Synkkä raportti modernista energiapolitiikasta

Vaalien alla on syytä miettiä politiikan eri alojen menestyksiä ja epäonnistumisia. Ilmastorealismia-blogin kiinnostuksen kohteena on ensisijaisesti ilmastopolitiikka, mutta paljon kiinnostaa myös energiapolitiikka. Jälkimmäistähän on kovasti jo Vanhasen (Kesk) hallitusten ajoista alkaen koetettu alistaa ensimmäiselle. Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana linja on jossain määrin vahvistunut, ja Stubbin hallituksella on mahdollisuus tehdä ratkaisevat päätökset kenties vuosikymmenten päähän molemmilla politiikan saroilla, sillä kansainvälisen ilmastopolitiikan ratkaisevia hetkiä eletään juuri nyt. Eurooppa ja Suomi ovat näinä aikoina tekemässä päätöksiä mm. neuvottelutaktiikastaan ensi joulukuun Pariisin ilmastokokoukseen, ja nuo ratkaisut saattavat olla hyvin merkittäviä taloudellisesti.

Professori Satu Viljainen

Vaaleihin valmistautuvan äänestäjän kannattaisi pohtia näiden politiikkasektoreiden merkitystä, sillä niillä on olennainen vaikutus sekä lompakon sisältöön että kulutuskäyttäytymiseen. Minä esittäisin ehdokkailleni noista aiheista ainakin alla olevia kysymyksiä.

1. Miten tai kuinka paljon Suomen ilmastopolitiikka on vaikuttanut globaaliin tai alueelliseen ilmastoon?
2. Miten energiapolitiikkamme on vaikuttanut muun maailman vastaavaan?
3. Olemmeko hyötyneet ilmasto- ja energiapoliittisista toimistamme? Vai onko niistä ollut meille haittaa?

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen tuskin saat uskottavia vastauksia eduskuntavaaliehdokkailta, sillä tietääkseni asioista ei ole tutkittua tietoa. Kannattaa siis ainakin kysyä, mihin mahdollinen vastauksen antaja perustaa tietonsa. Minulla on kyllä noista asioista ns. mutu-tuntuma, ja sen voin kaikessa lyhyydessään kertoa tässä: Ei mitenkään.

Professori Kalevi Kyläheiko

Kolmanteen kysymykseen luultavasti saat monenlaisia vastauksia riippuen vastaajasta. Ja vastaukset ovat usein äärilaitoja, joskin niistäkin usein puuttuvat faktat. Poliittisista syistä johtuen meillä ei haluta tutkia sellaisia asioita, joista ei saa poliittista meriittiä, ellei kyse ole jostain äärivasemmiston lempiaiheesta. Niihinhän meille on syntyi sietokyky suomettumisen aikana. 

Raikkaan poikkeuksen kolmannen kysymyksen aiheisiin voit saada Lappeenrannan teknisen yliopiston kahden tutkijan, professoreiden Satu Viljaisen ja Kalevi Kyläheikon, julkaisussa "Tukimekanismeja ja tavoitekonflikteja Euroopan nykyisillä sähkömarkkinoilla". Tammikuun lopussa julkaistun tutkimuksen saama kovin vähäinen julkisuus todistaa siitä hengestä, johon edellisessä kappaleessa vihjaisin. Tietämäni mukaan ainutkaan iso mediatalo ei ole noteerannut julkaisua, joka mielestäni ansaitsisi melkoisesti huomiota.

Viekö ilmastonmuutos kahvit pöydästämme?

Oli mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin reilu viikko sitten huolestuttavan artikkelin brittiläisestä The Telegraph-lehdestä. Lehden tiedetoimittajan kirjoittamassa jutussa kerrottiin, että ilmastonmuutos tuhoaa nykyisten kahvijuomiemme raaka-aineen, arabiankahvin (Coffea arabica), elinolosuhteet täydellisesti vuoteen 2080 mennessä. Mutta Telegraphin tarina ei ole kuitenkaan vailla toivoa.

Kahvipuu papuineen. Kuva Wikipediasta.

Nimittäin brittien Kunikaallisten kasvitieteellisten puutarhojen urheat kasvitieteilijät haluavat etsiä arabiankahvin lähisukulaislajeista sellaisen, joka kestää lämpenevää ilmastoa. Onneksemme noita samaan Coffea-sukuun kuuluvia lajeja on 124 muutakin. Tutkijat haluavat pelastaa meidät kahvipuutteelta selvittämällä, mistä lämpenevää ilmastoa paremmin kestävistä lajeista saisi maistuvaa juomaa.

