevien määrän kasvu, 71 %
    joukkotuhoaseiden leviäminen, 71 prosenttia (68 %), uskonnolliset ääriliikkeet, 70 prosenttia (62 %),
    kehitys Venäjällä, 69 prosenttia (75 %),
    maahanmuuttajien määrän kasvu Suomessa, 67 % (43 %),
    tietoverkkoihin kohdistuvat uhat, 62 prosenttia (63 %) Ukrainan tilanne, 56 prosenttia (74 %).


    http://www.defmin.fi/tehtavat_ja_toiminta/viestinta/maanpuolustustiedotuksen_suunnittelukunta_mts/mielipidetutkimukset/suomalaisten_mielipiteita_ulko-_ja_turvallisuuspolitiikasta_maanpuolustuksesta_ja_turvallisuudesta.7638.news

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No media näkyy epäonnistuneen tehtävässään koska meille on vakuutettu ilmastonmuutoksen olevan ihmiskunnan suurin uhka, joka voi johtaa jopa ihmiskunnan tuhoon.

      Onko 20 vuotta jatkunut valtiollinen ilmastokauhupropaganda ollut siis turhaa,
      tai muuten jotenkin puutteellista, ainakin sitä on tullut riittävästäs, meinaan ettei määrästä ainakaan voi olla kyse.

      Ilkka

      Poista
    2. Tuossa luvussa on varmaan mukana Pariisin hypetystä, mikä oli ennennäkemätöntä.

      Poista
  7. Roy Spencer on kirjoittanut hyvän artikkelin samasta aiheesta.
    Tässä eräs poiminto:

    But since the government has framed virtually all of the research programs in terms of human-caused climate change, that’s what the funded scientists will dutifully report it to be, in terms of supposed causation.

    Joten ei ole odotettavissa että graafien suunta juuri muuttuu.
    Paitsi tietenkin jos kongressin tutkimuksessa sitten lopulta paljastuu jotain selvää vääntelyä, josta ei selittämällä selviä.

    Presidentin vaihdos jos menee republikaanien piikkiin tuo varmaankin muutoksen.


    VastaaPoista
  8. Mikko kiemurtelee, kun on menettämässä lempimantransa:" ei ole lämmennyt 20 vuoteen". Tuo tokaisu ei kyllä pitänyt aieminkaan paikkaansa, mutta hyvällä kirikanpoiminalla se upoosi tiettyyn porukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikset saman tien kertonut paljonko on lämmennyt? Milloin katastrofi tulee tällä vauhdilla?

      Poista
    2. Paleotutkimusten perusteella on pääteltävissä, että ilmasto on mieluummin viilenemässä kuin lämpenemässä lähivuosikymmeninä. ”Lämpenemispaussi” saattaa olla osa noin 85-vuotisen aurinkoperäisen Gleissberg-syklin maksimivaihetta ja sen orastavaa kaartumista viileneväksi trendiksi. Jos tämä pitää paikkansa, vuosisadan puolivälissä oltaisiin minimivaiheessa ja vuosisadan lopulla jälleen maksimivaiheessa ( http://lustiag.pp.fi/data/pdf/LC_Uitto12_sf_syklit.pdf - vihreä pisteviiva).

      Poista
    3. Jatkossa ei välttämättä ole tarvetta ”dopata” ilmastomittauksia, sillä luonnolla itselläänkin on tapana kehitellä pidempiaikaisia lämpenemis- ja viilenemiskausia. Niistä tuoreimpina esimerkkeinä keskiajan lämpökausi ja pieni jääkausi. Gleissberg-sykli on vain eräs ilmaston syklisen vaihtelun ilmentymä. On olemassa sitä lyhempiä ja pidempiä syklejä, jotka yhdessä muodostavat syklisen ilmastonvaihtelun kokonaiskuvan. Ilmasto voi olla lämpenemässä lähivuosisatoina luontaisestikin, jos on uskominen mm. vuosilustotutkimuksen syklisyysanalyysien perusteella tehtyihin päätelmiin. Niiden mukaan keskiajan lämpökauden kaltaiset olot voivat olla toistumassa. Ilmiö liittyy 1000–1500-vuotisen syklisyyden vaihteluihin. Enemmän asiasta: http://lustiag.pp.fi/data/pdf/onko_ilmasto_lammennyt.pdf

      Poista
  9. Tomi taas sotkee ilmaston ja sään, tosin kuten CAGW poppamiehetkin tarkoitushakuisesti.

