Ei vieläkään lämpene, vaikka maailma pitäisi pian pelastaa

Kuva 1

Syyskuun satelliitimittausten lämpötilat on julkaistu. Huolimatta Tyynellämerellä käynnissä olevasta El Niño -ilmiöstä ja  joulukuun alussa pidettävästä Pariisin ilmastokokouksesta alempi troposfääri ei ole ilmastopoliitikkojen ja -aktivistien toiveiden mukaisesti lämmennyt. Luontoäitimme kun ei paljoa ilmastopolitiikastamme piittaa.

Oheinen karttakuva 1 esittää UAH-aikasarjan syyskuun keskilämpötilapoikkeamat. Vuodenaikaan nähden suhteellisesti lämpimintä oli Mustanmeren itäosista Suomen kautta Grönlantiin ulottuvalla alueella, Yhdysvaltain koillisosissa ja Kamtsatkan niemimaan seutuvilla. Suhteellisesti viileintä oli Etelämantereella, jota jotkut pitävät maailman nopeimmin lämpenevänä paikkana, Keski-Aasiassa sekä sekä Alaskan itäosissa, jossa presidentti Obama esitteli ilmaston lämpenemisen vaikutuksia Arktisen neuvosto jäsenille juuri viime syyskuussa.

Kuva 2

Globaalisti ei siis El Niñosta huolimatta lämmennyt, vaikka mainitusta syystä sellaista jo odottelin. Ehkä samanaikainen Atlantin pieni viileneminen kompensoi asiaa? Lämpenemistauko ei kuvassa 2 olevan RSS:n aikasarjan (musta kuvaaja) mukaan pidentynyt. Nyt se alkaa helmikuusta 1997, mutta on edelleen pituudeltaan 18 vuotta ja 7 kuukautta. Toinen sinisellä merkitty UAH-aikasarja vahvistaa asian.

Tuon lämpenemättömyyden pituudella ei sinänsä ole suurta merkitystä. Se on osa normaalia ilmaston vaihtelua tai tässä tapauksessa melko vähäistä vaihtelua kuitenkin kohtalaisen lyhyellä aikavälillä. Isompi merkitys on sillä, että ilmastopolitiikkamme ainoina perustoina olevat ilmastomallinnukset (punainen kuvaaja) ovat tuoksi ajaksi ennustaneet noin 0,2°C/10 vuotta etenevää lämpenemistä yksimielisesti.

Tuo mallinnetun lämpenemisen ja todellisuuden ero on se syy, miksi jälkimmäistä koetetaan pitää piilossa julkisuudelta. Huvittavinta on se, kun kaikkein tunnetuimmat ilmastopoliitikot joutuvat ristiriidan esiin tullessa ongelmiin, koska eivät ole asiaa puineet. Vai mitäpä ajattelette alla olevalla videolla esiintyvän Yhdysvaltain ehkä merkittävimmän ympäristönsuojelujärjestön puheenjohtajan, Aaron Mairin, viimeaikaisesta ongelmasta senaatin kuulemistilanteessa:



Minusta on järkyttävää, että painopisteensä ympäristönsuojelusta ilmastopolitiikkaan vaihtaneen Sierra Clubin puheenjohtajalla ei ollut mitattuihin faktoihin - jotka muuten edustavat globaalin lämpötilamittauksen ehdotonta huippua -  muuta sanottavaa kuin vetoomus epätieteelliseen konsensukseen, jonka pohjana oleva tutkimus on jo aikoja sitten todettu muutenkin kelvottomaksi. Senaattori Ted Cruz saa puheenjohtaja Mairin näyttämään hölmöltä. Nolo juttu!

Pitäkää kiirettä nähdäksenne Grönlannin lämpeneminen!

MTV3:n jutun kuvitusta

Ilmastonmuutoksesta kirjoitetaan mediassa harvoin asiallisesti. Tarkoitan tällä historiallisesti suhteutettua asiallisuutta. MTV3, jonka journalistinen taso on mielestäni mennyt alaspäin melko laaja-alaisesti, onnistui tekemään poikkeuksellisen kevyen ilmastonmuutosjutun 29.9.2015 otsikolla Ilmastonmuutoksesta tuli turistihoukutin Grönlannissa”. Tuossa jutussa Maikkari yrittää todistaa, että Grönlannin sulavat jäätiköt ovat alkaneet kiinnostaa turisteja, turismista on tulossa Grönlannille tärkeä elinkeino, ja ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät saarella jo selvästi. Pari ensimmäistä turismiin liittyvää asiaa saattavat olla tottakin, joskin melko merkityksettömiä muulle maailmalle, mutta viimeisestä asiasta en ole aivan varma ainakaan pysyvyyden osalta.

