Punavihreät tiedottajasoturit laiskanläksylle

Kun luit viime viikolla sitä maailmanlopun ennustusten luetteloa, jonka IPCC:n 5. arviointiraportin (AR5) 2. työryhmän (WG2) Japanin Jokohamassa julkaistu raportti sai aikaan mediassamme, saatoit masentua. Tai jos olet ideologisesti läpikotaisin vihreä, saatoit innostua. Ehkä ajattelit nyt isketyn sellaiset kortit pöytään, että persut ja muutkin paskanpuhujat menevät hiljaisiksi. Meidän kaikkien on noiden tosiasioiden edessä nöyrryttävä ja ryhdyttävä todellisiin ilmastotalkoihin maapallon pelastamiseksi. Ajattelitpa kummin päin tahansa, erehdyit pahasti.

Minä olen vihdoin viimein saanut luetuksi kokonaan tuon WG2:n raportin, eikä se muistuta miltään osin noita Ylen toimittaja Jaana Kannisen tai Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalaisen juttuja eikä oikeastaan mitään niistä jutuista, jotka kotimaisesta mediasta olen sattunut lukemaan. Siis ei miltään osin. En tiedä, mistä lähteistä Kanninen ja Saavalainen mielikuvitustarinansa ammentavat tai mitä piristeitä he innoituksekseen käyttävät. Kannisen jutun lähteistä on tietysti pieniä viitteitä sikäli, että hänellä oli jutussaan lainauksia Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Taalakselta. Voisiko olla mahdollista, että tarinat ilmastonmuutoksen aiheuttavista sodista, nälänhädistä, taudeista ja sadoista miljoonista ilmastopakolaisista, joista minä en varsinaisesta raportista löytänyt ainuttakaan uskottavaa mainintaa, tulevat Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalta?

Voin hyvin kuvitella, että toimittajien Kanninen ja Saavalainen kielitaito ja peruskoulutus ei välttämättä edes riitä AR5 WGII -raportin lukuun saati ymmärrykseen, sillä onhan se vaikeaa tekstiä. Siitä en siis voi olla aivan varma, mutta takuuvarma olen siitä, että he eivät ole lukeneet raporttia ennen maalis-huhtikuun vaihteessa ilmestyneitä juttujaan. Eikä raporttia ole ehtinyt lukea kukaan heidän juttunsa lähteistäkään - ei edes Petteri Taalas. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Siitä pääsemme seuraavaan asiaan, joka koskee heidän esimiehiään. Nimittäin toimittajan esimiehen täytyy olla jollain tavalla tietoinen jutun faktojen todenperäisyydestä. He eivät ole voineet olla sitä, koska jutut tosiasiassa ilmestyivät ennen yli 1000-sivuisen raportin ilmestymistä. Se olisi toimitusten esimiesten pitänyt tietää hyvin yksinkertaisilla tarkistuksilla. Mutta hyveenä noissa toimituksissa taitaa olla tarkistusten välttely ja selittely, mikä ainakin Ylen suhteen käy selväksi mm. Kannisen Malediivien ilmastopakolaisuutta koskevan perättömän uutisoinnin suhteen. Valitettavasti tuo asenne näyttää ulottuvan koko ketjun läpi aina päätoimittaja Atte Jääskeläiseen. No, halvaantuneesta päästä kärsii tietysti koko ruumis.

Ettei juttu menisi pelkästään toimittajakunnan ammattitaidottomuuden huuteluksi, katsotaan muutamia julkaistuja asioita, jotka ehkä tukevat kantaani. Onneksi meillä on sosiaalista mediaa, joka jaksaa tehdä palkatta sitä työtä, jota (tiedon vääristelystä) palkitut toimittajat eivät tee. Ystäväni Risto Jääskeläinen pitää erinomaisen lupaavalta vaikuttavaa ilmastoaiheista blogia, Roskasaittia, jonne hän on ystävällisesti kääntänyt kolmen sivullisen verran IPCC:n tuoreen AR5-raportin epävarmuuksista. Otetaanpa sieltä muutamia lainauksia (lukekaa loput Riston blogista):

