Hesari & Greenpeace: Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia

Greenpeacen "ilmastoasiantuntijat", Kaisa-Reeta Koskinen ja Meri Pukarinen, ovat saaneet Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle kirjoituksen "Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia". Olen kirjoituksessa esitetyistä argumenteista hieman eri mieltä, ja ajattelin näin ajatusten monimuotoisuuden säilyttämisen vuoksi kertoa omia kantojani. Seuraavassa sisennettynä ja kursiivilla on Greenpeacen edustajien näkemys kappaleittain ja perään normaalitekstillä kommenttini.

Kausitasoitettu ilmakehän CO2-pitoisuus

Ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia, ja sen seuraukset näkyvät jo. Arktinen alue on sulanut ennätysvauhtia, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden 400 miljoonasosan haamuraja ilmakehässä on ylitetty. Tästä huolimatta globaalit päästöt lisääntyvät.

Ilmastonmuutos on toki ollut kiistaton tosiasia liki 4,5 miljardia vuotta. Ilmasto on aina vähän muuttunut suuntaan jos toiseen. Arktinen alue tosin ei ole sulanut, sillä kiinteää maaperää siellä oli ainakin huhtikuussa, kun viimeksi kävin hiihtelemässä Saariselällä. Toki merijäätä Arktikalla sulaa jokaisena kesänä melkoisesti, mitä pidetään luonnollisena ilmiönä. Viime vuosina tuo sulaminen on koskenut keskimääräistä laajempaa aluetta. Näin tapahtui myös 1930-1950 -luvuilla, eikä siitä mitään katastrofia syntynyt, ellei sellaiseksi lasketa 1960- ja 1970-luvuilla merenkulun kannalta harmillisen paksuksi ja laajaksi jälleen palautunutta jääkenttää.

Hiilidioksidipitoisuuden 400 ppm:n rajaa ei taidettu vielä ylittää globaalisti, jos mittarina pidetään NOAA:n kausitasoitettua Keeling-käyrää. Tuon rajan pitämistä jonain aiemmin ylittämättömänä haamurajana on vaikeaa perustella, sillä lähes koko maapallon historian ajan CO2-pitoisuus on ollut reilusti yli 400 ppm:n. Ehkä "asiantuntijoiden" olisi pitänyt tietää tämä?

Ilmastonmuutos toimii fysiikan lakien ehdoilla. Jos ilmaston tasapainotilaa muutetaan päästöillä, ilmasto muuttuu monimutkaisten luonnonlakien mukaan. Ilmasto ei odota parempia taloudellisia aikoja tai kunnioita yksittäisen maan kilpailukykyä.
Ilmastonmuutosta hidastetaan nyt tai ei koskaan.

Kyllä ihmiskunnalla kai jotain vaikutusta on ilmastoon ollut, mutta kovin paljon arviot ilmaston tasapainotilasta hiilidioksidipitoisuuden funktiona vaihtelevat. 97 prosenttia asiaan kantaa ottaneista tutkijoista veikkaa jäljellä olevaksi hiilidioksidin kasvun lämmittäväksi vaikutukseksi jotain väliltä 0,15 - 1,19 astetta. Auringon ja merivirtojen vuosikymmenien ja -satojen pituisten syklisten vaihtelujen vaikutukset keskilämpötilaan peittävät ilmastohistorian valossa helposti hiilidioksidin osuuden.

Ilmastomme ei odota muutostensa edellä ihmiskunnan uhrilahjoja. Sitä se ei ole tehnyt, vaikka ilmeisesti kaikki sivilisaatiot ovat historian aamuhämärästä alkaen uhranneet paremmalle ilmastolle kaikkea mahdollista. Emme saa yhtään parempaa ilmastoa, vaikka uhraisimme kaikki rahamme tuulimyllyille ja ripottelisimme vielä viimeiset hiilivoimaloiden tuhkat päällemme. Mutta jo parilla asteella luonnollisesti kylmenevä ilmasto voi olla 60 leveysasteen pohjoispuolella kohtalokas, kuten tiedämme vuosien 1866-1868 suurista nälkävuosista, 1690-luvun suurista kuolonvuosista ja paristakymmenestä muusta Pikkujääkauden katovuodesta. Ainakin Suomessa siedettävä ilmastollinen marginaalimme kylmenemisen suuntaan on oleellisesti vähäisempi verrattuna lämpenemisen suuntaan. Ilmaston kylmenemisellä seuraavina vuosikymmeninä, joka on ilmakehäfysiikan ja ilmastohistorian mukaan hyvin mahdollista, voisi olla heikentävä vaikutus kilpailukykyymme, ellemme valmistaudu myös siihen vaihtoehtoon.