”

Sulavat jäätiköt ja kelluvat jäävuoret houkuttelevat turisteja. Monet haluavat nähdä omin silmin, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Grönlannissa.

Varmaan ne houkuttelevat, sillä ovathan kelluvat jäävuoret jotain sellaista, mitä ei näe oikeastaan missään muualla Etelämannerta lukuun ottamatta. Mutta ovatko ne ilmastonmuutoksen aiheuttamia vai aivan normaaleja ilmiöitä, on toinen juttu. Muistelen matkustajalaiva Titanicin kohdanneen kelluvan jäävuoren vuonna 1912. Kyllä noita ajelehtivia jäävuoria on ollut koko holoseenin ajan ja varmaan miljoonia vuosia ennenkin.

MTV3:n jutun kuvitusta

Sitten onkin aivan toinen kysymys, miten Grönlannin ilmasto on muuttunut. Me tiedämme melkoisen arkeologisen todistuksen perusteella, että alue on ollut huomattavan lauha – vähintään nykyisen ilmastomme kaltainen – noin 1000 vuotta sitten. Tiedämme modernien säämittaustietojen perusteella, että lähes yhtä lämmintä kuin nykyisin oli 1930- ja 1940-luvuilla. Tiedämme paleoklimatologisen tutkimuksen perusteella, että viimeisen tuhannen vuoden jakso on ollut kylmin sitten jääkauden päättymisen. Grönlannin ilmastossa on aivan viime aikoinakin ollut paljon vaihtelua, kuten on kaikkialla arktisella alueella. Mikä siis on muuttunut sitten jääkauden päättymisen? Onkohan mikään, jos luonnollista vuosikymmenten, vuosisatojen ja kenties vuosituhansien jaksoissa tapahtuvaa luonnollista ilmastollista vaihtelua ei huomioida?

Grönlanti on viime vuosina saanut huomiota ilmastonmuutoksen takia. Se luultavasti tarkoittaa, että tänne tulee lisää turisteja. Ilmastonmuutoksen alkulähde on täällä Grönlannissa. Täällä voi omin silmin nähdä, mitä on tapahtumassa, arvelee hotelli Arcticin johtaja Erik Bjerregaard.

Kyllä, huomiota on tullut, ja se on varmasti hyvä asia paikalliselle hotellinpitäjälle. Hulluhan Bjerregaard olisi, ellei mainostaisi kohdettaan.

Myös grönlantilaiset taiteilijat hakevat inspiraatiota ilmastonmuutoksesta.

– Syy siihen, että otan kantaa ilmastonmuutokseen taiteessani, on se, että haluan saada ihmiset ajattelemaan ja ehkä kysymään, mitä tapahtuu ympäristössä ja maailmassa, kuvailee taiteilija Miki Jacobsen.

– Meillä ei enää ole kiinteää jääpeitettä ja talvisin sataa paljon enemmän lunta kuin aiemmin. Kesistä on tullut todella lämpimiä, kertoo Taiteilija Mia Lindenhann.

Ehkä liikemiehen käyttö Grönlannin ilmastonmuutoksen todistajana ei ollut MTV3:n toimittajan mielestä riittävän uskottavaa, joten avuksi haettiin pari taiteilijaa. Hmm… En halua kyseenalaistaa taiteilijoiden ikiaikaista kykyä aistia faktat ja data herkästi tai heidän haluaan asettaa ne etusijalle verrattuna fiktioon, mutta en vieläkään vakuuttunut.

Viime vuosina Grönlannin jäätiköiden sulaminen on kiihtynyt.

Vai on Grönlannin jäätiköiden sulaminen kiihtynyt. MTV3 kertoo asian selkeästi kuin totuutena, joskaan ei kerro sitä, mihin väite perustuu. Minä en tuohon väitteeseen usko ainakaan noin sanottuna. Vaihtelua on toki ollut – välillä sulaa enemmän ja välillä vähemmän. Kerrottakoon Grönlannin saaneen sitten viime vuoden syyskuun alun pintaansa nettona noin 240 miljardia tonnia uutta lunta, joka seuraavien vuosikymmenten uusien lumikerrosten paineen vaikutuksesta vähitellen muuttuu jääksi ja aikanaan painovoiman vaikutuksesta pala kerrallaan lohkeaa mereen.

