Metsätuhojen ja ilmastonmuutoksen yhteydestä

Professori Jarkko Hantula

Metsäntutkimuslaitoksen metsäpatologian professori Jarkko Hantulalla on mielenkiintoinen bloggaus US:n Puheenvuoro-palstalla. Otsikolla "Palaavatko 1980-luvun metsätuhot?" Hantula kertaa lyhyesti nykytietämyksen 1980-luvun metsätuhoista: 

Tämän vuoden suvi on ollut kylmä ja sateinen. Mikäli kesän luonne säilyy samanlaisena syksyyn saakka, saatamme kokea déjá-vu -ilmiön 1980-luvulle, jolloin ympäristökysymykset nousivat Suomessa eturivin uutisiksi ja mm. pitkään valmisteltu ympäristöministeriö perustettiin lähes maailmanlopun tunnelmissa.

Mutta ensin kerron nuoremmille lukijoilleni hiukan historiaa. Keski-Euroopassa oli 1970-luvun lopulla ankara kesäinen pakkasjakso, jonka seurauksena jo valmiiksi ilmansaasteiden rasittamat kuuset paleltuivat laajoilla alueilla. Tästä monet saastetutkijat, media, poliitikot ja lopulta myös tavallinen kansa tekivät sen johtopäätöksen, että laajat metsäkuolemat olivat ihmisen toiminnan eli ilmansaasteiden seurausta. Havainto vauhditti merkittävästi silloista vihreän aatteen läpimurtoa Euroopassa.

Kun Suomessa sitten 1980-luvun aikana oli useita koleita kesiä ja suomalaiset männyt alkoivat ruskettua vuosi vuodelta pahemmin, tarttui media aiheeseen ja sai puolelleen muutamia tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Nämä antoivat professorinstatuksellaan uskottavuutta väitteille saasteiden aikaansaamista tuhoista ja maailmanlopun ennusteista suomalaisille metsille.

Ristiriita Suomen ja etenkin Lapin alhaisten saastepitoisuuksien ja metsäkuolemien välillä selitettiin pois Suomen karulla ilmastolla, jonka seurauksena maamme mäntyjen sanottiin olevan äärimmäisen herkkiä ilmansaasteille. Tähän kuvaan sopi erinomaisesti pahimpien tuhojen löytyminen pohjoisesta Sallan Rikkilehdosta, venäläisen teollisuuskaupunki Montsegorskin läheltä.

Versosurmaista taimikkoa. Kuva Timo Kurkela 

Toki Suomessa oli tutkijoita, kuten Timo Kurkela, jotka ymmärsivät että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset kesät ja niiden villitsemä surmakkasieni. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella heidän tylsää selitystään 1980-luvun mäntytuhojen taustalla, vaan piti viimeiseen asti kiinni saasteteoriasta.

Niinpä 1980-luvun ruskeiden mäntyjen aiheuttajaksi hyväksyttiin vasta kymmenien miljoonien markkojen tutkimushankkeen tulosten pohjalta surmakan aiheuttama versosurma (silloin myös versosyöpänä tunnettu); ratkaisevia todisteita tästä esittelivät rovaniemeläinen Risto Jalkanen ja hänen oppilaansa Juha Kaitera. Sekä tietenkin itse mäntymetsät, jotka hankkeen valmistuessa olivat jo karistaneet ikävän sienen niskoiltaan ja kasvoivat taas yhtä vihreinä kuten aina ennenkin.

Seuraavaksi Hantulan kirjoituksessa siirrytään nykyhetkeen - siis viimeisiin vuosiin - ja tarkastellaan, millaisia metsätuhoja saattaa olla edessä, jos ... No, en voi kopioida Hantulan bloggausta tähän kokonaan, joten joudut lukemaan loput professorin omasta kirjoituksesta. Kannattanee lukea myös kirjoituksen kommenttiosio, sillä metsätuhoihin perehtynyt kirjoittaja näyttää vastaavan joihinkin kommentteihin.

1980-luvun metsätuhokeskustelussa ja nykyajan ilmastonmuutoskeskustelussa on paljon samankaltaisia piirteitä. Ainakin molemmissa tapauksissa oltiin aluksi niin kovin varmoja syntipukin ihmisperäisyydestä.