Stadionaalto pohjoisen ilmastovaihtelun selittäjänä

Tytöltä otettiin pallo pois

No niin, ministeri Heidi Hautalan muistia virkistettiin, ja erohan siitä tuli. Yhden asian auringonlasku on yleensä toisen nousu. Vihreät taitavat saada ensi kevään EU-vaaleihin kokeneen ehdokkaan, jolla ei ole työkiireitä häiritsemässä kampanjointia. Toivon Heidi Hautalalle vilpittömästi menestystä vaaleissa saatesanoilla: "Ota se Vihreille tarjolla oleva ainoa paikka ja anna auringon laskea myös Satu Hassin ja Tarja Cronbergin kutreille."

Hautala onnistui eronsa yhteydessä ilmaisemaan huolensa ilmastonmuutoksen torjunnan ja arktisen alueen suojelun tulevaisuudesta. Epäilen, että kumpikin asia selviää kohtuullisen pienin vaurioin Hautalan erosta, enkä siksi tästä jatkossa enemmän vihreän liikkeen sisäisestä asiasta kirjoittele. Mutta arktinen vyöhyke saa toivoa vasta julkaistusta mielenkiintoisesta tutkimuksesta, josta lisää vähän myöhemmin.

Monia tätä blogia lukevaa ihmetyttää, miksi ilmaston luonnolliselle vaihtelulle ja meidän pääasiallisen energianlähteemme, auringon, vaikutukselle on pantu kovin vähän painoa ilmastotutkimuksen piirissä. Oma käsitykseni tästä asiasta on pelkistettynä se, että noiden kahden alueen tutkimuksille ei ole tarjolla tutkimusrahoitusta läheskään siinä määrin, kuin sitä IPCC:n perustamisasiakirjassa mainituista syistä on tarjolla ihmiskunnan ilmastovaikutusten tutkimukselle. Onneksi molempia alueita kuitenkin tutkitaan.

Aina välillä lainaamani NoTrickZone-blogisti Pierre Gosselin on kerännyt linkit yli sataan auringon aktiivisuuden ja ilmakehämme vaihteluaselvittäneeseen tutkimukseen. Tuo linkki kannattanee merkitä muistiin, niin ei tarvitse aurinkotutkimuksia itse lähteä etsiskelemään alusta pitäen. Mutta sitten tämän kirjoituksen otsikon mukaiseen aiheeseen.

Stadionaaltoa Lontoon olympialaisissa

Marcia Glaze Wyatt ja Judith A. Curry ovat julkaisseet tutkimuksen Euraasian merijään roolista pohjoisen pallonpuoliskon ajallisestivaihtelevaan ilmastosignaaliin 1900-luvulla. Wyatt ja Curry ovat ristineet hypoteesinsa kansanomaisesti stadionaalloksi, jollaisia olemme usein nähneet isoissa yleisötapahtumissa. Kirjoittajat haluavat yksinkertaistaa hypoteesinsa myös tavallisen lukijan ymmärrettäväksi  (Kiitos! Minäkin taidan tajuta idean.) kehiin ja sektoreihin jaetulla ympyrällä, jossa signaali liikkuu vuosikymmenten aikana myötäpäivään. Yhden kierroksen aika on vaihdellut, mutta 1800-luvun alusta lukien se on ollut noin 60 vuotta. Hassua että olen törmännyt tähän aikajaksoon aiemminkin.

Wyattin ja Curryn hypoteesia havainnolistava ympyrä

Kierros alkaa sektorista I Atlantin pitkän merivirtasyklin (AMO) kylmällä vaiheella, joka useiden vuosien aikana jäädyttää Euroopan puoleisen arktisen merijään kulloiseenkin maksimiinsa. Kun merijään määrä kasvaa vähitellen itään päin Siperiaan rajoittuville merialueille, voimakkaat ilmavirtaukset vähitellen kääntävät tämän kylmän meri-ilmasignaalin lämmittäväksi ilmastosignaaliksi (sektori II). Tämä signaali kulkeutuu stadionaallon lailla Euraasian yli Tyynellemerelle (sektori III) ja huipentuu maksimijääpeitteen jälkeen lopulta lämpimäksi vaiheeksi Pohjoisen pallonpuoliskon ilmastossa. Tästä on seurauksena (sektori -I) jääpeitteen melko nopea supistuminen Euroopan puoleisilla arktisilla merialueilla. Tässä vaiheessa Atlantin merivirtaus kääntyy taas viileneväksi ja Euroopan puoleinen jääpeite alkaa vastaavasti vahvistua. Lämpenemissignaali kääntyy jäähtyväksi, kunnes lämpötilat saavuttavat miniminsä (sektorissa -IV), minkä jälkeen taas käännytään kohti lämpenevää signaalia sektorissa I.

Kirjoittajat korostavat, että heidän hypoteesinsa ei syrjäytä sitä mahdollisuutta, että olisi muitakin pidempiaikaisia syklejä tai pakotteita - siis esimerkiksi auringon tai kasvihuonekaasujen muutoksista johtuvia trendejä - jotka muuttaisivat ilmastoa. Heidän mielestään olisi kuitenkin hyödyllistä lisätä näitä havaittuja vaihteluja nykyisiin ilmastomalleihin, jotka eivät pysty ennustamaan tai edes jäljittelemään "stadionaallon" aiheuttamaa alueellista ilmaston vaihtelua.

Haluan vielä muistuttaa lukijoita siitä, että kyseinen stadionaalto näkyy aika hyvin vaikkapa Sodankylän lämpöaikasarjassa. Eikä pohjoisen merijään katokaan ole kovin vieras ilmiö menneisyydessämme.

Englannin kielen hallitseville lukijoille suosittelen perehtymistä Wyattin ja Curryn tukimuksen koko tekstiin, joka on saatavissa avoimesti ilman palomuureja ja maksuja täältä. Näin pitäisi toimia - siis maksuttomasti - kaiken julkisilla varoilla tuotetun tutkimustiedon kohdalla.

Saatamme kuulla tutkijana nuoresta Marcia Glaze Wyattista tulevaisuudessa enemmänkin. Hänellä on mainiot mentorit. Ja suorapuheinen Georgia Techin Judith A. Curry on nopeasti nousemassa yhdeksi ilmastotutkimuksen kuumimmista nimistä. Sankaruus ratkaistaan ehkä vasta 30 vuoden kuluttua, kun selviää arktisen merijään kohtalo ja muut kirjoittajien stadionaaltohypoteesin perusteella ennustamat asiat. Jos Sinulla ei vielä ole professori Curryn blogia seurannassa, se pitää ottaa tutkaan nyt vaikkapa täältä.

Hyvää viikonloppua lukijoille!