Vai että metrillä nousee merenpinta?

Olen kirjoittanut viime kuukausina merenpinnan noususta pariinkin otteeseen. En noiden kirjoitusten sisältöihin tässä jutussa puutu, vaan käsittelen asiaa nyt eri näkökulmasta. Jos kuitenkin haluat tutustua noihin muutaman kuukauden takaisiin kirjoituksiin, löydät ne täältä ja täältä.

Helsingissä meriveden pinta on laskenut noin 20cm
viimeisen vuosisadan aikana.

Vaasassa meriveden pinta on laskenut noin 70cm
viimeisen vuosisadan aikana.

Tämän kirjoituksen innoituksen sain Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta, jonka mukaan merenpinta nousee vuoteen 2100 mennessä Suomenlahdella 90 cm ja Pohjanlahdellakin 60-30 cm. Väite on melko hurja sitä tietoa vastaan, että suhteellinen merenpinta on Suomen rannikoilla tasaisen varmasti laskenut sitten jääkauden päättymisen - siis monien tuhansien vuosien ajan. Jos merenpinta todella lähtisi nousuun, olisi sillä tietysti aikamoiset vaikutukset. Esimerkiksi Helsingissä ja Kotkassa tuo muutos tarkoittaisi paluuta rantaviivaan, joka vallitsi 400-700 vuotta sitten. Vaasassa ja Oulussa riittäisi paluu sadan vuoden takaiselle rantaviivalle. Tällä olisi tietysti huomattavia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia, sillä tulvariskit kasvaisivat merkittävästi nykyisten ranta-alueiden tuntumassa, mikä tietenkin vaikuttaisi rakentamismahdollisuuksiin, maankäyttöön muutenkin jne.

Ilmatieteen laitoksen ennusteen perusteet jäävät tuossa tiedotteessa osin hämärän peittoon, mutta ne perustunevat jälleen kerran tietokonemallinnuksiin. Laitoksen mukaan ilmaston lämpeneminen (joka tosin on ollut tauolla jo yli 15 vuotta) nostaa valtamerten pintaa kiihtyvällä vauhdilla, tällä hetkellä keskimäärin noin kolme millimetriä vuodessa. Syynä ovat meriveden lämpölaajeneminen ja jäätiköiden sulaminen.

Maannousu Suomessa,
millimetriä vuodessa.

En tiedä, onko Ilmatieteenlaitos unohtanut maannousun, joka Suomen alueella tiettävästi edelleen jatkuu. Perämeren alueella tuo maannousu on noin kahdeksan ja Suomenlahdellakin 2-3 millimetriä vuodessa. Kun geologisissa tutkimuksissa on arvioitu, että tuota maannousua olisi tuleville vuosituhansille jäljellä Perämerellä vielä 100-150 metriä ja Suomenlahdella 10-20 metriä, jää tällainen yksinkertainen mietiskelijä pohtimaan, mitä ruohoa Ilmatieteen laitoksella nykyisin syödään. 

Vaikka valtamerten keskimääräinen vedenkorkeus nousisi metrillä seuraavan 90 vuoden aikana - mikä siis edellyttäisi nykyisen nousuvauhdin viisinkertaistumista - minun laskelmissani suhteellinen merenpinnan korkeus silti pysyisi nykyisessään Perämerellä ja Merenkurkussa. Jos nousuvauhti pysyisi Pikkujääkauden jälkeisessä keskimääräisessä arvossaan, joka on noin 1,8 millimetriä vuodessa, suhteellinen merenpinta laskisi kaikkialla Suomen rannikoilla. Ilmatieteenlaitoksen uusimman ennusteen ja minun laskelmillani on siis tältä osin lähes metrin ero Suomenlahden osalta.

Ilmatieteen laitos on tiedotteen perusteella mallintanut vuosisadan lopulle voimistuvia länsituulia, jotka painaisivat Atlantilta Tanskan salmien kautta lisää vettä Itämerelle, mikä nostaisi täällä vedenpintaa suhteessa valtamerien pintaan. Nämä ovat rohkeita ennusteita laitokselta, joka on täydellisen kykenemätön julkaisemaan yli viiden vuorokauden sääennusteita, kertomaan mitään ensi juhannuksen säästä ja on pääjohtaja Taalaksen suulla kertonut lumisten talvien olevan harvinaistuvaa herkkua Suomessa.

Liitän tämän kirjoituksen loppuun vielä lyhyet referaatit parista uudesta merenpintaa koskevasta tutkimuksesta. Toinen niistä on kokeneen ruotsalaisen merenpintatutkijan, Nils-Axel Mörnerin, ja australialaisen Albert Parkerin tutkimus "Nykyisestä tulevaan merenpinnan nousuun: Tapaus Australia". Luotettavasti empiirisiin mittauksiin havaintonsa perustava Mörner osoittaa, että ns. kirsikanpoiminnalla merenpinnan nousuennusteiksi saadaan melkein mitä lukuja tahansa. Mörnerin oma käsitys merenpinnan globaalista nousuvauhdista on 1-2 millimetriä vuodessa, mikä ei tietenkään sovi nykyisen ilmastohysterian leimaamalle kirsikanpoiminnalle.

Toinen linkki on amerikkalaisen Duken yliopiston tohtori Nicola Scafettan tutkimus "Monitasoinen dynaaminen vedenpinnan korkeuden ja merivirtausten tunnuslukujen vertailu". Scafetta todistaa tuossa tutkimuksessa, että merten pinnan korkeuden muutos vaihtelee voimakkaasti Tyynenmeren ja Atlantin syklisten virtausten mukaisesti. Hänen mukaansa pitkäaikaisten ennusteiden pohjaksi tarvitaan vähintään 110 vuoden pituinen mittaussarja, jotta noiden lyhyempien syklisten vaihtelujen aiheuttamat muutokset voidaan eliminoida ja saadaan pitkäaikainen muutos esiin. Ja se pitkäaikainen muutos on ollut juuri sen 1-2 mm/v.

Jään jännityksellä odottamaan, mitä Ilmatieteen laitoksen meriveden pintaa koskevista ennusteista ajatellaan. Aivan erityisesti odottelen geologien vastauksia. Epäilen, että tämänkään ilmastonmuutokseen liittyvän asian osalta tiedemaailma ei ole yksimielinen. Geologit saattavat suosittaa terveellisempiä ruohoja Kumpulan ruokalaan.