Kaataako seksuaalinen häirintä YK:n johtavan ilmastopoliitikon?

Kuulinpa puskaradiosta, että vanhempaa IPCC:n (=hallitusten välinen ilmastopaneeli) virkamiestä vastaan on tehty rikosilmoitus, jonka perusteena on vakava seksuaalinen häirintä. Lähdin tutkimaan asiaa, ja alla oleva kuva intialaisesta Economic Times -julkaisusta löytyi.

Kuvat suurenevat klikkaamalla

Rikosilmoituksen kohde on siis korkeimmalla mahdollisella tasolla - eri maissa arvonimillä ja kunniamerkeillä palkittu pääsihteeri Rajendra Kuman Pachauri, joka johtamansa IPCC:n puolesta vastaanotti muutamia vuosia sitten Nobelin rauhanpalkinnon. Presidentti Halonen palkitsi Pachaurin muistaakseni vuonna 2009 Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkillä.

Pachaurin johtaman energiakonsultointiin erikoistuneen TERI-instituutin 29-vuotias naispuolinen työntekijä on jättänyt 75 vuotiaasta johtajastaan poliisille 33-sivuisen rikosilmoituksen, joka on täynnään Pachaurin nimissä lähetettyjä seksuaalisesti vihjaavia sähköposteja, tekstiviestejä ja kuvauksia sopimattomasta ruumiillisesta kopeloinnista.

Oheinen artikkeli on poistettu Economic Timesin verkkoversiosta Pachaurin oikeudelle tekemän vetoomuksen perusteella.

New Delhin poliisi on asiasta vaitonainen, mutta 75-vuotias Pachauri on myöntänyt rikosilmoituksen jättämisen. Hän kiistää väitetyt teot ja väittää joutuneensa hakkeroinnin kohteeksi. Pachauri siis väittää, että hänen tietokoneensa, sähköpostinsa ja puhelimensa on hakkeroitu, ja hänet on lavastettu epäillyksi.

Sananvapautta on puolustettava aina ja kaikissa tapauksissa

Olen saanut vieraskirjoituksen, joka avaa sellaisen asiayhteyden, jota en ole tässä blogissa aiemmin käsitellyt. Siihen ei muuten ole valtamediakaan puuttunut ehkä välttääkseen itseensä kohdistuvan osoittelun. Jotta kaikki lukijat pääsisivät kiinni tähän suomenkielellä toistaiseksi pimennossa olevaan asiaan, taustoitan ensin lyhyesti yhtä tapahtumaa, johon vieraskirjoittajani viittaa.

Guardianin artikkelin alkuperäinen kuva, joka vaihdettiin
lukijoiden valitettua siitä. Kuva on tiettävästi lavastettu.

Brittiläinen The Guardian-lehti julkaisi 21.1.2015 kirjoituksen otsikolla "Matt Ridley haluaa uhkapelata maapallon tulevaisuudella, koska hän ei opi menneisyydestä". Viereinen kuva oli tuon jutun alkuperäistä kuvitusta.

Guardianin artikkelin kommenttiosuudessa ehkä kuvan inspiroimana eräs nimimerkki Bluecloud lähti vihjailemaan, josko kuvan irroitetun pään tilalle pitäisi saada entisen tiedetoimittajan ja nykyisen brittiparlamentin ylähuoneen jäsenen, Matt Ridleyn, pää. Keskusteluketjuun ehti tulla muitakin uhkaaviksi koettuja kommentteja samalta nimimerkiltä, joka melko pian paljastui Greenpeacen aktivistiksi ja työntekijäksi, Gary Evansiksi. Ilmastopanikoijien lippulaivajulkaisuna tunnetulta vasemmistolaiselta Guardianilta kesti 35 tuntia, ennenkuin kommentit oli poistettu.

Toinen tapaus on Daily Mailin toimittajaan David Roseen kohdistuvat uhkaukset. Samaisen Guardianin ja saman toimittajan, Dana Nutticellin, toinen juttu sai viime tammikuussa kommentoijat ehdottamaan joko Rosen lapsien surmaamista, tai vaihtoehtoisesti lapsien pitäisi surmata ilmastonmuutospanikointiin epäilevästi suhtautuva isänsä.

Valitettavasti mainitut tapahtumat eivät ole yksittäisiä. Molemmat henkilöt saavat melkoisen määrän yksityisiä vihanpurkauksia, joilla tekijät oletettavasti koettavat hiljentää heidät. Ilmiö on tuttu useille julkisesti ilmastopanikointiin kriittisesti suhtautuville eri puolilla maailmaa.

Seuraavaksi vieraskirjoitus, olkaapa hyvät!

____________________________________________________________________________

Sananvapautta on puolustettava aina

Viimeaikaiset terroriteot, kuten Charlie Hebdo –lehden toimittajien murhat, ovat saaneet median puhumaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden ja sananvapauden puolesta. Tässä mielessä on ristiriitaista ja kaksinaismoraalista, että media ei noudata tätä hienoa periaatetta johdonmukaisesti, vaan joko ummistaa silmät sopivaksi katsomaltaan terrorilta tai on jopa itse osallisena siinä.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen liioiteltuihin uhkakuviin ja niiden perusteella tehtyihin kalliisiin ja ympäristölle vahingollisiin energiaratkaisuihin kriittisesti suhtautuvia tahoja on alettu vainota ja heidän sananvapauttaan rajoittaa. Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat jopa uhanneet toimittajien henkeä.

Ennen niin arvostettu brittiläinen sanomalehti The Guardian on sekin julkaissut kirjoituksia, jotka kehottavat murhaamaan toisinajattelijoita. Tämän kokivat journalistit David Rose ja Matt Ridley tammikuussa 2015. Viha ei kohdistu pelkästään vähemmistöihin. Jos vaikkapa viidesosa kansasta on jostakin asiasta eri mieltä, niin vähemmistönä olevat ääriryhmät katsovat sen syyksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Erityisesti aktivistit, jotka ovat usein hyvin koulutettuja, ovat omasta mielestään lain yläpuolella.

Laurence Rees kirjoittaa kirjassaan The Nazis. A Warning from History (Natsit. Varoitus historiasta; 2005) näin: “Oppineisuus ja sivistys eivät ehkäise hirmutekoja – todellakin ne voivat olla avuksi, sillä kun älykäs mieli keksii oikeutuksen, raakuudella ei ole rajoja.”

– Jälkikirjoitus: Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista tätä mielipidettä.

Antero Järvinen

______________________________________________________________________________

Vieraskirjoittaja on siis professori Antero Järvinen Helsingin yliopistosta. Tämän kirjoituksen hän kirjoitti kansalaisena ja yksityishenkilönä - ei siis viran puolesta.

Järvisen kirjoitus aukaisee parin ilmastopolitiikkaan liittyvän esimerkin valossa sen kaksinaismoralismin, jota harrastetaan myös suomalaisessa mediassa. Sitä harrastetaan meillä vielä aika kiltisti. Lähinnä se ilmenee siten, että nykyistä ilmastopolitiikkaa, sen perusteita tai sen kannattajien motiiveja arvostelevia mielipiteitä ei haluta julkaista. Niinpä ei ollut ihme, että Guardianin suomalainen vastine, Helsingin Sanomat, jätti Järvisen mielipiteen vaille pientä palstatilaa. 

Siperian maaoravien yhteydestä maailmanpolitiikkaan

Yleisradiollamme on parin viimeisen päivän aikana ilmastonmuutosaiheisia artikkeleita, jotka ovat saaneet minut välillä röhönauruun tai ainakin hymyilemään. Luulenpa, että saamme lukea vastaavanlaisia hupijuttuja tänä vuonna enemmänkin kahdesta tärkeästä syystä. Mutta palaan noihin syihin vasta kirjoituksen lopussa. Katsotaanpa ensin yleläistä huippujournalismia, josta maksamme veroa – luemmepa sitä tai emme.

Ylen megakuivuusjutun kuvitusta

Otanpa noista artikkeleista nopeaan tarkasteluun neljä. Ensimmäinen on 13.2. otsikolla ”Tutkimus: USA:ta uhkaa vuosisadan lopulla "megakuivuus" – maatalous loppuu Keskilännestä” julkaistu juttu, josta muutamia lainauksia ja kommentteja alla.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat julkistaneet tuoreen tutkimuksen Yhdysvaltain ilmaston pitkän aikavälin kehityksestä. Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on karua luettavaa varsinkin Maan lounaisosan ja Keskilännen osalta.

Tjaah, kyse ei ole pitkän aikavälin kehityksestä vaan tulevaisuuden arvauksesta. Tuo arvaus perustuu osaan viime vuosina tehdyistä CMIP5-ilmastomallinnuksista, joille yhteistä on yksi asia. Ne eivät ole kyenneet mallintamaan ilmastoa kelvollisella tarkkuudella.

Ilmastotutkijat ovat jo kauan olleet käytännössä yksimielisiä siitä, että länsirannikolla sijaitsevan Kalifornian osavaltion sekä Keskilännen ilmasto on muuttumassa kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten trendi jatkuu tämän vuosisadan lopulla ja siitä eteenpäin, ja mitä käytännön seurauksia muutoksesta olisi.

Ilmastotutkijat eivät ole ollenkaan yksimielisiä ilmastomallinnusten tuloksista. Mallinnukset ovat keskenäänkin kovin ristiriitaisia.

Tutkijoiden ennustamaan "megakuivuuteen" verrattuna tähän mennessä nähdyt ongelmat ovat vielä vähäisiä, kuvailee Columbian yliopiston ilmastotutkija Jason Smerdon Guardian-lehdelle.

Mikäli ennuste toteutuu, Kalifornia ja Keskilänsi tulevat kärsimään kroonisesta vesipulasta, mikä tekisi maanviljelyn ja karjankasvatuksen nykyisin menetelmin mahdottomaksi. Myös normaali asuminen vaatisi suuria sopeutustoimia.

Kuivumiseen on kaksi selkeää syytä; vähentyvä sademäärä sekä nousevan lämpötilan aiheuttama haihtumisen lisääntyminen.

Tutkijat painottavat, ettei pelottavan ennusteen tarvitse käydä toteen. Se voidaan estää hillitsemällä ilmaston lämpenemistä.

Aivan, näin sunnuntain kunniaksi tuo kuulostaa samalta kuin tämän päivän epistolan idea: Tee synneistäsi parannus, niin pelastut!

Toinen juttu on julkaistu niin ikään 13.2. ja otsikolla ”Geneven ilmastoneuvottelut nytkähtivät eteenpäin – sali puhkesi aplodeihin”. Otetaanpa siitäkin muutama lainaus.

Genevessä käytävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on hyväksytty luonnos uudeksi maailmanlaajuiseksi ilmastosopimukseksi.

Kuva Geneven ilmastoneuvotteluista

Hmmm… Mahtaako luonnos olla sellainen, josta saisi käsityksen tulevasta sopimuksesta?

192 maan neuvotteluiden puheenjohtaja Daniel Reifsnyder kysyi edustajilta, voidaanko pöydällä ollut esitys hyväksyä, ja kun kukaan ei vastustanut, nuija kopsahti pöytään. Kuusi päivää sopimustekstiä hieroneet neuvottelijat puhkesivat taputuksiin.

Menneistä ilmastoneuvotteluista oppineena sanoisin neuvottelijoiden taputtaneen sille, että viimeinenkin jankkaaja jaksoi pitää suunsa kiinni, ja kotimatka tylsästä kokouksesta saattoi alkaa.

Geneven kokous on yksi kolmesta joulukuussa järjestettävää ilmastohuippukokousta valmistelevasta tapaamisesta. Sen tarkoituksena on ollut ”virtaviivaistaa” viime vuonna Perussa aikaansaatua heikkoa sopimusta.

Ville Niinistö ei halua kuulla...

Eduskunnassa vajaa viikko sitten tapahtunut tavanomaisesta poikkeava episodi sai Vihreiden puheenjohtajan ja entisen ympäristöministerin purkautumaan blogistanissa. Seuraavassa on Ville Niinistön bloggaus (sisennettynä ja kursivoituna) kokonaisuudessaan ja kommenttini normaalitekstillä. Niinistö kuohahti siitä, että eduskunnan melko vaikutusvaltainen talousvaliokunta ei löytänyt perusteita ilmastolain säätämiseksi.

Ympäristöministerinä esittelemäni ilmastolaki on eduskunnassa käsittelyssä.

Ville Niinistö

Tjaah... Minun lukutaitoni mukaan eduskunnan käsittelyyn tuo lain on antanut pääministerin sijaisena toiminut ministeri Tuomioja, ja eduskunnan arkistojen mukaan esittelijänä toimi ympäristöministeriön ympäristöneuvos Cederlöf. No, ei takerruta pikkuasioihin. Tosiassa ilmastolain tarpeen selvittäminen oli Vihreiden ehto Kataisen hallitukseen osallistumiseksi. Mutta nyt te Vihreät olette oppositiossa. Miksi Stubbin hallituksen pitäisi viedä teidän vaatimuksenne läpi?

Sen tavoitteena on tehdä Suomesta pitkäjänteisen ilmastonsuojelun edelläkävijä ja talouden uudistamisen menestyjä... Nyt eduskunnan talousvaliokunnassa kaikki puolueet vihreitä lukuunottamatta ovat lausunnossaan ottaneet kriittisen kannan ilmastolakiin. Se osoittaa, että ilmastotyön merkitystä ja koko talouden uudistamisen tarvetta ei muissa puolueissa ymmärretä.

Voisiko tuo ymmärtämättömyys johtua siitä, että lain perusteluissa ei esitetä ainuttakaan laskelmaa tai asiantuntija-arviota taloudellisista vaikutuksista? Jokainen lakiesityksen läpi lukenut tajuaa sen lisäävän valtavasti yritysten, valtiotason toimijoiden ja kuntakentän raportointivelvoitteita ja byrokratiaa, millä ei yleensä ole saatu aikaan hyvää taloudellista tulosta.

