sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vedenkierron vaihtelu ilmaston lämpenemisen selittäjänä



Kuva 1: Professori Jyrki Kauppinen
Edellisessä bloggauksessani käsittelin vallitsevan ilmastoparadigman keskeistä perustelua hiilidioksidin osuudesta viime vuosikymmenten ilmaston lämpenemiselle. Tuo Argumentum ad ignorantiam -tyyppiseen perusteluvirheeseen pohjautuva väitehän kuuluu pelkistettynä seuraavasti:

Koska emme keksi mitään muuta syytä alailmakehän lämmön nousuun kuin hiilidioksidipitoisuuden kasvun, sen täytyy olla pääasiallinen syy.

Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksen tutkijaryhmä, johon kuuluvat emeritusprofessori Jyrki Kauppinen, laboratorioinsinööri Jorma Heinonen ja yliopistonlehtori Pekka Malmi, esittävät piakkoin Energy & Environment -tiedejulkaisussa ilmestyvässä tutkimuspaperissaan muun pääasiallisen syyn lämpenemiseen, joskin hekin myöntävät hiilidioksidilla olevan pieni - noin 10 %:n - vaikutus viime vuosisadalla havaittuun 0,8 asteen globaaliin lämpenemiseen.

Tutkimuspaperi on otsikoitu  INFLUENCE OF RELATIVE HUMIDITY AND CLOUDS ON THE GLOBAL MEAN SURFACE TEMPERATURES - suomeksi siis "Suhteellisen kosteuden ja pilvien vaikutus globaaleihin keskimääräisiin pintalämpötiloihin". Sen yhteenvedossa Kauppinen et al. (2014) tietysti jo kertovat olennaisen:
Ilmastonmuutoksen selitykselle etsitään edelleen kokeellisia todisteita, ja tärkein kysymys on ilmaston muuttumisen ihmisperäisyys. Hallitusten välisen ilmastopaneelin, IPCC:n, mukaan globaali lämpeneminen on pääosin ihmiskunnan aiheuttama ja johtuu CO2-pitoisuuden kasvusta.

Tässä tutkimuksessa tutkimme kosteuden ja pilvien vaikutusta pintalämpötilaan. Osoitamme, että muutokset suhteellisessa kosteudessa tai alapilvien peittoisuudessa selittävät suurelta osin muutokset globaalissa keskilämpötilassa. Esitämme tämän väitteen todisteeksi havaitut muutokset suhteellisessa kosteudessa vuosina 1970 - 2011 ja havaitut muutokset alapilvien peittoisuudessa vuosina 1983 - 2008. Yhden prosentin kasvu suhteellisessa kosteudessa tai alapilvien peitossa laskee lämpötilaa  vastaavasti  0.15 °C tai 0.11 °C. Edellä mainittuina ajanjaksoina CO2:n pitoisuuden kasvu vaikutti alle 10 prosentilla lämpötilan kokonaismuutokseen.

Kauppisen tutkimuspaperi sisältää kymmenkunta sivua kaavajohdattelua, jota en tässä tarkemmin referoi. Todettakoon kuitenkin, että itse kaava lämpötilamuutosten selittämiseksi on hyvin yksinkertainen sisältäen kaksi termiä:
Lämpötilan muutos ΔT = RΔQ – RΔG(p- pe), jossa
ilmastonherkkyys kasvihuonekaasuille  R = 0.063 °C/W/m2 ja hiilidioksidin säteilypakotteen muutos vuotta kohden ΔQ= 0.022 W/m2 vuosi. Lisäksi G = 82W/(m2kPa), kylläisen vesihöyryn keskimääräinen osapaine keskimääräisessä lämpötilassa on p=1.79 kPa ja osapaine lämpötilassa   -18 °C  pe = 0.14 kPa ( ilman kasvihuonekaasuja ja vettä).

Suhteellisen kosteuden avulla kaava saa seuraavan muodon
ΔT = RΔQ – RGΔØ(p-pe)/Ø, jossa
suhteellisen kosteus on Ø  ja sen muutokset ΔØ  ilmanpaineissa 700 mb ja 850 mb, eli sillä korkeudella, jossa alapilvet muodostuvat.

Kaavan oikean puolen kahdella termillä - siis kasvihuonekaasujen ilmastoherkkyyden ja niiden pakotteen vuosimuutosten tulolla  (RΔQ) sekä alapilvien muodostumiskorkeuden suhteellisen kosteuden muutoksilla (RGΔØ(p-pe)/Ø ) - voidaan ratkaista lämpötilamuutos. 

