Ympäristöministerin uskottavuusongelma alkoi ensimmäisellä työviikolla

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on blogannut 7.10.2014 Iltalehdessä, Uudessa Suomessa ja ehkä muissakin medioissa ilmastopolitiikasta otsikolla "Ilmastonmuutos vaatii tekoja joka päivä". Ennen kolmivuotista edustajauraansa ja pätevöitymistään ympäristöministeriksi hän on työskennellyt Alexander Stubbin lehdistöavustajana sekä toimittajana, uutispäällikkönä ja Tukholman-kirjeenvaihtajana Iltalehdessä. Katsotaanpa, mitä asiaa Grahn-Laasosella on.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen

Eduskunnassa keskusteltiin tänään Suomen energia- ja ilmastopolitiikasta. Asialistalla oli pääministerin ilmoitus energiapolitiikan kokonaisuudesta.

Juu, minäkin katsoin tänään Ylen Areenasta tuon eduskuntakeskustelun. Tosin vahingossa otin jossain vaiheessa sen aikana 20 minuutin päiväunet ilmeisesti mitään menettämättä.

Energiaratkaisumme vaikuttavat suoraan siihen, kuinka tehokkaasti torjumme ilmastonmuutosta. Tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta. Se edellyttää monipuolista energiapalettia. Fossiilisista polttoaineista luopuminen vaatii niin uusiutuvan energian laajamittaista käyttöä, ydinvoimaa kuin energian säästöäkin.

Olen pitkään odottanut ympäristöministereiltä laskelmaa, paljonko pudotamme lämpötilaa tai hidastamme ilmaston lämpenemistä tulevaisuudessa, jos teemme Suomesta hiilineutraalin yhteiskunnan. Odottelu jatkuu, sillä Grahn-Laasosellakaan ei näytä olevan lukuja. Niinikään hänellä ei liene lukuja siitäkään, mitä hiilineutraaliuden saavuttaminen ns. uusiutuvilla energiatekniikoilla maksaa. Tai ehkä nuo luvut ovat jossain, mutta niitä ei kehdata ääneen sanoa, sillä ne kuulostavat vitsiltä.

Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä kansainvälisesti kuluva syksy on ratkaisuiden aikaa. Valmistaudumme EU-rintamassa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin. Euroopan päämiehet kokoontuvat lokakuun loppupuolella, ja tarkoituksena on sopia EU:n yleisestä päästövähennystavoitteesta vuodelle 2030. Komissio ehdottaa 40 prosentin päästövähennystavoitetta, ja Suomi on suhtautunut tähän myönteisesti.

Näinhän asia valitettavasti on. Mutta mutkia on matkassa jo alkutaipaleella, sillä Puola ja monet muutkin EU:n itäiset jäsenmaat eivät aio tuota tavoitetta pureskelematta niellä. Puola on asettanut ehdoksi sen, että sähkön kuluttajahinta ei saa nykyisestä nousta, Muut Visegrad-maat puolestaan vaativat rikkaampaa Luoteis- ja Pohjois-Eurooppaa maksamaan tarvittavan energiapolitiikan muutoksen kustannukset myös heidän osaltaan. Suomea siis odottaa uusi miljardiluokan rahoitusaukko EU-jäsenmaksun tästä johtuvana korotuksena tai jonain muuna uutena rahoitusvaatimuksena. Joten katsotaanpa, saako uusi komissio jäsenvaltioiden rivit suoriksi, kun hintalappu tulee mukaan keskusteluihin.

Huippukokous on askel kohti joulukuussa 2015 pidettävää Pariisin ilmastokokousta. Pariisissa on tarkoitus päästä sopimukseen kattavasta ja kunnianhimoisesta ilmastosopimuksesta. Kaikki maat sitouttava sopimus tarvitaan, jotta voimme vähentää päästöjä tarpeeksi. Jos toimimme määrätietoisesti, meillä on vielä mahdollisuus pitää ilmaston lämpeneminen alle kahden asteen. Tämä tarkoittaa, että peruuttamattomat vaikutukset voidaan estää.