Fennoskandian keskilämpötila ei ole noussut sitten 1990

Ilmastonmuutoksen nopealla etenemisellä on katastrofaaliset seuraukset. Suomessa sekaisin olevan ilmaston vaikutukset näkyvät erityisesti globaalien ketjujen kautta, sillä olemme kiinteästi kytköksissä maailmantalouteen. Hirmumyrskyt, tulvat, kuivuudet, ruoantuotannon väheneminen, ilmastopakolaisuus ja laaja yhteiskunnallinen epävarmuus heijastuvat Suomeen nykymenolla jo lähivuosina.

Ilmastonmuutoksesta johtuvia pakolaisia ei ole vielä löytynyt, vaikka YK-raporttien mukaan heitä piti olla 50 miljoonaa jo vuonna 2010. Kummempaa ilmastosta johtuvaa yhteiskunnallista panikointiakaan ei näy kuin Greenpeacen, WWF:n, Maan Ystävien ja joidenkin muiden vihreiden ääriliikkeiden kokouksissa. Noita kokouksia ei yleensä pidetä siellä, missä asuu enin osa maailman väestöstä. Eikä edes hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ole havainnut viimeisimmän raporttinsa mukaan ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Mihin kirjoittajilta unohtuivat heinäsirkat, paiseet, rutto ja muut raamatulliset vitsaukset?

Ilmastokatastrofi vaikuttaa toteutuessaan vakavasti Suomen kilpailukykyyn: sortuvassa maailmassa on hankalaa tehdä kauppaa ja luoda hyvinvointia.

Rahan tekoa ilmastonmuutoksella taaleritehtaassa

Taaleritehtaan pääomarahasto Tuulitehdas rakennuttaa merkittävän määrän tuulivoimaa Suomeen.

Taaleritehdas suunnittelee noin 100 tuuliturbiinia kymmeneen eri kohteeseen Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä noin 50 tuuliturbiinin hanketta Posiolle. Tuulitehdas on tällä hetkellä yksi Suomen suurimmista tuulivoimatoimijoista.

Taaleritehtaan omien sivujen mukaan tuulivoimaan sijoittaminen on hyvää liiketoimintaa: "Taaleritehtaan sijoittajat ovat lähteneet innolla mukaan tuulivoimahankkeeseen. Pääomarahasto sijoittaa merkittävän määrän, 190 miljoonaa euroa, Suomen tuulivoimahankkeisiin. Hankkeemme osoittaa, että yksityiset suomalaiset sijoittajat ovat erittäin kiinnostuneita tukemaan tuulivoiman rakentamista, jos siihen vain on mahdollisuus."

Kuulostaa tietysti hienolta näin taloudellisesti aika ankeina aikoina, että suomalainen sijoitusrahasto rakennuttaa puhdasta energiantuotantoa melko mittavilla summilla. Joidenkin mielestä parasta tässä on se, että tuolla päästöttömällä tuulienergialla voidaan vähentää energiantuotantomme hiilidioksidipäästöjä ja siten torjua hiilidioksidin aiheuttamaa katastrofaalista ilmastonmuutosta, joka Lapissa uhkaa nostaa keskilämpötilaa neljällä asteella mm. Lapinliiton ilmasatostrategian mukaan. Hyvä niin, joten eipä tässä sitten enempiä. Onnea ja menestystä Taaleritehtaan tuulivoimahankkeille ja lämpötilan nousun torjuntatoimille!

Tjaah, silmiini sattui kirjoitus, jonka mukaan kaikki ihmiset eivät jaa mielihyvääni ainakaan Taaleritehtaan Posion hankkeesta. Ehkäpä on syytä penkoa asiaa vähän lisää. Uudensuomen Puheenvuoropalstalle kirjoittava Hemmo Koskimies päättää kirjoituksensa pahaenteisesti:

Mafian liiketoimiin kuuluu petos, uhkaus, kiristys, vahingoittaminen. Olen tuulivoiman ja uusiutuvien energioiden kannattaja, mutta nyt pilataan kiireellä asuinympäristöjä, vapaa-ajan asutusta, matkailualueita, kulttuurimaisemia, erämaa-alueita ja tuntureiden maisemakuvia.

Taaleritehtaan Murtotuulen tuulivoimapuiston 51 turbiinia rakennettaisiin Posion Yhteismetsän maille, joka on tehnyt (esi?)vuokrasopimuksen Taaleritehtaan kanssa. Hemmo Koskimiehellä on ihan valideja kritiikin aiheita kirjoituksessaan paikallisesta näkökulmasta. En niihin puutu, sillä en tuota paikallista näkökulmaa tunne enempää, kuin selville on saatavissa Koskimiehen kirjoituksesta ja Pöyryn tekemästä tuulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.

Gore-efektin vuosi tulossa ilmastoaktivistille?

Tämä vuosi on ollut ilmastollisesti vaikea ilmastoaktivisteille. Tarkoitan nyt ilmastollisella vaikeudella lähinnä poliittista ilmastoa ja aktivisteilla laajempaa vihreää liikettä, joka koettaa muuttaa poliittisia suhdanteita perustellen tarpeen siihen ilmaston lämpenemisen torjunnalla.

Gore-efektillä puolestaan tarkoitetaan sääilmiöihin yhdistettyä sattumaa, joka vaikuttaa yleisön mielialaan päinvastaisesti verrattuna ilmastoaktivistin tarkoittamaan sanomaan. Efekti on tietysti nimetty ehkäpä tunnetuimman aktivistin, Yhdysvaltain entisen varapresidentin, mukaan. Hänen puhuessaan katastrofaalisesta lämpenemisestä yleisö yleensä hytisee ulkoilmassa kylmyydessä.

Mietitäänpä, mitä tämän vuoden aikana on reaalimaailmassa tapahtunut Gore-efektiin suhteutettuna.

1. Ilmaston lämpenemistä ei ole havaittu yli 15 vuoteen. Lämpötilan alueellista vaihtelua on tietysti havaittu siellä ja täällä, mutta äärimmäiset lämpötilat ovat tänä vuonna olleet pikemminkin kylmän puolella. Edes WWF ei taida suunnitella ensi talveksi näyttävää kampanjaa, jossa vaaditaan pakkasia ja lisää lunta Helsingin Aleksanterinkadulle?



Yhdysvalloissa on ollut heikoin tornadokausi vuosiin.

2. Muutkin äärimmäiset sääilmiöt ovat toistaiseksi olleet tilastollisesti maltillisemmalla puolella, vaikka presidentti Obama ilmastoon keskittyneessä puheessaan julisti torjuvansa kiihtyvää ilmastonmuutosta. Nolointa on ehkä se, että nopeimmin Yhdysvalloissa lämpiäväksi paikaksi ennustettu Alaska on viilenemässä kovinta vauhtia. Myöskin hurrikaanit, tornadot, kuivuudet ja niiden aiheuttamat metsäpalot ovat olleet kovin vähissä ilmastonmuutosta pontevasti torjuvan presidentin toisen kauden alussa, vaikka juuri ne hän nosti puheessaan päätodisteiksi lämpenemisestä. Ehkä luonto on säikähtänyt Obaman päättäväisyyttä ja nostanut kädet pystyyn?

   

   Eteläisen merijään laajuus rikkoo mittaushistorian ennätyksiä

3. Etelämantereen merijää jatkaa laajentumistaan, vaikka kaikkien ilmastomallinnusten mukaan sen pitäisi kutistua pohjoisen vastinparinsa lailla.
4. Pohjoinen merijää, jonka piti ennusteiden mukaan sulaa pois jo vuosia sitten tai ainakin tänä vuonna, on juuri nyt – sulamiskauden viimeisellä kolmanneksella – laajempi kuin koskaan viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tämä taitaa olla aivan erityisen harmillinen takaisku Ilmatieteen laitoksen johtajille, joiden mukaan globaalin lämpenemättömyyden sijaan meidän pitäisi selektiivisesti seurata katoavia arktisia merijäitä todisteena tulevasta katastrofista.

   

   Pohjoisessa on nyt merijäätä enemmän kuin vuosiin.
   Keltaisella jää sekä 2012 että 2013. Vihreällä vain 2013 jää.
   Punaisella vain 2012 jää.

5. Globaalisti tälle vuodelle ennustetaan ennätysmäisiä viljasatoja, jotka eivät viittaa ilmastokatastrofiin. Tästä huolimatta on tietysti selvää, että biopolttoaineiksi käyttämämme ruoka jättää osan maailman ihmisistä nälkäisiksi, mutta siihenhän syynä on lähinnä vihreä ilmastopolitiikkamme eikä itse ilmasto.
6. Yhtään eläinlajia ei näytä tänäkään vuonna kuolevan ilmastonmuutoksen vuoksi sukupuuttoon. Tietokonemallinnusten ennustamista lajien tuhoista huolimatta ilmastollisista syistä kadonneiden lajien määrä on edelleen puhdas nolla ja jääkarhupopulaatiot näyttävät vain kasvavan.
7. Jokseenkin kaikki mielipidetiedustelut osoittavat ilmastohysterian olevan hiipumassa ihmisten poliittisista tärkeysjärjestyksissä. Minäkin jo harkitsin blogini lopettamista epäillessäni kenenkään enää jaksavan lukea mitään ilmaston lämpenemisestä, mutta jatkuvasti kasvavat lukijamäärät saivat kuitenkin jatkamaan.
8. Australian pääministeri kaatui aktiiviseen ilmastopolitiikkaan, johon edes hänen oma työväenpuolueensa ei enää uskonut. Vastaavia muutoksia on ilmassa muuallakin, mikä näkyy mm. haluna vähentää ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettyjä taloudellisia panoksia. Tänä vuonna rakennetusta uudesta energiantuotannosta ylivoimaisesti suurin osa perustuu hiilen ja maakaasun käyttöön.
   

