sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Musta sunnuntai brittien ilmastoalarmisteille

Selasin hiihdon maailmanmestaruuskisojen tapahtumien lomassa erilaisia ympäristö- ja energia-asioita käsitteleviä sivustoja. Meinasin pudota tuoliltani, kun avasin brittiläisen Global Warming Policy Foundationin (GWPF) sivuston, jonka ykkösjuttu oli otsikoitu: "Brittimedia julistaa täysimittaisen sodan vihreän energian lobbaajia vastaan." No, GWPF:n otsikko oli ylimitoitettu, sillä aivan kaikki isot mediayhtiöt eivät olleet mukana "sodanjulistuksessa". Esimerkiksi hyvin paljon brittipolitiikan ilmastomuutoksen torjuntalinjaa myötäillyt BBC, osa konservatiivilehdistöstä ja koko vasemmistolehdistö puuttuivat tästä julistuksesta.

Hämmästyttävää kuitenkin oli lukea kolmen ison lehtitalon samanaikainen ja sunnuntaijulkaisuun ajoitettu kritiikki Iso-Britannian ilmasto- ja energiapolitiikkaa kohtaan. Tuo kritiikki osuu monellakin tavalla brittipolitiikan herkimpiin kohtiin, sillä siinä arvostellaan mm. "kaikkien aikojen vihreimmän" hallituksen politiikkaa ja samalla tuon politiikan vahvaa kytköstä EU:n ilmastotavoitteisiin. Katsotaanpa muutaman virkkeen kommenteilla, millaista sotaa GWPF tarkoittaa.

Sunday Express kertoo miljoonien kotitalouksien sähkön saannin olevan vaarassa Euroopan Unionin ympäristödirektiivin luoman uhan vuoksi. Viime tammikuun 16. päivänä saarivaltakunnan sähkön siirtoverkko oli kaatua, kun sähköntuotanto oli vähällä jäädä alle kysynnän. Tällöin useita miljoonia kotitalouksia olisi pitänyt tilapäisesti irrottaa sähkön jakelusta. Vastaavat tilanteet tulevat epäilemättä nostamaan sähkön hintaa, ja asiasta on toki varoitettu aiemminkin. Syylliseksi Sunday Express löytää EU:n ilmastopolitiikan, jonka ohjausdirektiivien mukaisesti hiilivoimaloita on suljettava ilman, että korvaavia energialähteitä on saatu käyttöön. Talven kylmien korkeapaineiden aikana vihreät tuulivoimalat kun eivät juurikaan tuota sähköä. Lehti syyttää konservatiivihallitusta aika suorasukaisesti kansan ajamisesta energiaköyhyyteen ja kirjaimellisesti pimeisiin aikoihin.

Daily Mailin sunnuntainumero iski hallitsevan konservatiivipuolueen kansanedustaja Tim Yeon kimppuun. Lehti tiesi kertoa, että kansanedustaja Yeo saa vuosittain 75 000 euron parlamentaarikon palkkansa lisäksi erilaisia palkkioita ainakin lähes 160 000 euron arvosta. Nämä palkkiot tulevat kolmelta vihreältä energiayhtiöltä. Asia on sikäli kiusallinen, että edustaja Yeo ei juurikaan tee työtä yhtiöissä, mutta hän on parlamentin energia-asioista vastaavan valiokunnan puheenjohtaja. Daily Mail vihjaa aika suoraan, että kansanedustaja Yeolle maksetaan siitä, että kuluttajien maksama sähkönhinta saadaan ylös, sähkökatkokset uudeksi normaaliksi ja elinkeinoelämää horjutettaisiin muutenkin. Kyse on siitä, että Tim Yeo on ajanut sellaista kiristävää muutosta energialakiin, joka oleellisesti parantaisi Yeota tukeneen vihreän energiasektorin kilpailukykyä (tukiaisilla ja kilpailevalle energiateollisuudelle määrättävillä rangaistusmaksuilla).  Daily Mail niinikään vihjaa tulevaisuuden tuovan nousevia energian hintoja ja säännöllisiä sähkökatkoja.