Kuva 2
Ennen kuin mennään Kauppisen tutkimusryhmän tuloksiin, katsotaanpa miten suhteellinen kosteus on muuttunut 700 ja 850 millibaarin korkeudella - siis noin 3 ja 1,5 kilometrin korkeudella vastaavasti. Kuvassa 2 on esitetty ilman suhteellisen kosteuden muutokset Yhdysvaltain ilmatieteen laitoksen, NOAA:n, mukaan vuosina 1950 - 2011. Muutoksethan ovat noissa korkeuksissa aika isoja verrattuna melko stabiiliin suhteelliseen kosteuteen maan pinnalla ja pilvien yläpuolisissa ilmakehän kerroksissa.

Suhteellinen kosteus on molemmissa em. kerroksissa laskenut noin vuodesta 1975 noin vuoteen 2000, mikä tuon viimeisen kaavan jälkimmäisen termin mukaan merkitsisi ilman lämpenemistä. Tiedämme toki, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on samana aikana ja ihan viime päiviin asti kasvanut, joten sekin on vaikuttanut alailmakehää lämmittävästi. Näinhän on tosiasiassa tapahtunutkin. Mutta vuodesta 2000 alkaen suhteellinen kosteus on pysynyt alapilvien muodostumiskorkeuksissa liki samana tai hieman kasvanutkin. Tämänhän pitäisi tuon jälkimmäisen termin mukaan hidastaa lämpenemistä tai jopa pysäyttää se, mikäli se saa suuremman arvon kuin ensimmäinen termi.

IPCC:n ilmastoparadigman suurena ongelmana on ollut selittää tuo lämpenemättömyys noin vuosituhannen vaihteesta alkaen. Nimittäin järjestön lämpenemisennusteiden pohjana olevat käsittämättömän kalliit ilmastomallit, jotka yleensä vastoin todellisuutta pitävät alapilvien korkeuden suhteellista kosteutta liki vakiona, eivät pysty jäljittelemään lämpötilamuutoksia viime vuosisadan alkupuolella eivätkä myöskään tällä vuosituhannella. Tai pystyväthän ne, jos niihin ohjelmoidaan sellaisia hurjia parametrimuutoksia esim. merten syvänteisiin kadonneesta lämmöstä tai jäähdyttävistä aerosoleista, joita kukaan ei ole mittauksista vielä löytänyt. 

Kuva 3
Katsotaanpa sitten, miten professori Kauppisen tutkimusryhmän yksinkertainen kaava, jossa ei ole säädettäviä tai empiiristen mittausten ulkopuolelta tuotuja parametreja, pystyy ratkaisemaan ilmaston lämpötilakehityksen viimeisen 40 vuoden ajalta.  Toimisiko se paremmin kuin supertietokoneita vaativat CGM-mallit?

Kuvassa 3 on esitetty kaksi globaalia lämpötilakuvaajaa. Punainen kuvaaja on empiiristen lämpötilamittausten perusteella laskettu keskilämpötila, ja sininen kuvaaja on Kauppisen tutkimusryhmän kaavalla laskettu käyttäen em alapilvikorkeuden suhteellisen kosteuden keskiarvoja. Minun käsitykseni mukaan Kauppisen mukaan laskettu kuvaaja osuu poikkeuksellisen hyvin mittauksiin perustuvaan lämpötilaan, ja siten kaavan selitysvoima on mallinnuksia suurempi. Onhan muistettava, että kokeellisesti mitattuun lämpötilakuvaajaankin sisältyy virheitä ja epävarmuuksia. Kuvassa oleva vihreä viiva kuvaa hiilidioksidipitoisuuden kasvun osuutta lämpenemisessä. 

Kuva 4
Kauppinen et al. (2014) laskee lämpötilan myös pilvisyystilaston (Erlykin A.D. and Wolfendale A.W., Global Cloud Cover and the Earth´s Mean Surface Temperature, 2010) perusteella johon he johdattelevat  kuvalla 4. Havaitulla pilvisyydellä ja lämpötilalla näyttäisi siinä olevan yhteys. Mitä pilvisempää, sitä viileämpää ja päinvastoin. 