   

   Yhdysvaltoihin rantautuneet hurrikaanit presidenttikausittain

9. Kansainväliset ilmastokokoukset ovat olleet sarja epäonnistumisia, jos niitä katsotaan ilmastoaktivistien näkökulmasta. Tuleva kokous vuoden lopulla Puolassa ei lupaa parempaa, sillä valmisteleva kokous Saksassa ei saanut juuri mitään aikaan. Minä veikkaan, että Varsovaan puhaltaa Gore-efektin aiheuttama poikkeuksellisen kylmä puhuri suoraan Siperiasta, kun ilmastoneuvottelijat sinne kokoontuvat vuoden lopussa.
10. Suomessa Yleisradio sai muutaman vuoden tauon jälkeen kysytyksi pari hyvää kysymystä ilmastopolitiikasta. Kysymysten ajoitus kesähelteisiin ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kyllä noista kysymyksistä lähtevällä keskustelulla on vaikutusta. Laajempaa vaikutusta on tietysti mm. englannin- ja saksankielisen median tänä vuonna koventuneella kritiikillä ilmastomallinnuksiin perustuviin ennusteisiin. Kyllä se kritiikki tännekin sieltä tulee, kun hetki jaksetaan odottaa.
11. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaissee syyskuussa seuraavan ilmastonmuutosta koskevan arviointiraporttinsa ensimmäisen osan. Tuo nimenomaan tieteelliseen perustaan keskittyvä osa joutuu ennennäkemättömän kritiikin kohteeksi, sillä IPCC:n menetelmiin ja raportointiprosessiin kriittisesti suhtautuva tiedemaailman osa on merkittävästi laajentunut ja saanut myös ääntään aiempaa enemmän kuuluviin. Onko raportin sanoma vaarassa jäätyä, ellei sen julkistamisen aikaan satu riehumaan vuoden ensimmäinen Atlantin hurrikaani tai jokin muu tavanomaisuudesta poikkeava sääilmiö?

Varmasti on muitakin asioita, jotka ovat vaikuttaneet ilmastoaktivistien näkökulmasta harmillisesti vuonna 2013. Toisaalta vuotta on vielä jäljellä lähes viisi kuukautta. Yksi iso myrsky oikeaan paikkaan ja aikaan loppuvuonna voisi innostaa merten syvänteisiin huomaamattomasti kadonnutta lämpöä etsivät tahot kampanjoimaan. Suomessa vihreän ilmastopolitiikan vuoden saattaisi tietysti pelastaa menestyksekäs ilmastolain anto eduskunnan käsittelyyn.

Oma käsitykseni on se, että vuodesta 2013 ei muodostu globaalisti ilmastoaktivistien juhlavuotta siitä huolimatta, että profeetta Al Gore sai myytyä hyvällä voitolla ilmaston katastrofaalista lämpenemistä mainostaneen tv-kanavansa qatarilaisille öljy- ja kaasuteollisuuden sheikeille. Tuossa kaupassahan rikastui vain hurjaa merenpinnan nousua ennustava ja merenranta-asuntoja voitoillaan ostava Al Gore.  Jos ei tule juhlavuotta, se saattaa tarkoittaa ongelmia myös seuraavalle vuodelle, joka sattuu olemaan EU-vaalien vuosi. Sanoisin, että ilmasto ei näillä premisseillä lupaa hyvää poliittista vaalisäätä Satu Hassille, Sirpa Pietikäiselle eikä monelle muullekaan ilmastonmuutoksen torjunnalla kampanjoineelle mepille.

Klimatologian vastaisku Aamu-tv:ssä sai painamaan nappia

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteen laitoksen johtokaksikko, Petteri Taalas ja Mikko Alestalo, kävi vastahyökkäykseen, kun Ylen A-studio julkesi kysymään viime maanantaina (29.7.2013), onko ilmaston lämpeneminen pysähtynyt. Alestalohan antoi haastatteluja sinne ja tänne koko viikon ja oli perjantaina 2.8. Ylen Aamu-tv:n päävieraana. Petteri Taalas puolestaan oli niinikään perjantaina Ylen Ajantasa-radiolähetyksessä todistamassa samoista asioista. Seuraavassa pika-analyysi siitä, mitä Alestalo ehti 10 minuutin aikana kertoa. Selvyyden vuoksi Alestalon sanomiset ja viittaukset niihin on kursivoitu.

Ylen Aamu-tv:n toimittaja Nicklas Wancke haastatteli Alestaloa hyvin pehmoisesti. Aloitusteemana oli yksimielisyys ilmastonmuutoksen syistä - siis ovatko tutkijat yksimielisiä siitä, että ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin syy muutoksiin. Alestalon vastaus asiaan oli paljastava:

Haluan korostaa sitä, että ne jotka ovat meteorologeja ja ilmastotutkijoita ja osaavat tän asian, niin heidän keskuudessaan vallitsee yksimielisyys. Mutta sitten tietenkin on muita tiedemiehiä, joilla on omia intressejään, ja he haluaa tulla esiin ja hämärtää tätä kuvaa, mikä on tietysti hyvin valitettavaa.

Saattaa olla, että Suomen kaltaisessa pienessä ilmastotutkijoiden tutkijayhteisössä vallitsee yksimielisyys nykyisestä ilmastoparadigmasta. Onko kyse yksimielisyyden vapaaehtoisuudesta vai jostain muusta, voimme vain arvailla. Kun eräistä aiemmista yhteyksistä tiedämme mm. Mikko Alestalon ajattelun lysenkolaiset juuret, on ainakin perusteltua syytä epäillä yksimielisyyden herttaisuutta. Mutta Suomea laajemmissa piireissä ilmastotutkijoiden yksimielisyys rajoittuu vain siihen, että ihmiskunnalla on ollut jonkinlainen vaikutus ilmastoon. Erimielisyydet repeävätkin ylipääsemättömiksi tuon vaikutuksen suuruudesta ja vaikutusmekanismien suhteista. Ja sitä suuremmaksi erimielisyys kasvaa, mitä enemmän mukaan otetaan niitä tutkijoita, joilla on klimatologeja syvempi kokemus jostain ilmastoomme vaikuttavasta yksittäisestä tekijästä - avaruudesta, auringosta, meristä, maaperästä tai biosfääristä. On hyvin tunnettua, että enemmistö fyysikoista epäilee klimatologian pyhintä teesiä ilmastoherkkyydestä (siis paljonko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistaminen nostaisi lämpötilaa) tai suorastaan naureskelee jatkuvasti vaihteleville laskelmille asiasta.

Alestalo luetteli ilmastotutkijoiden kanssa erimielisten muiden tiedemiesten intresseistä öljyteollisuuden tarjoaman rahan - siis rahanahneuden - julkisuudenkipeyden ja vaikuttamishalun. Tuosta vyön alle lyönnistä Alestalo olisi ansainnut tarkentavan kysymyksen, mutta sellaiseen Wancke ei pystynyt. Olen tästä asiassa jokseenkin varma siitä, että Alestalon väittämä on lähes täysin perusteeton. Tällaisten syytösten esittäminen todistaa vain siitä, että kun omat asia-argumentit eivät riitä, on ryhdyttävä käyttämään tieteellisessä väittelyssä kiellettyjä tappelukeinoja, joihin mustamaalaus kuuluu. Alestalo ei noilla keinoilla kerää kavereita rehellistä tutkimusta tekevien parista.

Ilmasto on viilentynyt aikasarjojen mukaan sitten 2003

Seuraavaksi Wancke kysyi, miten ilmastoa tutkitaan.  Alestalo vastasi odotetusti tutkimuksen keskittyvän ilmaston mallintamiseen tietokoneilla. Sitten päästiin aiheeseen, jonka vuoksi studioon oli tultu. Alestalo kiisti ilmaston lämpenemisen pysähtymisen, mutta perusteli viime vuosien lämpenemisen hidastumista luonnollisella vaihtelulla. Alestalo puhui totta ilmastomallintamisen keskeisestä roolista, mutta sitten tulikin jo heti perään lööperiä, johon valmistautumaton toimittaja ei halunnut tai ymmärtänyt puuttua. Lämpeneminen nyt vaan on ollut pysähdyksissä aikasarjasta riippuen 10-15 vuotta ja pidempäänkin, jos asia perustellaan tilastollisella merkitsevyydellä, eikä Alestalon valheellinen lausunto sitä muuksi muuta. Viimeisen 10 vuoden ajalta kaikki lämpöaikasarjat UAH:a lukuun ottamatta osoittavat pientä viilenemistä. Myös merenpinnan lämpötila on ollut laskussa tuona aikana.

Sitten siirryttiin keskustelemaan ilmastonmuutoksen ennustamisen luotettavuudesta. Alestalo väitti mallinnusten ja ennusteiden olevan hyvin luotettavia perustellen asiaa sillä, että mallinnukset ovat pystyneet simuloimaan menneen ilmaston luotettavasti. Jälleen tuli perätön väite, joka upposi Wanckeen vaikeuksitta. Perustelen väitettäni kahdella asialla. Ensinnäkään sellaista vallitsevan paradigman mukaista mallinnusta, joka olisi kyennyt edes osapuilleen simuloimaan mennyttä ilmastoa uskottavan pitkään, ei ole. Jos sellainen olisi, se olisi syötetty kaikille skeptisesti asiaan suhtautuville katkeralla kalkilla höystettynä. Ja sitä olisi esitelty joka ikisessä mediassa lähes kyllästymiseen asti. Minäkin olisin siitä kirjoittanut innostuneesti. Me emme ole mitään tällaista kokeneet.