Kuva 3

Kun jää paljastaa kiusallisia ilmastosalaisuuksia

Minulla on ollut muissa hommissa kiireitä, josta syystä blogin päivitykset ovat hieman harventuneet syyskuussa. Siksi koetan nytkin päästä helpolla ja lainaan Antero Ollilan mainiota Tebatti-puheenvuoroa, jota kommentoin muutamin osin. Ollilan teksti on sisennetty ja kursivoitu.

Mendenhallin jäävirran suu vuonna 2011 

 Alaskan jäätiköiden alta paljastuu puita

Kahdeksan maan ulkoministerit pitivät elokuun lopussa Alaskassa kokouksen ilmastonmuutoksen torjunnasta. Yhteistä kannanottoa ei kuitenkaan saatu aikaan, koska Kanada ja Venäjä vastustivat sitä.

Alaskan Mendenhallin jäätikön alta paljastuu
hautautunut metsä.

Kirjoitin tuoreeltaan tuosta presidentti Obaman hallinnon erikoisesta ilmastonmuutosmanifestista, jonka esimerkkinä käytettiin Alaskan luontoa.

Media uutisoi mielenosoittajien esityksistä, joissa oltiin huolissaan jääkarhujen selviytymisestä ja jäätiköiden sulamisesta. Medialle olisi voitu esittää myös niitä näkymiä, joita Alaskan sulavat jäätiköt ovat paljastaneet. Samanlaisia löytöjä on tehty ainakin Alaskan suurimman jäätikön Bearingin liepeiltä sekä Mendenhall-jäätikön alueelta läheltä eteläistä Juneaun kaupunkia.

Molemmissa paikoissa on paljastunut jäätikön alta muinaisten metsien hyvin säilyneitä jäänteitä. On löytynyt halkaisijaltaan jopa 1,6 metrisiä pystyssä olevia kantoja juurineen sekä puunrunkoja, joissa on vielä kaarnaa tallella. Alustavat ikämääritykset osoittavat puiden kasvaneen vuosien 600 ja 1000 välisenä aikana.

Laajentunut jäätikkö on katkaissut kasvaneen
puun kuin tulitikun.

Niinpä! Me tiedämme asiaa selvittäneistä tutkimuksista, että lähes kaikki tutkitut pienet vuoristojäätiköt ovat sulaneet holoseenin aikana ainakin kertaalleen. Ne ovat myös olleet jäättömiä pitkiä aikoja, sillä metsä ei ihan äkillisesti jäätikön pohjalle kasva. Myös muut asiat viittaavat aiempiin lämpimiin jaksoihin, jolloin mm. puuraja Fennoskandiassa ulottui Jäämerelle ja puusto peitti liki kaikki Suomen suurtunturit. Korjatkaa, jos olen väärässä (lähteet mukaan).

Myös Alpeilla jäätiköt ovat viime vuosikymmeninä sulaneet. Mutta samalla ne ovat paljastaneet vain sata vuotta sitten kasvaneiden jäätiköiden alle hautautunutta historiaa tai 4000 vuotta vanhaa vahvaa metsänpohjaa. On tutkimustuloksia, joiden mukaan Alppien nykyiset jäätiköt - ainakin korkeudeltaan alimmat - ovat syntyneet hiljalleen vasta 500-2000 vuotta sitten. Tietysti Veiksel-jääkauden aikana Alpit vuoristolaaksoineen olivat jään peitossa, mutta ne ovat saattaneet olla ympärivuotisesta jäästä vapaina pääosan holoseenia. 

Eikö uhkaava ilmastokatastrofi huoleta edes suomalaisia?

Maailman suosituimmassa ilmastoblogissa, WattsUpWithThat:ssa (WUWT), oli katsaus siitä, miten Googlen hakukone näkee ihmisten kiinnostuksen ilmastonmuutokseen. Tekstin kirjoittaja oli saanut idean juttuunsa vastaavasta Forbesin kirjoituksesta. WUWTin jutun hakusanat olivat ”Global warming”, ”Climate change” ja kolme joulukuun alussa Pariisissa pidettävää ilmastokokousta koskevaa todennäköistä hakusanaa. Tulokset näet alla kuvassa 2.

