Mistä Pekingissä sovittiin?

Yleisradio uutisoi 12.11.2014 otsikolla ”Yhdysvallat ja Kiina ilmoittivat vähentävänsä kasvihuonekaasuja huomattavasti”. Katsotaanpa, onko uutisjutussa perää, ja unohtuiko siitä kenties jotain oleellista. Sisennettynä Ylen jutun kappaleita, ja kommenttini ovat normaalitekstillä.

Mistä Obama ja Xi sopivat?

No, hassusti jo otsikossa on asiavirhe. Eivät nuo suurvallat aio vähentää kasvihuonekaasuja maapallolta tai muualtakaan. Otsikossa ehkä tarkoitetaan, että ne aikovat vähentää kasvihuonekaasupäästöjä? Näin tuo varmaan on ymmärrettävä. Kesätoimittaja on tainnut saada jatkaa marraskuulle?

Maailman suurimmat saastuttajat aikovat saada päästönsä laskuun. Asiantuntijat pitävät yhteisen rintaman syntyä ilmastonmuutosta vastaan historiallisena. Suurvallat ilmoittivat haluavansa vauhdittaa uuden ilmastosopimuksen syntyä ensi vuonna Pariisin ilmastokokouksessa.

Hmmm… vai saastuttajat. Uutisessa kasvihuonekaasuilla kaiketi tarkoitetaan hiilidioksidia eikä esimerkiksi kaikkein tärkeintä ja yleisintä kasvihuonekaasua eli vesihöyryä. En tosin kumpaakaan noista kaasuista voi pitää saasteina. Elämän edellytyksiä ne ovat liki kaikille eliöille. Sanoisin, että aika löysää on sanojen käyttö. Mutta menköön, kun taisin kuitenkin ymmärtää asian.

Kiinan ja Yhdysvaltain presidenttien ”sopimus” on minunkin mielestäni tarkoitettu lähinnä Pariisin kokouksen valmisteluaineistoksi. Vauhdittaako se kansainvälisen ilmastosopimuksen valmistumista, on toinen juttu.  Epäilen, että annettua signaalia ei tulla katsomaan hyvällä oikein missään.

Yhdysvallat ja Kiina ovat sopineet vähentävänsä kasvihuonekaasuja merkittävästi. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti Pekingissä, että Kiina aikoo saada kasvihuonekaasupäästönsä laskuun vuoden 2030 tienoilla.

En ole vielä nähnyt presidenttien Obama ja Xi solmimaa sopimusta. Mutta kansainvälisten uutistoimistojen välittämä Obaman viesti, että Kiina aikoo saada kasvihuonekaasupäästönsä laskuun vuoden 2030 tienoilla saattaa sisältää pienen käännösvirheen.  Siitä nimittäin voi puuttua yksi tärkeä sana. Jos se lisättäisiin, tuo virke kuvastaisi Kiinan aiempaa linjaa asiassa varsin hyvin. Silloin tuo virke kuuluisi seuraavasti: ”Kiina aikoo saada kasvihuonekaasupäästönsä kasvun laskuun (siis kasvun taittumaan, ei absoluuttista päästöjen vähentämistä) vuoden 2030 tienoilla.”

Olipa tuo virke kummin päin hyvänsä, sen voi kirjoittaa suomeksi ja selkeämmin seuraavasti: Kiina aikoo lisätä fossiilisilla polttoaineilla tuotettavan energian määrää ainakin seuraavat 15 vuotta. Jos tuon sanalisäyksen ottaa huomioon, voi edellisen virkkeen luvun kasvattaa ainakin 25:en.

Yhdysvallat vuorostaan aikoo Obaman mukaan leikata päästöjä vähintään neljänneksen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2025 mennessä.

Tämä kuulostaa hienolta. Siinäkin valitettavasti on pari mutta- ja jos-kohtaa. Yhdysvaltain politiikkaa seuraavat tietävät, että äskettäisissä välivaaleissa Obaman demokraattipuolue menetti enemmistönsä senaatissa jo ennestään edustajainhuonetta hallinneille republikaaneille, joilla siis on ensi vuodenvaihteesta alkaen enemmistö molemmissa kamareissa. Obaman mahdollisuudet saada läpi ilmastosopimuksia kongressissa ovat hyvin heikot. Ja ne ovat nollaluokkaa, ellei kaavailtu sopimus sisällä Yhdysvaltain päästövähennysten luokkaa olevia vähennyksiä myös kaikille muille merkittäville hiilidioksidin päästäjille. Tämän "sopimuksen" mukaan näin ei ole ainakaan Kiinan kohdalla. Jokainen laskutaitoinen hallitus maailmassa tietää, että vähän yli kahden vuoden päästä eläkkeelle siirtyvä Obama ei pysty vaikuttamaan enää aikansa jälkeisestä ilmastopolitiikkaan. Niinpä hänen aikomuksilleen ei enää panna kovin paljoa painoa.

Kuva 2
Toteumat yhtenäisellä viivalla, ennuste katkoviivalla.

Tämähän ei tarkoita sitä, etteivätkö Yhdysvaltain CO2-päästöt voisi vähentyä seuraavan 10 vuoden aikana. Kyllä ne voivat, jos hiilen polttoa korvataan maakaasun poltolla ja ydinvoimalla. Mutta tämä tapahtuu Obamasta riippumatta, jos tapahtuu.

