Sammakoita ja metsäluontoa Studia Generaliassa

Viime torstaina, siis 17.10., Studia Generalia -luennoille oli ilmoitettu aiheiksi "Muuttuvat eliölajistot" ja "Ilmastonmuutos ja metsäluonto". Luennoijina olivat professorit Mar Cabeza ja Jouko Rikkinen. Tilaisuuden juonsi ekologian professori Ilkka Hanski, joka tähänastisista juontajista sujuvasanaisimpana nostatti odotuksia kuvailemalla ilmaston lämpenemisen merkkejä, mm. jäätiköiden kiihtyvää sulamista, Jäämeren jääpeitteen pienenemistä, merivesien lämpenemistä, happamoitumista ja pinnannousua sekä yleistyneitä sään ääri-ilmiöitä. Nyt on kysymys siitä, miten eläimet ja kasvit noihin ilmiöihin reagoivat tai sopeutuvat, vai pystyvätkö ne pysymään muutosten tahdissa. Hanskin mukaan tähän mennessä tapahtunut lämpeneminen, joka on vielä pientä verrattuna ennustettuun lämpenemiseen, on jo aiheuttanut hätkähdyttäviä muutoksia. No katsotaanpa, mitä Cabezalla ja Rikkisellä oli esittää näytöksi asiasta. Videon luennoista löydät täältä.

Mar Cabeza ja ilmastopropagandakuva kohta hukkuvasta jääkarhusta

Espanjalainen Mar Cabeza luennoi yleensä englanniksi, mutta nyt hän teki sen ensimmäistä kertaa suomeksi. Kielellisesti yritys epäilemättä oli tutkijalle melkoinen kynnys, mutta se ei ollut ollenkaan huono. Hyvin riitti kielitaito suomeksi pidettyyn luentoon. Siitä on pakko antaa hyvä arvosana muutenkin sympaattisesti esiintyneelle Cabezalle.

Cabeza esitti pelkistetysti ne keinot, joita eliölajeilla on ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Samalla tuli ainakin epäsuorasti esiin se monimutkaisten pakote- ja palautevaikutusten verkosto, joka tuohon muutokseen vaikuttaa. Kuten Cabeza totesi, lämpötilan muutos siis ei ole ollenkaan ainut lajien ja elinympäristön muutokseen vaikuttava tekijä.

Mutta luennoitsijan valitsemat esimerkit olivatkin sitten vähintään eriskummallisia. Ilmastonmuutoksen ja Greenpeacen asiaa koskevan kampanjan ikoniksi nostettu jääkarhu oli Cabezan ensimmäinen esimerkki. Cabeza todisteli jääkarhujen ja harmaakarhujen nykyisin risteytyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena. No tuo risteytyminen on varmasti totta, mutta niin lienee tapahtunut jossain määrin aina siitä lähtien, kun jääkarhut vähitellen kehittyivät pohjoisimmista harmaakarhupopulaatioista muutamia satojatuhansia vuosia sitten - siis ei mitään uutta auringon alla. Populaatioina jääkarhut voivat muutenkin nykyisin paremmin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten johtuen voimaan astuneista metsästysrajoituksista. Jostain syystä Cabeza useimpien tutkijakollegoidensa lailla unohtaa systemaattisesti tämän mainitsemisen. Kuten myös sen, että ilmastollisesti pieni lämpeneminen ei ole jääkarhuille tai muillekaan pohjoisen lajeille uhka. Se todellinen uhka pohjoisessa jokseenkin kaikille lajeille lienee edelleen äärimmäinen kylmyys ja jääkarhujen tapauksessa keskimääräistä paksummaksi kasvava jää. Sanottakoon vielä suoraan, että tiedeluentoa ei pitäisi aloittaa poliittisiin tarkoituksiin manipuloidulla propagandakuvalla, ellei tutkimus käsittele poliittista propagandaa.

Cabezan muut esimerkit Madagaskarin matelijoiden leviämisestä vuoristoissa ylemmäksi ja Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisestä olivat outoja ainakin ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen (AWG) valossa. En kumpaakaan ilmiötä sinänsä epäile, mutta niiden sidosta AGW:en kylläkin. Madagaskarin saaren lämpötila ei nimittäin ole sataan vuoteen noussut. Se on laskenut, kuten viereisestä saarta koskevasta CRUTEM4-lämpöaikasarjasta hyvin näkyy. Lämpötila on tietysti noussut vähän viimeisen 30 vuoden aikana, mutta enemmän koholla se oli 1910- ja 1920-luvuilla. Samankaltainen syklinen vaihtelu muuten näkyy myös kaikkien pohjoisten alueiden lämpötiloissa. Ehkä matelijat valuivat rinteillä alemmaksi vuosina 1930-1980? Keski-Amerikan sammakoiden vähenemisen syy taas on sieni-infektio, joka levisi tropiikkiin eläinkaupoista! Asia on dokumentoitu mm.  Jim  Steelen kirjassa Landscapes & Cycles: An Environmentalist's Journey to Climate Skepticism (2013), jonka lukemista suosittelen vilpittömästi Mar Cabezalle.

