Nouseeko merenpinta Tanskan salmissa?

Professori Nils-Axel Mörner on julkaissut järjestysluvultaan 589. tutkimuspaperinsa, joka selvittää merenpinnan nousua Kattegatin salmessa. Tuo salmihan on meidän suomalaistenkin kannalta kriittinen, sillä sen ja parin muun Tanskan ja Ruotsin alueella sijaitsevat Itämeren ja Atlantin yhdistävät salmet tuovat ihmiskunnan aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonmuutoksen seurauksena eri puolilla maailmaa nousevat merivedet myös meidän rannikoillemme.

Keväällä 2013 kirjoitin Suomen rannikoiden merenpinnan noususta jutun, kun Ilmatieteen laitos oli päivittänyt asiaa koskevan ennusteensa, jonka mukaan merenpinta voisi nousta Suomenlahdella jopa 90 senttimetrillä vuoteen 2100 mennessä. Tuon ennusteen toteutuminen siis edellyttäisi keskimääräistä merenpinnan nousua yli senttimetrillä - siis noi 11-12 mm - vuodessa ottaen huomioon Fennoskandian alueella tapahtuva maannousu. Sen mukaan mm. kaavoitusta on alettu ohjata pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Uudellamaalla. Hmmm…

Mörnerin uuden tutkimuspaperin tekee mielenkiintoiseksi tietysti se, että

1. tutkija on yksi maailman kokeneimmista merenpintatutkijoista
2. tutkimus perustuu empiirisiin mittauksiin eikä tietokonemallinnuksiin, kuten on nykyään poikkeuksetta kyse Ilmatieteen laitoksen tapauksessa
3. tutkimuspaikan merenpinnan nousu vaikuttaa hyvin nopeasti merenpinnan tasoon Suomen rannikoilla.

Miksi miljonääri haluaa torjua ilmastonmuutosta?

Yle uutisoi miljonäärien raportista, joka varoittaa ilmastonmuutoksen kustannuksista Yhdysvalloissa. Katsotaanpa, mistä on kyse.

Risky Business -raportin taustalla ovat Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Henry Paulson, New Yorkin entinen pormestari Michael Bloomberg ja entinen Farallon-vipurahaston johtaja Thomas Steyer.

Kolmikko on rahoittanut raportin laatimista omien säätiöidensä kautta. Raportin tarkoitus on herätellä amerikkalaisia yrityksiä ottamaan toiminnassaan huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit.

Aivan. Siis kolme rajusti ilmastonmuutoksen vastaiseen teollisuuteen sijoittanutta miljonääriä haluaa liki epätoivoisesti muidenkin sijoittavan rahojaan samaan teollisuuteen tai teollisuuskuplaan, jos tarkemmin asian ilmaisen. Hmmm…

– Elämme ilmastokuplassa, Paulson sanoi sanomalehti Financial Timesille.

Myönnän kyllä sen, että elämme ilmastokuplassa. Nimittäin tilastollisesti ilmastossamme ei ole tapahtunut mitään ennennäkemätöntä tai ihmeellistä, vaikka vähän lämmennyt onkin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Pidemmällä aikavälillä ilmasto näyttää edelleen viilenevää trendiä. Ehkä Henry Paulsonin kannattaisi tutustua ilmastohistoriaan sekä ilmastomittausten ja ilmastomallinnuksista saatujen ennusteiden liki täydelliseen ristiriitaan.

– Finanssikriisin alla kannustimme lainanantoon. Nyt kannustamme fossiilisten polttoaineiden ylikäyttöön, Paulson sanoi.

Paulsonilta on mukava kuulla tunnustus vuoden 2008 kriisin synneistä. Miksi häntä pitäisi uskoa nyt, on hyvä kysymys. Mutta sikäli Paulson on oikeassa, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on lisääntymässä voimakkaasti, kun Aasian nousevat talousmahdit yrittävät kehittää talouksiaan nostaakseen kansojensa pääosan pois köyhyydestä. Siihen tarvitaan sähköä, jonka tuotanto polttamalla kivihiiltä on ylivoimaisesti halvinta. Siksi muuten kivihiilen, maakaasun ja dieselöljyn käyttö Euroopassakin on viime vuosina kasvanut.

Tuohon kasvutarpeeseen on merkittävästi vaikuttanut Saksan hallituksen päätös luopua ydinvoimasta ja monien maiden hiilivoiman vainot, joiden seurauksena on ollut kasvanut tarve varavoimaan hetkittäisen tuuli- ja aurinkovoiman korvaajana. Väittäisin, että Suomen ns. cleantech-sektorin liikevaihdon kasvusta iso osa on ollut tosiasiassa juuri dieselvoimaloiden yms. varavoiman viennin lisäystä, mitä tietysti paikallisten vihreiden ja nykyisen hallituksen on vaikea myöntää.

Merenpinnan nousu ja kuumuus aiheuttavat Yhdysvalloissa mittavat kustannukset seuraavina vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sopeutumistoimiin kehottavan raportin teettäjien joukossa on miljardööri Michael Bloomberg.

Lueskelin miljonäärien raportin, joka varoittaa merenpinnan nousun aiheuttamista kiinteistövahingoista Yhdysvaltain itä- ja kaakkoisrannikoilla. Se voi olla oikeansuuntainen ennusteissaan, mutta syyllinen mahdollisiin vahinkoihin ei kyllä ole ilmasto. Tosiasiassa nuo alueet ovat hitaasti vajoamassa tektonisten laattojen liikkeen seurauksena, eikä ilmastolla tai millään ihmskunnan käsissä olevalla tekijällä ole mitään tekemistä asian kanssa. Bloombergilla saattaa tietysti New Yorkin kaupungin entisenä pormestarina olla huono omatunto siitä, että sallittiin rakentaminen alueille, jotka voivat olla maanvajoamisen ja hitaan merenpinnan kohoamisen seurauksena kohta tulvarajoilla.

Greenpeacella ulkoisia ja sisäisiä ongelmia

Arctic Sunrise syksyllä 2013 Murmanskissa

Kirjoitin viime syksynä pari suppeaa juttua Greenpeacen seikkailuista Jäämerellä. Nuo seikkailut ovat pääosin ohi, sillä niihin osallistuneet aktivistit päästettiin vapaalle lyhyen venäläisen täysihoidon jälkeen ja sittemmin järjestön operaatioonsa käyttämä aluskin on ilmoitettu vapaaksi lähtemään Venäjältä. Greenpeacen edustajat ovat huhujen mukaan tutkimassa, josko Arctic Sunrise saataisiin purjehduskuntoon.

Venäjän-retki otti Greenpeacelle kuitenkin niin koville, että epäilen järjestön halukkuutta uuteen koitokseen tuon maan arktisilla alueilla. Jonkin verran Venäjää aikanaan työni osana seuranneena sanoisin suoraan, että Greenpeacen operaatiot siellä ovat ohi pitkäksi aikaa. Mutta ongelmia alkaa syntyä muuallakin.

Intian hallitus pani sulun Greenpeacen ulkomaiselle rahoitukselle juuri ennen juhannusta. Tuo kielto oli seurausta maan tiedustelupalvelun raportista, jossa todettiin erilaisten ulkomaisten järjestöjen aktiviteettien vähentävän Intian talouskasvua 2 - 3 prosentilla joka vuosi. Greenpeace on ollut lähinnä Euroopasta tuodun rahoituksen avulla kampanjoimassa Intiassa mm. hiilivoimaloiden rakentamista ja geenimanipuloitujen viljakasvien käyttöönottoa vastaan.

Alle vuoden sisään Greenpeace on siis suututtanut kaksi isoa maata. Lisäksi tiedämme entuudestaan, että Kiina on kohteliaan päättäväisesti ilmoittanut järjestölle katsovansa karsaasti sen toimintaa alueellaan. Kun Greenpeacen toimintamahdollisuudet ovat liki olemattomat jokseenkin kaikkialla arabimaailmassa, Iranissa, Pakistanissa, Vietnamissa, Myanmarissa ja Keski-Aasian diktatuureissa, jää sille vain vähäisiä toimintamahdollisuuksia Aasian suunnalla. Ja saattaa olla, että mahdollisuudet Afrikassakin heikkenevät nopeasti, jos siellä vaikutusvaltaansa kasvattavat isommat Aasian jättiläiset panevat paikalliset poliitikot valitsemaan niiden kanssa tehtävän yhteistyön ja Greenpeacen sietämisen välillä.

Ulkoiset ongelmat syvässä etelässä ovat Greenpeacelle kiusallisia, sillä se on tuoreessa strategiassaan pyrkinyt kasvattamaan toimintaansa nimenomaan siellä. Ja siellä sillä ja muillakin vastaavilla järjestöillä olisi tietysti oikeasti eniten töitä. Siellä villiä luontoa raivataan meidän ilmastopolitiikkamme biopolttoainepelloiksi. Etelä- ja Itä-Aasiassa valmistuu pari isoa hiilivoimalaitosta joka viikko, sillä jonkunhan on valmistettava ne tavarat, jotka ennen tehtiin Euroopassa paljon puhtaammin menetelmin vaikkakin vähän kalliimmalla.

Greenpeacen sisäpiiristä ainakin englantilaiselle Guardian-lehdelle vuodetun sisäisen raportin mukaan järjestöllä ei ole pelkästään ulkoisia ongelmia. Sillä on meneillään sisäinen kriisi, jonka oireita noussee julkisuuteen ajan kanssa enemmänkin. Asioiden vakavuutta korostaa se, että nuo jo joitakin vuosia jatkuneet  sisäiset ongelmat kohdistuvat järjestön kansainvälisen johdon johtamisprosesseihin, päätöksentekoon ja toimeenpanokykyyn. Eikä niitä ole saatu korjattua, vaikka kuulemma yritetty on.

Ilmastonmuutos uhkaa vehnäntuotantoa - vai uhkaako?

Maaseudun Tulevaisuus kertoo jutussaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan:

Maapallon lämpenemisestä johtuvien, poikkeuksellisten sääilmiöiden yleistyminen uhkaa Euroopan vehnäntuotantoalueita. Satotappioiden vaikutukset olisivat maailmanlaajuisia, sillä Eurooppa tuottaa lähes kolmanneksen maailman vehnästä.

Huolestuin tietysti melkoisesti uutisesta, kunnes muistin, että ilmasto ei ole mittausten mukaan lämmennyt ollenkaan viimeiset 17 vuoden aikana, eivätkä edes tuoreet IPCC:n ilmastoraportit ole havainneet poikkeuksellisten sääilmiöiden tilastollista yleistymistä edes jossain määrin merkitsevällä tasolla.

Siitä huolimatta MTT:n professori jatkaa uutisen mukaan:

”Viime vuosina olemme todistaneet poikkeuksellisten ja äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia viljantuotantoon tärkeillä maanviljelyalueilla. Nämä ilmiöt ovat olleet yksi tärkeimmistä syistä kasvavaan elintarvikepulaan ja elintarvikkeiden hintapiikkeihin”, toteaa MTT:n professori Reimund Rötter .

Rötter kollegoineen on uudessa tutkimuksessaan kartoittanut ilmastonmuutoksen vaikutuksia vehnän viljelylle. Saatua tietoa voidaan hyödyntää sopeuttamisstrategioiden suunnittelussa.

Professori Rötter on siis ilmeisesti mallintanut vehnän viljelyä? No, mehän tiedämme nämä mallinnukset. Katsotaanpa, mitä YK:n FAO-järjestön tilastot kertovat vehnän hehtaarisatojen kehittymisestä maailmassa keskimäärin ja eräillä tärkeillä viljelyalueilla. Alla olevassa kuvassa on esitetty vehnän hehtaarisatojen kehitys hehtogrammoina vuosina 1961 - 2012. Vaikka ilmasto on lämmennyt tuona ajanjaksona - tai oikeammin vuosina 1978 - 1997 - muutamalla asteen kymmenesosalla globaalisti ja mahdollisesti myös Euroopassa, en havaitse sillä olleen ainakaan vähentävää vaikutusta hehtaarisatoihin. Kaikkein vähiten huomaan negatiivisia vaikutuksia eurooppalaiseen satoisuuteen.

PTT:n synkkä ennustus isosta ilmastopuhalluksesta

Pasi Holm. Kuva YLE

Pellervon taloustutkimus, PTT, on tehnyt vastikään EU:n energia- ja ilmastopolitiikan aiheuttaman kustannuspainelaskelman teollisuudelle ja kotitalouksille. Katsotaanpa, mitä television uutis- ja ajankohtaisohjelmistakin tuttu PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm osaa kertoa. Kirjoituksen lopussa on vielä kommentointia siitä, mitä PTT ei arvioinut.  PTT:n raportista kopioimani otteet ovat sisennettynä ja kursiivilla.

Euroopan komissio julkaisi 21.1.2014 EU:n uudet ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet. Komissio esittää, että kasvihuonekaasujen päästöjä vähennettäisiin 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (vertailuvuosi 1990).

Energia- ja ilmastopolitiikka tulee aiheuttamaan merkittäviä kustannuspaineita teollisuudelle ja kotitalouksille. Energia- ja ilmastopolitiikan arvioidaan nostavan kasvihuonepäästöoikeuksien hintaa, sähkön hintaa, kaukolämmön hintaa ja liikennepolttoaineiden hintoja.

On hyvä huomata, että PTT keskittyi kustannuspainelaskelmassaan vain CO2-päästöoikeuksien hinnan vaikutuksiin sähkön, kaukolämmön ja liikennepolttoaineiden hintoihin. Laskelmien ulkopuolelle ovat jääneet lukuisat muut vaikutuskeinot energian hintatasoon. Noilla muilla keinoilla, mm. verotuksella, on poikkeuksetta nostettu hintatasoa. Mikään seikka ei viittaa siihen, etteikö niitä käytettäisi myös jatkossa, jolloin PTT:n luvut saattavat olla huomattavasti alakantissa.

Sitä, kuinka paljon eri kustannustekijät tulevat vuoteen 2030 mennessä nousemaan, on vaikea yksikäsitteisesti arvioida.

Niin on, ja se on yksi ilmastopolitiikan isoista ongelmista. Sen lisäksi, ettemme pysty arvioimaan edes välttävästi ilmastopolitiikan kustannuksia tulevina vuosina - paitsi että ne näyttävät hurjilta - emme tosiasiassa pysty arvioimaan myöskään tuon politiikan vaikutuksia ilmastoon.

Keskeisin energia- ja ilmastopolitiikan ohjauskeino tulee olemaan kasvihuonepäästöoikeuksien hinta. Päästöoikeuden hinta on nykyisin noin viisi euroa hiilidioksiditonnia kohden (CO2-tonni). Sen arvioidaan nousevan 20 – 50 euroon/CO2-tonni vuoteen 2030 mennessä. Päästöoikeuden hinnannousu nostaa sähkön hintaa nykyisestä noin 40 eurosta megawattitunti (MWh) 52 – 70 euroon/MWh. Uusiutuvan energian käytön lisääminen tulee nostamaan myös liikennepolttoaineiden hintaa.

PTT puhuu siis viime vuosien tasolle inflaatiokorjatuista reaalihinnoista. Kun niihin lisätään yleinen hintatason nousu megawattitunnin hinta helposti kaksinkertaistuu seuraavan 15 vuoden aikana.

Energia- ja ilmastopolitiikka aiheuttaa teollisuudelle 900 – 2 100 miljoonan euron ja kaupan alalle 180 – 600 miljoonan euron vuotuisen kustannuspaineen.

Lisätäänpä tuohon kaikki muut kustannusten nousupaineet verotuksesta palkankorotuksiin epävarmuuksineen. Ei ole ihme, että monista kilpailukyvyllisistä eduistamme huolimatta investoinnit Suomeen eivät ole todellisia sijoittajia viime vuosina kiinnostaneet.

Teollisuuden lisäksi energia- ja ilmastopolitiikka vaikuttaa kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin. Liikennepolttoaineiden osuus kotitalouden kulutusmenoista on keskimäärin lähes neljä prosenttia ja sähkön lähes kolme prosenttia. Pienituloisilla kotitalouksilla osuudet ovat vielä tätäkin suurempia.