Olen tämän bloggauksen toiseen kuvaan (joka suurenee klikkaamalla) sijoittanut oman arvaukseni eräiden ilmastosyntisimpien maiden CO2-päästöjen muutoksista seuraavien 10 - 15 vuoden aikana ihan riippumatta siitä, mitä YK:n ilmastoneuvotteluissa tapahtuu. Obaman lupaus on merkitty erikseen. Suomen hiilidioksidipäästöjen merkitys ilmastotalkoissa tulee kuvasta myös selvästi esiin.

Obama ja Xi  pyrkivät kannustamaan muita valtioita asettamaan omia päästötavotteitaan [sic] ja vauhdittamaan kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi Pariisin ensi vuoden ilmastokokouksen alla. 

– Maailman suurimpina kansantalouksina, energiankuluttajina ja kasvihuonekaasujen tuottajina velvollisuutemme on johtaa ponnisteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, Obama sanoi tiedotustilaisuudessa Pekingissä varhain aamulla Suomen-aikaa.

Kovin heikoiksi jäivät kahden maailman ylivoimaisesti suurimman CO2-päästäjäkansakunnan kannustukset muulle maailmalle. Kumpikaan presidenteistä ei muistanut mainita paria pientä yksityiskohtaa omista lupauksistaan. Paljonko nuo toimet vaikuttavat 2030-luvun ilmastoon? Ja paljonko tuo ”hillintä” maksaa dollareina tai renmimbeinä? Miksihän noihin kysymyksiin ei saa koskaan vastauksia?

Asiantuntijat pitivät ilmoitusta historiallisena. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun maailman suurimpana saastuttajana pidetty ja tähän asti vastahakoisesti ilmastotalkoisiin suhtautunut Kiina on asettanut aikarajan, johon mennessä se aikoo hillitä päästöjään.

Ei Kiina mitenkään vastahakoisesti ole ”ilmastotalkoisiin”, jolla kai tarkoitetaan osallistumista CO2-päästöjen vähentämiseen, suhtautunut. Se on vain tehnyt selväksi, että parin seuraavan vuosikymmenen aikana se ei itse aio niihin osallistua kuin kannustajana. Mutta erittäin aktiivisesti se on vaatinut vähennyksiä teollisilta kilpailijoiltaan, siis Yhdysvalloilta, Japanilta ja Euroopan Unionilta, joista se on saanut teollisuutta ns. hiilivuodon seurauksena. Minusta mikään ei tuon Obaman ja Xin tekemän "sopimuksen" myötä tältä osin muuttunut.

Kiina ei täsmentänyt, kuinka paljon se on valmis vähentämään päästöjään. Xi vakuutti Kiinan lisäävän muiden kuin fossiilisten polttoaineiden osuutta energian kulutuksessaan.

Niinpä. Eikä Ylen toimittajalla ollut aikaa pohtia asiaa enempää. Vastaushan on, että nolla tonnia vähennetään päästöjä ennen vuotta 2030. Eikä senkään jälkeen mikään ole vielä sovittuna. Ja ydinvoimaa rakennetaan toki lisää.

– Tämä on merkittävä etappi Yhdysvaltain ja Kiinan suhteissa. Se osoittaa, mikä kaikki on mahdollista, kun vain työskentelemme yhdessä kiireellisen maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi , Obama sanoi Pekingissä.

Presidentti Xin mukaan Kiina ja Yhdysvallat aikovat toimia yhdessä uuden ilmastosopimuksen solmimiseksi ensi vuonna Pariisin ilmastokokouksessa.

Tästä eivät muut kehittyvät maat tai kehitysmaat innostu. Ensimmäiset varsinkin pohtivat tarkasti, miksi Kiina vaihtoi paikkaan USA:n veneessä. Vastaus on aika ilmeinen. Obamahan tarjosi Kiinalle epämääräisiä lupauksia vastaan kaiken sen, minkä presidentti Xi halusi. Ja Kiinaakin on alkanut huolestuttaa vaatimukset ns. ilmastokorvauksista.

Epäselvää on, kuinka realistista asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on kummallekin valtiolle. Yhdysvalloissa republikaanileiristä Obaman ilmoitus torjuttiin välittömästi ”epärealistisena suunnitelmana”.

Pekingin "sopimus" pilapiirtäjä Zegin mukaan.

Kunhan republikaanit ehtivät katsoa tarkemmin suunnitelman, se heillekin kelvannee, vaikka asiasta ei koskaan mitään yhteisymmärrystä parempaa sopimusta synnykään. Sillä tosiasiallisesti epärealistisena USA:n tulevien toimien kanssa sekä ristiriidassa YK:n ilmastonmuutosten hillintätoimien ja Pariisin ilmastoneuvottelujen tavoitteiden kanssa se taitaa olla juuri sitä, mitä republikaanit toivoivatkin. Pekingissä siis ei sovittu päästövähennyksistä. Siellä sovittiin ilmastoneuvottelujen ajosta karille.

Ylen uutinen siis oli kyllä uutisoinnin väärtti. Mutta vihreältä tai asiaa ymmärtämättömältä (voivat olla saman asian eri puolia) toimittajalta jäivät johtopäätökset tekemättä.