Huolestuttaako ilmaston lämpeneminen?

Maailman ylivoimaisesti suosituimman ilmastoblogin, Watt's Up With That:n, vakiokolumnisti Willis Eschenbach kirjoitti lyhyen jutun, joka herätti minussa vanhan skeptikon. Kun en usko kaikkea lukemaani, halusin tarkistaa, josko Eschenbachin väitteet voisivat olla todenmukaisia.

Kuva 1

Willis Eschenbach halusi osoittaa otsikolla "Pitäisikö meidän olla huolestuneita", että viime vuosikymmenien lämpeneminen ei ehkä ole ollut kaiken ilmastonmuutosmekastuksen arvoista, eikä lämpeneminen ole jakautunut ollenkaan niin tasaisesti, kuin ilmastohälytystä huutavien teorian mukaan pitäisi olla. Hänen mukaansa eteläinen pallonpuolisko ei ole lämmennyt juuri ollenkaan, tropiikki vain vähän ja pohjoisella pallonpuoliskollakin on merkkejä lämpenemisen pysähtymisestä. Ja kaikkialla muutokset ovat niin pieniä, että huoleen ei ole suurempaa aihetta. Kuvassa 1 näkyvät suuntaa antavasti ne alueet maapallon pinta-aloineen, joilta kunkin graafin lämpötilat on mitattu.

Kuva 2: Willis Eschenbachin kuva

Eschenbachin kirjoituksen linkki on tässä, ja hänen tarjoamansa kuva 2 on vieressä. Kuvasta saa tietysti em. vaikutelman. Oikeastaan vain pohjoisella kalottialueella on nähtävissä yhden Celsius-asteen suuruusluokassa olevaa lämpenemistä viimeisen 34 vuoden ajalta. No asteen kymmenesosissa olevaa lämpenemistä näkyy myös kravun kääntöpiirin ja pohjoisen napapiirin välisellä alueellakin, mutta tuon alueen eteläpuolinen maapallo ei Eschenbachin kuvassa näytä lämmenneen mittausvirhettä enempää. Tuoksi mittausvirheeksi olen olettanut tässä tarkastelussa asteen kymmenesosan.

Eschenbach laati kuvansa käyttäen Alabaman yliopiston ilmastontutkimusyksikön UAH-aikasarjaa, joka laaditaan maata kiertävien satelliittien mittausten perusteella alemman troposfäärin (ilmakehän alimman noin 10 kilometrin) keskimääräisestä lämpötilasta. Minä ajattelin tarkistaa Willisin viestin käyttäen RSS-aikasarjaa, jonka laatijat ovat Remote Sensing Systems-yhtiöstä (RSS). Se on yksi maailman johtavista satelliiteista mikroaaltojen taajuuksilla mitattujen tietojen analysoijista. Sekä UAH että RSS käyttävät samaa raakadataa, mutta prosessoivat ne toisistaan riippumatta.

Eschenbach käytti kuukausittaisia tietoja, mutta minä halusin käyttää vuosittaisia keskilämpötiloja vertailun vuoksi. Alla ovat laatimani kuvat samasta asiasta ja samassa järjestyksessä. Olen noiden sinisillä kuvaajilla merkittyjen vuosikeskiarvojen lisäksi pannut punaisen 4. asteen polynomikuvaajan ja ohuella mustalla viivalla lineaarisen trendin ajalta 1979-2013. 

Davosin ilmastokonsensuksesta

Eräs lukija pyysi minulta kommenttia Davosin vuosittaisen talousfoorumin ilmastonmuutoskeskusteluun. No lupasin sellaisen, ja tässä se on. Olen pettynyt aikaansaannokseeni, mutta yhtä väsynyttä jargonia oli kaikilla tuohon keskusteluun osallistuneillakin. Mitään uutta en keskustelussa kuullut. Siitä huolimatta kannattanee lukea juttu loppuun, sillä tärkeintä saattaakin olla se, mitä jutussa et kuule.