Pilvisyyden muutoksiin perustuvalla kaavalla saatu laskettu lämpötila on esitetty sinisellä ja mitattu lämpötila punaisella kuvassa 5. Kuvasta näkyy, että myös muut tekijät, kuten iso Pinatubo-tulivuoren purkaus ja vuoden 1998 superluokan El Nino-ilmiö, vaikuttavat hetkellisesti lämpötilaan joko sitä laskevasti  tai nostavasti, eikä Kauppisen kaava noita ilmiöitä edes yritä selittää. Mutta jälleen kokonaisuutena tuo kaava selittää pilvisyydenkin avulla lämpötilakehityksen mainiosti.
Kuva 5

Todettakoon vielä, että Kauppisen tutkimusryhmä ei tuloksista huolimatta päästä ihmiskuntaa ilmaston lämpenemisen syyllisyydestä. Aiemmassa tutkimuspaperissaan (Major Portions in Climate Change: Physical Approach, International Review of Physics (I.R.E.PHY.), Vol. 5, N. 5 October 2011) he arvioivat noin puolen viime vuosisadan 0,8 asteen lämpenemisestä johtuneen ihmiskunnan aikaansaannoksista. Siitä pääosa johtuu heidän mukaansa trooppisten sademetsien tuhosta ja noin 0,1 astetta hiilidioksidipitoisuuden kasvusta. Enin osa lämpenemisestä on selitettävissä mahdollisesti auringon aktiivisuuden muutoksilla ja sen vaikutuksella kosmiseen säteilyyn, jotka ovat moduloineet juuri veden kiertokulkua (ml. pilvisyys) meren, maanpinnan ja ilmakehän välillä.

Palaan vielä kirjoituksen alussa olevaan tietämättömyyteen vetoavaan argumenttiin. Kauppisen tutkimusryhmän kohta julkaistava paperi iskee juuri siihen, sillä se osoittaa ilmaston lämpenemisen olevan selitettävissä säädettävistä parametreista vapaalla fysikaalisella kaavalla. Kun tuo kaava lisäksi pystyy hämmästyttävällä tarkkuudella toistamaan pienet vaihtelut keskilämpötilassa ml. havaitun lämpenemättömyyden tällä vuosituhannella, jää tietämättömyyteen perustuvalle argumentoinnille ja kasvihuonekaasujen (pl. vesihöyry) pääasialliselle osuudelle hyvin vähän tilaa, ellei pystytä todistamaan Kauppisen ryhmän olleen väärässä. Etten sanoisi olemattomasti.

Kuva 6 (kuva on bloggaajan, ei siis Kauppisen tutkimuksesta)
Pelkistetysti voitaneen Kauppisen ryhmän tutkimuksista sanoa, että pilvisyyden muutoksilla ja sen negatiivisella takaisinkytkennällä on ollut isoin osuus viime vuosisadan aikana havaittuun ilmaston lämpenemiseen. Jotta kuvassa 6 esitetylle CO2-pitoisuuden osalta toteutuneelle ilmastomallillekin (sininen kuvaaja) saataisiin ennustekykyä, olisi kai kaavoja muutettava tuohon suuntaan. Sen ero Kauppisen ryhmän kaavalla laskettuun lämpötilaan on järisyttävän iso. Ja reivattavaa lienee myös ilmastopolitiikassa, joka perustuu lähinnä hiilidioksidipäästöjen verottamiseen. Kauppisen kaavan mukaan niiden verottamisella kenties satojentuhansien miljardien arvosta tulevina vuosikymmeninä ei nimittäin vaikuteta ilmaston lämpötilaan kuin parilla tai kolmella asteen kymmenesosalla. Ylipäätänsä ilmaston merkittävä säätäminen näyttää vaikealta ja turhalta ennen kuin opitaan säätämään vedenkiertoa koko ilmastojärjestelmässä.

Liitän tänne linkin Kauppisen ryhmän tutkimukseen, kunhan Energy & Environment -julkaisun tämän vuoden toinen numero ilmestyy verkkoon. Linkki E&E:n sivulla olevaan abstraktiin lisätty 17.4.2014.

38 kommenttia:

  1. Jos tuo pitää paikkansa, että vesihöyryn lisääntyminen laskee lämpötilaa, niin siinä meni IPCC:n positiiviset takaisinkytkennät kerralla ...suksilleen.

    Jos sitten vesihöyry on vähentynyt ilmakehässä, se selittää vuoristojäätiköiden pienenemisen sublimaation kautta.