Madagaskarin matelijoiden levinneisyysmuutoksien kanssa samankaltainen ilmiö koskee myös pohjoisen pallonpuoliskon hyönteisiä. Minulla on tästä omakohtaisiakin kokemuksia. Aloittelin nimittäin perhostenkeräystä 1960-luvulla jo 1930- ja 1940-luvuilla harrastuksen aloittaneiden opastuksella. Noilla minua 20 - 30 vuotta vanhemmilla harrastajilla oli kokoelmissaan runsaasti kotiseudultani kerättyjä neitoperhosia, amiraaleja ja jopa purjeperhosia, joita ei viileällä 1960-luvulla minun haaviini juurikaan jäänyt. Selitys taitaa olla keskilämpötilassa ja tuuliolosuhteissa, jotka varsinkin 1930-luvulla suosivat perinteisesti eteläisempien lajien leviämistä pohjoisemmaksi ja vastaavasti hävittivät ne täältä kylmempinä vuosikymmeninä. Nythän nuo lajit ovat taas palanneet viimeaikaisen lämpöhuipun myötä.

Cabezan esimerkit jättiläislajien sukupuutoista tuhansia vuosia sitten saattavat olla osittain ihmiskunnan ja osittain ilmaston syytä. Ilmastohan muuttui todella dramaattisesti 18000 - 8000 vuotta sitten, jolloin eräs Homo Sapiens -lajikin muutti lämpeneville pohjoisille leveyspiireille. Mutta AGW-ilmiöstä ei tuolloin ollut kysymys.

Cabezan erikoisaluetta ovat suojelualueet. Ilmastolliset uhkat niille perustuvat tietokonemallien hurjasti liioitteleviin lämpötilaennustuksiin ja niiden ”tuomiin” biotooppien siirtymiin. Minun tietämäni mukaan tuollaisista biotooppien siirtymisistä ei ole nähty ainakaan Pohjolassa merkkejä.

Jostain syystä Cabeza jätti mainitsematta ihmiskunnan selvimmät vaikutukset lajien esiintymiseen tai määriin. Ehkä se johtui siitä, että nuo muutokset liittyvät enimmäkseen maankäyttöön ja laidunnukseen? Joidenkin saamieni vihjeiden mukaan mm. porojen raju ylilaidunnus on yksi suurimmista Lapin luontoon vaikuttavista tekijöistä. Se on ilmiselvästi ihmiskunnan syytä.

Jouko Rikkinen ja muuttuva ympäristö globaalisti

Professori Jouko Rikkisen esitys sinänsä sujuva ja mukava esitys siitä, mitä luonnollinen ilmaston vaihtelu aiheuttaa luonnossa. Juuri mitään oleellista siinä ei ollut liittyen ihmiskunnan aiheuttamaksi väitettyyn ilmastonmuutokseen. Hän ei esittänyt juuri mitään AGW:stä johtuvia haittoja. Tietääkseni esimerkiksi havupuiden tai muiden puulajien leviämisestä tundralle tai pohjoiseen ei ole juuri merkkejä, jos sellainen edes olisi haitta. No yhdestä Rikkisen esittämästä kuvasta tietysti näkyi selvästi se, että monissa paikoissa kuivat aavikkoalueet - mm. Sahelissa ja Australiassa - ovat vihertymässä. Tuo asia taitaa mennä kuitenkin enemmän sille myönteiselle puolelle, jonka ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on aiheuttanut? Minusta oli jotenkin erikoista, ettei Rikkinen tuonut tätä puolta asiasta ollenkaan esiin, vaikka sillä on valtava merkitys paitsi ihmiskunnan myös muiden eliölajien ravinnonsaannille. No kyllähän Rikkinen toki mainitsi perustuotannon lisääntymisen viime aikojen lämpenemisen seurauksena.

Olen yrittänyt etsiä tietoja niistä lajeista, jotka olisivat jo kuolleet tai juuri kuolemassa sukupuuttoon ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena, sillä aika-ajoinhan tuon kaltaista synkkää tulevaisuutta ennustetaan. Apua etsintään ei tullut sen paremmin Cabezalta kuin Rikkiseltä. Ainuttakaan lajia ei vielä ole löytynyt, mutta ehkä lukijat osaavat valaista etsijän polkua.

Molempien esitysten perusteella voisi sanoa, että kasveille ja eläimille ei näyttäisi olevan suurta uhkaa AGW:stä. Juontaja Ilkka Hanski ei tätä ole vielä tainnut oivaltaa, sillä eräänlainen AGW-uskonnollisuutta muistuttava vakaumus paistoi juonnosta läpi? Hanskin alkujuonnossa mainitsemaa äärisäiden yleistymistä kun ei edes IPCC ole tuoreimman raporttinsa mukaan luotettavasti havainnut. Luentojen päätteeksi kysymyksiä esittämään päässyt yleisö vaikutti vähemmän uskonnolliselta, enkä usko ilmastonmuutoksen torjuntatarpeella kampanjoivien Greenpeacen tai WWF:n saaneen sen joukosta uusia jäseniä. 

Mieleeni jäi kummittelemaan yksi vanhemman pragmaatikon esittämä yleisökysymys: "Miten voitte erottaa eri muutoksia aiheuttavat syyt toisistaan (esim. ilmasto versus maankäyttö)?" No minä yritän tuohon rehellistä vastausta: "Manipuloimalla raakadataa ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä tutkimusrahoituksellisista syistä."

Studia Generalia -sarjan ensi torstain (24.10.) teemana on " Maa, ilma, ihminen". Silloin luentovuorossa ovat professori Markku Kulmala, joka puhuu aiheesta "Pienhiukkaset ja ihminen" sekä professori Heikki Peltola aiheenaan "Ilmastonmuutos ja terveys".