Tulevaisuuden ilmaston mallinnuksista olen tässä blogissa kirjoittanut aika paljon. Nuo mallinnukset ovat vielä pahemmin epäonnistuneita, eikä ainutkaan niistä kyennyt ennustamaan lämpenemisen pysähtymistä jo viime vuosisadan puolella. Valitettavasti Alestalon mainitsemaa luotettavuutta niistä ei löydy, vaikka kuinka etsisi.

Alestalo kuvaili mallikokeiden perusteella ihmiskunnan osuutta ilmaston lämpenemisessä yli puoleksi ja luonnollisia tekijöitä - tulivuorten purkausten aerosolihiukkasia, auringonsäteilyn vaihtelua sekä ilmakehän ja merien välisen lämmönvaihdon vaihtelua - alle puoleksi. Tämä lämpenemisen hidastuminen johtuu hänen mukaansa siitä, että ihmiskunnan aiheuttama hiilidioksidin säteilypakotteen kasvu ja luonnollinen vaihtelu vaikuttavat juuri nyt eri suuntiin. Entäpä, jos myös tuo lyhytaikainen lämpeneminen 1970-luvun lopulta 1990-luvun lopulle olikin luonnollisen ilmastovaihtelun tulosta? No saattaahan siinä olla myös hitusen hiilidioksidipitoisuuden lämmittävää vaikutusta, mutta sen osuutta Alestalo ei pysty todistamaan millään. Sellaisia empiirisiä mittauksia ei yksinkertaisesti ole. Alestalon todisteet perustuvat vain ja ainoastaan mallinnusten tuloksiin, jotka poikkeavat olennaisesti reaalimaailman ilmastosta mitatuista asioista.

Maailman vehnäntuotanto

Kysymykseen, mitä haittaa ilmastonmuutoksesta on, Alestalo nosti esiin ruoantuotannon vaikeutumisen (kuivuudet) esimerkkinä maissin ja vehnän heikentyvät sadot, sen vaikutuksen maailmankauppaan sekä uhkaavan merenpinnan nousun (0,5-1 metrillä) esimerkkeinä Bangladeshin ja Intian rannikkoseudut. Suomen osalta Alestalo näki pidentyvän kasvukauden jonkinlaisena mahdollisuutena, mutta globaalin vaikutuksena häiriöt maailmankaupassa ja ilmastopakolaisuudessa.

Tuorein IPCC-raportti, SREX, ei havainnut merkittäviä muutoksia kuivuudessa eikä muissakaan sään ääri-ilmiöissä. Eikä maailman viljasadoissakaan minun mielestäni ole kovin hälyttäviä trendejä. Oheinen kuva maailman vehnätuotannosta havainnollistaa asiaa. Kuivuudet ovat aina iskeneet jonnekin päin maailmaa, mutta nuo Alestalon vihjaukset viimeaikaisen ilmastonvaihtelun katastrofaalisista vaikutuksista eivät näy satotilastoissa. Ne löytyvät vain klimatologien tietokonemallinnusten virtuaalimaailmasta. Eikä myöskään merenpinnan nousussa ole nähty normaalin vaihtelun ulkopuolista kiihtymistä tai muutakaan hälyttävää. Ainakin Suomessa maannousu voittaa merenpinnan nousuvauhdin kaikkialla. 

Alestalon vastaus ilmastonmuutoksen aiheuttamista mahdollisuuksista oli hiilivapaan energiatuotannon kehittäminen Saksan esimerkin mukaisesti. Hmmm… Ehkä Alestalo energiapolitiikankin asiantuntijana ei ole huomannut Saksan järkyttävästi nousevaa sähkön hintatasoa ja sen hillitsemiseksi rakennettavaa uutta hiilivoimalakapasiteettia? Saksan päästöthän ovat tosiasiassa olleet viime vuosina kasvussa.

Miten ilmastonmuutosta voi hillitä? Globaalilla tasolla Alestalo kertoi ainoan keinon olevan hiilidioksidipäästöjen lopettaminen tämän vuosisadan aikana yhteisellä sopimuksella. Wancken kysyessä, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, oli resepti vihreän politiikan mukainen asumiseen, liikenteeseen ja ruoanvalmistukseen käytettävän energian vähentäminen. Alestalo siis säesti hyvin Vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistöä, joka muutama päivä sitten kertoi hallituksen tavoitteesta ryhtyä kontrolloimaan käytännössä kaikkea ihmiskunnan elämään liittyvää valmisteilla olevan ilmastolain avulla.

Klimatologi Alestalo siis onnistui noin 10 minuutin televisiolähetyksessä

1. väittämään erimielisyyttä yksimielisyydeksi
2. leimaamaan kanssaan erimieliset tiedemiehet ahneiksi huijareiksi
3. väittämään viilenemistä lämpenemiseksi
4. muuttamaan ilmastomallinnusten epäonnistumiset luotettavaksi menestykseksi
5. maalaamaan sellaisia uhkakuvia todellisiksi, joista on näyttöä vain virtuaalimaailmassa
6. linjaamaan em. perusteella tulevan poliittisen linja vihreän liikkeen toiveiden mukaisesti.