Talousvaliokunnan kritiikki on tuttua konservatiivisten lobbareiden puheista. Tosiasiassa siinä asetutaan vastustamaan päästövähennysten ennakoivaa ja suunnitelmallista toteuttamista, vaikka se puetaan hallinnollisen kritiikin kaapuun.

Upeaa retoriikkaa Ville Niinistöltä. Joskin tuon kaiken konservatiiveista ainakin vanhempi väki on kuullut monta kertaa ennenkin. Tuoksahtaa vähän 70-luvulta mutta samalla tuoreen punavihreältä. Mutta eipä talousvaliokunta päästövähennyksiä vastusta. Se on aidosti huolissaan siitä, tarvitaanko tähän maahan kenties tuhansia uusia ilmastotarkastajia ja -raportöörejä. Hallinnosta ja raportoinnistahan tuossa laissa on kysymys.

Ilman fiksua ilmastosuunnittelua ja päästövähennyksiä uhraamme niin taloutemme kuin ilmastommekin tulevaisuuden. Jarrumiehiä meillä ei ole enää varaa kuunnella.

Talvisään ennustamisen vaikeudesta - finaali

Tämä bloggaus on finaaliosa edellisinä päivänä julkaistuille sääennustevertailulle, joista ensimmäisessä arvioitiin yhden vuorokauden ja toisessa viiden vuorokauden ennusteiden osuvuutta. En tässä bloggauksessa toista niiden tuloksia.

Nyt katsotaan yhdeksän vuorokauden ennusteiden osuvuutta toteuma-ajalla 4.1. - 9.2.2015. Tarkastelujaksoon siis kuuluu 37 päivän ennusteet, jotka on tehty ajalla 26.12.2014 - 31.1.2015. Ja seurattavina ennustelaitoksina olivat kotimaiset Ilmatieteen laitos (IL) ja Foreca sekä yhdysvaltalainen Weather Underground (WU).

Katsotaanpa ennen tuloksia yksi ammattilaisarvio siitä, miten pitkälle tulevaisuuteen lämpötilaennusteita voi tehdä. Ilmatieteen laitoksen sivulla on seuraava kohta:
Kuinka pitkälle eri asioita voidaan ennustaa:

• Säätyyppi: 6–10 vuorokautta. Säätyyppejä on esimerkiksi korkeapaine tai, että matalapaineita kulkee Suomen yli jatkuvana virtana. Parhaimmillaan säätyypin muutos, esimerkiksi voimakas kylmän purku, voidaan ennustaa yli viikkoa aikaisemmin.
• Lämpötila: 4–7 vuorokautta. Onnistunut lämpötilaennuste vaatii onnistumista myös pilvisyysennusteessa, mikä heikentää talvisin lämpötilaennusteita korkeapaineessa.
• Matalapaineiden ja sadealueiden reitit: 3–5 vuorokautta.
• Tuulen suunta ja nopeus: 2–3 vuorokautta. Tuuliennuste vaatii tarkkaa tietoa matalapaineiden ja säärintamien liikkeestä ja sijainnista.
• Sademäärät, sateen olomuoto ja sadealueiden tarkat reitit, sadekuuro- ja ukkosalueet: 0,5–2 vuorokautta. Yksittäisen sadekuuron syntyä ei onnistuta tarkasti ennustamaan lainkaan, mutta kun se on syntynyt, voidaan sen liikettä ja häviämistä ennustaa. Sateen olomuoto on joskus pienestä kiinni. Esimerkiksi rannikolla tuuli kääntyy vähän ja puhaltaa maan sijaan mereltä, jolloin sade muuttuu lumesta vedeksi. 

 Minä en seurannallani yrittänyt selvittää lämpötilan lisäksi muita asioita, joten niistä en osaa sanoa enempää. Mutta tämä viimeinen yhdeksän vuorokauden ennusteen vertailu kyllä kertoo, että kaikki mukana olleet ennustajat olivat jokseenkin "ulalla" ennusteissaan. Tosin en pitänyt edes viiden päivän ennusteita luotettavina. No, katsotaanpa tulokset.

Yhdeksän vuorokauden ennusteiden tarkkuudet

Alla olevissa kuvissa leveimmällä harmaalla murtoviivalla on mitattu lämpötila ja ennustajien yhdeksän päivää aikaisemmin ennustamat eri väreillä.

Yhdeksän vuorokauden ennustevirheiden keskihajonta kasvaa 90-110 prosentilla verrattuna viiden vuorokauden ennusteisiin. Ja lähes samoin kasvaa virheiden keskiarvo.