Miksi ilmastokeskustelu puuroutuu? Pitäisikö skeptikot poistaa pelikentältä?

Aamu-tv:n Petteri Taalas ei hymyillyt kuten yllä

Ilmatieteen laitoksella on pahoitettu mieli siitä, että ilmastokeskustelu puuroutuu tai on jotenkin asymmetristä. Tuota pahaa mieltä oli Ylen aamu-tv kutsunut purkamaan laitoksen pääjohtajan, Petteri Taalaksen. Häntä auttoi purkautumaan toimittaja Nicklas Wancke. Olen keskustelusta tekemäni yhteenvedon osat sisentänyt ja kursivoinut. Korostan sitä, että ne eivät ole sanatarkkoja lainauksia, sillä en kyennyt tallentamaan keskustelua. Omat kommenttini alkavat normaalileveydeltä.

Taalaksen mukaan varsinainen media (siis lehtitalot, radiot ja tv-kanavat) julkaisee ilmastonmuutoksesta muuten asiallista tietoa, mutta… Ongelmana on se, että ikään kuin tasapuolisuuden nimissä mukaan uutisointiin päästetään myös ei-asiantuntijoita, jotka usein ovat aktivisteja, valehtelijoita ja epätieteellisiä litteän maan puolustajia.

Vähän ihmettelen sitä, että Taalaksella ei ole moitittavaa vaikkapa Ylen Jaana Kannisen tai HS:n Heli Saavalaisen taannoisista jutuista. Nimittäin ne antavat paljon hälyttävämmän kuvan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista kuin julkaistu 5. arviointiraportin (AR5) työryhmä 2:n osaraportti (WGII). Tjaah, ehkäpä syynä on se, että Taalas väkineen taisi opastaa toimittajia käyttäen sellaista raporttiluonnosta, jossa noita kauhukuvia oli korostettu? Lopullisesta raportistahan niitä melko lailla siivottiin pois. No se ei nyt ollut pääasia.

Ilmastonmuutostiedotuksen ja -uutisoinnin siis pilaavat ns. skeptikot, joita Taalas kutsuu aktivisteiksi, valehtelijoiksi ja epätieteellisiksi litteän maan puolustajiksi. Hmm… Sanoisin, että aika kovaa kieltä käyttää pääosin verovaroin rahoitettavan laitoksen pääjohtaja rahoittajistaan. Kieli on niin kovaa, että erittäin huonon tyylitajun lisäksi taustalla täytyy olla syvää turhautumista. Eipä ole ihme, että aamu-tv jätti Taalaksen purkauksen sisältävän 10-minuuttisen pois Areenaan jäävästä koosteestaan.

Minä vetäisen tuosta purkauksesta kaksi johtopäätöstä. Ilmatieteen laitoksen johdon sisällä arvostelun sietokyky on hyvin huono asiakysymyksissä. Tätä tukee se, että myös laitoksen kakkosmies, johtaja Mikko Alestalo, on toistuvasti kiihtynyt, kun esitetään kysymyksiä ilmastollisista epävarmuuksista. Toinen johtopäätökseni on se, että erilaisten arvostelijoiden vaikutus on ilmeisesti kiusallisen vaikuttavaa. Tämähän näkyy myös mm. mielipidekyselyissä.

Wancken kysymykseen, miksi keskustelu aiheesta puuroutuu juupas-eipäs -jankkaamiseksi, Taalas löysi kaksi syyllistä. Ensimmäinen on media, joka sallii väittelyn, ja toisena olivat nuo epäasiantuntijat ml. sellaiset akateemisen tutkijakoulutuksen saaneet, jotka eivät ilmastoa itse tutki.

Taalas? Lysenko puhumassa

Onko Taalas vihjaamassa, että ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvat äänet olisi syytä vaientaa estämällä julkinen väittely asiasta? Samankaltaisen toiveen esitti johtaja Alestalo pamflettikirjoituksessaan Tieteessä tapahtuu -julkaisussa kysymällä: "Kuinka kauan vielä jaksamme kuunnella ilmastokieltäjien kyynisiä mielipiteitä?" Nuo heitot eivät ole kovin kaukana lysenkolaisuudesta, mutta ne loittonevat länsimaisesta tieteellisestä prosessista liki samaa vauhtia kuin herrojen tilaamat ilmastomallinnukset reaalimaailman mittauksista. 

