Ilmastonmuutos lisää tulvariskejä - vai lisääkö?

Viime päivinä lehdistössä on ollut juttuja ilmastonmuutoksen vaikutuksista rakentamissuosituksiin. Lukaisin Ilmatieteen laitoksen tiedotetta asiasta. Seuraavassa on siitä eräitä lainauksia ja muutama kommenttini.

Nyt julkaistussa oppaassa suositukset alimmiksi rakentamiskorkeuksiksi säilyivät pääosin entisellä tasollaan. Edellisen kerran suositukset päivitettiin vuonna 1999. Oppaan tavoitteena on vähentää tulvista sekä maansortumista ja -vyörymistä rakennuksille aiheutuvia vahinkoja. Nämä ilmastonmuutoksen edetessä lisääntyvät riskit tulee huomioida riittävästi kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Kyllä Suomessa on ollut tulvia viimeiset 10 000 vuotta. Ja ilmastokin on muuttunut koko tuon ajan. On muuten pikkuisen viilentynyt. Mutta sinänsä on tietysti hyvä asia, että riskialueet tunnistetaan aiempaa paremmin.

Suomenlahdella merenpinnan nousu olisi Ilmatieteen laitoksen arvion mukaan noin 30 cm vuoteen 2100 mennessä. Pohjanlahdella maankohoaminen riittänee kumoamaan merenpinnan nousun vielä vuoteen 2100 saakka. Korkeimpien ennusteiden toteutuessa merenpinta nousisi kuitenkin kaikkialla Suomen rannikolla, Suomenlahdella jopa yli 90 cm.

Haminan suhteellinen merenpinta

Ilmatieteen laitos tarkoittanee suhteellista merenpintatasoa. Olen ottanut viereiseen kuvaan suhteellisen merenpinnan muutoksen nousulle altteimmasta satamakaupungistamme, Haminasta, PSMSL-tietokannan mukaan. Minä en näe siinä minkäänlaisia merkkejä suhteellisen merenpinnan noususta.

Merenpinta on Suomen rannikoilla laskenut keskimääräisesti jo tuhansia vuosia maannoususta johtuen, eikä ainutkaan empiirinen havainto viittaa tuon kehityskulun muutokseen. Kaikkialla muualla Suomen rannikoilla suhteellinen merenpinta on siis edelleen laskemassa enemmän kuin Haminassa. Hyvä kysymys siis on se, mistä Ilmatieteen laitos tai Suomen ympäristökeskus tietävät muutoksen tapahtuvan.

Ilmastonmuutos tulee merkittävästi muuttamaan jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua, jolloin vesistöjen tulvariski voi kasvaa. SYKEn selvityksen mukaan etenkin talven ja syksyn virtaamien ja vedenkorkeuksien ennakoidaan kasvavan suurissa vesistöissä sateiden lisääntyessä ja äärevöityessä.

 

Jokien ja järvien vedenkorkeuteen vaikuttavat monet asiat. Sadanta on niistä merkittävin. Kuten Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa todetaan, sadannan uskotaan lisääntyvän. Viereisessä kuvassa on esitetty mitattu sadanta Suomessa, Espanjassa ja Länsi-Euroopassa. Otin Espanjan mukaan, koska Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Taalas on useaan otteeseen ilmoittanut sadannan vähenevän Espanjassa ja maan joutuvan pysyvän kuivuuden kouriin. Minä en löydä kuvan Suomen tai Espanjan sadannan kuvaajista merkittäviä trendejä. Suomen osalta näkyy hienoinen nouseva trendi, mutta Espanja ei näytä kuivuvan, vaikka pientä laskua näkyykin. Millimetrin murto-osien muutokset päiväkohtaisessa sadannassa ovat normaalia vaihtelua, eivätkä aiheuta katastrofaalisia muutoksia. Siis missä on se empiirinen evidenssi sisävesien tulvariskien kasvamisesta?

Menivätkö Oras Tynkkysellä lippujuhlapäivä ja aprillipäivä sekaisin?

Oras Tynkkynen

Vihreiden ilmastoasiantuntija, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kirjoitti lippujuhlapäivänä julkaistussa blogissaan suuresta ilmastopoliittisesta läpimurrosta kahden suuren teollisuusmaan hiilidioksidipäästöjen hillitsemiseksi. Olen ottanut Tynkkysen blogista relevantit kappaleet (sisennetyinä ja kursiivilla) ruodittavaksi.

