Eija-Riitta Korhola teki ilmastopragmaatikolle ajankohtaisen käsikirjan

Pitkäaikaisen meppimme, Eija-Riitta Korholan, tohtorin väitöstilaisuus pidettiin 15.11.2014 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Menin sitä seuraamaan, sillä olin jo ehtinyt netin kautta tutustumaan väitöskirjan joidenkin lukujen antiin. Mieleeni hiipi ajatus dramatiikasta. Olisiko kiinalainen vastaväittäjä kenties ankara Korholan jossain määrin Eurooppaan ja Suomeen painottuvalle monografille? Tai olisivatko radikaalimpaa ilmastopolitiikkaa vaativat ryhmät järjestäneet mielenilmauksia tilaisuuteen?

Eija-Riitta Korhola

Mitään tuollaista en nähnyt. Väitöstilaisuus soljui läpi tyylikkäästi sekä väittelijän että vastaväittäjän näkökulmasta katsottuna. Vastaväittäjänä toiminut pekingiläisen Tsinghuan yliopiston ympäristöpolitiikan professori Ye Qi esitti erittäin ymmärrettävällä amerikanenglannilla kysymyksiään, joihin Korhola vastasi enemmän eurooppalaisella englannilla. Mutta ihan vähällä vastaväittäjä ei Korholaa päästänyt. Kysymykset kattoivat väitöskirjan substanssilukujen kaikki aiheet, ja aikaakin koko asiaan vierähti lähes kolme tuntia.

Yritin selvittää vastaväittäjän taustoja. Nopeasti kerrottuna selvityksen tulokset sanoisin hänen olevan huomattavan vaikutusvaltainen ainakin Kiinan sisäisessä ilmastopolitiikan tieteellisessä arvioinnissa. Kiinan mittasuhteet huomioiden voisin kuvitella hänen olevan tiedemiesten huippurankingissa maailmanpolitiikan mittakaavassakin, vaikkakaan professori Qi ei ole tullut voimakkaasti julkisuuteen eräiden amerikkalaisten ja eurooppalaisten kollegoidensa lailla. Miten vaan, mutta sanoisin Korholaa kohdellun hyvin, kun tuollainen vastaväittäjä saadaan lentämään Pekingistä asti Helsinkiin. Onnittelut siis myös väitöstutkimusta ohjanneille ja kustokselle. Melkoinen saavutus. Vai olisiko siinä myös kiinalaista poliittista tai tiedepoliittista sanomaa mukana?

Silmiinpistävää oli mielestäni se, että professori Qi ei kysymyksillään kyseenalaistanut vakavasti ainuttakaan Eija-Riitta Korholan väitöskirjan teesiä. Kysymykset keskittyivät noiden teesien avaamiseen. Johtuiko se itäaasialaisesta akateemisesta kohteliaisuudesta vai aidosta konsensuksesta väittelijän teesien kanssa, voimme vain arvailla. Minä arvailen jälkimmäistä.

Minulla on useita pieniä muistilappuja, joihin kirjoitin muistiinpanoja tuosta väittelytilaisuuden keskustelusta. Voin niitä avata kommenteissa, jos se lukijoita kiinnostaa. Mutta kiinnostavinta minun mielestäni ovat Korholan väitöskirjan teesit, jotka ovat eurooppalaisen ja myös suomalaisen ilmastopolitiikan kannalta aika murskaavia. Jos sen summaisi rahvaanomaisesti yhteen lyhyeen virkkeeseen: Ilmastopolitiikka ei pelitä.

Korholan väitöskirja ”Kioton pöytäkirjan nousu ja tuho: Ilmastonmuutos poliittisena prosessina” on kattava esitys siitä, miten ilmastopolitiikka nousi hallitsevaan rooliin alkaen 1990-luvun loppupuolella isolla talousalueella. Ja miten sen perusta romahti vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Surullisinta on lukea siitä, kuinka huonosti eurooppalaispoliitikot ovat ymmärtäneet tuon Kööpenhaminan kokouksen seuraukset.

