Estääkö ilmastonmuutos koralliriuttojen pelastamisen?

Jos olet seurannut ajoittain kuumana käynyttä keskustelua koralliriuttojen tilasta, olet takuulla kuullut ilmastonmuutoksen olleen pääsyy riuttojen elämän havaittuun heikkenemiseen. Asiasta on ollut vahva konsensus varsinkin ympäristöpoliitikkojen keskuudessa. Sitä ovat ruokkineet tietysti erilaiset postmodernit ja ilmastomallinnuksiin perustuneet tutkimukset, jotka ovat mediajulkisuudellaan hukuttaneet alleen vakavammin tehdyt empiiriset tutkimuspaperit. Tämä tilanne saattaa olla muuttumassa. Nimittäin vastikään julkaistiin sekä ajallisesti, alueellisesti että menetelmällisesti kattavin tutkimus riuttojen muutoksista, ja sen koordinaattori pitää ilmastonmuutosuhkaa merkittävänä esteenä koralliriuttojen pelastamiselle. No katsotaanpa tarkemmin, mistä on kyse.

Raportti Karibian alueen koralliriuttojen tilasta ja trendeistä kattaa yli 35 000 tutkimusta ajalta 1970 - 2012. Alueellisesti se on kartoitus koko Karibianmeren alueelta. Itse loppuraportin kirjoittamiseen on osallistunut 90 tutkijaa. Tutkimuskoosteen on rahoittanut Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN).

Raportti antaa melko synkän kuvan koralliriuttojen taantumisesta viimeisen reilun 40 vuoden aikana. Äärimmilleen tiivistetysti sanottuna se varoittaa vielä elävien Karibian koralliriuttojenkin elämän loppumisesta muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana, ellei alueen ylikalastusta ja likaantumista saada loppumaan. Merkittävimmiksi syiksi riuttojen kuolemille raportti toteaa kalakantojen ja merisiilien määrän vähenemisen juuri kestämättömän kalastuksen ja heikon jätevesien puhdistuksen seurauksena. Riutta-alueiden elinvoimaa on siis rajusti ja monella tavalla ylikuormitettu pitkään. On tietysti aika selvää, mikä taho on tähän syyllinen. Alueen raju väestönkasvu ja ehkä sitäkin suhteellisesti rajummin kasvanut turismi yhdessä heikon sääntelyn (mm. puutteelliset kalastusrajoitukset ja jäteveden puhdistus) kanssa on mahdollistanut kehityksen, joka on jättänyt vain alle kymmenesosan tutkituista riutta-alueista elinvoimaisiksi.

Riutat siis eivät enää toimi, kun niiden suojana ja rakennusmateriaalin tuottajina toimivia papukaijakaloja ja merisiilejä ei ole. Ne tavallaan tukehtuvat levään. Mutta raportti antaa myös toivoa. Nimittäin alueen valtioiden on mahdollista lopettaa niin ylikalastus, puhdistamattomien jätevesien juoksuttaminen kuin muukin riuttoja kuluttava ihmisten toiminta. Niihin asioihin voidaan puuttua melko nopeastikin ja tehokkaasti rajoituksilla ja niiden noudattamisen valvonnalla.

Kun tämä on ilmastoasioita käsittelevä blogi, katsotaan vielä, mitä tutkijoilla on sanottavanaan ilmastonmuutoksesta ja korallien selviämisestä:

"Ilmastonmuutosta on pitkään pidetty pääsyyllisenä korallikantojen rappioon. Vaikka se muodostaakin vakavan uhan muuttamalla meret happamemmiksi ja aiheuttamalla [korallien] vaalenemista, raportti osoittaa, että papukaijakalojen ja merisiilien - alueen kahden merkittävimmän kasvinsyöjäryhmän - häviäminen on tosiasiassa ollut päätekijä korallien taantumiseen."

No niin, kaiketi nykyään jokaisessa raportissa on mainittava ilmastonmuutoksen uhka, vaikka näyttöä sellaisen vaikutuksesta luonnollista ilmaston ja merivirtausten vaihtelua lukuun ottamatta ei ole. Kävin varmuuden vuoksi hakemassa HadSST1-aikasarjasta Karibianmeren pintalämpötilat vuodesta 1960 tämän vuoden kevääseen. Tilastollisesti merkitsevää lämpötilatrendiä siitä ei viimeisen 50 vuoden ajalta löydy.

Olen alle liittänyt videon, jossa raportin pääkoordinaattori, Jeremy Jackson, kertoo 4. minuutin alkaessa aika selvästi, miten korallitutkijat erehtyivät taantumisen syistä. Lisäksi hän aika selvin sanoin syyttää ilmastonmuutoshypetystä todellisen muutoksen ja vaikuttavien suojelutoimien ehkäisystä. Ehkä siksi tuohon otsikkolauseen kysymykseeni voisi vastata surullisen myönteisesti. Missähän muualla ilmastonmuutoksen torjunta tai sen käyttö tekosyynä on syrjäyttänyt vaikuttavat keinot luonnonsuojeluun? Koralliriutat muuten voivat toipua melko nopeastikin, jos oikeisiin toimiin ryhdyttäisiin.