Ban Ki-moon

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, jolle senioriteettiin luultavasti perustuen annettiin alkupuheenvuoro, esitti kaikkein väsyneimpää YK-jargonia ilmastonmuutoksesta. En viitsi referoida tarkemmin hänen sanomisiaan, mutta tässä lyhyesti poliittinen viesti: Ensi syksynä pidettävään Ki-moonin johtamaan kokoukseen kaikkien hallitusten täytyy tulla lompakot täynnä rahaa tai ainakin rahalupauksia, jotta tulonsiirto pohjoisesta etelään onnistuu YK:n millenium-tavoitteiden mukaisesti ja Pariisin ilmastokokous 2015 saa aikaan kansainvälisen ilmastosopimuksen. Onkohan meillä puhuttu tästä asiasta järjestöjen ja puolueiden sisällä tai niiden välillä?

Jim Yong Kim: YK:n palkkasoturi millenium-tavoitteiden saavuttamiseksi. Samaa jargonia kuin Ki-moonilla, mutta paremmalla englannilla.

Al Gore

Ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen (CAGW) ikoni Al Gore, jonka ennustusten mukaan Jäämeri oli jäätön jo viime vuonna, kertoi CAGW-äärisääilmiöden aiheuttaneen ennennäkemätöntä tuhoa maailmassa viime vuonna. Hänen mukaansa mm. Filippiinejä viime syksynä raadellut hirmumyrsky Haiyan ja sitä miedompi USA:n koillisrannikkoa koetellut Sandy johtuivat merien lämpenemisestä. Kummallista on se, että lämpötila-aikasarjat eivät todista mistään erityisestä lämpenemisestä eivätkä hurrikaaniaikasarjat todista ilmastollisen kiihtymisen puolesta? Gore taitaa vetää juttujaan edelleen taikurin hatusta? Yleensäkään äärimmäisten sääilmiöiden esiintymisen yleistymisestä ei ole empiirisiä havaintoja. Tästä asiasta en viitsi panna edes linkkiä, sillä jopa IPCC on kanssani samaa mieltä.

Vaimon kiinnostuksesta kasvihuonekaasuihin

Kuva 1

Vaimoni, joka on suhtautunut lähinnä huvittuneen tai kärsivällisen hyväntahtoisesti ilmastoharrastukseeni, yllätti minut muutama päivä sitten. Kun lämpötilat hänen harmikseen reilu viikko sitten sitten laskivat täällä lähes 20 asteella, tuli keskusteluun taas kasvihuoneilmiö. Vaimo epäili siinä olevan jotain vikaa.

Minä tietysti kaivoin esille sääkartat ja muutaman tilaston Suomen säävaihteluista selittääkseni tilannetta. Yritin kertoa, että sää vaihtelee paljon, eikä tällä seuraavan parin viikon tai jopa maaliskuuhun yltävällä pakkasjaksolla ole juurikaan tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Menemättä syvemmälle monitahoisesti polveilleen keskustelun yksityiskohtiin vaimoni halusi jossain vaiheessa selvityksen ilmakehän koostumuksesta ja aivan erityisesti noiden pettureiksi luokittelemiensa kasvihuonekaasujen osuudesta siinä. No, minunhan oli pakko tehdä asiasta kuvat, jotka nyt jaan tässä bloggauksessa.

Kuvassa 1 on kaasukehämme keskimääräinen koostumus (kuvat suurenevat niitä klikkaamalla). Sen merkittävimmät aineet, typpi, happi ja argon, eivät ole normaaliolomuodoissaan ns. kasvihuonekaasuja. Ne siis eivät absorboi infrapunasäteilyä. Tuossa kuvassa kolmanneksi näkyvä vesihöyry on ylivoimaisesti merkittävin syy siihen kasvihuoneilmiöön, joka osaltaan (mutta siis vain osaltaan) pitää planeettamme pinnan sopivan lämpöisenä sille elämälle, joka täällä on satojen miljoonien vuosien aikana kehittynyt. Vesihöyryn määrä ilmakehässä vaihtelee melko paljon paikasta, vuorokaudenajasta ja vuodenajasta riippuen. Jotkut pitävät sen määrän vaihtelua tai veden kiertokulkua yleensäkin sellaisena termostaattina, joka lopulta on pitänyt maapallon pintalämpötilan melko vakaana. 

Vihreiden huono päivä Euroopassa

Ostaisitko tältä mieheltä ilmastopolitiikan?

Euroopan ja Suomen vihreille tämä päivä (22.1.2014) saattoi olla huono. Nyrkkeilytermein ilmaistuna tilannetta voisi kuvata seuraavasti. Tuli pahasti iskuja alavartaloon ja kylkiin, mikä heikentää hapenottokykyä. Pari pahaa iskua päähänkin aiheuttaa sumentumista ajattelussa. Katsotaanpa, mistä on kysymys. Kommenttini ovat perinteisesti normaalitekstinä ja Suomen Vihreiden (rp) ennakkohälytys alla sisennettynä ja kursiivilla. Lihavoinnit ovat kirjoittajan.

Euroopan komissio julkaisee huomenna esityksensä vuoden 2030 ilmastotavoitteista. Viime vuosina Euroopan ilmastopolitiikka on polkenut paikallaan: hiilen hinta päästökaupassa on laskenut investointien kannalta liian alas, ja muu maailma on yhä pontevammin panostanut vähäpäästöisiin ratkaisuihin. EU uhkaa jäädä jälkeen vihreän talouden ja kestävän kasvun rakentamisessa. Samalla ilmastonmuutoksen tehokas torjunta edellyttää nopeita toimia. 

Tosiasiassa muu maailma - aivan erityisesti Kiina ja Intia - on panostanut kivihiilen käyttöön energiatuotannossa, koska se on kehitysmaille halvin ja nopein keino sähköistymiseen.

Ilmasto toki on ollut jatkuvassa muutoksessa miljardien vuosien ajan. Miksi tuo muutos nyt pitäisi torjua? Voisiko Vihreät kertoa, paljonko ilmasto on lämmennyt viimeisen 17 vuoden aikana? No? Siis 0 astetta? Miksi nollaa pitäisi torjua? 

EU-maiden talouden menestyksen ja työpaikkojen kannalta on tärkeää, että esitys on riittävän kunnianhimoinen. Yhtä lailla kansainvälisten ilmastoneuvottelujen ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta EU:n esitys on kriittinen, jotta ilmastonmuutos voidaan kaikkien maiden yhteisillä toimilla yhä rajoittaa alle kahteen asteeseen. 

EU-alue on menettänyt ilmastopoliittisista syistä miljoonia työpaikkoja kasvavalla hiilienergialla toimiviin kehittyviin talouksiin. Suomen menetykset lienevät noin 100 000 teollista työpaikkaa. Tarvitaanko tuohon kehitykseen vielä lisää kunnianhimoa? Paljonko ovat CO2-päästöt pienentyneet, kun Suomen puhtainta teollisuutta on siirretty likaisimpien kiinalaisten ja intialaisten hoidettavaksi?

Edelleen toivoisin kantaa 17 vuoden lämpenemättömyyteen. Tai oikeastaan tuo lämpenemättömyys voi olla pidempääkin. Fennoskandian niemimaalla sitä nimittäin ei ole nähty yli 24 vuoteen.

Ennakkotietojen perusteella komissio asettaa aikaisempaa keskeisempään asemaan yleisen päästövähennystavoitteen. Yleisen päästövähennystavoitteen on oltava ilmastotieteen kannalta riittävän kunnianhimoisella tasolla, mikä on myös Suomen hallituksen kanta. 