Minun mielestäni Korholan väitöskirja on mitä parhain käsikirja ajankohtaiseen ilmastopoliittiseen keskusteluun. Vaikka ole muutamista pienehköistä asioista vähän eri mieltä, aion itse pitää kirjan bookmarkattuna hakulähteenä siitä, mitä ilmastopolitiikassa on tapahtunut ja miten keskustelua asiasta pitäisi muuttaa. Väitöskirja ei ehkä täytä ilmastorealismin kaikkia vaatimuksia, mutta ilmastopoliittiselle pragmaatikolle se antaa kaikki työvälineet keskusteluun. Siksi sen pitäisi kuulua jokaisen kansanedustajan ja sellaiseksi joskus haluavan lukemistoon.

Eija-Riitta Korhola on ollut ilmastopolitiikan eurooppalaisessa keskiössä yli 15 vuotta. Hän uskaltaa tunnustaa olleensa väärässä tukiessaan aikanaan Kioton protokollana tunnetun viimeisen merkittävän hiilidioksidipäästövähennyksiin tähdänneen ilmastosopimuksen syntymistä. Yksi Korholan keskeisistä kysymyksistä on, josko tuo sopimus on saavuttanut tavoitteitaan. Tämä on hyvä realiteettien tarkistus kaikille. No ovatko päästöt vähentyneet, ja ovatko muut maat seuranneet Kioton sopimuksen eurooppalaisia esikuvia, kuten oli tarkoitus? Tiedämme tilastoista vastauksen, kuten Korholakin osoittaa. Sopimus ei ole vaikuttanut edes sen ratifioineiden maiden päästöihin sanottavasti, eivätkä voimakkaimmin kehittyvät maat, kuten Kiina ja Intia, ole edes aikoneet vähentää CO2-päästöjään.

Korholan väitöskirjan lukemisen täytyy olla äärimmäisen tuskallista poliittisille vihreille, joita varsinaisesta Vihreän liiton lisäksi löytyy runsaasti hänen omasta puolueestaan (Kok) ja useimmista muistakin puolueista. Tuo tuska tietysti on ihan paikallaankin, sillä todellisuus osoittaa vihreän ilmastopolitiikan totaalisen epäonnistumisen. Päästöt eivät ole vähentyneet suunnattomista useiden satojen miljardien eurojen taloudellisista panoksista huolimatta.

Korhola tarjoaa väitöskirjassaan myös ratkaisuja ongelmaan, jota hän luonnehtii pirullisen vaikeaksi (wicked problem). Nuo ratkaisut kuitenkin edellyttävät täydellistä suunnanmuutosta varsinkin Euroopan ilmastopolitiikassa. Ja ilmeisesti ne edellyttäisivät myös Euroopan nykyisten vihreiden (kaikista puolueista) heittoa samaan historian roskatynnyriin, jonne mantereen kommunismin ihailijat heitettiin 1990-luvun alussa. Mutta taidanpa noista Korholan ideoista kirjoittaa lisää toisella kertaa.

Minusta on kerrassaan hienoa, että meillä on käytettävissä Eija-Riitta Korholan Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöskirja ilmastopolitiikasta. Kuten jo aiemmin sanoin, aion sitä käyttää tulevaisuudessa lähteenäni. Lopuksi haluan vielä välittää tyylikkäälle väittelijälle parhaat onnitteluni suorituksesta, joka toivottavasti tuo lohtua pieneen eurovaalien takaiskuun. Tämä väitöskirja joka tapauksessa toi Eija-Riitta Korholan takaisin eurooppalaisen ilmastopolitiikan keskiöön. Jos ei mandaatin saaneena poliitikkona niin tällä kertaa huikean väitöskirjan laatineena tohtorina ja akateemisena asiantuntijana.

Lyhyeen bloggaukseen en tietysti saanut mahtumaan kuin murto-osan Eija-Riitta Korholan väitöskirja-asiasta. Onneksenne muutama mediatalo oli edes vähän kiinnostuneita asiasta. Tässäpä linkit Hesarin ja  Maaseudun Tulevaisuuden juttuihin.

PS 1.3.2015:  Korholan väitöskirjan suomenkielinen versio on nyt saatavilla täältä.