Kuva 2

Kuvasta näkyy selvästi, että noilla englanninkielisillä ilmauksilla haettiin eniten tietoa vuoden 2007 alussa, mutta sen jälkeen hakumäärät ovat aika paljon ainakin suhteellisesti laskeneet. Googlen trendipalvelu laskee myös ennustetta hauille, mutta se ei usko merkittävään nousuun edes laajasti mainostetun kokouksen aikana. Sekä Forbesin että WUWTin juttujen kirjoittajat hämmästelevät ilmastoaiheisten hakujen suhteellisen suosion laskua siitä huolimatta, että asia on Pariisin ilmastokokouksen lähestyessä ollut vahvasti esillä niin mediassa kuin maailmanluokan huippupoliitikkojen puheissa.

Minä halusin katsoa, miten suomenkielisillä hakusanoilla ”ilmastonmuutos”, ”ilmaston lämpeneminen”, ”ilmastokokous” ja ”Pariisin ilmastokokous” on ollut kiinnostavuutta. Sen kurkistuksen tulokset näet seuraavassa kuvassa 3.

Kuva 3

Meillä suuntaus on samankaltainen kuin englanninkielisessä maailmassa. Kuvan siniseen kuvaajaan on summattu yhteen haut sanoilla "ilmastonmuutos" ja "ilmaston lämpeneminen". Kiinnostus niihin on alkanut myöhemmin verrattuna englanninkieliseen maailmaan ja jatkunut hyvin aina Kööpenhaminan ilmastokokoukseen 2009 asti. Jopa sana "ilmastokokous" (punainen kuvaaja) nousee kohinasta esiin syksyllä 2009. Mutta siitä kokouksesta alkaen haut ilmastonmuutosteemalla ovat olleet tasaisessa laskussa ainakin suhteellisesti tarkastellen. Pariisin ilmastokokous ei ole pannut ihmisiä hakemaan Googlen kautta merkittävästi lisätietoa.

Korkmanin ilmasto-ongelmasta muutama huomio ja keltainen kortti

Aalto-yliopiston taloustieteen professori, Sixten Korkman, on avautunut meille Helsingin Sanomille lähettämässään mielipidekirjoituksessa otsikolla ”Mikä on suurin ongelmamme?”. Lähdin lukemaan

Professori Sixten Korkamilla on ongelma, jonka purkaminen ei
oikein onnistunut HS:n mielipidekirjoituksessa.

Korkmanin tekstiä sillä odotuksella, että vihdoinkin joku viisas kykenee pelkistämään olennaisen. No, millaisia viisauksia Aalto-yliopiston taloustieteen kammioissa on löydetty:

Suurin ongelmamme ei se [sic] ole talouden kilpailukyky tai hallituksen esittämä pakkolainsäädäntö, vaikka siitä on noussut iso meteli. Ei se ole valtion budjettialijäämä. Ehkä se ei ole edes nopeasti kasvanut pakolaisvirta, vaikka tähän liittyy paljon inhimillistä tragediaa.

Tjaah, ongelmat eivät siis löydykään niiltä alueilta, joilta usein mediassa haastatellulta professori Korkmanilta yleensä pyydetään lausuntoja, ja joita tasavaltamme hallitukset ovat viime vuosina pitäneet ongelmallisina. Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Nyt Korkmanilla täytyy olla jokin todella suuri tieteellinen löytö, joka ongelmallisuudessa ohittaa kaiken.

Tiedemiesten valtaenemmistö katsoo ilmaston lämpenemisen olevan tosiasia ja ihmisen aiheuttama. Sillä voi olla katastrofaalisia seurauksia esimerkiksi meriveden nousun ja viljelymaiden aavikoitumisen sekä sään ääri-ilmiöiden muodossa.

Ohhoh – vai tiedemiesten valtaenemmistö? Korkman siis päätti aloittaa perustelunsa vetoamalla auktoriteettiin. Sehän ei ole harvinaista vaikkapa pienten lasten kasvatuksessa, uskonnollisissa piireissä, politiikassa tai iskostettaessa kuria armeijan yksiköihin. Mutta niin sanottujen kovien tieteiden piirissä auktoriteettiin vetoamista pidetään kyllä aloittelijoille tyypillisenä argumentointivirheenä. Nojuu, nythän on kyse taloustieteilijän argumentoinnista.

