Professorit vähän ja paljon "pihalla" Studia Generaliassa

Helsingin yliopiston tämän syksyn Studia Generalia -luentosarjan aiheena on "Muuttuva ilmasto". Luentosarjaan sisältyy kuusi peräkkäisinä torstaina pidettävää avointa luentoa, joissa kussakin esiintyy kaksi luennoitsijaa. Yleisöllä ja myös nettiyleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä lopussa luennoitsijoille.

Katsoin 3.10.2013 pidetyn ensimmäisen osan nettivideona. Minun on tunnustettava heti alkuun, että tämä ensimmäinen osa oli pettymys. Teknisenä videointina se kyllä onnistui mainiosti, mutta luennot olivat kovin vaatimattomia. Perustelenpa muutamalla kappaleella arviointiani kummankin luennon osalta.

Professori Juha Karhu luennoimassa

Yliopiston geologian professori Juha Karhun luennon aiheena oli maapallon ilmastohistoria. Karhu kyllä puhui aiheesta käsitellen isoimmat kysymykset alkaen nuoren auringon paradoksista jääkausiin. Mielestäni esitys jäi kuitenkin vähän sekavaksi, sillä kovin monta kertaa Karhu hyppi ajassa eri pituisia jaksoja eteen- ja taaksepäin

Parasta Karhun esityksessä oli hiilen geologisen kiertokulun havainnollistaminen, mikä lieneekin lähimpänä hänen omia tutkimusalueitaan. Geologina Karhu myös osasi suhteuttaa maapallon nykyisen lämpötilavaihtelun ja kaasukehän koostumuksen planeetan koko historiaan, eikä syyllistynyt minun mielestäni tendenssimäiseen alarmismiin. Hän totesi aika selkeästi nykyisen hiilidioksidipitoisuuden olevan koholla verrattuna jääkauden jälkeiseen aikaan, mutta samalla muistutti sen olevan alimmillaan koko planeetan geologisen historian aikana.

Tämäkin CO2:n ja lämpötilan suhde jäi epäselväksi

Kun Karhu puhui kasvihuonekaasuista, hän puhui vain hiilidioksidista ja metaanista. Jos ei tietäisi asiasta juuri mitään, kuuntelijalle olisi jäänyt kuva, että vain nämä kaksi kaasukehän miljoonas- ja miljardisosissa esiintyvää kaasua olisivat ratkaisevia ilmakehän ja planeettamme lämmön säätämisessä. Kaikkein tärkein kasvihuonekaasu, vesihöyry, jäi käytännössä tyystin käsittelemättä

Tiedän Karhun olevan isotooppitutkija, jolla täytyy olla tietoa Grönlannin ja Etelämantereen jääkairausnäytteiden kerrostumien isotooppiajoituksista. Kertoessaan noista näytteistä Karhu tarinoi pitkään niiden kertomasta hiilidioksidipitoisuudesta, mutta jostain syystä hän jätti kokonaan mainitsematta samojen näytteiden hapen isotooppeihin perustuvista lämpötilarekonstruktioista. Johtuiko se siitä, että lämpötilan muutos on aina edeltänyt CO2-pitoisuuden muutosta?

Mutta oikeastaan tätä enemmän ihmettelen sitä kovin ohutta käsittelyä, minkä Karhu geologina antoi mannerlaattojen muutosten vaikutukselle meri- ja ilmavirtausten säätäjänä. Ettei asia jäisi kiusaamaan, tässä on linkki toisen geologin, emeritusprofessori Matti Saarniston, tiiviiseen kirjoitukseen Helsingin Sanomissa. Ehkä Karhun kanssa oli sovittu, että nyt painotetaan hiilidioksidia ja metaania ilmaston säätäjänä?

Professori Mika Lavento luennoimassa

Luentoillan toinen esiintyjä oli HY:n arkeologian professori, Mika Lavento, jonka aiheena oli "Ilmaston muutos ja asutuksen kehitys".  Lavennon esityksestä jäi mielikuva, että hän yritti vaivalloisesti kertoa kaiken, minkä aiheista tiesi. Eikä hän mielestäni tiennyt kummastakaan kovin paljoa. Kun Lavennon esitystyyli oli vielä kovin kangerteleva, tunsin katsoessani myötähäpeää luennoitsijan puolesta.

Kun molemmat luennoitsijat ainakin rivien välissä vihjasivat ihmiskuntaan jonkinlaisena ilmastonmuuttajana, he olisivat toki voineet asian edes muutamalla virkkeellä suoraankin todeta. Varsinkin Lavento olisi voinut sen tehdä, sillä arkeologisia merkkejä asiasta on niin paljon, ettei tavallinenkaan ihminen voi niitä olla huomaamatta. Samalla tietysti olisi joutunut tunnustamaan, että juuri tuolla fossiilisen energian käytöllä ihmiskunnan hyvinvointi on rakennettu tänne arktisen alueen rajalle. Hmmm... tajusin juuri, miksi asiaa ei otettu esille.

Lavennon esityksen perusteella ei oppinut juuri mitään kokonaisuutta ilmaston vaikutuksesta ihmiskunnan tai edes nykyihmisen asutuksen laajentumiseen tai entisten ihmisyhteisöjen kohtaamista suurista ilmastollisista haasteista. Viimeisethän lähes poikkeuksetta ovat johtuneet ilmaston viilenemisestä tai muista pitkäaikaisista ilmaston oskillaatioista, joihin ko. yhteisöt eivät kyenneet sopeutumaan. Ehkä Lavennon kanssa oli sovittu, ettei noista asioista tällä kertaa puhuta?

Mahdollisuus kysymysten esittämiseen luentojen jälkeen on aina hyvä asia. Nyt tuo hyvä asia latistui siihen, että tilaisuuden moderaattori ei ollut varautunut kiinnostavilla kysymyksillä, eikä montaa sellaista paikalla olleelta yleisöltä eikä netinkään kautta tullut. Monen ilmastoasioista kiinnostuneen tuntema Boris Winterhalter piti parhaan yleisöpuheenvuoron muistuttaessaan vesihöyryn olevan tärkein kasvihuonekaasu. Toivottavasti seuraavan luentosession moderaattori osaa valmistautua asiaan. Koetan itse virittäytyä silloin paikan päälle tai ainakin twitteriin ja saada sitä kautta kysymyksen tai kaksi liikkeelle. 

Vaikka kritiikkini on tylyä luentosarjan ensimmäistä osaa kohtaan, suosittelen seuraamaan tulevia luentoja joko paikan päältä, suorana nettilähetyksenä tai videolta jälkikäteen. Uskon vauhdin ja sisällönkin paranevan jo ensi torstaina. 

Sarjan seuraavat osat ovat ainakin minun näkökulmastani tätä ensimmäistä mielenkiintoisempia. Ensi torstaina Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas luennoi aiheesta "Ilmastonmuutoksen mallintaminen", ja saman laitoksen johtaja Juhani Damski aiheesta "Sääennusteet ja niiden hyödyntäminen". Myöhemmistä aiheista löydät tietoa täältä.