Lahjakkaita propagandisteja nuo valtion viralliset klimatologit näyttävät olevan. Siitä huolimatta painoin viereistä nappia Alestalon esitykselle.

Ville Niinistön tärkeä asia ja tabut

Viime maanantain (29.7.2013) A-studiossa puhuttiin vihreille kiusallisesta asiasta ja myös tärkeästä asiasta. Tuo kiusallinen asia on tietysti maapallon alailmakehän pitkähköön jatkunut lämpenemättömyys, enkä siitä tässä kirjoituksessa aio kirjoittaa enempää. Se asia on selvä tosiasia jokaiselle asiaan perehtyneelle. Tärkeä asia on valmisteilla oleva ilmastolaki. Mikä on tabu, saattaa selvitä tämän kirjoituksen lopussa. Aloitetaan pohdiskelu tärkeästä asiasta.

Ville Niinistö haluaa työkalukseen vahvan ilmastolain

Ilmastolain tarkoituksena on sovittaa yhteen eri sektorien toiminta, sanoi ympäristöministeri Ville Niinistö. Hänen mukaansa ilmastopolitiikka tulee olemaan koko Suomen yhteiskuntapolitiikkaa ohjaava politiikan alue. Seuraavassa on poliittisesta jargonista puhdistettu lyhennelmä Niinistön tärkeästä sanomasta:

Siis miten kehitämme kaupunkeja, liikennettä, asumista, ruoan tuotantoa… Ilmastolain tavoitteena on ohjata tehokkaasti päästövähennyksia niin, että kaikkien ministeriöiden toimet kootaan yhteen… Ilmastolaki on toteuttamisväline… jonka painoarvoa halutaan nostaa politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa… Ilmastolaki ohjaa kaikkia muita lakeja… Liikenteen, jätehuollon, energiantuotannon sääntely (siis pitäisi koordinoida ilmastolain perusteella)…

Ville Niinistön haastattelusta tuli selväksi myös se, että hiilidioksidipäästöjen vähennystasosta koskien vuosia 2030 tai siitä eteenpäin ei ole sovittu, eikä niitä tavoitteita vihreiden toivomuksesta huolimatta ilmeisesti aiota liittää lakiin. Mutta muilta osin on vaikeaa kuvitella Niinistön sanojen perusteella kattavampaa lakiluonnosta pl. valtion talousarvio ja perustuslaki, mitkä tietysti säätävät kaikkien hallinnonalojen toimintaa. Pitäisikö noista kahdesta jälkimmäisestä tehdä alisteisia ilmastolaille, jää jokaisen lukijan arvioitavaksi, sillä sellaisenkin tulkinnan Niinistön puheesta voi tehdä.

Isojen mediatalojen uutisoinneissa A-studion ilmasto-osuudesta keskityttiin ilmaston lämpenemisen pysähtymiseen. Se on ymmärrettävää, sillä suomalaisille ei tuota asiaa ole kerrottu. Minun mielestäni kuitenkin paljon tärkeämpää oli ympäristöministerin puhe ilmastolaista ja sen perusteella jollekulle tulevasta vallasta vaikuttaa jokseenkin kaikkeen, mitä me teemme. Tuosta vallasta kannattaa keskustella.

Ilmasto on vaihdellut nykyiseen verrattuna suuntaan ja toiseen

Ilmastolain valmistelun julkisena perusteluna on torjua ilmaston lämpenemistä, ja siitä johtuvien vaaratekijöiden vuoksi vihreän katastrofi-ideologian kannattajat haluavat saada välineen, jolla voisi ohjata kaikkea toimintaa Suomessa. Ymmärrän asian, mutta en itse antaisi siihen kenellekään mahdollisuutta.

Näkökulmani johtuu siitä, että ilmastomme voi viimeisten satojentuhansien vuosien ilmastohistorian kertoman mukaan muuttua kolmeen eri suuntaan:

1. Voi vielä lämmetä hetkeksi - siis jopa muutamaksi vuosisadaksi - asteella tai kahdella.
2. Nykyinen lämpötilataso voi pysyä useita vuosituhansia nykyisen kaltaisena aaltoillen vajaan asteen verran suuntaan tai toiseen.
3. Lämpötila voi pudota nopeasti monella asteella, mikä hyvin todennäköisesti tapahtuukin jossain vaiheessa maapallomme siirtyessä seuraavaan jääkauteen - toivottavasti vasta vuosituhansien kuluttua.