Olen monien muiden suomalaisten lailla kahvijuomien suurkuluttaja - yli viisi kahvikuppia päivässä - joten huolestuin. Niinpä oli pakko mennä katsomaan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tilastoista, josko viime vuosikymmenien lämpeneminen olisi jo pahastikin vaikuttanut suosikkijuomani tuotantoon. Hain sekä tuotantomäärät että hehtaarisadot, jotka on esitetty alla olevassa graafissa.

Kahvin vuosituotanto (vasen pystyakseli) ja hehtaarisadot (oikea akseli) 

Noita tuotantolukuja katsoessani huoleni hälvenivät. No tosiasiassa en kyllä ollut suuresti huolissani kahvin juonnistani 2080-luvulla muutenkaan. FAO:n mukaan sekä kahvin tuotantomäärä että keskimääräinen hehtaarisato ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen 50 vuoden aikana siitä huolimatta, että ilmasto on hitusen samana aikana lämmennyt. Coffea arabica ei siis näytä panneen pahakseen ilmastonmuutosta - vaan päinvastoin. Oli pakko lukea Telegraphin juttu loppuun, sillä alku ei tuntunut rehelliseltä tilastojen valossa.

Miksei Sanni Grahn-Laasonen saanut huonointa arvosanaa?

Propagandaympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen

Meillä on tomera ympäristöministeri, sosiaalipolitiikkaa aikanaan opiskellut valtiotieteiden maisteri Sanni Grahn-Laasonen, joka on viime aikoina laajentanut näkemystämme myös turvallisuuspolitiikan saralle. Helmikuussa Iltalehdessä julkaistussa bloggauksessaan Grahn-Laasonen pani kokemiamme uhkia järjestykseen listaamalla yhden muiden edelle. Hänen mukaansa "ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka". Tähän uhkaan meitä kaiketi valmisteltiin jo viime joulukuussa, sillä ympäristöministerin mukaan "ilmastotoimilla on kiire. Jos emme reagoi, vaikutukset voivat olla ennalta-arvaamattomia ja kauheita. Myrskyjä, tulvia, helleaaltoja, ekosysteemimuutoksia. Tautien leviämistä, pakolaisvirtoja, lisää köyhyyttä".

Kun myös toimittajakokemusta omaava ympäristöministerimme epäilemättä osaa punnita sanojaan ja panna ne myös tärkeysjärjestykseen, on syytä tarkastella hänen lainauksiaan suurennuslasilla. Grahn-Laasonen listasi tuossa edellä olevassa sitaatissa useita ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärisääilmiöitä. Ensimmäiseksi listalla pääsi myrskyt. Katsotaanpa siis, miten ne ovat yleistyneet muutamissa myrskyuutisista tutuissa paikoissa. Siis mitä asiasta sanovat tieteen uusimmat tutkimusartikkelit.

Aloitetaan Intian valtamereltä. Tutkijat Jennifer M. Fitchett ja Stefan W. Grab ovat vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessaan selvittäneet viimeisen 66 vuoden aikana Kaakkois-Afrikkaan iskeneiden trooppisten hirmumyrskyjen esiintymistä ja trendiä. Etelä-afrikkalaiset tutkijat eivät löytäneet tilastollisesti merkitsevää trendiä Madagaskarin tai Mosambikin alueelle rantautuvissa sykloneissa huolimatta siitä, että tilastot ovat parantuneet muutamina viimeksi kuluneina vuosikymmeninä. Heidän mukaansa hienoisesti (joskaan ei tilastollisesti merkitsevästi) vähenevä hirmumyrskyjen määrä (katso kuva 2 alempana) on   yhtäpitävä myös Australian suhteen - siis lounaisen Tyynenmeren alueen ja kaakkoisen Intian valtameren suhteen - ja myös ennustetun myrskyisyyden vähenemisen kanssa koko eteläisellä Intian valtamerellä (Nicholls et al. 1998 ja Sugi et al. 2002).

Kuva 2: Fitchettin ja Grabbin laskemat trooppiset syklonit

No, kaakkoinen Afrikka tai Intian valtameri ei tukenut ministeri Grahn-Laasosen argumentointia, mutta emme luovuta vielä. Katsotaanpa asiaa vielä Australiasta, jossa tutkija Andrew J. Dowdy on selvittänyt satelliittimittausten ajan (1982 - 2013) Tyynenmeren lounaisosien isoja myrskyjä. Dowdyn mukaan trooppisten sykloonien määrä on reilun 30 vuoden aikana vähentynyt erittäin merkitsevästi (kuva 3).