    Ei yhdellä länpöpiikillä, olkoonkin väärennetty ole kummempaa vaikutusta trendiin, joka pitäisi laskettaman pitemmältä aikaväliltä.

    Nythän maailman johtavin ilmastotiede on sotkenut ja väärentänyt tarvittavan datan koiran syötyä vieläpä raakadatan eli käsilläolevasta aineistosta ei kyllä löydy
    luotettavaa kuvaa edes nykyilmaston tilasta verrattuna ilmastohistoriaan.

    http://www.climatechangedispatch.com/2015-global-temp-or-how-some-scientists-deliberately-mistook-weather-for-climate.html

    Ilkka

    VastaaPoista
  10. Vielä oudompi on Tomin kommentti Mikon menettämästä lämpenemättömyysmantrasta. Jos en väärin muista, Mikko on tainnut arvella tästä vuodesta tulevan ihan oikeastikin mittaushistorian lämpimimmän. Toki yksi pääsky ei kesää tee eikä yksi vuosi romauta mitään.

    VastaaPoista
  11. Nämä Ylenantajan doupatut toimittajat ottavat päähän. He kun tyrkyttävät mielipiteitään kaikkien mielipiteinä mm. siinä, että nyt on tulossa ihan hirveät kelit, kun lämpötilan ennustetaan nousevan jopa viiteen asteeseen ja lumet lähtee.

    En minä ainakaan ole antanut heille lupaa kertoa, mitä mieltä minä olen tästä lämpenemisestä. Toivotan sen avosylin tervetulleeksi. Tuo 27 pakkasta sai mennä ja pysyä poissa.

    VastaaPoista
  12. Epäilenpä, että katsommepa mitä tahansa todellisia alueellisia mittaustuloksia, niin tulos on samankaltainen:

    Germany Sees No Statistically Significant Warming This Century, Analysis Shows
    http://notrickszone.com/#sthash.p4kC1zbf.dpuf

    Eli keinotekoisesti väsätty ilmaston näennäinen lämpeneminen ei perustu todelliseen mittausdataan vaan mallinnettuun huuhaa-dataan.

    Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsinpä vielä kuvan 4.1., josta selviää yhdellä vilkaisulla, miten harvasta pintamittausverkosta mm. GISS ja NCEI globaaleja lämpötilojaan arpovat.

      Poista
    2. Näinhän se piiri pieni pyörii...

      "In total we analyzed 181 stations globally. For these stations we calculated the differences between the adjusted and non-adjusted linear 100-year trends. It was found that in the two thirds of the cases, the homogenization procedure increased the positive or decreased the negative temperature trends."

      Lähde: http://www.itia.ntua.gr/en/docinfo/1212/

      Ilmastoveijarien työtä säästääksemme, emmekö voisi sopia, että globaali lämpötila mitataan vain yhdellä mittarilla. Paikka voisi olla vaikka Pariisissa (keskustan metroaseman ulostulon vieressä). Uskoisin ettei globaalin ilmaston lämpötiladatan tarkkuus tai luotettavuus juurikaan kärsisi. Tarkkuus saattaisi jopa parantua jos mittariksi valittaisiin 10 desimaalia näyttävä digimittari.

      Pekka

      Poista
  13. Mittareista vain 7% mittaa tarkkuuden, jolloin virhemarginaali on <1%.

    N. 65% on sitten jo pielessä ja kuitenkin NOAA pääsee mittaustarkkuuteen 0,01c.

    Joten kyllä se niin tarkoituksellista on, että pientä kulkijaa alkaa huimata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Absoluuttinen tarkkuus ei olisi kovin suuri ongelma, kun puhutaan anomalioista, jos mittarikalusto olisi pysynyt samana. Toki niitäkin pitää kalibroida ja kuntoa tarkkailla.

      Isoin ongelma tahallisen justeerauksen lisäksi on mittarien poistaminen varsinkin kylmiltä alueilta ja korvaaminen malleilla. Kartoissa mittapaikat saattavat silti näyttää olevan olemassa.

      Sitten on vielä tämä UHI:n vaikutuksen kasvu kaupunkin laajentuessa.

      Poista
  14. Niinse tarkkuus oli < 1C.

    http://www.surfacestations.org/

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Se tarkkuus. Lisäksi se oli 7,9% ei 7%.
      Kylläpä lipsahti.

      Poista
    2. No ei se <1% ollut oikeestaan väärin kun suuren osan
      sääasemia mittaustarkkuus on noin < 3C eli 1%.

      Ilkka

      Poista