Lämpenemisen torjunta olisi perusteltua vain ensimmäisessä tapauksessa, mikäli laskisimme parin asteen lämpenemisen hyvin vahingolliseksi asiaksi. Toisessa vaihtoehdossa lämpenemisen torjuntaan pannut panokset menisivät hukkaan ja kolmannessa ne johtaisivat ainakin pohjoiset kansat suorastaan tuhoon. Olemmeko siis niin varmoja siitä, että vain tuo ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi? Kansallisella huipputasolla toimivan poliitikon pitäisi tietää, että tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen haastava laji. Vaikka joitakin asioita kykenemme laskemaan tulevaisuuteen, kaoottinen sää tai sen summana ilmasto ei ole sellainen, kuten poikkeuksetta totaalisen väärin ennustavista sää- ja ilmastomallinnuksista empiirisen kokemuksen perusteella tiedämme. Niinistöllä tai niillä tiedeyhteisöillä, joiden taakse hän haluaa suojautua kiusallisislta kysymyksiltä, ei ole edes puolivarmaa tietoa vuosien 2014, 2024 saati 2100 ilmastosta.

 

Niinistö haluaa ratsastaa vallitsevalla ilmastoparadigmalla, joka on täynnä lämpenemättömyyden kaltaisia ja kritiikkiä kestämättömiä reikiä. Tuota paradigmaa ei ole empiirisesti todistettu oikeaksi, eikä sitä sellaiseksi voida todistaakaan, kuten yleensäkin on kauas tulevaisuuteen ulottuvien asioiden suhteen. Sellaiseksi se ei muutu, vaikka puhuttaisiin loputtomasti valtamerien syvänteisiin huomaamatta kadonneesta lämmöstä. Sillä, mitä ei meidän kokemuspiirissämme ole, ei ole vaikutusta elämäämme, ellemme nosta asiaa uudeksi uskonkappaleeksi. Niinistö kuten koko vihreä liike laajasti ymmärrettynä haluaa tätä nostoa, ja epistolaksi halutaan mahdollisimman kattava ilmastolaki, jolle kaikki muut politiikan alueet ovat tavoitteenasettelusta alkaen alisteisia. Ilmastolakihankkeella Vihreät haluavat saada uskonnolleen säätönupin, jolla voi vaikuttaa kaikkeen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Professori Atte Korhola totesi samassa A-studion jaksossa yksiselitteisen selvästi, että Suomen ilmastolailla ei ole mitään vaikutusta maailmanlaajuisiin hiilidioksidipäästöihin. Jos uskoisimme nykyiseen ilmastoparadigmaan ja tuohon Korholan uskottavaan väitteeseen, joutuisimme silti toteamaan, että valmisteilla olevalla ilmastolailla ei olisi vaikutusta ilmastoon. Tämä todistaa voimakkaasti sen puolesta, että ilmaston pelastaminen ei olekaan lakihankkeen tähtäimessä. Päämääränä on vain sementoida vihreän uskonnon ylivalta kaikkeen muuhun politiikkaan nähden.

Kuva ilmastotabun ytimestä

Mennäänpä sitten tabuihin, joista ilmastokeskustelussa ei yleensä haluta puhua. Niistä ei puhuttu A-studiossakaan. Nuo tabut liittyvät hyvin konkreettisesti ilmastolain seurauksiin. Niiden kiusallinen ominaisuus on se, että toisin kuin olematon lämpeneminen niiden vaikutukset ovat helposti mitattavissa. Ne näkyvät yksityiselle kuluttajille loputtomasti kohoavina energiamaksuina, vihreinä veroina ja erilaisina toiminnallisina rajoituksina. Kunta- ja yritystasolla ne näkyisivät byrokratian ja kulujen kasvuna. Kansantaloudellisesti ne merkitsisivät sellaista keskusjohtoista talouden säätelyä, joka on aina johtanut joko kilpailukyvyttömyyteen tai pysyvään stagnaatioon.

En epäile, etteikö nykyisellä hallituksella olisi halua ajaa ilmastolaki läpi tämän eduskunnan aikana, sillä niin vahvasti ovat Vihreiden hallituskumppanit vuosien varrella vihertyneet. Mutta olen yhtä varma siitä, että tuon lainsäädäntöprosessin aikana noista rahalla, työpaikoilla ja muilla taloudellisilla mittareilla mitattavista tabuista ei haluta puhua, sillä summat nousevat hirvittävän suuriksi.

Meidät saattaa säästää ilmastolailta vain se, että nykyisessä taloustilanteessa ainoaankaan uuteen ilmastotukiaiseen ei taida olla varaa sen paremmin valtiolla, yrityksillä kuin kuluttajilla. Jos eduskunnan oppositiolla ja hallituspuolueisiin kuuluvilla talouspolitiikan realisteilla on kykyä yhdistää tämä asia noihin tabuihin, saattaa Niinistön lakihankkeella olla edessään sellainen hidaste, joka mahdollistaa järkevän paluun uskonnollista paniikkia muistuttavasta ilmastoajattelusta rationaaliseen toimintaan.

Toivottavasti joku osaa panna A-studion ilmastopoliittisen asian Youtubeen, jotta se ei katoa Ylen arkistojen kätköihin.