Politrukki ja asiantuntija Studia Generaliassa

Viime torstaina, siis 10.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Ilmastonmuutoksen mallintaminen" ja "Sääennusteet ja niiden hyödyntäminen". Luennoijina olivat Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja liikenneministeriön liikenneneuvos Juhani Damski.

Pääjohtaja Petteri Taalas aloitti kertomalla laajentavansa aihettaan mallintamisesta ilmastonmuutokseen. No, laajennus todella kuultiin, mutta varsinaisesta mallintamisesta ei sitten kerrottukaan juuri mitään.

Taalas aloitti maalittamalla viholliset

Ennen varsinaista ilmastonmuutosta koskevaa esitystään Taalas tuomitsi ilmastonmuutokseen torjuvasti tai epäilevästi suhtautuvat tieteen vastaisiksi. Väärän tiedon levittäjän ja asiantuntemattomuuden leima annettiin niille äänekkäille, jotka blogosfäärissä tai lehdistössä kysyvät, voisiko ilmastonmuutos olla luonnollisista seikoista johtuvaa. Naurettavimpia ovat kuulemma ne skeptikot, jotka epäilevät ilmastotieteilijöiden tehneen jonkinlaisen salaliiton. Lähes samaan hengenvetoon Taalas kuitenkin epäili skeptikoiden olevan öljy-yhtiöiden kanssa jonkinlaisessa salaliitossa tai niiden palkkalistoilla. Hmmmm… sanoisin, että ensimmäisen kerran kuulen aloitettavan arvokkaaksi tarkoitetun tieteellisen luennon parin minuutin ad hominem -ryöpytyksellä ja auktoriteettiin vetoamiseen perustuvalla argumentaatiovirheellä.

Taalaksen esitys oli käytännössä nopea mutta sujuva IPCC:n uusimman raportin ns. tieteellisen pohjan pelkistetty läpikäynti runsaalla ja hyvälaatuisella kuvamateriaalilla. Eipä aika muuhun olisi riittänytkään. Joissakin kohdissa hän lokalisoi asioita Suomeen. Esityksen perusteella tiedämme, että vuoteen 2100 mennessä keskilämpötila täällä nousee noin kuudella asteella ja talvikuukausina jopa kahdeksalla. Helsingissä merenpinta nousee 40 sentillä, mutta Vaasassa maannousema vielä voittaa merenpinnan nousussa. Mitään sellaista, mitä Taalas ei olisi aiemmissa esityksissään kertonut, ei kuultu. Kyse oli siis hyvin harjoitellusta IPCC-epistolasta.

Tuo epistola sisälsi perinteiset kirsikanpoimintaosuudet satunnaisten äärisääilmiöiden yleistymisistä, arktisen jään katoamisesta, Grönlannin poikkeuksellisesta kesästä vuonna 2012 ja helleaaltoihin kuolevista venäläisistä. No, kukin saarnaa tyylillään, eikä Taalas tässä suhteessa ainakaan yllättänyt. Jos jollakulla on tarvetta kuulla selkeä esitys ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta alle 40 minuutissa, on Taalaksen esitys ihan katsottava. Perusasiat olivat kohdallaan siten, kuin IPCC haluaa ne poliitikoille opettaa.

Minusta on aina mielenkiintoista pohtia myös sitä, minkä esiintyjä jättää sanomatta. Oman kokemukseni mukaan monissa tapauksissa nuo pois jätetyt asiat kertovat yhtä paljon kuin sanotut lauseet. En tähän lyhyeen selostukseen edes yritä kattavaa luetteloa noista asioista, mutta seuraavassa mielestäni joitakin merkittäviä:

1. Tilastollisista merkitsevyyksistä esimerkiksi lämpötilojen tai sääilmiöiden osalta ei ollut mainintoja.
2. Luottamusasteista vaikkapa ilmastomallinnusten osuvuudesta havaintoihin ei sanottu mitään.
3. Mittauksien tarkkuuksista tai epävarmuuksista ei ainuttakaan mainintaa.
4. Trooppisten alueiden troposfäärin yläkerroksista löytymättömistä kuumista alueista ei mitään.
5. Antarktikan ennätyksellisistä merijäistä tai ensi talvena moninkertaistuvasta Jäämeren monivuotisesta merijäästä ei mainintoja.
6. Meriin soluttautuvasta lämmöstä yksi virke, mutta ei selitystä siitä, mistä tuo lämpö on peräisin, miten se hiipii syvyyksiin ohi mittausten, ja miten se aikanaan palaa meitä hiostamaan.

96,7 % ilmastomalleista käy kuumina. Kuva Roy Spencer

En valitettavasti päässyt itse seuraamaan Taalaksen luentoa suorana lähetyksenä, enkä näin ollen voinut esittää lempikysymystäni ilmastomallinnusten osuvuudesta. Mutta esitän kysymykseni näin jälkikäteen lainaten vapaasti tohtori Roy Spencerin blogikirjoitusta: "Onko ilmastotutkijoille sattunut pieni väärinkäsitys ja lukuvirhe tuoreimman IPCC:n arviointiraportin luottamusrajoissa? Ilmastomallinnuksiin perustaen sanotte nostaneenne luottamusasteenne 90:stä 95 prosenttiin siitä, että ihmiskunnan toiminta on pääosin nostanut ilmaston lämpötilaa viime vuosikymmeninä. Kuitenkin käyttämästänne 90 ilmastomallista 87 tuottaa erittäin merkitsevästi tehtyjä havaintoja korkeamman lämpenemistrendin. Tarkoititteko tosiasiassa sanoa, että olette varmoja 96,7 prosentin osuuden ilmastomalleistanne käyvän aivan liian kuumina?"

Juhani Damski

Liikenneneuvos Juhani Damski, jolla on pitkä tausta Ilmatieteen laitoksella mm. sääpalvelutuotteiden kehittäjänä, puhui sovitusta aiheesta - siis sään ennustamisesta - sujuvasti, ymmärrettävästi ja mielestäni jopa viihdyttävästi. Damskin esityksestä puuttuivat kokonaan se IPCC-jargoni ja torjuva arroganssi, joilla Taalas onnistuu poikkeuksetta ärsyttämään ainakin minut.

Damski aloitti sään modernin ennustamisen historiasta säämallien toimintaan ja lopulta sääpalvelun monenlaisiin tuotteisiin. Hän toi selvästi esiin myös ennusteisiin liittyvät epävarmuudet sekä niiden kasvun ennusteen ajallisen ulottuvuuden suhteen ja myös resoluutiotarkkuuden osalta. Selväksi noista epävarmuuksista huolimatta tuli se, että sään ennustamisessa on edistytty merkittävästi myös viime vuosina. Ehkä vielä tärkeämpää on se, että sää- ja meripalvelutuotteiden määrässä, laadussa ja saatavuudessa on tapahtunut huimaa kehitystä. Niiden hyödyntämisellä on suuri merkitys meidän elämäämme vaikkapa sähkönjakelun ja liikennejärjestelmien toimintavarmuuden turvaamisessa, vaikka emme sitä aina tule ajatelleeksi.

Juhani Damskin esitys kannattaa ehdottomasti katsoa. Se alkaa videolla kohdasta 41:15.

Kun Damski tunnusti, että esimerkiksi sään ennustaminen kuukauden päähän tai ensi talven pakkaskausien pituuden arviointi on suurin piirtein yhtä varmaa hommaa kuin kolikon heitto, oli Taalas varmana ennustamassa ilmastoa ja merenpinnan nousua 87 vuoden päähän. Hmmm… 

Seuraavat luennot tässä sarjassa ovat torstaina 17.10., jolloin professori Mar Cabeza kertoo muuttuvista eliölajistoista ja professori Jouko Rikkinen ilmastonmuutoksesta metsäluontoon.