    Toisaalta epäilen sitä, että voiko noin yksinkertainen kaava toimia joka puolella maapalloa, kun pilvisyys säätää lämpötiloja hyvin eri tavoin kylmillä ja lämpimillä alueilla. Odotellaan palautteita, kunhan juttu on julkaistu.

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse ei ole paperin mukaan vesihöyryn absoluuttisen määrän vähenemisestä ilmakehässä, vaan suhteellisen kosteuden muutoksista alapilvien muodostumiskorkeudella.

      Tuolla kaavalla tekijät tuskin tavoittelivat paikallisten lämpötilamuutosten esittämistä, joihin tietysti vaikuttavat monet muut asiat. Sikäli kuin minä ymmärrän, kyse on globaalista pakotteesta ja takaisinkytkennästä. Jäljittelyhän kohdistuu globaaliin keskilämpötilaan.

      Poista
    2. Ilmeisesti minun pitäisi uusia 5 v vanha PC:ni, jotta kuukeli ei kaappaisi postauksisiani jatkuvasti, kuten taas näyttää käyneen.

      Tapsa

      Poista
  2. Vaatii selvästi parempaa perehtymistä.

    Pilvisyyshän on IPCC:llekin levällään kuin sen entisen miehen eväät. Siitä se ei vaan hirveästi meteliä pidä.

    Minä oletan vesitermostaatin olevan varsin vallitsevan ilmasto-oloihimme. Jääkausivaiheiden muutoksissa se hoitaa homman Auringon kanssa eikä CO2, joka seuraa tapahtumaa takavasemmalta.

    Jos suhteellinen kosteus on vähentynyt alapilvien korkeudella eli pilvisyys on vähentynyt, pitää vielä tutkia missä se on vähentynyt. Meidän leveysasteillamme sen väheneminen nostaa keskimääräistä lämpötilaa, pielillä leveysasteilla taas laskee.

    Ts. globaali muutos koostuu alueellisista muutoksista. Tasainen alapilvien väheneminen lisäisi lämpötilaeroja.

    Pitää kuitenkin muistaa, että merivirtojen muutokset, jotka ovat sulattaneet arktisia meriä, nostavat sen alueen lämpötiloja, mutta laskevat pallomme keskilämpötilaa lisääntyneen säteilyn kautta. Tämä on voinut johtaa lämpötilaerojen pienenemiseen.

    Vuoristojäätiköiden kutistuminen kuitenkin korreloi suhteellisen kosteuden pienenemisen kanssa, jos sitä on tapahtunut myös alapilvien yläpuolella.

    Mielenkiintoista....

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilvisyys on todellakin ollut se suuri tuntematon, josta vallitseva paradigma on aktiivisesti vaiennut. Kauppisen ja eräiden muidenkin mukaan kuitenkin sen pieni vaihtelu vaikuttaisi paljon enemmän kuin muut asiat yhteensä. No seuraava iso kysymys tietysti on, mikä vaikuttaa pilvisyyden trendeihin.

      Minusta kuitenkin on hämmästyttävää, että Kauppisen ryhmä on kyennyt jäljittelemään globaalia vuosikeskilämpötilaa ± 0,04 asteen tarkkuudella (kuva 3) yhtälöllä, jossa ei ole ainuttakaan säädettävää parametria. Tietääkseni sellaista ei ole aiemmin esitetty. Se on todella mielenkiintoista.

      Poista
  3. On se hämmästyttävää, kuten sekin, että pilvisyyden vaikutuksen tutkimusta saa etsiä kisojen ja koirien kanssa.

    Mattimeikäläinenkin huomaa, että pilvi pään päällä vaikuttaa jotain paljon enemmän kuin 0,1 astetta suuntaan tai toiseen. Miksi tutkimus tästä oleellisimmasta lyhyen ajan ilmastotekijästä näyttää olevan onnetonta, ainakin mitä meille taviksille annetaan julki?

    Tapsa

    VastaaPoista
  4. Mitenköhän on kausaliteetti tässä tapauksessa, eikös alailmakehän lämpeneminen ole juurikin alantanut suhteellista kosteutta, jolloin pilvisyys on vähentynyt.
    Jokatapauksessa merkittävä löytö lämpötilan ja pilvisyyden korrelaation osalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on saattanut tehdä, mutta kuinka alhaalla. IPCC:n oletus vesihöyryn positiivisesta takaisinkytkennästä taas liityy sen absoluuttiseen määrään alailmakehässä kaiketi ilman pilvisyysvaikutusta.