Sunday Telegraph keskittyy rikkaiden maanomistajien saamiin huikeisiin maanvuokramaksuihin salliessaan tuulivoimaloiden sijoittamisen omistamilleen alueille. Tavallinen sähkönkuluttajahan joutuu maksamaan nämä ja kaikki muutkin tuulivoimaloiden kannattavuuden edellyttämät tukiaiset korotettuina sähkömaksuina. Lisäksi Telegraph todistelee, että tuulivoiman osuuden kasvattaminen lopulta lisää hiilidioksidipäästöjä ja johtaa sähkön saannin epävarmuuteen sekä energiaköyhyyteen.

Yhdistyneet Kuningaskunnat on jostain syystä yrittänyt ottaa johtavaa roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä linja on mennyt maassa läpi lähes koko puoluekentän. Sekä nykyisin hallitusvastuussa olevat konservatiivit ja liberaalit että oppositiossa oleva työväenpuolue ovat suorastaan kilpailleet vihreydestä. Oikeastaan vain pienehkö UKIP (Suomen Perussuomalaisia eniten vastaava puolue maassa) on ollut huolissaan energian riittävyydestä.

Kuten jo kirjoitukseni aloituksessa sanoin, kyse ei ole vielä täysimittaisesta politiikan sodasta. Suurimmissa puolueissakin on kasvavaa huolta energia-asioissa, ja kylmät kelit useana viime talvena ovat panneet poliitikot epäilemään alarmistien dominoimaa ilmastoagendaa. Mutta kovin yksittäinen hyökkäys pitkiin aikoihin tämän sunnuntain lehtijutut kyllä olivat brittien vihreää konsensusta vastaan. Kun tähän liitetään raju sisäinen kamppailu hallituksen sisällä maan uusien kaasuvarantojen hyötykäytön mahdollisuudesta ja EU:n kova linja fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi, voidaan odottaa isoja riitoja sekä ilmasto- että energiapolitiikkaan Iso-Britanniassa. Tämä vaikuttaa myös Suomeen, sillä asialla on vaikutuksensa brittien yleiseen EU-politiikkaan.

Ilmasto- ja energiakysymykset voivat siis nousta brittipolitiikan keskiöön muutaman vuoden sisällä, kun maa on liukumassa kohti kansanäänestystä EU-jäsenyydestään. Olisi sääli, jos EU:n yltiöpäinen ja kaikkea dominoiva ilmastopolitiikka johtaisi unionin hajoamisen alkuun. Jos koko maailman energian tehokkaaseen käyttöön, sähköistymiseen ja teollistumiseen johtanut kansakunta löytää itsensä energiaan liittyvästä umpikujasta, josta se voi syyttää Euroopan Unionia, hallitus ja vanha konsensus joutuu koville. Samankaltaisia ongelmia on tosin muillakin mailla. Saksa on niistä mielenkiintoisin.

Ps. Koskahan meillä joku mediatalo uskaltaisi kysellä ilmastopolitiikan ja sen taloudellisten vaikutusten perään?





4 kommenttia:

  1. Tämä siitä seuraa, kun poliittisista syistä lähdetään ajamaan hiilivoimaloita alas ilman että kunnollista korvaavaa vaihtoehtoa on edes lähellä valmista. Selvästikin poliitikot elävät aivan toisessa maailmassa kuin insinöörit. Arvakaapas kumpien maailma on lähempänä todellista?

    VastaaPoista
  2. Brittitalous sakkaa todella pahasti. Laiskat ja tyhmät brittikonservatiivit löytävät syylliseksi ilmastotieteen ja luonnonsuojelijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninhän se sakkaa, kun vientiteollisuutta on kasvavasti ulkoistettu kasvaville hiilivoiman markkinoille, siis Kiinaan ja Intiaan. Samalla on omaa kilpailukykyä syöty kasvattamalla energian hintaa koti- ja EU-kutoisesti.

      Eivät brittikonservatiivit tätä asiaa ratkaise. Brittien talousongelman ratkaisee aikanaan rahvas, joka ei halua elää energiaköyhyydessä tai sen uhan alla. Se heittää ilmastofundamentalistinsa historian roskakoriin.

      Poista