Miksi jää kuumentaa ilmastoaktivistin tunteet?

Pohjoinen kryosfääri 14.10. 2012 (vas) ja 14.10.2013 (oik)

Yksi ilmastonmuutosväittelyn kuuma aihe on ollut jäätiköiden ja merijään sulaminen. Tarkemmin sanottuna kysymys on siitä, näkyykö ihmisperäiseksi väitetty ilmaston lämpeneminen kiihtyvänä sulamisena, jolla voisi olla myöhemmin haitallisia vaikutuksia luonnolle tai ihmiskunnalle.

Me tiedämme, että jäätiköt ovat sulaneet melko laajassa mittakaavassa sitten edellisen jääkauden päättymisen. Se johtui siitä luonnollisesta syystä, että merten pintakerros ja ilmakehä lämpenivät huomattavasti. Pintailmakehän keskilämpötilan muutos oli suurin korkeimmilla pohjoisilla ja ja eteläisillä leveyspiireillä - jopa 10-15 astetta. Vaikka keskilämpötila on laskenut muutaman asteen verran noin 5000 - 9000 vuotta sitten vallinneesta lämpimimmästä vaiheesta, holoseenioptimista, olemme edelleen sellaisessa ilmastollisessa vaiheessa, jossa napa-alueiden tuntumassa vesi jäätyy ja sataa lunta, mutta kesäisin tuo lumi ja jää sulaa sitten kokonaan tai osaksi sulaa. Ja välillä sulaa myös edellisten vuosien aikana syntynyttä lunta ja jäätä.

Mikäli ilmastomme olisi stabiili, se jossain vaiheessa hakeutuisi sellaiseen tasapainotilaan, jossa tuo jäätyminen ja sulaminen olisi vuosittain tai ainakin vuosikymmenittäin yhtä suurta. Siis jäljelle jääneet jäätiköt ja merijään peittämät alueet sykkisivät vuodenaikojen mukaisesti mutta pysyisivät keskimäärin samankokoisina. Ilmastomme ja siihen vaikuttavat tekijät eivät kuitenkaan ole tuolla tavalla stabiileja. Ne huojuvat kaoottisen systeemin lailla tuon tasapainotilan molemmin puolin, ja siksi jään määrässäkin esiintyy huomattavaa vaihtelua, minkä loogisessa selvittämisessä on vielä paljon tutkittavaa.

Tiedämme monien vuoristojäätiköiden ajoittain vetäytyneen ja kasvaneen historiallisena aikana. Olen muutamista tapauksista kirjoittanutkin mm. täällä ja täällä. Alppien ja myös Fennoskandian jäätiköt lienevät olleet paljon nykyistä pienempiä Rooman valtakunnan aikaisen lämpökauden aikana ja sitä edeltäneinä keskimääräistä lämpimämpina kausina. Juuri muuten ei pystytä selittämään noiden uudelleen sulavien jäätiköiden alta löytyviä metsän pohjia kantoineen ja ihmisasutuksen jälkiä, joiden ajoitus kertoo niiden olevan muutaman tuhannen vuoden takaa.

Petermannin jäävirta elokuussa 2010 (yläkuva)
ja lokakuussa 2013 (alakuva)

Vuoristojäätiköt tai -jäävirrat vaihtelevat myös lyhyemmissä sykleissä. Vuonna 2010 kohistiin jopa USA:n senaattia myöten, kun Grönlannin luoteisosassa sijaitsevasta Petermannin jäätikön vuonon päällä kelluvasta päästä lohkesi yli 200 neliökilometrin kokoinen jääsaari. Julkisuudessa ja ilmastopoliittisista syistä tuo jäätikön poikiminen haluttiin kytkeä ilmaston lämpenemiseen ja Grönlannin jäätikön sulamiseen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä edes kohtalaisella varmuudella, oliko lohkeamisessa kyse yhdestä vaiheesta sellaisesta täysin normaalissa kierrossa, jota Petermannin jäätikkö on tehnyt jo tuhansia vuosia. Joka tapauksessa jäätikön kelluva suuosa on parista tuon jälkeenkin tapahtuneesta pienemmästä lohkeamisesta huolimatta taas kasvanut useilla kilometreillä. Vuoristojäätiköt valuvat painovoiman vaikutuksesta ihan luonnostaankin.


Himalajan jäätiköiden nopeasta sulamisesta kohistiin vuonna 2007, kun IPCC:n neljännessä arviointiraportissa kerrottiin niiden katoamisen kuivattavan jo lähivuosikymmeninä Aasian etelä- ja kaakkoisosien isot joet, joiden vedestä pari miljardin ihmisen hyvinvointi on riippuvainen. Tuo "sulaminen" osoittautui täysin ihmisen aiheuttamaksi. Tarkemmin sanottuna kyse oli WWF:n propagandatempusta. Himalajankin jäätiköt ovat jäädynamiikan ja paikallisten säävaihtelujen mukaisesti joiltakin osiltaan kasvaneet ja toisilta osiltaan sulaneet koko holoseeniajan. Mutta totta tietysti on se, että sitten viime jääkauden kylmimmän vaiheen noin 20 000 vuotta sitten vuoristojäätiköt ja Grönlantikin ovat menettäneet paljon jäämassastaan. Se on osa luonnollista ja sykleittäin tapahtuvaa muutosta.

Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden sulamisen ja ihmisperäisen ilmastonmuutoksen suhteesta kohistaan paljon. Keskeinen kysymys on tietysti se, miten ihmiskunta on vaikuttanut noiden alueiden lämpötilaan. Katsotaanpa nopeasti lämpötilahistoriaa.  Molempien isojen napajäätikköalueiden lämpötilat ovat käytännössä tasaisia - siis ei selvää trendiä viilenevään tai lämpenevään suuntaan. No hyvä on, Etelämantereella näkyy satelliittiajan mittauksissa huikea 0,026 asteen lämpeneminen per vuosikymmen ja Grönlannissa saman suuruinen viileneminen. Nuo taitavat hyvin mahtua mittausvirheiden ja -kohinan sisään, joten ainakaan lämpötiloissa ei näy ihmisen aiheuttamaa signaalia tai sormenjälkiä. Grönlannin lämpötilavaihtelusta ja sen vaikutuksista jäätikköön voit lukea lisää täältä (englanniksi).

Merijään laajuutta on pidetty jonkinlaisena ilmaston lämpenemisen kanarialintuna. Siis jos jää hupenee ennennäkemättömästi, katastrofi on edessä. Valitettavasti meillä on aika lyhyet historiatiedot molempien napa-alueiden merijäästä, sillä kattavaan havainnointiin on kyetty vasta satelliittimittauksin 1970-luvulta alkaen. Noista mittauksista tiedämme, että pohjoisessa merijään kesäinen laajuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta etelässä se on kasvanut. Toisaalta historiallisista lähteistä tiedämme, että ainakin pohjoisessa merijään laajuuden vaihtelu on ollut syklisesti vaihtelevaa ennenkin, kuten yksi arktisen tutkimuksen pioneereista ja suurista nimistä, professori Nikolai Zubov, kirjallisesti todistaa.

Jääpeitteen mallinnukset pohjoisessa (ylä)
ja etelässä vuosina 850-2000.
Lähde Goosse et al. 2013

Ilmastotutkimuksessa painotetaan nykyisin voimakkaasti tietokoneavusteista mallintamista. Noihin mallinnuksiin perustuvat jokseenkin kaikki arviot niin ilmaston, jään kuin elävän luonnonkin muutoksista tulevaisuudessa. Katsotaanpa lopuksi, miten napa-alueiden merijään peitto on mallinnusten mukaan muuttunut. Viereisessä kuvassa on esitetty viisi merkittävintä mallinnusta merijään laajuudesta (poikkeama 21 vuoden liukuvana keskiarvona verrattuna vuosien 1850-1980 keskiarvoon) viime vuosituhannen aikana.

Oikeassa laidassa olevat punaiset nuolet osoittavat osoittavat todellisen jääpeitteen tilanteen nyt. Ne kertovat, että mallinnukset ovat olleet kyvyttömiä ennustamaan (taannehtivasti) kummankaan merijään nykyistä laajuutta edes osapuilleen. Ne ovat karkeasti yliarvioineet Jäämeren peitteen laajuutta ja aliarvioineet Etelämeren peitettä. Erikoisinta on kuitenkin se, että laajuusennätyksiä viime vuosina lyöneen etelän merijääpeitteen olisi pitänyt mallinnusten mukaan supistua pohjoista voimakkaammin AGW-ilmiön seurauksena. Tätä asiaa ja selkeää selitystä sille on vaikeaa saada ravisteltua AGW-paradigman kannattajilta ääneen ulos. Hyvin kuvaavaa on vaikkapa se, että Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo hiljattain ehdotti ilmastonmuutoksen mittariksi Jäämeren huvennutta peitettä, mutta virkeästi sirkuttava ja merijääpeitteenä paljon laajempi eteläinen merijää jää joka kerta vaille mainintoja. Sen ennätyskasvu vaietaan olemattomaksi.

Alestalon laitoksen ja monien muidenkin tahojen, joiden tutkimusrahoitus on pääosin riippuvaista CAGW-hysteriasta, ongelmana on se, että ilmakehän tai merien pintakerrosten lämpötilakehitys ei ole seurannut ilmastomallinnusten ennusteita. Itse asiassa todellisuus niiden osalta on jo karannut tai karkaamassa noiden mallinnusten luotettavuusrajojen ulkopuolelle. Siksi haetaan lähes epätoivoisesti lämpötilamittausten ulkopuolelta sellaisia merkkejä, jotka todistaisivat ennennäkemättömästä lämpenemisestä ja ihmiskunnan syyllisyydestä. Maapallon jääpeitteet tarjoavat tähän tietysti houkuttelevan mahdollisuuden, sillä jäällä on jääkausien välisenä aikana enemmän taipumusta hupenemiseen kuin kasvuun. Siksi jäätiköt ovat niin tärkeitä tuolle vuosittain satojen miljardien rahoitusta saavalle CAGW-tutkimukselle ja -teollisuudelle. Tämä selittää myös sen, miksi et lue valtamediasta juuri koskaan kasvavista jäätikköalueista tai tänä vuonna satelliittimittaushistorian suurimman kasvupyrähdyksen tehneestä arktisesta merijäästä.

Siksi myös kuulet pahimmat ulvahdukset ja saat vastaasi ankarimmat hyökkäykset, jos edes varovaisesti nostat esiin kryosfäärin luonnollisen vaihtelun, joka voi hyvin selittää asian pääosin ilman ihmiskunnan sormenjälkiä. Jään hupenemisen selittäminen ilman ihmiskunnan syyllisyyttä vastaa jumalan rangaistuksen kieltämistä uskonnossa. Se saa ilmastotutkijan kuumenemaan kuin muiden maksamilla anerahoilla eläneet katoliset kardinaalit uskonpuhdistuksen aikoina.