      Tässä piilee mallinnuksen vaikein solmu, joko fysikaalisesti tai mentaalisesti, jos totuutta ei voi julkaista.

      Muuten, kausaalisuus ja korrelaatio kovasti yleensä erotellaan. Opiskeluajoiltani muistan, että molemmat ovat todennäköisyysfunktioita, kausaalisuus on yksisuuntainen ja korrelaatio kaksisuuntainen. Kausaliteetti ei siis tarkoita, että jostakin seuraa vääjäämättä jotain, vaan se tapahtuu vain jollakin todennäköisyydellä.

      Tapsa

      Poista
    2. CO2:n kausaalisuus lämpenemiseen vaikuttaa kovin pieneltä. Mahtuuko edes mittausvirheeseen vai jääkö kohinaan?

      Poista
    3. Riippuu mittausdatan adjustoinnista, joka on olettaakseni yli 0,2 K. Myös siitä, että lasketaanko säteilypakote läpipääsevän säteilyn vaimentumisesta vai alas tulevan säteilyn sironnan lisääntymisestä. Jälkimmäinen antaa n. 0,1 asteen nousun.

      Lisäksi lämpötilakehitys ja sen rajua aaltoilu, ei CO2-pitoisuuden suhteen näytä noudattaneen mitään positiivista trendiä kuin oman IL:mme mukaan täysin pieleen laskettuna.

      Eli ei mahdu mittausvirheeseen.
      Tapsa

      Poista
    4. NOAA:n Earth System Research Laboratoryn aikasarjojen mukaan maanpinnan tason (1000 mb) suhteellinen kosteus on pysynyt melko vakiona, noin 78 prosentissa, kolmen vuoden liukuvalla keskiarvolla mitattuna vuodesta 1970 alkaen. Muutokset ovat sitä suurempia - siis laskevia - mitä korkeammalle mennään, joskin myös 9 km:n korkeudessa (300 mb) lasku näyttää pysähtyneen noin vuonna 2007.
      http://www.climate4you.com/images/NOAA%20ESRL%20AtmospericRelativeHumidity%20GlobalMonthlyTempSince1948%20With37monthRunningAverage.gif

      Poista
    5. Yllä oleva tekee tästä Kauppisen tutkimuksesta vielä mielenkiintoisemman, sillä mikäli suhteellinen kosteus on maanpinnalla pysynyt vakiona, tarkoittaa se sitä, että samalla absoluuttinen kosteus on kasvanut lämpötilan noustessa. Miksi tämä kosteus ei kulkeudu tuonne 1-5 - 3 km:iin? Vai käykö niin että kosteus tiivistyy kuitenkin pilviksi, jolloin suhteellinen kosteus laskee.

      Kauppisen tutkimuksesta kannattaa muistaa myös se, että mikäli absoluuttinen kosteus on pysynyt vakiona tutkittavassa pisteessä, niin silloin lämpötilan ja suhteellisen kosteuden välillä on suora matemaattinen yhteys, eli muutokset suhteellisessa kosteudessa voidaan korvata, muutoksilla lämpötilassa.
      Pelkona voi olla se, että Kauppisen tiimi on nyt tutkinut matalan ilmakehän lämpötilan vaikutuksia maanpinnan lämpötiloihin.. On aika luonnollista, että nuo kaksi korreloivat voimakkaasti.

      Poista
  5. Taas uusi tutkimus, joka tukee Svensmarkin teoriaa pilvien, auringon aktiivisuuden ja maapallon ilmaston välisestä kohtalon yhteydestä. Kiitos Mikko, että esittelit meille tämän tärkeän tutkimuksen ja onnittelut myös kaikille tutkimuksen tekijöille ja heidän apujoukoilleen.
    Aimo

    VastaaPoista
  6. Selittääkö ko. tutkimus merten viimeaikaisen lämpenemisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppinen et al. (2014) ei käsittele meriä ollenkaan.

      Olen tässä blogissa käsitellyt merten lämpötiloja useassa kirjoituksessa. Ne eivät ole keskimäärin lämmenneet mittausten mukaan sinä aikana, kun niiden lämpötilan mittauksia voi pitää edes jotenkin uskottavina. IPCC:n mukaan tuo aika alkaa Argo-poijujen aikakaudesta noin vuonna 2005.