Minulla ei ole ongelmia hyväksyä Korkmanin ensimmäisen virkkeen alkuosaa pienillä tarkennuksilla. Uskoisin nimittäin likipitäen kaikkien ilmakehää tavalla tai toisella tutkineiden tiedemiesten tulleen siihen tulokseen, että ilmakehämme alimmat osat ovat hitusen (keskimäärin muutaman asteen kymmenesosan) lämmenneet verrattuna aikaan vaikkapa 100 vuotta sitten. Mutta ei sen vahvistamiseen mitään tiedemiesenemmistöä tarvita. Siitä todistaa mittausdata, joka yksinään on riittävän vahva todiste asiasta.

Loppuosa tuosta koko kappaleesta onkin ongelmallisempi. Nimittäin ilmastotutkimuksen parissa on paljon erimielisyyttä siitä, miten paljon ja millä mekanismeilla ihmiskunta on lämpenemiseen vaikuttanut. Konsensusta asiasta ei ole, eikä sellaisella ole merkitystäkään, sillä äänestyksillä asiat eivät ratkea fysiikassa.

Jääkauden jälkeinen merenpinnan nousu metreinä.

Katastrofaalisista seurauksistakin voisimme varmaan väitellä pitkään, mutta tähän mennessä nähdystä lämpenemisestä en ole vielä löytänyt hälyttäviä merkkejä. Merenpinta on ollut nousussa viimeiset 22 000 vuotta, ja nousu jatkunee hitaana vielä saman verran, kunnes seuraavan jääkauden tulo saa mannerjäätiköt taas merkittävästi kasvamaan. Epäilen, että esivanhempamme eivät pitäneet jääkauden päättymistä ja sitä seurannutta rajua merenpinnan nousua noin vuosina 12000-8000  ennen nykyisen ajanlaskun alkua kovinkaan uhkaavana asiana. Pikemminkin päinvastoin!

Aavikoitumista toki tapahtuu paikallisesti, mutta tuoreimmat tutkimukset kertovat huomattavasta kasvullisuuden lisääntymisestä isojen aavikoiden reunamilla kuten Sahelissa. Sään ääri-ilmiöt ovat meitä aina koetelleet, mutta niidenkään lisääntymisestä ei ole dataan perustuvaa uskottavaa näyttöä.

Isossa kuvassa maapallon suurin ongelma on ympäristön rasittuminen ja etenkin ilmaston lämpeneminen. On se kumma, että suremme valtion velan jättämistä lapsillemme mutta suljemme silmämme ekologisena kriisinä siirtyvälle perinnölle.

Minä en menisi väittämään, että olemme sulkemassa silmiämme miltään ekologiselta kriisiltä, joskin monen sellaisen (kuten ylikalastuksen, vesistöjen ja maaperän likaamisen, metsien raivaamisen, eroosioherkkyyden kasvattamisen, luonnontilaisten alueiden hävittämisen jne.) osalta voisimme varmasti katsoa tulevaisuuteen tarkemmin. Ehkäpä nuo todelliset ongelmat ovat jääneet ilmastonlämpenemishysterian alle, vaikka niistä on jo nyt todellista näyttöä toisin kuin viime vuosikymmenten pienestä lämpenemisestä, joka tosin on jo parikymmentä vuotta ollut tauolla ja pidemmällä aikatarkastelulla – siis tuhansien vuosien perspektiivissä – osoittautuu lämpötilaproxytutkimusten valossa hitaaksi viilenemiseksi.

Taloustieteilijät ovat arvioineet, että ilmaston liiallisen lämpenemisen ennalta ehkäiseminen olisi viisaampaa kuin peruuttamattoman etenemisen salliminen. Miksi tositoimiin ei ole ryhdytty, miksi kasvihuonepäästöjen [sic] kasvu sen kuin jatkuu?

Jaahas, jo toinen kerta, kun professori Korkman vetoaa auktoriteettiin – tällä kertaa kollektiivisesti taloustieteilijöihin. Toki muutamat taloustieteilijät ovat noin arvioineet, mutta toiset ovat kovin eri mieltä asiasta, mikä ei ole kovin harvinaista yleensäkään taloustieteissä. Osa jopa IPCC:n käyttämistä taloustieteilijöistä pitää pientä lämpenemistä nettovaikutukseltaan hyödyllisenä.