Jääkarhut ja korallit eivät kuolleetkaan ilmastonmuutokseen

Greenpeacen tunnuseläin ei ole tosiasiassa uhanalainen.

Me saamme lukea hyvin usein siitä, miten jotkut eläin- ja kasvilajit kuolevat sukupuuttoon joko lähes heti tai viimeistään sadan vuoden kuluttua ihmisen aiheuttaman katastrofaalisen ilmastonlämpenemisen (CAGW) vuoksi. Tämän sukupuuttodraaman ikoneiksi ovat nousseet tietysti jääkarhut, joiden metsästysmaastona olevat merijääkentät ovat muka sulamassa pois, sekä korallit, joiden tuho johtuu merten muka lämpenemisestä ja happamoitumisesta.

Jäämerellä ei ole puutetta jäästä.

Vaikka jääkarhut ovat ilmastomantran mukaan äärimmäisen uhanalaisia, ovat niiden populaatiot tosiasiassa lähes kolminkertaistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Nykyisin jääkarhuja on suuruusluokkaa 25 000 - 30 000 yksilöä, kun kanta pienimmillään 1970-luvulla kävi mahdollisesti alle 10 000 rajan. Ilmastopaniikkia lietsova Yleisradiommekin osasi vuonna 2007 kertoa nopeasti menehtyvän jääkarhukannan olevan vain 16 000 yksilöä. Siitä huolimatta kanta on edelleen kasvussa.

Suurin ansio jääkarhujen kannan kääntymiselle kasvuun oli yksinkertaisesti lisääntymiskyvyn ylittäneen metsästyksen rajoittaminen vuoden 1973 jälkeen. Huvittavinta tässä on se, että jääkarhujen menestyksekäs lisääntyminen on tapahtunut nopeimmin 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla, jolloin arktinen jääpeite on elo-syyskuun laajuudeltaan ollut hieman vähäisempää verrattuna esimerkiksi 1970- ja 1980-lukuihin. Siis eläin, jonka piti olla hätää kärsimässä jääpeitteen kadon vuoksi, onkin lisääntynyt mainiosti, vaikka jäätä on ollut vähemmän. Miten tässä nyt näin on käynyt?

Vaalenneita koralleja.

Jo 500 miljoonaa vuotta maapallon alati vaihtelevissa olosuhteissa selvinneet korallieläimet ovat olleet toinen paljon mainostettu CAGW-uhri. Niiden uhkana kuulemma on meriveden lämpötilan, suolaisuuden ja happamuuden muutokset, joita tuo CAGW-ilmiö aiheuttaa. Tästä saatiin lähes varma näyttö, kun 1990-luvun lopulla useat tropiikin koralliriutat alkoivat haalistua. Tuo haalistuminen johtuu siitä, että korallieläimet jostain syystä menettävät niiden kanssa symbioosissa elävät levät joko kokonaan tai osin, jolloin niiden ravinnonsaanti vaarantuu. Vakavissa tapauksissa haalistuminen voi johtaa koko riutan korallieläinkannan kuolemaan. Tutkijat ennustivat vakavasti haalistuneiden riuttojen - varsinkin etäällä laajemmista riuttakokonaisuuksista sijaitsevien sellaisten - palautumisen kestävän lyhimmilläänkin useita vuosikymmeniä.

Muutama päivä sitten Science-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo kuitenkin Australialle kuuluvan erillisen Scott-riutan toipuneen kokonaan tuollaisesta vakavasta haalistumisesta vain 12 vuodessa. Tutkijat painottavat päätuloksenaan sitä, että jopa kaukana olevat riutat voivat toipua haalistumisesta itsekseen, jos ne eivät joudu rasituksen kohteiksi. Tässä tapauksessa rasituksella ilmeisesti tarkoitetaan altistumista saasteille tai veden epäpuhtauksille. Hyvä niin.

Tuo Scottin riutan haalistuminen alkoi vuonna 1998, jolloin erittäin voimakas El Nino-ilmiö hulautti Tyyneltä mereltä tavanomaista lämpimämpää vettä itäiselle Intian valtamerelle, jossa riutta sijaitsee. Korallien siis arvioidaan altistuneen lämpöstressille. Mielenkiintoista tässä asiassa on tietysti korallien nopean toipumisen lisäksi se, että tuolla El Nino-ilmiöllä ei ole mitään tekemistä ihmiskunnan tai sen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonlämpenemisen kanssa. Kyse on täysin luonnollisesta ilmiöstä, joka aika-ajoin heilauttaa laajemminkin maapallon merissä pintavesien lämpötiloja ja myös ilmakehän lämpöä, ilmavirtauksia jne.

Trooppiset vedet eivät ole tilastollisesti merkittävästi
lämmenneet yli 30 vuoteen. Kuvassa piikkeinä
näkyvät El Ninot voivat hetkeksi nostaa lämpötilaa
 jopa asteella, kuten kävi 1998.

Kauniiden korallien haalistumistauti on tarkoituksellisesti kytketty väitettyyn CAGW-ilmiöön, vaikka tosiasiassa trooppiset vedet eivät ole mittausten mukaan lämmenneet koko ilmastohysterian aikana, kuten viereisen kuvasta voit todeta. Samoin komeiden jääkarhujen (olemattomalla) sukupuuton uhalla yritetään vedota ihmisten tunteisiin, jotta ilmastonmuutoksen torjunnalle saataisiin tukea.

Jääkarhut ja korallit siis voivat suhteellisen hyvin. Niitä saattavat hetkellisesti uhata kovat luonnonolosuhteet, kuten erittäin paksut 1970-luvun jäät tai lämmintä vettä pintaan tuottavat El Ninot. Ihminenkin saattaa niille olla uhka liiallisen metsästyksen, kalastuksen tai vesien likaamisen muodossa. Ravutkaan eivät ole ilmaston vuoksi uhattuna, vaikka Hesari tästä taannoin varoittikin. Mutta noiden eläinten sukupuutosta nyt, pian tai kauempana tulevaisuudessa ei ole ainuttakaan ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen viittaavaa todistetta. Ne kuolevat lähitulevaisuudessa vain tietokonemalleissa, jotka edustavat vihreää peliteollisuutta.