Jamalin kraaterin arvoitus

Kuva 1. Näkymä kraaterin reunalta

Useampi Ilmastorealismin lukija on ottanut yhteyttä ja pyytänyt juttua parisen viikkoa sitten uutisoidusta Jamalin kraaterista. Iltasanomat kertoi siitä 17.7.2014 mm. seuraavaa:

Ilmakuvien perusteella reikä on noin 80 metriä leveä ja sijaitsee Jamalin niemimaalla, Bovanenkovossa sijaitsevalla pellolla. 

Subarktisen tutkimuskeskuksen mukaan kuopan syynä voi olla ilmastonmuutoksen aiheuttama kaasujen lämpeneminen. Teorian mukaan kaasut sekoittuivat maanpinnan alla veden ja suolan kanssa ja lopulta räjähtivät kuin samppanjapullon korkki aiheuttaen kuopan maahan.

Kuva 2. Kraateri helikopterista nähtynä

No, lähimmälle pellolle Jamalin niemimaan keskiosissa sijaitsevalta alueelta taitaa olla lähes 1000 kilometriä. Tuo seutuhan on puutonta tundraa, jonka maaperä on kesäisin ohutta pintakerrosta lukuunottamatta ikiroudassa kymmenien tai satojen metrien syvyyteen.

Kraateri löydettiin helikopterilennolla nyt heinäkuun alkupuolella, mutta emme vielä tiedä, milloin se syntyi. Kuvista voisi päätellä, että se on ollut paikallaan jo muutamia vuosia. Kesäiset sulamisvedet nimittäin ovat uurtaneet selviä ja syviä uria sen sisäreunaan, ja  reunojen ulkolaidoille on mielestäni ehtinyt nousta jo hieman tundrakasvustoa. Tuntuisi siltä, että tämä vasta alkanut kesä ei kaikkea tuota olisi ehtinyt aikaansaada.

Kuva 3

Kaikki asiantuntijat, joiden alustavia arvioita olen lukenut, ovat yksimielisisä siitä, että kyse ei ole maapallon ulkopuolisen voiman aiheuttamasta impaktikraaterista. Kaikki arvioivat myös, että sen syntyyn liittyy paikallinen maanalainen paineen nousu, joka on pullauttanut muutamien kymmenien metrien paksuisen pintakerroksen sen verran suurella voimalla ylöspäin, että mudasta, liejusta ja hiekasta koostuneet jäätyneet maakokkareet ovat lentäneet tai vierineet muutamia kymmeniä metrejä kraaterin reunan ulkopuolelle. Tuon "pullauksen" voima on varmasti ollut melko suuri. Vastaavan kuopan aikaansaamiseksi ihmisten tekniikalla tarvittasiin ehkä 50-100 metriä syvä reikä, jonne sijoitettaisiin kymmeniä tonneja TNT-räjähdettä. Mutta toisaalta vain lyhyen matkan siirtyneet jäiset maakokkareet eivät viittaa varsinaiseen räjähdykseen ainakaan lähellä pintaa.

Kuvaan 3 olen merkinnyt kraaterin paikan Jamalin niemimaalla. Kun tuon alueen kesäaikaan otettuja satelliittikuvia katsoo vähän suuremmalla resoluutiolla (kuva 4), näkyy tuhansia eri kokoisia mutta samankaltaisia pyöreitä järviä. Niiden voisi kuvitella olevan entisiä kraatereita, joiden reunat eroosio on tasoittanut satojen ja tuhansien vuosien aikana.

Kuva 4. Kraaterin syntypaikan tyyppillistä maastoa. Keltainen jana on 1 km:n pituinen.

Iltasanomat yhdisti kraaterin syntymisen muodikkaan populistisesti ilmastonmuutokseen. Katsotaanpa olisiko asiassa jotain perää. Kävin hakemassa CRU TS3.22 -aikasarjasta Jamalin niemimaan keskiosien kuukausikohtaiset keskilämpötilat vuodesta 1901 alkaen.