Yhdysvaltain ympäristövirasto esitti maanantaina uusia rajoituksia voimaloiden ilmastopäästöille. Energiantuotannon päästöjä on tarkoitus leikata 30 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030. Matkan varrelle asetetaan välietappeja.

Totta. On tärkeää huomata, että ympristönsuojeluvirasto EPA esitti - siis ei asettanut - noita rajoituksia. Esitys menee vuoden kestävälle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen mahdolliset rajoitukset voisivat asteittain astua voimaan.

Ilmastonsuojelun vastustajat - republikaanit ja hiiliteollisuus etunenässä - tekevät varmasti kaikkensa päästörajoitusten jarruttamiseksi. Päätös kuuluu kuitenkin presidentin toimivaltaan, joten läpimenon mahdollisuudet ovat hyvät.

Tämäkin on osin totta, mutta aika tavalla Tynkkynen nyt oikoi. Obama päätti käyttää saastumisen torjuntaan tarkoitettua 1960-luvun lakia, koska ei olisi saanut uutta CO2-päästöjä rajoittavaa lakia läpi kongressissa. Tuon lain pätevyydestä on jo käynnissä useita oikeusjuttuja, joiden perusteena on käytetty mm. sitä, että hiilidioksidi ei ole saastetta tai myrkky. No miten kaikkea elollista ylläpitävä kaasu sellainen voisi ollakaan?

Esityksen läpimeno ei ole ollenkaan selvää, sillä melko yksimielisten republikaanien lisäksi monia demokraattisen puolueen senaattoreita ja kansanedustajia on alkanut hirvittää Obaman rajoitusyrityksen seurauksena ennustettu sähkön kuluttajahintojen raketinomainen nousu. Kyllä senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä taitaa myös kismittää lainsäädäntövallan ohittaminen ja vanhan lain soveltamisen laajennus.

Energiantuotannon päästöt ovat laskeneet Yhdysvalloissa jo merkittävästi, joten 30 prosentin vähennys ei ole järin kunnianhimoinen. Maan pitää tehdä paljon enemmän, jotta globaaleissa ilmastotalkoissa onnistutaan rajoittamaan lämpeneminen alle riskirajana pidetyn kahden asteen.

Näin on. Yhdysvaltain energiatuotannon CO2-päästöt ovat laskeneet markkinaehtoisesti ja ilman liittovaltion keskushallinnon toimia. Merkittävin syy laskuun on kivihiilen korvaaminen maakaasulla, josta USA:ssa on ajoittain ollut jopa ylitarjontaa uusien poraustekniikoiden ansiosta. Tynkkynen jättää omien vihreiden tavoidensa kannalta ehkä viisaastikin kertomatta, että Euroopassa olisi hyviä mahdollisuuksia vastaavaan fracking-tekniikalla, mutta asia on jäänyt hyödyntämättä vihreiden puolueiden rajun vastustuksen vuoksi.

Mitä tulee Tynkkysen mainitsemaan kahden asteen poliittisesti määritettyyn riskirajaan, olisi Obaman päätöksellä toteutuessaankin minimaalinen vaikutus sen alittamiseen siinäkin tapauksessa, että uskoisimme validoimattomien ilmastomallien ennustekykyyn. Tuo vaikutus olisi mallinnusten mukaan muutaman asteen tuhannesosan verran. Itse asiassa mallien mukaan USA:n siirtyminen saman tien kivikauden talousmalliin ja heti CO2-päästöttömäksi ei ilmastomallien mukaan auttaisi vuosisadan lopun lämpötilassa kuin muutaman asteen kymmenyksen verran. No, kaikki eivät tietysti Tynkkysen lailla usko ilmastomallinnusten tuloksia johtuen niissä olevista ongelmista reaalimaailmaan verrattuna. 

Ilmoitus on silti monessa suhteessa merkittävä. Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin ilmaston kuormittaja, ja energiantuotanto on merkittävin yksittäinen päästölähde. Nyt on ensimmäistä kertaa tarkoitus rajoittaa jo olemassa olevien voimaloiden päästöjä.

Keskiajan paluu näkyy selvimmin Grundströmin peilissä

Elina Grundström

Mistä on kyse, kun täysjärkisiltä vaikuttavat vanhemmat eivät rokotuta lapsiaan? Miksi yliopistotutkijat joutuvat nettivihan kohteiksi? Miten on mahdollista, että suuri puolue kieltää vaalimateriaalissaan ilmastotutkimuksen tulokset?

Tampereen yliopiston vieraileva journalistiikan professori Grundström aloitti kursiivikappaleilla toistamani Helsingin Sanomien kirjoituksensa "Keskiajan paluu on aiempaa lähempänä" olkiukkoargumenteilla ja kysymysrakenteella. Mutta olkoon menneeksi. Muistetaan kuitenkin, että noissa kysymyksissä on virheitä: Kaikki vanhemmat eivät jätä rokotuttamatta, sillä ylivoimainen enemmistö edelleen haluaa lapsilleen rokotussuojan. Eivät kaikki yliopistotutkijat joudu nettivihan kohteiksi, vaikka jotkut joutuvat. Mikähän suuri puolue mahtaisi olla kyseessä? No katsotaanpa eteenpäin.

Nykyään ajatellaan, että taikausko on historiaa ja maailma edistyy vääjäämättä. Sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden kuvitellaan lisääntyvän vuosi vuodelta. Todellisuudessa rationaalinen, tieteelliseen tietoon perustuva maailmankuva on helposti särkyvä rakennelma. Hiljattain on näkynyt merkkejä sen murenemisesta.

Voi, voi - millaisessa illuusiossa Grundström mahtaa elääkään! Omasta kokemuksestani voin todistaa, että taikausko on nykypäivää ja voi sitä paremmin, mitä pidemmälle kohti päiväntasaajaa mennään. Se ei kuitenkaan ole estänyt sivistystason, sananvapauden ja ympäristötietoisuuden räjähdysmäistä lisääntymistä eräissä pohjoisissa kulttuureissa. Meillä ei ole ollut koskaan noita asioita enempää kuin nyt. No, katsotaanpa millaiset möröt uhkaavat Grundströmin illuusiota.

Mutta silti Grundströmiltä jo toinen ovela liike leimaamalla toisella kappaleella lukijan mielessä taikauskoksi ne asiat, joita hän olkiukoistaan aikoo irti repiä.

Moniin tutkijoihin on alkanut kohdistua niin voimakasta nettivihaa, että se on saanut heidät varomaan puheitaan. Esimerkiksi ravintotieteilijät ja tasa-arvotutkijat ovat saaneet suoranaisia uhkausviestejä.

Ehkä keskustelukulttuuri elää vielä keskiaikaa. On olemassa virallinen oppi poliittisesti korrekteista asioista, jota ei saa kyseenalaistaa, vaikka faktat ja empiirinen data osoittaisivat selvästi paradigman olevan sangen kyseenalaisen. Se on välillä ongelma, vaikka sitä Grundström ei ehkä tarkoita.

Mielenkiintoinen esimerkkitapaus on vain kuukauden takaa, kun yksi Euroopan merkittävimmistä ilmastotieteilijöistä, Lennart Bengtsson, puhui suunsa puhtaaksi ja liittyi brittiläiseen GWPF-ajatuspajaan. Vaikka Bengtsson sanoi vain ääneen sen, mikä on ilmeistä, hän on viime viikkojen aikana joutunut henkisen inkvisition kohteeksi kuin Galileo aikoinaan. Inkvisiittorit ovat vihreitä jesuiittoja ilmastotutkijoita ja poliitikkoja.

Tammikuussa Suomessa koettiin ensimmäinen tuhkarokkoepidemia, joka oli seurausta siitä, että vanhemmat olivat jättäneet lapsiaan rokottamatta.

Kesän ensimmäinen ilmastonmuutospuffi Ylen tyyliin

Reija Ruuhela ja taustalla ilmastosavupiippu

Ilmastonmuutoksella on vaikutuksia myös ihmisten terveyteen. Vaikutukset ovat sekä myönteisiä, että kielteisiä vaikutuksia: kuumuus voi tappaa, lämpö ja kosteus vaikuttavat mm. joidenkin tautien leviämiseen. Toisaalta kylmyyden aiheuttamat ongelmat häviävät. Aiheesta oli Aamu-tv:ssä keskustelemassa ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta.

Noin puffasi Yle maanantain 2.6.2014 Aamu-tv:n videoklippiään.

Ilmastonmuutos näkyy väistämättä vähitellen ihmisten terveydentilassa myös Suomessa, sanoo ilmastoasiantuntija Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta.

Jaahas, ilmastoasiantuntija on näköjään myös terveysasiantuntija. Olisipa mielenkiintoista lukea ne tutkimuspaperit, joihin Ruuhelan väite terveydentilan muutoksesta perustuu.

- Ilmastonmuutos on meneillään jo nyt. Terveysvaikutukset tuntuvat koko ajan.

Hieno lausunto Ruuhelalta. Siinä on epäilemättä totta joka sana. Mutta ei siinä mitään uutta ole. Ilmastonmuutos nimittäin on jo noin 4,5 miljardia vuotta jatkunut vakio-olotila.

Historiallisista lähteistä tiedämme, että vaikutukset ovat olleet dramaattisiakin. Esimerkiksi suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden poikkeuksellisten helteiden harvinaisen kylmien vuosien sarja 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi, tai ne menetettiin kokonaan. Suomessa ehkä jopa kolmannes väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin. Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin. Pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, ja lavantauti sekä muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä.

Selvimmin terveysvaikutukset näkyvät ilmastollisissa ääri-ilmiöissä, kuten helleaalloissa, myrskyissä tai hyvien kylmien jaksojen aikana. Ääri-ilmiöiden yleistyessä niiden terveysvaikutukset lisääntyvät. Ilmastonmuutoksella on sekä hyviä, että huonoja vaikutuksia ihmisen terveyteen.

Sään ääri-ilmiötkin ovat olleet näkökulmasta riippuen ilonamme tai riesanamme ikiajat. Ruuhela puhuu niiden yleistymisestä. Hmmm… Kummallista, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ei ole löytänyt yleistymistä, vaikka se mm. vuonna 2012 paneutui asiaan SREX-raportissaan. Nimittäin se ei kyennyt tilastollisesti merkitsevästi yhdistämään luonnonkatastrofeja ilmaston lämpenemiseen.

- Esimerkiksi näin kesäaikaan helleaallot yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä. Tähän liittyy muun muassa hellerasitusta. Myös sydän- ja hengitystieoireista kärsivien ihmisten oireet saattavat pahentua. Rankkasateet saattavat aiheuttaa talousveden pilaantumista, luettelee Reija Ruuhela.

Kyllä on hienosti valinnut Ruuhela sanansa. Minäkin olen samaa mieltä. Kyllä hellejaksot ovat kesällä vaikkapa talvikauteen verrattuna yleisempiä. Siitä huolimatta jään odottamaan niitä kesähelteitä, jotka ylittäisivät 1930-luvulla Suomessa koetut. Vanhimmat suomalaiset ovat kokeneet kovimmat helteet lapsuudessaan tai nuoruudessaan, kuten tästä bloggauksestani selvästi ilmenee.

Olen joskus ihmetellyt tuota helteillä pelottelua. Satun nimittäin omakohtaisista kokemuksista johtuen tietämään, että suurin osa maailman ihmisistä asuu Suomea huomattavasti lämpimämmillä alueilla. Minäkin asuin vuosia yhdellä kesäisin Euroopan kuumimmalla alueella, Anatolian ylängöllä, jossa kukaan ei ihmetellyt lämpötilan pysymistä päiväsaikaan yli 25 asteen lämpötilassa yhtäjaksoisesti 3-4 kuukauden ajan. Minun havaintojeni mukaan ihmiset eivät siellä suuremmin kärsineet puhumattakaan siitä että olisivat kuolleet kuin kärpäset saunassa.

Ihmiset ovat hyvin sopeutuvia. Me tiedämme yhteiskuntia, jotka pystyvät elämään kääntöpiirien välisen alueen kuumimmissa oloissa ja vastaavasti napapiirien tuntuman viileässä. Ihmiset osaavat sopeutua. Tutkimuksissa, joita on tehty helleaaltojen terveysvaikutuksista etelän kuumissa kaupungeissa, ei ole todettu merkittävää kuolleisuuden lisääntymistä. Sen sijaan kylmät säät surmaavat talvisin kääntäen kuolleisuuden nousuun.