Nimittäin länsimaiseen tieteeseen on aina kuulunut väittely hypoteeseista, todisteluista ja jopa paradigmoista. Niin tiedettä on viety eteenpäin, olemme vaihtaneet pannukakkumaasta maapalloon, maakeskeisestä universumista heliosentrisen kautta laajenevaan kosmokseen jne. Vakiintuneet autoritarismiin perustuneet käsitykset flogistonista ja eetteristä on hylätty, vaikka aikanaan niiden kanssa kilpailleiden ja sittemmin hyväksyttyjen hypoteesien vastustajat Taalaksen lailla konsensukseen vedoten vaativat virallisen totuuden kritisoijien vaientamista.

En voinut olla saamatta vaikutelmaa, että Taalaksen mielestä vain ilmastotutkijoilla on oikeus lausua asioita ilmastosta - muut vaietkoot seurakunnassa. Hmm… Tunnen joitakuita sellaisia tutkijoita, geologeja, merentutkijoita, biologeja, kemistejä, metsäntutkijoita, matemaatikkoja, säteilyfyysikkoja, kosmologeja jne., joilla saattaa olla asiasta erilainen käsitys. Mutta ennen kaikkea tunnen paljon tavallisia suomalaisia veronmaksajia. Ilmastonmuutoksen lisäksi heitä alkavat huolestuttaa ne sadat tai tuhannet miljardit, joita ilmastonmuutoksen torjuntaan tai siihen sopeutumiseen aiotaan lähivuosikymmeninä heidän lompakoistaan kerätä riippumatta siitä, mihin suuntaan ilmastomme lopulta muuttuu. Jos vaikutelmani Taalaksen halusta perustaa ilmastonmuutoskeskustelun monopoli vaikkapa ilmastopaneelin ympärille on totta, sanoisin Napoleon-kompleksin olevan kovin lievä sana kuvaamaan pääjohtajan asennetta.

Wancke kysyi, eikö median tehtävänä ole kyseenalaistaa asioita. Taalas myönsi näin tietenkin olevan ja antoi perään perinteisen luennon tieteen itsekorjautuvuudesta. Perään tuli vielä kehotus skeptikoille esittää vaihtoehtoinen ilmastonmuutoshypoteesi, jolle - mikäli se menestyisi - voisi hakea Nobelin palkintoa.

Kyllä rehellisissä tieteellisissä piireissä itsekorjautuvuus varmasti toimii. Mutta epärehellisissä se ei toimi. Varsinkin monissa postnormaaleissa tieteissä on tältä osin ongelmia. Ja niin on ilmastotutkimuksessakin, jossa näyttää olevan hyväksyttävää manipuloida tietoa poliittisen tavoitteen saavuttamisen jouduttamiseksi. Joka tapauksessa kehittävään tieteenharjoittamiseen kuuluu skeptisyys ja halu asialliseen väittelyyn. Missään tapauksessa siihen ei kuulu sensuuri, erimielisten hiljentäminen, uhkailu, pelottelu tms.

Täytynee muistuttaa lukijoita siitä, että IPCC sai jaetun Nobel-palkinnon ilmastopropagandisti Al Goren kanssa vuonna 2007. Mutta kyseessä ei ollut Nobelin fysiikan tai mikään muukaan kovan tieteen palkinto. Kyseessä oli Nobelin rauhanpalkinto, jollaisia jaetaan perusteilla, jotka eivät aina auenne jälkikäteen edes Norjan Nobel-komitealle. En osaa sanoa, olisiko tuntemillani skeptikoilla halua nousta tuohon joukkoon. Epäilen monilla kuitenkin olevan haluja virheitä ja puutteita osoittamalla edistää tieteen itsekorjaavuutta myös ilmastoparadigman suhteen. Into luultavasti tuossa suuressa vaatimattomien puurtajien joukossa vain kasvaa ilmastoperusteisen verotuksen noustessa ja lämpötilakehityksen kohtapuoliin jatkaessa kolmannelle vuosikymmenelle ilman luvattua nousua.