• Luottamus troposfäärin lämpenemisen muutosnopeuden ja sen pystyrakenteen tietoihin on vain keskinkertaisesta alhaiseen. 
• Aineiston epätäydellisyydestä johtuen luottamus globaalin  sademäärän muutoksen tietoihin on alhainen ennen vuotta 1951 ja keskinkertainen tämän jälkeen.
•  Merkittävästä monitulkintaisuudesta johtuen luottamus säilyy alhaisena havaintoihin pilvien vaihtelevuudesta ja suuntauksista maailmanlaajuisesti.
• Luottamus havaittuun maailmanlaajuiseen suuntaukseen kuivuuskausissa ja kuivuudessa (sateiden puutteessa) on alhainen, johtuen suorien havaintojen puutteesta...
• Näytteiden otto on ollut ajan ja paikan suhteen liian harva valtamerien 700 m alapuolisesta syvyyydestä, jotta niistä voisi tuottaa vuosittaisia merien maailmanlaajuisia lämpötilojen ja -sisältöjen arvioita edeltäen vuotta 2005.  
• Ilmastoon vaikuttavien merivirtojen ominaisuuksia (esim. meridiaaniensuuntaiset pystyvirtaukset) mittaavien jatkuvien havaintoaikasarjojen lukumäärä on rajallinen ja aikasarjat ovat vielä liian lyhyitä vuosikymmenien tai pitempien suuntauksien määrittämiseksi 
• Mallinnuksen epävarmuudet, jotka liittyvät mallien erotuskykyyn ja merkityksellisten prosessien mukaanottamiseen, käyvät tärkeämmiksi alueellisessa mittakaavassa ja sisäisen vaihtelevuuden vaikutus korostuu. Tästä syystä haasteita riittää nimettäessä ulkoisia pakotteita havaituille alueellisille muutoksille. Joillakin ilmastojärjetelmän tahoilla, mukaan luettuina muutokset kuivuudessa, muutokset trooppisten syklonien aktiivisuudessa, Etelämantereen lämpiäminen, Etelämantereen merijään laajuus ja Etelämantereen massatase, luottamus tietoihin ihmisvaikutuksesta säilyy alhaisena johtuen mallinnusepävarmuuksista ja vähäisestä tieteellisten tutkimusten välisestä yksimielisyydestä.
• Mallien tulosten perusteella sekä maailmanlaajuisen keskiarvon että joidenkin maantieteellisten alueiden osalta lämpötilan keskiarvon  vuosittaisesta vuosikymmenittäiseen ennustettavuuteen on rajallinen luottamus. Monimalliset tulokset sadannalle osoittavat yleensä alhaista ennustettavuutta. Lyhytaikaiset ilmastoennusteet ovat myös rajallisia johtuen luonnollisten pakotteiden ennusteiden epävarmuudesta.
• Ilmastojärjestelmän useissa osatekijöissä tai ilmiössä voi mahdollisesti esiintyä äkillisiä tai epälineaarisia muutoksia, mutta useille ilmiöille sellaisten tapahtumien todennäköisyydelle 21. vuosisadalla on alhainen  luottamus ja vähäinen yksimielisyys.
• Vallitsee alhainen luottamus ennusteisiin, jotka koskevat useita ilmastoilmiöiden osia, jotka vaikuttavat alueellisiin ilmastonmuutoksiin. Näihin kuuluvat muutokset ilmaston vaihtelevuuden laajuudessa ja alueellisten esiintymisten kuvioissa.

No niin. Tuo viimeinen täppä muuten koskee juuri niitä ennusteita, joiden perusteella Suomen maakunnat ja kunnat tekevät ilmastostrategioitaan. IPCC:n omien sanojen mukaan ne tekevät niitä siis perustaen alhaiseen tieteelliseen luottamukseen.

AR5:n ensimmäisen osan teknisen yhteenvedon sisällystä

Riston blogin näihin kirjoituksiin kannattaa tutustua paremminkin täällä, täällä ja täällä. Nuo lainaukset eivät koske nyt ilmaistua AR5-raportin WG2-osaa. Ne ovat raportin vieläkin tärkeämmästä osasta, WG1:stä (viereisen kuvan punaisella merkitystä luvusta), joka julkaistiin viime syksynä ja käsitteli koko ilmastotutkimuksen fysikaalista perustaa. Siis sitä, joka mm. pääjohtaja Taalaksen mukaan on täysin selvää - solid rock - ja, mistä tiede on täysin yksimielinen. Minusta se ei ole kivikovaa fysikaalista tietoa, vaan pullollaan epävarmuuksia ja alhaista luottamusta ainakin IPCC:n omien sanojen mukaan. Kaiken tuon epävarmuuden päälle on rakennettu tämä WG2-raportti - huh! Ei kai ilmastovaikutuksia ja siihen sopeutumista koskeva raportti voi olla yhtään sen varmempi kuin se tieteellinen savialusta, jonka varassa se heiluu?

Palkitulla toimittaja Jaana Kannisella Ylestä ja hänen vastinparillaan,  Hesarin Heli Saavalaisella, olisi ollut aikaa tehdä juttu IPCC:n oikeiden tiedemiesten rehellisesti tunnustamista tieteellisistä epävarmuuksista. Sitä aikaa on ollut sitten WG1-osaraportin ilmestymisestä viisi kuukautta. Vaan aika on käytetty johonkin muuhun. Vai olisiko totuuden kaivaminen ollut ideologisesti epäsopivaa?

Palatakseni takaisin tähän tuoreeseen AR5WGII-osaraporttiin, sen oikeastaan ainoa ison uutisen arvoinen osa on se, jossa todetaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen maksavan maailmantaloudessa jotain kahdesta promillesta kahteen prosenttiin bruttokansantuotteella mitattuna vuoteen 2100 mennessä. Näin siis sillä edellytyksellä, että nuo WGI:n epävarmuuden leimaamat ennusteet toteutuvat. Huomattavasti isompia vahinkoja on tehty viime vuosina omalle kansantaloudellemme, ja Kreikan kansantalouden tappiot taitavat olla ihan eri kertaluokkaa. Muistakaamme lisäksi, että ilmasto ei satelliittimittausten mukaan ole lämmennyt 17,8 vuoteen. Näistä asioista Kanninen ja Saavalainen ovat olleet hiljaa, sillä ehkä se ei sovi heidän punavihreään maailmaansa?

Kaikesta huolimatta ymmärrän näitä punavihreitä tiedottajasotureita, vaikka en hyväksy heidän toimintaansa. Tarkoitus pyhittää keinot - niin kai. Mutta Yle-uutisten ja Hesarin toimitusesimiehiltä tai päätoimittajilta näiden yliampuvien ja monilta osin perusteettomien juttujen julkaisu osoittaa arvostelukyvyttömyyttä ellei jopa ammattitaidottomuutta.