Fiktiot katoavat nopeasti - neuvo Perussuomalaisille ja Keskustalle

En ole Steven Goddardin Real Science -blogin fanittaja, mutta siitä huolimatta käyn lukaisemassa muutaman päivän välein blogin sisällön. Mielestäni parasta tuossa blogissa ovat historiatiedot, jotka ovat täysin kateissa ilmastotutkimuksen nykyiseltä valtavirralta. Siksi lainasin Goddardilta pari kuvaa, jotka saavat ilmastoasioihin vakavasti suhtautuvat aika syviin mietteisiin.

James Hansenin ennustus globaalista keskilämpötilan
muutoksesta vuonna 1988.

Ensimmäinen kuva alempana kertoo ilmastonmuutoksen isän, James Hansenin, ilmastomallinnuksiin perustuvista laskelmista vuodelta 1988.

Hansenin ennusteen skenaario A, joka edustaa likipitäen toteutunutta hiilidioksidipäästöjen määrää, on erehtynyt aivan valtavasti toteutuneeseen GISS- ja RSS-aikasarjoihin verrattuna. Toteutunut lämpötilakehitys on jäänyt jopa alle skenaario C:n, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi loppunut noin 15 vuotta sitten. Tuota kuvaa katsoessa ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että Hansen oli totaalisen väärässä. Hansenin hypoteesi on hallinnut myös YK:n ja sen IPCC-nimisen raportointiorganisaation käsitystä ilmastonmuutoksesta.

IPCC:n ennuste tulevasta lämpötilakehityksestä
verrattuna 20 viimeisen vuoden toteutumaan.

Toiseksi Goddardin kuvaksi valitsin IPCC.n mallinnuksen ja todellisuuden välisen eron. Ensin mainitun mukaista viestiähän meille on kerrottu liki kaikista medioista viime päivinä, kun IPCC julkaisi synteesiraporttinsa viime viikonloppuna. Sanoisin, että seuraisi melkoinen naurunremakka, jos lähes minkä tahansa tieteen harjoittajat heittäisivät vastaavia ennusteita vain tietokonemallinnuksiin perustaen eteemme. Ok, poikkeuksia toki on näissä uusissa "tieteissä" kuten naistutkimuksessa ja muissakin sosiaalialan lajeissa. Mutta fysiikan, kemian, matematiikan tai kovimpien luonnontieteiden aloilla tuollaiset ennusteet eivät menisi läpi. Jos ennuste ei vastaa todellisuutta, kuten ensimmäinen kuva selvästi osoittaa, sen mukainen hypoteesi hylättäisiin.

Eilen 3.11.2014 poliittiset johtajamme reagoivat noihin Hansenin ja IPCC:n ennusteisiin pohjautuviin "uusimpiin tietoihin" (jotka tosiasiassa ovat jo noin 4-6 vuotta vanhaa tutkimususkomusta) Yleisradion etusivun uutistensa mukaan seuraavasti (fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä):

– Kyllä se hyvä tavoite on, ja se on myöskin realistinen. Suomella siinä on hyvää teknologiaa ja hyviä mahdollisuuksia siihen. Pelkästään biomassojen varaan se ei voi rakentua, se on selvä asia, tarvitaan kyllä uusiakin keksintöjä matkan varrella, mutta uskon, että niitä syntyy, sanoo Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

SDP:n Antti Rinne on samoilla linjoilla.
– Minusta on hyvä asettaa kovia tavoitteita ja pyrkiä niitä kohti. Sitten on mahdollisuus vähän epäonnistuakin.

Pääministeri Alexander Stubb (kok.) kuuluttaa Suomelle edelläkävijän roolia ilmastoasioissa ja vannoo puhtaan teknologian ja biotalouden nimiin.
– Tämä on meille hurja mahdollisuus Euroopassa.
Myös Suomen mahdollisuuksiin päästä päästövähennystavoitteisiin pääministeri uskoo.
– Uusiutuvissa me ollaan jo erittäin pitkällä, 34–35:ssä prosentissa. Ja päästövähennystavoite 40 prosenttia tulee myös toteutumaan. Suomi on näissä kysymyksissä edelläkävijä, Stubb sanoo.

Perussuomalaisten Timo Soini ei päässyt työmatkansa takia kommentoimaan päästövähennysasiaa, mutta Perussuomalaiset suhtautuu suunnannäyttäjän rooliin muita kriittisemmin. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström sanoo, että moni maa voisi ottaa jo nyt mallia Suomen teollisuudesta, myös ilmastoasioissa, eikä Suomen pitäisi olla ainakaan yksinään suuntaa näyttämässä.

Voisin yhtyä sekä Sipilän että Lindströmin lausumiin lähinnä taloudellisiin perusteisiin vedoten. Mutta ilmastolliset vaikutukset, joihin Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja meitä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa edustava henkilö vetoavat, ovat kyllä minulle aivan huuhaata. Perusteita minkäänlaiseen ilmastopaniikkiin ei yllä olevien kuvien toteutuneesta lämpötilakehityksestä löydy. Eikä sellaisia ole myöskään uudemmassa ilmastotutkimuksessa - siis sen vakavammin otettavassa osassa. Siksi kannustaisin Keskustan ja Perussuomalaisten johtoa haastamaan nykyisen ilmastopolitiikan tekijöitä yhä kovemmin ilmastollisilla faktoilla.

Fiktiot nimittäin ovat usein yllättävän nopeasti politiikastakin katoavia asioita. Realisti tajuaa, että fosiilisista polttoaineista päästään eroon, kun markkinaehtoisesti korvaava tapa energian tuottamiseksi löytyy. Asiaa kannattaa tutkia, mutta nykyisistä tukiaisten varassa toimivista (ja vähemmän tai ajoittain toimivista ja luonnolle vahingollisista) tuulivoimaloista ei sellaiseksi ole. Siksi niitä ei pitäisi kannustaa lainkaan, vaan pikemminkin panna rahat uusien innovaatioiden tukemiseen.