Aiheetonta ilmastopelottelua mursuilla

Mursulauma Point Layssa 27.9.2014.
Kuva Corey Arrardo.

Viime päivinä mursujen (Odobenus rosmarus divergens)  kokoontuminen Alaskan rannikolla on saanut huomiota valtamediassa. Asia kuulemma johtuu ilmastonmuutoksesta, joka on vienyt mursuilta merijään, jolla ne normaalisti tähän vuodenaikaan lekottelisivat. Suomalaisesta mediasta ainakin Hesari, Iltalehti ja Uusi Suomi ovat tehneet jutun mursujen "hädästä" ilmastonmuutoksen kourissa. Otetaanpa noista tarkasteltavaksi US:n toimittaja Teppo Ovaskaisen "tiedekategoriaan" sijoittuva juttu, joka on otsikoitu "35 000 mursulla huutava hätä: Alaskassa luonnoton tilanne".

Kansainvälisissä uutisissa on viime päivinä ihmetelty arviolta noin 35 000 mursun laumaa, joka on noussut rannalle luoteisessa Alaskassa. Käytös on poikkeuksellista, sillä normaalisti mursut pitävät levähdystaukonsa merijäällä. Toisin kuin hylkeet, mursut eivät kykene uimaan loputtomiin vaan tarvitsevat taukoja. Pakkautuessaan yhteen kuivalle maalle, mikä ei ole niiden käytökselle ominaista, niitä uhkaa toistensa alle talloutuminen ja ruoan loppuminen.

Point Lay kartalla

Niin, siis iso joukko mursuja on kokoontunut pienelle alueelle Alaskan luoteisrannikolla, kuten ne aina ovat tehneet tähän aikaan vuodesta muuttaessaan hiljalleen jäätyvältä Tšuktšienmereltä Beringinsalmen kautta talven viettoon leudommalle Beringinmerelle. Sekä läntisen Alaskan että Tšukotkan alkuperäiskansat ovat metsästäneet niitä juuri noilta rannikon kokoontumispaikoilta.

Mursulaumojen kokoontumisista rannikolle ja niiden yhteydessä sattuneista alle tallautumisista on myös tieteellistä raportointia kuten tämä Francis H. Fayn ja Brendan P. Kellyn tarkka kuvaus vuodelta 1978. Niinpä on täysin selvää, että mursujen kokoontuminen isoksi laumaksi rannikolle on aivan normaalia ja luonteenomaista käytöstä, kuten myös englanninkielinen Wikipedia osaa kertoa.


Toimittaja Ovaskaiselle totean, että myöskään hylkeet eivät voi uida loputtomiin. Ikiliikkujaahan ei ole vielä keksitty.

Mursuilla on hätä, sillä ne eivät löydä enää riittävästi merijäätä reittinsä varrella. Merijää on supistunut vuodesta 2007, jota ennen mursujen ei koskaan tiedetä rantautuneen kuivalle maalle. Tällä hetkellä merijää on lähes alhaisimmalla tasollaan koskaan.

–Näillä eläimillä ei käytännössä ole enää avomeren merijäätä käytössään. Niillä ei ole vaihtoehtoa rantautumiselle, sanoo Yhdysvaltain geologisen tutkimuskeskuksen tutkija Chadwick Jay.

Mursuilla ei näyttäisi olevan mitään hätää, sillä jokseenkin kaikkien tutkimusten mukaan (mm. Garlich-Miller et al. 2011) niiden nykyinen lukumäärä tuolla alueella on huomattavasti suurempi verrattuna 1960-lukuun.

Kävin läpi Illinoin yliopiston Cryosphere Today -sivuston jääaluekartat, joita on tuotettu satelliittimittauksiin perustuen vuodesta 1979 alkaen. En löytänyt Beringinsalmen tuntumasta jäätä syyskuun loppupuolelta ainoanakaan vuonna. Alla ottamani klippi jäätilanteesta 29.9.1995 vasemmalla ja 29.9.2014 oikealla. Merijäätä on muuten tämän vuoden alkusyksystä ollut Tšuktšienmerellä noin 200 000 km² enemmän kuin vuonna 2007.

Merijää Tšuktšienmerellä 29.9.1995 ja                                                    29.9.2014

Nyt minua hävettää toimittaja Ovaskaisen puolesta. Ja nolottaa Ovaskaisen biologian opettajan puolesta. Mahtaako jutussa mikään olla edes osin totuudenmukaista?

Merijään hupeneminen ja mursujen käytöksen muutos on ilmastonmuutoksen syytä, Yhdysvaltain viranomaiset sanovat.

Jaahas, tuon yllä olevan lauseen vuoksi tämä juttu oli varmaankin laadittu. Mutta logiikka siis ontuu pahasti, sillä mursujen käytös ei poikkea aiemmin havaitusta ja alueella on merijäätä valtavan paljon enemmän kuin esimerkiksi vuonna 2007. Se ei muuksi muutu, jos uskomme mursututkijoita ja satelliittikuvia.

Akuutin hädän aiheuttaa huoli mursujen vauhkoontumisesta ja etenkin nuorten mursujen tallautumisesta isompien eläinten alle. Tämän välttämiseksi Yhdysvaltain ilmailuhallinto on uudelleenreitittänyt lentoja ja käskenyt lentäjiä pysymään riittävän korkealla. Etenkin äänekkäiden helikoptereiden lentokorkeutta on nostettu, kertoo brittilehti The Guardian.

Toimittaja Ovaskainen ei vielä osannut laskea ruuhkassa tallautuneiden mursujen määrää. Mutta kyllä minä uskon, että ruumiita vielä tulee. Tutkijat Tomilin ja Kibal'chich löysivät vuonna 1975 noin 350 km etelämpänä olevalta Cape Blossomin kokoontumispaikalta yli 2000 mursun ruumista, joten eipä siinäkään ole mitään uutta. Se tietää runsasta ravintoa Alaskan erittäin hyvin voivalle ja viime vuosikymmenien aikana runsastuneelle jääkarhukannalle.

Epäilen muuten, että jokseenkin ainoat helikopterit, jotka voivat hermostuttaa mursulauman tuolla, ovat niitä, joilla aiemmin mainittu tutkija Chadwick Jay panikoijakavereineen lentelee.

Tästäkin kirjoituksesta tuli tavallaan ruumiinavaus. Nimittäin toimittaja Ovaskaisen kirjoitukselle tehdyssä avauksessa ei löytynyt elävää totuuden henkeä. Se oli heikkoa ilmastojournalismia, jonka voisi luokitella suoraan ilmastopropagandaksi. Tosin sellaisena se edustaa hyvin Uuden Suomen ja myös sitä isompien mediatalojen peruslinjaa ilmastoasioissa.

H/t Susan Crockfordin PolarBearScience-blogille