Kuva 3: Dowdyn laskemat syklonit

Nyt tuli kyllä outo tunne. Onko tiede eri mieltä myrskyistä kuin ympäristöministerimme? No, katsotaanpa vielä aivan eri kolkka maapallolta. Otetaan myrkyisyystarkasteluun oma lähiseutumme ja vähän em. tutkimuksia pidemmältä jaksolta. Tanskalaiset tutkijat Lars B. Clemmensen, Christian W. T. Hansen, ja Aart Kroon ovat selvittäneet koko Euroopan luoteisosaa edustavaksi katsomansa Skagenin alueen myrskyisyyden muutosta 1860-luvulta nykypäivään. Ehkä ministeri Grahn-Laasonen tarkoitti meidän alueemme myrskyisyyden lisääntymistä?

Onko puolueilla eroja ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikoissa?

Sattuipa silmiini BirdLifen, Greenpeacen, Luonto-Liiton, Maan ystävien, Natur och Miljön, Suomen

luonnonsuojeluliiton ja WWF:n tuore kysely puolueille otsikossa mainituista aiheista. Mielestäni kysymykset olivat hyviä, ja ne tarjosivat mahdollisuuden vertailla puolueiden kantoja näin eduskuntavaalien alla. Päätinkin tehdä vastauksista koosteen, sillä epäilen Ilmastorealismilla olevan hieman erilaisen lukijaprofiilin monien kyselyn järjestäjien vastaavien kanssa.

En kuitenkaan kopioi puolueiden vastauksia, vaan yritän muuttaa ne selkokielelle ja realismiksi. Ymmärrettävistä syistä olen joutunut tiivistämään vastauksia, sillä harva jaksaa kahlata 21 sivun mittaista vastauspaperia läpi. Mutta jos joku jaksaa, sen löydät täältä.  Nonniin, aloitetaan. Kirjoituksen lopussa yritän hahmottaa eroja puolueiden välillä ja summata asioita. Seuraavassa vastauksien ytimet kysymyksittäin eduskuntapuolueiden nykyisessä suuruusjärjestyksessä.

Kysymys 1: Mitkä ovat puolueenne keskeisimmät ympäristöpoliittiset tavoitteet?

Kokoomus (Kok): Haluamme tehdä Suomesta hiilineutraalin yhteiskunnan, nostaa meidät ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja suomalaiset maailman ympäristötietoisimmaksi kansaksi.

Sosialidemokraattinen puolue (SDP):  Me tavoittelemme päästötöntä energiantuotantoa vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on jo olemassa teknologiset keinot. Suomen energiapolitiikassa on lakattava vastustamasta.

Perussuomalaiset (PS): Ympäristöpolitiikassa on tehtävä täyskäännös. Kaikissa ympäristöpoliittisissa päätöksissä on otettava taloudellisen toimilinjaisuuden ja työllisyyden turvaaminen sekä teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen kärkeen.

Keskusta (Kesk): Keskeisin tavoitteemme on ilmastonmuutoksen torjunta ja hidastaminen.

Vasemmistoliitto (Vas): Hiilineutraali, energian suhteen omavarainen Suomi.

Vihreä Liitto (Vihr): Torjumme ilmastonmuutosta käynnistämällä energiamurroksen, jossa satsataan uusiutuvaan, hajautettuun kotimaiseen energiaan, energiatehokkuuteen ja älykkäisiin sähköverkkoihin.

Ruotsalainen Kansanpuolue (RKP): Tavoitteena tulee olla hiilidioksidineutraali yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä.

Kristillisdemokraatit (KD): Tärkein tavoitteemme on globaaleihin ympäristöongelmiin vastaaminen.

Ensimmäisen kysymyksen vastaukset jo paljastavat, että Perussuomalaiset erottautuvat muista. Nämä muut haluavat vähentää Suomen hiilidioksidipäästöt maailmanennätysvauhdilla, kun PS:lla tuon tavoitteen yli käy talouden ja työllisyyden kohentaminen. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi SDP:n vastauksesta, jossa vaadittiin "vastustamisen" lopettamista. Vastustamisen kohde jää vähän hämärän peittoon, mutta ehkä SDP:n linjaa ei saisi vastustaa.

Kysymys 2: Millä keinoin kivihiilen energiakäytöstä luovutaan vuoteen 2025 mennessä?