Alueen ilmastollinen vaihtelu on melko suurta sekä vuodenaikojen että vuosien välillä, kuten yleensäkin arktisilla alueilla. Talvi on kylmä ja pitkä alkaen lokakuussa, jolloin keskilämpötila putoaa jo alle -6 °C, ja kestäen kesäkuun alkuun asti. Kylmimmillään lämpötilat ovat tammi- ja helmikuussa, jolloin kuukauden keskilämpötila on -25 °C tuntumassa. Kevät alkaa kesäkuussa, mutta vasta heinäkuussa keskilämpötila nousee +10 °C tuntumaan. Elokuu on pari astetta heinäkuuta viileämpi, ja pakkasen puolelle lämpötila putoaa jo syyskuun loppupuolella. Vuoden keskilämpötila on noin -8 °C, mikä selittää tietysti mm. ikiroudan esiitymisen.

Kuva 5

Vuosikeskilämpötilalla mitattuna Jamalin ilmasto on hieman lämmennyt viimeisen reilun 100 vuoden aikana. Lämpenemistä on asteen verran. Mutta eniten ovat lämmenneet maalis- ja huhtikuut, joiden keskilämmöt siitä huolimatta ovat tällä vuosituhannella pysyneet tasolla -19 ja -11 °C, mitkä ovat vain asteen verran koko 113 vuoden keskiarvoja korkeampia. Kesäkuukaudet (kesäkuu - syyskuu) ovat lämmenneet puolen asteen verran. Noin vähäinen alueellinen lämpeneminen ei mielestäni voi selittää ainakaan pinnalta tapahtuvan ikiroudan sulamisen kautta niitä asioita, mitä kraaterin alla kymmenien metrien syvyydessä on ennen pullahdusta tapahtunut. Minulla on eräistä muista  mittauspaikoista tietoa, jonka mukaan ikiroudan lämpötila parinkymmenen metrin syvyydessä ei vaihtele edes puolta astetta vuodenaikojenkaan syklissä.


Ikiroutahan voi tietysti sulaa myös altapäin vaikkapa geotermisen lämmön ja veden maanalaisten virtausten vaikutuksesta. Jälkimäinen ilmiö kykenee myös liikuttamaan maaperässä olevia kivenlohkareita ja törmäyttäään niitä toisiinsa. Tiedämme myös, että Jamalin alueella maaperässä on runsaasti sellaisia kaasuja ja suoloja, jotka hapen kanssa kosketuksiin päästessään voivat syttyä palamaan vaikkapa kipinöinnistä. Kohtalaisessa paineessa tuollainen palaminen ehkä voisi saada aikaan sellaisen paineen nousun, joka riittäisi pullahdukseen.

Saanemme myöhemmin lisää tietoa asiasta, kunhan venäläiset tutkijat ovat ehtineet analysoida kraaterista otetut näytteet ja selvittää lisää siihen liittyviä asioita. Mutta olisiko niitä tuloksia odotellessa jollakulla minua enemmän Jamalin maaperään perehtyneellä kommentoijalla jotain lisätietoa?

Kun Iltasanomat nosti lempiaiheeni - ilmastonmuutoksen - esiin kraaterin syntymisessä, on kai jotain siitä vielä sanottava. Olen samaa mieltä, siitä että asioilla on yhteys. Nimittäin se iso ilmastonmuutos, joka päätti Veiksel-jääkauden yli 10 000 vuotta sitten, myös vapautti Jamalin niemimaan jäätikön alta ja mahdollisti ne veden ja muiden maaperän aineiden liikkeet, jotka edelleen muokkaavat Jamalin topografiaa. No onko ihmiskunnan aiheuttamalla modernilla ilmastonmuutoksella osuutta kraaterin syntyyn. Hmmm...

Lopuksi vielä aika hyvä Youtube-klippi asiasta: