Vain yksi sinulta puuttuu, IPCC, ja sen mukana kaikki!

Paavo Ruotsalainen

IPCC:n viidennen arviointiraportin synteesiosa on ilmestynyt. Minä ehdin jo lukea sen ”tiivistelmän poliitikoille”. Kuten jokseenkin kritiikitön valtamediamme on jo kertonut, kyseinen synteesiraportti maalaa ilmastonmuutoksesta yhä synkemmän kuvan. Minulle tuo ei tullut yllätyksenä. Enkä hämmästynyt siitäkään, että mitään uutta tuo synteesiosa ei tuonut mukanaan ainakaan poliitikoille tarkoitetun tiivistelmän osalta.

Mihin IPCC:n 5. arviointiraportin synteesiosaa tarvitaan, jos siinä ei ole mitään uutta? Sanoisin, että sitä tarvitaan propagandatarkoituksiin marras-joulukuun vaihteessa pidettävän Liman ja siitä vuoden kuluttua Pariisissa pidettävän ilmastokokousten tarpeisiin. Se on YK:n pääasiallisen kontribuution viimeinen vaihe kansainväliseen ilmastosopimukseen tähtäävässä prosessissa. Mutta se ei pure kirjoittajien haluamalla tavalla, sillä siitä puuttuu se oleellinen. Se on empiirinen evidenssi, joka tulevaisuuden ilmaston osalta puuttui myös 5. raportin edellisistä osista. Ja ilman sitä se ei ole uskottava empirismiin pohjaaville tiedemiespiireille, se ei vaikuta todellisten riskienhallinnan ammattilaisten keskuudessa, eikä siihen silloin uskota myöskään maailman politiikkaa säätävissä piireissä riittävässä laajuudessa.

Ilman tuota empiiristä evidenssiä IPCC on marginalisoitumassa propagandakoneistoksi, jonka poliitikot 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa loivat poliittisiin tarkoituksiinsa. Se luottaa poliitikkojen rahoittamiin ilmastomallinnuksiin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on osoittaa ihmisperäiset syyt ilmastonmuutokseen, joka ilmiönä on tuhansia kertoja ihmiskuntaa vanhempi.

Minä en kiistä ihmiskunnan vaikutusta ilmastoon – en siis ole ns. ”ilmastodenialisti”. Mutta en pidä IPCC:n argumentteja vakuuttavina. Kyseenalaistan myös sen väittämän ihmiskunnan ilmastoa dominoivasta vaikutuksesta. Jos minut ja monet muut tuohon poliitikkojen propagandakoneeseen skeptisesti suhtautuvat haluttaisiin saada ”ilmastouskoon”, tarvittaisiin pari näyttöä. Raamatullisia ilmauksia käyttääkseni tarvittaisiin pari ihmetekoa. Seuraavista voisi aloittaa:

1. Ilmastomallinnuksiin on pantu rahaa viime vuosina kymmeniä miljardeja euroja. Voisiko joku kertoa minulle sellaisesta mallinnuksesta, joka on pystynyt ennustamaan tulevan ilmaston edes lähelle toteutunutta? Luen aktiivisesti alan tiedejulkaisuja, mutta silmiini ei moista ole sattunut.
2. Olisi hienoa, jos joku julkaisisi osuvan ennusteen vaikkapa ensi talven ja kesän ilmastosta, jotta luottamukseni jopa 100 vuoden päähän ulottuviin IPCC:n ennusteisiin kasvaisi edes hiukan nollatason yläpuolelle. Vielä parempi olisi, jos tuo ennuste osuisi vaikkapa seuraavat viisi vuotta osapuilleen kohdilleen. En ole nähnyt onnistuneita yrityksiä tuohon suuntaan.
3. Ihan todellinen empiirinen todiste ilmastonmuutoksellisesta haitasta.

Markuksen evankeliumin luvussa 10 Jeesus keskustelee rikkaan miehen kanssa. Tämä on nuoresta pitäen ottanut uskontonsa vakavasti. Jeesus sanoo: "Yksi sinulta puuttuu: mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Herätysjohtaja Paavo Ruotsalaisen kerrotaan pelkistäneen asian otsikkoni muotoon – tosin ilman lyhennettä IPCC.

Sanoisin, että ilmastotutkimukselta puuttuu se ihmeteko, jolla Jeesus ja pienemmässä mittaluokassa Paavo Ruotsalainen keräsivät seuraajia. Ja nuo seuraajat puuttuvat lähes tyystin Kiinasta, Intiasta ja Afrikasta. Siksi Suomen vihreiden poliitikkojen havittelema ilmastoverotusautomaatti ei voi toteutua Pariisin ilmastokokouksessa 2015, eikä se kovin paljoa nykyistä pidemmälle voi edetä Suomessakaan. Sillä ilman ilmastovihreiden esimerkkiä muut suomalaiset tuskin suostuvat alentamaan elintasoaan fiktiivisen ilmastonmuutoksen edessä. Ihmetekoja tai todellisia esimerkkiuhrauksia siis tarvitaan. Jäämme odottelemaan molempia!