Kauniisti on ilmaistu se, että komissio heittää roskakoriin mm. uusiutuvan energian lisäämisvaatimuksen. Ilmastotieteen kannattaisi kohtapuoliin selittää vakuuttavasti 17 vuoden lämpenemättömyys. Muuten joku muu asia alkaa lämmetä Suomen politiikassa, ja se ei tiedä hyvää ilmastotutkimuksen nykyjohdolle ja vihreälle liikkeelle.

Ison-Britannian hallitus teetti asiantuntijoilla laskelman, että 50 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 1990 verrattuna olisi EU:n suhteellisen ja kustannustehokkaan osuuden mukainen maailman päästöjen vähentämisestä. Ilmastotieteen kannalta vähintään 50-60 prosentin päästövähennystavoite olisi uskottava ja loisi hiilelle riittävästi hintaa päästökaupassa.

Lämpötilojen lähihistoriaa merenpinnan molemmin puolin

Lämpöaikasarjat alkavat päivittyä viime vuoden osalta. Katsotaanpa, miten vuosi 2013 suhtautuu muutamiin edellisiin vuosiin globaalisti. Löydämmekö esimerkiksi merkkejä joidenkin tutkijoiden kadottamasta lämmöstä?

Alla olevaan kuvaan olen sijoittanut kolmesta eri asioita kuvaavasta lämpöaikasarjasta vuosikeskilämpötilat ajalta 2002-2013 - siis 12 vuoden ajalta. Tuo aloitusvuosi ei ole sattuma, vaan se johtuu siitä, että minun mielestäni edes jollain tavalla uskottavaa merenpintalämpötilaa (SST) ja merten lämpösisältöä (OHC) on saatu kerättyä vasta noin vuodesta 2003 alkaen. Jakso ei siis ole kovin pitkä, mutta on se kuitenkin reilusti yli 10 vuoden mittainen, mikä on maailman meteorologisen järjestön, WMO:n, mukaan lyhin sopiva aika ilmastollisista ilmiöistä puhumiseksi.

Kuvassa on kolme globaalia kuvaajaa esitettynä yhtenäisillä murtoviivoilla ja niiden lineaariset trendit paksummilla katkoviivoilla:

1. Punaisella on kuvattu satelliittien mittaama maapallon alailmakehän vuosikeskilämpötilan poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se yhdysvaltalaisessa RSS-aikasarjassa esitetään.
2. Sinisellä on kuvattu maailman merien pintalämpötilan keskiarvon poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se brittien HadSTT3-aikasarjassa esitetään. Tuo aikasarja on mitattu pääosin ankkuroiduista ja ajelehtivista poijuista.
3. Vihreällä on kuvattu maailman merien päällimmäisen 100 metrin vesikerroksen keskilämpötilan poikkeama vertailuajankohdan keskimääräisestä siten, kuin se yhdysvaltain NOAA:n OHC-aikasarjassa esitetään. Tuo aikasarja on mitattu pääosin ajelehtivista ja sukeltavista Argo-poijuista.

Noilla aikasarjoilla on aikamoisia eroja, vaikka niiden muutokset vuosien välillä ovat saman suuntaisia. RSS-aikasarja on peittoalueeltaan laajin, sillä se kattaa niin meret kuin mantereet. Kaikkein pohjoisinta ja eteläisintä kalottialuetta se ei tavoita. Sekä STT- että OHC-aikasarjat kattavat 60-70 prosenttia maailman meristä, jotka ovat reilu 2/3-osaa maapallon pinta-alasta. Napa-alueiden meristä pääosa jää niidenkin katvealueelle. STT kuvaa meren ja ilmakehän rajapinnan lämpötilaa, kun OHC100m (=merten lämpösisältö 100 metriin asti) kuvaa sitä valtavaa meren lämpösisältöä, jonka kautta syvien merien kylmä vesi vaikuttaa ilmastoon tai jonka kautta auringon lämpö meren pinnasta hiipii lämmittämään syvänteitä.