Sitten keskustelu siirtyi pois ilmastokeskustelun pilaajista hallitustenvälisen ilmastopaneelin raportteihin. Tuorein 5. arviointiraportin osahan julkistettiin viime maanantaina Japanissa. Wancke kysyi viitaten edellisen arviointiraportin (AR4) virheet, millaista vahinkoa ne ovat asialle tehneet, ja onko niistä opittu. Taalas myönsi edellisessä raportissa olleen mm. Himalajan jäätiköiden ennenaikaista sulamista koskeneen virheen, mutta itsekorjautuvuus jne. Hän korosti virheiden määrän olleen vähäisen, sillä AR4 sisälsi yli 100 000 faktatietoa, joista siis yhtä tai kahta lukuun ottamatta muut olivat kohdallaan. Uusimman raportin kanssa on kuulemma koetettu olla vieläkin tarkempia.

Aika moni asia on muuttunut AR4:stä AR5:een. En ole ehtinyt vielä laskea muutosten määrää. Mutta noissa luultavasti monissa sadoissa eroavuuksissa molemmat eivät kai voi olla oikeassa. Yleisvaikutelmani on se, että AR5 WGII tunnustaa oleellisesti enemmän niitä suuria epävarmuuksia, joita tutkijapiireissä on ilmastonmuutoksen vaikutuksista. No, tiede, jonka piti olla pläkkiselvää 2007, on näköjään muuttunut. Se ei siis ollutkaan pläkkiselvää silloin, eikä tästä raportista tulee Koraanin kaltaista ikuisesti muuttumatonta teosta, vaikka sitä auktoriteettiperusteisesti (muuten vakava argumentointivirhe tieteissä!) sellaiselle jalustalle koettaisi nostaa. 

Taalaksen mukaan IPCC kokoaa kaiken tieteellisen tiedon raportteihinsa eikä tee politiikkaa!

Tuo on kyllä kummallinen väite. Minä en sitten ymmärrä, miksi satamäärin eri hallitusten ilmastopoliitikkoja ja vielä suurempi määrä ns. ilmastoaktivisteja lennähti Jokohamaan säätämään tuon osaraportin tekstejä, jotta raportin tieteellinen pääosa voidaan seuraavien kuukausien aikana lopulta saattaa poliittisesti "korrektiin" kuntoon. IPCC:n ja YK:n ansioista koko ilmastotutkimus on saanut näkökulmasta riippuen hyvin poliittisen tai uskonnollisen sävyn.

Yhdessä aiemmassa bloggauksessani jaoin toimittaja Wanckelle moitteita heikosta valmistautumisesta ja lepsuista kysymyksistä. Nyt annan varovaisia kehuja, sillä Wancke sai Taalaksesta irti muutamassa minuutissa sen, mitä odotin. Epäilen monen tämän kirjoituksen lukijan olevan tästäkin asiasta eri mieltä. Muistutan kuitenkin, että Ylen aamu-tv ja sen ensimmäinen haastatteluaika ei ole ohjelmaformaatin mukaan grillaukseen sopiva hetki, ja siihen nähden Wancke selvisi ihan hyvin.

Kolmanneksi kuvaksi valitsin JoNova-sivustolla julkaistun kuvan ei-skeptisestä tiedemiehestä. Tiedätkö tai tunnetko tuollaisia?

Jos olet huolestunut ilmastonmuutoskeskustelun tasosta tai pääjohtaja Taalaksen suhtautumisesta siihen, suosittelen jakamaan tämän jutun linkin ystävillesi Twitterissä tai Facebookissa. Muistanet, että usein parhaat jutut ilmestyvät kommentteihin vasta päivän tai kahden kuluttua. Lukijani ovat monissa tapauksissa minua viisaampia ja napakampia. 

Ja syökää puuroa, se kasvattaa kuuloa! Hyvää viikonloppua!

PS. Laitoinpa aiheeseen liittyvän kyselyn näkyville sivun oikeaan yläkulmaan. Vastaaminen kestää muutaman sekunnin.
PS 1: Anonyymi kommentoija löysi lähetyksen clipin täältä. Kiitämme!
PS 2: Kyselyn tulokset ovat näkyvillä  alimmassa kuvassa. Kohtalaisen selvä enemmistö tämän blogin lukijoista ei pidä hyvänä eristää  ilmastonmuutokseen kriittisesti suhtautuvista ulos keskustelusta. Kiitos mielipiteestä!