Jos asia on vaikea EU:n sisällä, on se paljon vaikeampi kansainvälisesti. Jo nyt näyttää selvältä, että sitovaa sopimusta ei synny, sillä sellaiset maat kuin Kiina, Intia, Yhdysvallat, Venäjä, Australia ja Kanada eivät siihen sitoudu. Eikä siihen sitoudu Euroopan Unionin maita lukuunottamatta juuri mikään muukaan maa, elleivät EU, Yhdysvallat ja muut rikkaammat teollisuusmaat suostu maksamaan koko muun maailman energiatuotannon uudistamista likipitäen kokonaisuudessaan. Intressien erot sopimuksen talousvaikutuksissa taitavat olla liian suuret.

Kahden asteen lämpenemisrajan hokeminen alkaa olla jo kulunutta propagandaa, johon muutamaa vihreää lukuunottamatta enemmistön usko on lopahtamassa. Kun globaalia lämpenemistä on viimeisen 100 vuoden aikana ollut enintään suuruusluokkaa 0,7°C, ja kahden viimeisen vuosikymmenen aikana tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole  havaittu ollenkaan, ei kahden asteen rajan puhkaisu näytä millään tavalla uhkaavalta. Missähän ne peruuttamattomat vaikutukset silloin luuraavat?

Ennen Pariisia neuvotteluja käydään Liman ilmastokokouksessa, jossa tehtävät päätökset ovat edellytys Pariisin kokouksen onnistumiselle. Tyypillistä on, että kokouksissa aika tuppaa aina loppumaan kesken. Tämän vuoksi liian paljon isoja asioita ei voida jättää ratkaistavaksi Pariisissa. Virkamiestasolla neuvotteluprosessi jatkuu Bonnissa jo lokakuun loppupuolella. Sopimuksen aikaansaamiseksi tehdään töitä koko ajan.

Kirjoitan varmasti Liman ilmastokokouksesta kuten kolmesta edellisestäkin. Oikeastaan voisin kirjoittaa jutun siitä jo ennalta, sillä niin samanlainen vire niissä kokouksissa on ollut. Valtavan hiilijalanjäljen omaavat ilmastopoliitikot ja ympäristöpanikoijat kerääntyvät Perun Limaan pelastamaan maailmaa, mutta kokouksesta palataan pettyneinä ja reppu täynnä tyhjiä lupauksia.

Me kaikki tiedämme ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten sään ääri-ilmiöt ja merenpinnan nousun, jotka vaikuttavat elämäämme maapallolla monin tavoin. Kyse on siitä, millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet elävät ja millaista ilmaa hengittävät. Kattavaa ilmastosopimusta on kuitenkin yritetty saada aikaan jo pitkään.

Vai niin. Eikö äärisäätä ja merenpinnan nousua ollut ennen ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta? Ettäkö kaikki historialliset todisteet muinaisista myrskyistä ja tulvista ovat mitä ovat? Kummallista denialismia? On muuten outoa, että kumpikaan IPCC:n kahdesta tuoreimmasta raportista ei löytänyt tilastollisesti merkitseviä muutoksia sään ääri-ilmiöiden esiintyvyydessä viime vuosikymmeninä. Eikä merenpinnan nousussakaan ole tapahtunut dramaattisia muutoksia ainakaan viimeisen 150 vuoden aikana. Jälkimmäisen Sanni voisi todeta helposti vaikka kävelemällä aamukahville ministeriöstä Kauppatorille.

Mutta jälleen jäin kaipailemaan lukuja. Paljonko myrskyt vähenisivät, jos kattava kansainvälinen sopimus saataisiin voimaan? Tai milloin koko Holoseenin kestänyt merenpinnan nousu pysähtyisi sopimuksen seurauksena? Voisiko ministeri kysyä asiaa virkamiehiltään, että saataisiin konkretiaa tähän asiaan?

