Muutamia realistinkin pysäyttäviä graafeja

Satuin blogistanissa törmäämään muutamiin pysäyttäviin graafeihin, joiden data tulee BP:n vuosittaisesta energiakatsauksesta. Tässäpä kuvia muutaman virkkeen kommenteilla varustettuna.

Aloitetaan virallisen politiikan mukaisesti ilmastonsuojelun kannalta hyvällä kuvalla 1, joka osoittaa tuuli- ja aurinkovoiman hurjaa kasvuvauhtia maailman sähkön tuotannossa. Tämähän on kuva, jota satuhassit ja orastynkkyset haluavat esitellä osoituksena ilmastopolitiikan mukaisen energiantuotannon osana. Hieno juttu, jos tuon tuotannon maksajilta ei kysytä. En nyt kuitenkaan pilaa iloa hintatiedoilla.

Kuva 1

Kuva vähän muuttuu, jos mukaan tuodaan vesivoima ja biopolttoaineet osana ns. uusiutuvia tuotantomuotoja (kuva 2). Kokonaisuudessanhan niiden osuus on viisinkertaistunut vuodesta 1965 alkaen, mutta vesivoima on ollut ylivoimaisesti suurin kasvaja.

Kuva 2

Vesivoiman ja muidenkin uusiutuvien tuotantomuotojen kasvusta huolimatta niiden osuus maailman sähköntuotannosta ei kuitenkaan ole kasvanut kuin hitusen, kuten kuvasta 3 näkyy.. Nimittäin sähkön kysyntäkin on kasvanut niin nopeasti, että uusiutuvien kasvu on juuri ja juuri riittänyt suhteellisen osuuden säilyttämiseen. Hyvä edes niin.

Kuva 3

Sähkön tuotanto vastaa kuitenkin vain noin 40 %:n osuudesta maailman energian kulutuksesta. Kuvassa 4 näkyy vielä aika hyvän näköinen graafi ns. uusiutuvien tuloksesta, joskin epäilevät tuomaat alkavat pohtia pystyakselin yksiköitä, jotka näyttävät tuulivoimalle prosentin osuutta ja aurinkovoimalle promilleosuuksia.

Kuva 4

Todellisuus alkaakin paljastua kuvasta 5, jossa pystyakselilla on maailman energian kulutus kokonaisuudessaan, ja väreillä esitetään uusiutuvien osuus siitä.

Kuva 5

Tätä kuvaa näet tuskin koskaan vihreiden esityksissä, sillä kehitys näyttää vaatimattomalta. Mutta vieläkin selvemmän kokonaiskuvan tilanteesta saa poistamalla vesivoiman osuus, kuten kuvassa 6 on tehty. Siinä näkyy vihreiden lempilapsien - siis tuuli- ja aurinkovoiman - osuus maailman energiatuotannosta. Jos joku kysyisi, mitä tapahtuisi suljettaessa maailman aurinko- ja tuulivoimalat yhtäkkiä, vastaisin vastakysymyksellä: "Huomaisiko kukaan?" No tottakai huomaisi. Veroparatiiseihin sijoittuneet tuuli- ja aurinkovoimayhtiöiden omistajayhtiöt tietysti ulvahtaisivat kovaakin ja siinä sivussa tietysti kotimainen tuulivoimaakselimme - Keskustapuolue ja Vihreät - vikisisivät ainakin Suomessa kuultavasti. Mutta ei sillä maailman energian saatavuuteen olisi juuri mitään vaikutusta.

Kuva 6

Sijoitetaanpa tuohon graafiin vielä ne ns. uusiutuvien kehittämiseksi asetetut tavoitteet, joista sovittiin Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992. Paavo Väyrynen (Kesk) muuten oli Suomen puolesta asiasta sopimassa. Olen kuvaan 7 sijoittanut kaksi mahdollista kehitysviivaa (punaiset), joiden mukaisesti voisi päästä YK:n asettamaan tavoitteeseen tuottaa 80 % energian tarpeesta ns. uusiutuvilla menetelmillä. Jotenkin noista tavoitteista on jo jääty jälkeen, ja hieman jää epäilyttämään, josko maailma haluaa ostaa nykyisellään 2-4 kertaa kaasu- ja hiilivoimaa kalliimpaa tuuli- tai aurinkoenergiaa tuon aukon täyttämiseksi. On pakko kysyä Björn Lomborgin lailla, olisiko sittenkin järkevämpää kehittää valmiiksi ja kustannustehokkaiksi joitain aivan muita tuotantotapoja.

Kuva 7

Viimeiseksi näytettäköön vielä Lomborgin kuvalla historiallista kehitystä 1800-luvun alusta lukien. Me olemme todellisuudessa vähentäneet ratkaisevasti ns. uusiutuvien osuutta energian tuotannossa. Sen sijaan olemme käyttäneet muita ratkaisuja, jotka ovat mahdollistaneet ainakin länsimaissa hyvinvoinnin ratkaisevan lisääntymisen.

Viimeistä kuvaa et näet koskaan esitettävän vihreiden viinitapahtumissa tai keskustalaisten kahvintuoksuisissa tupailloissa. Se on niin taantumuksellinen ja hiilenhajuinen. Se on niin vihreän politiikan vastainen!