Kok: Talteenottamalla poltossa syntyvä hiilidioksidi. Uusiutuvan energian käyttöä tulee lisätä kustannustehokkuusjärjestyksessä ja tukiaisia ehkä lisäämällä.
SDP: Markkinoille pitää nopeasti rakennetaa korvaavaa päästötöntä säätövoimaa, esimerkiksi bio-, ydin- ja vesivoimaa. Samalla hiilidioksidin päästömaksuja korotetaan.
PS: Tavoite on epärealistinen.
Kesk: Kivihiilen energiakäytön lopettaminen on tavoite. Avainasemassa on kivihiilen korvaaminen mahdollisimman pitkälle kotimaisella ja uusiutuvalla energialla. Kivihiilen verotusta on kiristettävä.
Vas: Käyttökielto voimaan; ilmastosyistä hiili pitää jättää maahan.
Vihr: Päästömaksuja korotetaan, ilmastotullit voimaan ja
RKP: Lisäämällä hiilen hintaa päästökaupalla.
KD: Tuetaan kilpailevia uusiutuvia energialähteitä, joskin tavoite ei liene realistinen.

Tässäkin jako kahteen leiriin on helppoa. Kun PS ja osin KD pitävät tavoitetta epärealistisena, muut eivät sitä kyseenalaista. Näillä muilla ja myös KD:lla on reseptinä lähinnä energiamaksujen ja -verojen korotukset, jotka lupaavat hinnankorotuksia kaikille sähkön ja kaukolämmön käyttäjille.

Todettakoon, että kaikkien pitkän ajan markkina-arvioiden mukaan kivihiilen käyttö globaalisti jatkaa kasvuaan ainakin tämän vuosisadan puoliväliin riippumatta siitä, kuinka rajuja liikkeitä piskuinen Suomi asiassa tekee.

Kysymys 3: Tuleeko turpeen käyttöä Suomen energiantuotannossa vähentää nykyisiä tavoitteita nopeammin? Jos kyllä, niin kuinka nopeasti?

Kok: Ei.
SDP: Ei.
PS: Ei, eikä edes nykyisten tavoitteiden mukaisesti.
Kesk: Ei.
Vas: Kyllä, veroja korottamalla.
Vihr: Kyllä, pitää lopettaa kokonaan 2025 mennessä.
RKP: Ei.
KD: Ei.

Turve, joka tosiassa on uusiutuva luonnonvara, jakaa kantoja uudella tavalla. Vihreille ja Vasemmistoliitolle ei tämä uusiutuva luonnonvara kelpaa.

Ilmastomatematiikan ja -fysiikan ihmeellisyyksiä

Olen saanut Ilmastorealismin yhteydenottolomakkeen kautta vieraskirjoituksen, jonka kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä. Hetken mietin, voisiko sen julkaista. Mutta mielestäni se on selkeä ja linkkien puolestakin aukoton, niin menköön lyhyellä jatko-osalla.

________________________________________________________________________

Yhdysvaltain ilmatieteen laitos (NOAA) kertoi vuonna 1998, että

Maapallon keskilämpötila vuonna 1997 oli 62,45 Fahrenheit-astetta ja ylittäen edellisen vuoden 1995 ennätyksen vuodelta 0,15 asteella (F). 

Tekemällä muunnoksen Fahrenheit-asteista Celsius-asteikkoon saamme vuoden 1997 lämpöennätykseksi siis 16,92 °C.

Joulukuussa 2014 samainen laitos kertoi jo ennen vuoden loppumista, että

Vuoden 2014 keskilämpötila oli 0,69 °C yli 20. vuosisadan keskilämpötilan 13,9 °C ylittäen 0,04 °C:lla edelliset lämpöennätykset vuosilta 2010 ja 2005. 

Lisäämällä 20. vuosisadan keskilämpötilaan [13,9] tuon ylityksen [0,69] saamme vuoden 2014 keskilämpötilaennätykseksi 14,59 °C. Tämä johtaa mielenkiintoiseen vertailuun, josta kysyisin tätä blogia lukevien matemaatikkojen ja fyysikkojen mielipidettä muutamaan maallikon mieltä hiertävään ongelmaan:

1. Onko 14,59 suurempi luku kuin 16,92?
2. Onko 14,59 °C korkeampi lämpötila kuin 16,92 °C muilla fysiikan alueilla kuin ilmastofysiikassa?
3. Miten NOAA voi tietää kuluvan vuoden keskilämpötilan ennen ko. vuoden loppumista?
4. Jos tuo uusi ilmastomatematiikka kestää tarkastelun, olisiko mahdollista laskea muunnos, jolla nykyiset velkani muuttuisivat saataviksi?

Terveisin Ilmastorealismin lukija XX
______________________________________________________________________

Minä en uskaltanut lähinnä Elon laskuoppiin luottaneena vastata anonyymin vieraskirjoittajan postmodernia tiedettä koskeviin kysymyksiin. Ehkä joku lukijoista osaa kertoa tieteen viimeiset vastaukset kysymyksiin? Lähtökohtanahan täytyy pitää sitä, että yksi maailman arvostetuimmista ilmastontutkimuslaitoksista ei voi olla väärässä. Vai täytyykö?