Miksi ilmastoneuvottelut sitten ovat niin vaikeat? Ilmastoneuvotteluissa ei ole kyse vain yhdestä tai edes muutamasta asiasta, jotka pitäisi muuttaa. Ilmastomuutoksen torjunnassa kyse on koko elämäntapamme muutoksesta. Se kolahtaa hyvinvointiimme, muistuttaa, että elämäntapamme ei ole kestävä. Toisaalta kehittyvissä maissa se voi tuntua säröltä unelmaan vauraammasta tulevaisuudesta. Onkin helpompi vain olla ajattelematta asiaa.

Tässäpä se iso ongelma taitaa olla. Kehitysmaiden unelma vähän vauraammasta tulevaisuudesta ei voi toteutua, jos he eivät saa käyttää edullisimpia mahdollisia energialähteitään. Jokainen tajuaa, että nykyistä perusvoimaamme 3-4 kertaa kalliimmat vihreät energian tuotantotavat eivät ole kehitysmaiden ulottuvilla, jos edes rikkailla länsimailla ei sellaisiin ole varaa. Ja saattaa olla vaikeaa myydä suomalaiselle äänestäjällekin paluuta savupirttiaikaan, jolloin yhteiskunta oli lähes hiilineutraali. Sitä asiaahan kokeiltiin yli 100 vuotta sitten, ja neljän sukupolven ajan on systemaattisesti tuon ajan vitsauksista pyritty eroon ns. hyvinvointiyhteiskuntaa kehittämällä. Ehkä Grahn-Laasonen on valmis uhraamaan muutaman sukupolven työn "maailman pelastamiseksi"?

Ilmastonmuutokseen sisältyy kuitenkin myös mahdollisuus. On löydettävä uusi tapa tehdä asioita, tuottaa energiaa ja hyvinvointia. Suomalaisella cleantech-osaamisella voimme olla mukana ratkaisemassa globaaleja ilmastohaasteita. Samalla kun pelastamme maailmaa, voimme luoda kotimaahan työpaikkoja ja hyvinvointia.

Olen samaa mieltä kahdesta ensimmäisestä virkkeestä yllä. Mutta sellaista kotimaista cleantech-osaamista, jolla tehtäisiin edullista energiaa kaikkialla maailmassa, meillä ei taida olla. Turvetta ja polttopuuta ei kestävästi löydy monestakaan paikasta. Mutta ehkä tutkimalla asiaa joskus voisi löytyä. Ottamalla nykyisen "vihreän" politiikan mukaisesti käyttöön vanhanaikaisia ja EROI-luvultaan kestämättömiä ratkaisuja ei kuitenkaan tehdä kuin vahinkoa, sillä kansantalouden kantokyky siinä vaan kärsii.

Meiltä kuitenkin vaaditaan esimerkkiä. Ekologinen jalanjälkemme on 15. suurin maailmassa. Emme voi pistää päätämme puskaan sillä verukkeella, että olemme pieni maa eikä päästöillämme ole merkitystä. Me kaikki voimme tehdä valintoja paremman tulevaisuuden puolesta. Ja jotta onnistumme tässä, meidän poliittisten päättäjien tehtävä on tehdä valinnoista helpompia.

Nyt kyllä näkyy, että Grahn-Laasonen on lukenut enemmän WWF:n ja Greenpeacen propagandaa kuin tietoja kansantaloudesta, historiasta tai maantieteestä. Suomalaiset ovat maailman suurin pohjoinen kansa. Ilmastomme on sitä, mitä se on. Joka tapauksessa se on hieman erilainen kuin Välimerellä, Afrikassa tai Kaakkois-Aasiassa. Kun suomalaisia johdetaan edestä, lupaan tulla perässä, jos Stubbin hallituksen ministerit elävät seuraaviin vaaleihin saakka keskiafrikkalaisella hiilijalanjäljellä. Se olisi helppoa - ei tarvitse kuin näyttää esimerkkiä.

Kannattaa muuten käydä lukemassa kommenttiosuudet linkkaamistani Iltalehden ja US:n bloggauksista. Ne osoittavat, että uuden ympäristöministerin uskottavuusongelma alkoi ensimmäisestä työviikosta. Ja veikkaanpa, että muutoksen suunta on vain kasvava.