Lisäksi hyönteisten aiheuttamat taudit voivat lisääntyä tulevaisuudessa.

- Ajankohtainen huolenaihe on puutiaisten aiheuttamat ongelmat. Punkit leviävät vähitellen ilmastollisesti suotuisimmille alueille eli käytännössä kohti pohjoista ilmastonmuutoksen seurauksena, sanoo Ruuhela.

Toinen säästä ja ilmastosta riippuvainen eläimen levittämä tauti on myyräkuume. Tämän Ruuhela arvioi kuitenkin mahdollisesti vähenevän ilmastonmuutoksen seurauksena.

- Myyräkuumeessa on muutaman vuoden välein toistuva sykli. Jos hyvin käy, niin ilmastonmuutoksen seurauksena tämä syklisyys saattaisi hieman vähentyä ja sitä kautta myös myyräkuume, kertoo Ruuhela.

Professori Botkin tuuletti ilmastoa edustajainhuoneessa

Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiede- ja teknologiakomitea piti 29.5.2014 hyvin mielenkiintoisen kuulemistilaisuuden, jonka aiheena oli IPCC:n 5. arviointiraportin ja USA:n oman tuoreen ilmastoraportin tieteellinen luotettavuus. Tuon noin kaksi tuntia kestänyt kuulemistilaisuus on hyvinkin katsomisen arvoinen, ja sen voi katsoa kokonaisuudessaan kongressin nettisivulta täältä.

Professori Daniel B. Botkin

Tilaisuudessa esiintyivät ympäristötalouteen erikoistunut Sussexin yliopiston professori Richard Tol, geotieteitä Princetonin yliopistossa johtava professori Michael Oppenheimer, Californian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Daniel Botkin ja Coloradon valtioyliopiston ilmastotieteiden emeritusprofessori Roger Pielke Sr. Mielestäni heillä kaikilla oli sanottavanaan sellaista, mikä olisi hyödyllistä kuultavaa myös suomenkielisessä hyvin yksipuolisessa ilmastonmuutoskeskustelussa.

Valitettavasti blogikirjoitukseen ei ole minun kirjoitustaidoillani mahdollista noita kaikkia mahduttaa. Otan siksi otteita vain professori Botkinin todistuksesta, joka kattaa sellaisia alueita, joita olen vähemmän käsitellyt aiemmissa bloggauksissa.

Botkin, joka on julkaissut ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimuspapereita vuodesta 1968 alkaen kritisoi voimakkaasti kahta asiaa em. raporteissa. Ne ovat ilmastotutkimuksen voimakas politisoituminen ja "joukossa tyhmyys tiivistyy" -efekti. Hän laati todistuksensa 22-kohtaisena luettelona, joissa hän kritisoi em. raporttien ristiriidoista välittämätöntä tekemistä, uskottavan tiedon puutetta, outoja johtopäätöksiä ja politisoitunutta asennetta. Seuraavassa ovat Botkinin todistajalausunnon pääkohdat suomeksi käännettynä:

1. Haluan korostaa, että olemme eläneet useista tekijöistä johtuvaa lämpenevän trendin aikaa. Minun käsitykseni mukaan tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään epätavallista, ja vastoin IPCC:n ja kansallisen ilmastoraportin luonnehdintoja ympäristön muutokset eivät ole apokalyptisiä tai peruuttamattomia.

2. Minun suurin huoleni on se, että molemmat raportit esittävät lukuisia epävarmoja ja joskus epätäydellisiä johtopäätöksiä sellaisella kielellä, joka antaa niille tieteellistä painoa enemmän, kuin ne ansaitsevat. Raportit ovat "tieteellisiltä kuulostavia" mutta ne eivät perustu kokonaan selkeästi ratkaistuihin tosiasioihin, eivätkä ne tunnusta puutteitaan. Globaalista ympäristöstä on vähemmän vakiintunutta tietoa kuin maallikot yleensä otaksuvat.

3. Onko viime aikoina lämmennyt? Kyllä, olemme eläneet ilman epäilyä lämpenevän trendin aikaa. Kokemamme muutoksen vauhti ei kuitenkaan ole ollut ennennäkemätöntä, ja lämpenemisen pysähtymisen mysteeri yksinkertaisesti osoittaa maapallon elonkehän luonnollisen monimutkaisuuden. Muutos on normaalia, ja elämä maapallolla on riskialtista, kuten se on aina ollut. Nuo kaksi raporttia kuitenkin antavat ymmärtää, että ympäristön muuttuminen olisi kuin maailmanlopunomaista ja lopullista. Näin ei ole.

4. Onko ilmaston muuttuminen hyvin epätavallista? Ei ole. Se on aina muuttunut.

5. Ovatko kasvihuonekaasut lisääntymässä? Kyllä ovat, CO2 nopeasti.

6. Onko ilmaston muuttumista koskevassa tutkimuksessa hyvää tiedettä? Kyllä, sitä on melko paljonkin.

7. Oliko IPCC:n vuoden 2014 raportteja valmistelemassa hyviä tiedemiehiä? Kyllä, maaekosysteemiosaa koskevan raportin johtava kirjoittaja oli Richard Betts, jonka kanssa olen kirjoittanut yhden tutkimuspaperin ennusteista ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta biodiversiteettiin.

8. Onko raportissa myös tieteellisesti tarkkoja lausuntoja? Kyllä, niitä on.

9. Pyrin havaitsemaan, minkä ison vaikutelman raportit jättävät lukijalle. Valitettavasti minun on sanottava tuona vaikutelmana, että raportit yliarvioivat ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaaraa eivätkä edistä kykyämme ratkaista suuria ympäristöongelmia. Pelkään, että "sanoma" leimaa epäsuorasti raportteja siten, että ihmiset ja toimintamme olisivat huonoja ja niitä pitäisi hillitä.

10. Onko raporteissa isoja ongelmia? Kyllä, niiden oletuksissa, tiedon käytössä ja johtopäätöksissä.

Kuva 2

11. Nuo kaksi raporttia olettavat ja/tai väittävät ilmastomallien ennustama lämpeneminen tapahtuu, jatkuu ja muuttuu pahemmaksi. Tällä hetkellä nuo ennusteet ovat melko kaukana todellisuudesta (Kuva 2). Mallit, kuten mikä tahansa tieteellinen teoria, pitäisi testata reaalimaailman havaintoja vastaan. Mallinnusten validoinnin asiantuntija sanovat, että IPCC:n raportissa säännöllisesti mainittuja mallien oikeellisuutta on tarkasteltu vähän tai ei lainkaan. Tämä merkitsee sitä, että teorioina niitä ei ole tieteellisesti lainkaan todistettu.  

12. Raportit kärsivät siitä, että termiä "ilmastonmuutos" käytetään kahdessa merkityksessä: luonnollisena ja ihmisperäisenä. IPCC:n raportissa molemmat on kylläkin määritelty, mutta niitä ei erotella tekstissä, mikä johtaa lukijaa harhateille. (Kansallisessa ilmastonmuutosraportissa termiä käytetään jatkuvasti, mutta sitä ei edes määritellä.) Raporteissa on kohtia, joissa ainoastaan jälkimmäinen merkitys - ihmisperäinen - tuntuisi perustellulta, mutta lukija joutuu arvaamaan. Toisissa kohdissa molemmat merkitykset voivat olla paikallaan.

Niissä kohdissa, missä kumpi hyvänsä merkitys voisi toimia, kyse on itsestäänselvyydestä - siis jos kyse on luonnollisesta muutoksesta. Kyse on maapallon ympäristön sellaista perusominaisuudesta, jonka ihmiset ovat aina koneneet ja tienneet. Mikäli tarkoitetaan ihmisperäistä muutosta, käytettävissä olevat tiedot eivät raporttien väittämistä huolimatta tue lausuntoja.

13. Jotkut raporttien johtopäätöksistä ovat päinvastaisia verrattuna niiden lähdeviitteinä esitettyihin artikkeleihin. IPCC:n 2014 raportin maaekosysteemiosassa todetaan seuraavasti: "Kohtalaisella luottamuksella voidaan sanoa nopean muutoksen Arktikalla vaikuttavan sen eläimiin. Esimerkiksi seitsemän 19:sta jääkarhujen alapopulaatiosta vähenee määrällisesti." Väitteen perusteena on Vongravenin ja Richardsonin artikkeli vuodelta 2011. Tuo artikkeli kuitenkin todistaa päinvastaisesta - siis siitä, että väheneminen on illuusio.