      Poista
    2. Mistä sitten johtuu merenpinnan jatkuva nous noin 3 mm vuodessa? Sehän on jatkunut jo ties kuinka kauan. Vallitsevan näkemyksen mukaan puolet noususta tulee merien lämpenemisestä johtuvasta tilavuuden laajenemisesta ja toinen puoli mannerjäiden yms . sulavesistä.

      Poista
    3. Tätä nousua on tapahtunut ainakin 1800-luvun puolivälistä, syystä tai toisesta. Syitä on muitakin, kuin nämä kaksi ilmastotieteilijöiden tuntemaa. Mannerlaattojen liikkeet, rantojen eroosio ja jokien ja ihmisten maan kuskaus meriin sekä pohjavesien käyttö.

      On siis muitakin ihmisperäisiä syitä kuin mahdollinen lämmittäminen.

      Tapsa

      Poista
    4. Aika marginaalisia ovat nuo Tapsan luettelemat merenpinnan tasoon mahdollisesti vaikuttavat tekijät. En ole nähnyt yhtään julkaisua, joissa tieteellisesti valideilla menetelmillä osoitettaisiin, että merenpinnan nousu onkin esim. mannerliikunnoista johtuvat noin vuosi ja vuosikymmentasolla. Sen sijaan lämpölaajeneminen ja jäätikköjen sulavedet on todennettavissa monin menetelmin ja aiheesta on leegio julkaisuja

      Poista
    5. Eiköhän keskitytä tämän kirjoituksen kommenteissa Kauppisen tutkimukseen. Meristä, joista tutkimuksessa ei ollut kysymys, voi keskustella vaikka täällä: http://ilmastorealismia.blogspot.fi/search/label/meret

      Poista
    6. Merien pinnan nousu voi myös paljolti johtua pohjiin vuosittain kerääntyvistä sedimenteistä.
      Joet kuljettavat aika tavalla kiintotavaraa, eikä tuulien vaikutustakaan pidä unohtaa.
      3mm mittaustarkkuus on kyllä kova suoritus, jos siihen voi uskoa.

      Poista
  7. Tutkimuksessa lämpenemisen yhdeksi pieneksi osatekijäksi arvellaan trooppisten metsien hakkaamista. Nyt kaikkien suomalaisten vihreiden huulilla on sana uusiutuva energia ja sen puitteissa katseet on erityisesti suunnttu suomalaisiin metsiin. Ne kun kasvavat enemmän kuin mitä niitä käytetään. Se tarkoittaa sitä, että metsien avohakkuut tulevat räjähdysmäisesti lisääntymään, jos vihreät saavat tahtonsa läpi tässä ilmastonmuutostorjuntaoperaatiossaan. Vuotuista puiden kasvua ei voi latvoista napsia, joten valtavia aukkoja siis syntyy ja ne uusiutuvat leveysasteesta riippuen 30-70 vuodessa hakkuukuntoon. Väistämättä tulee mieleen, että kasvavalla määrällä hakkuuaukeita voisi olla joku yhteys Suomen paikalliseen ilmankosteuteen ja pilvisyyteen. Samoten sillä, että kaupungit ja sen myötä asvaltin kasvava pinta-ala voi vaikuttaa ilman kosteuteen enemmän kuin hiilidioksidi.

    Nämä olivat tällaisia arvauksia, mutta monia tekijöitä pienelle lämpenemiselle on ja onhan niistä kaupunkilämmöistä paljon puhuttukin. Ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä ollaan siis lisääntymässä määrin hakkaamassa suomalaisiakin metsiä. Paine on kova, ja puheet sellaiset, että metsissä olisi rajattomasti energiaa tuon lämpenemisen torjumiseksi. Ei ole myöskään mitään tahoa, joka valvoisi sitä, kuinka paljon ja mistä sitä metsää avohakataan. Nyt jos kaikki energiayhtiöt panostavat puun polttoon, voi tavara loppua kesken, eikä se ole ole reilua satoja miljoonia euroja puunpolttoon investoiville energiayhtiöille, jos poltettavaa raaka-ainetta ei sitten saakkaan, jos metsiä aletaan yht äkkiä suojelemaan. Se on nimittäin hupaa tavaraa kulumaan voimalaitoksen pesissä se puu, kun sitä aletaan urakalla polttamaan. Siinä hehtaari poikineen palaa ihan hetkessä. Mennäänköhän siinä ilmastonmuutostyössä ojasta allikkoon, kun ympäristön lisäksi paikallinen ilmasto muuttuu muuttuneen pilvisyyden ja ilmankosteuden vuoksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IPCC pitää itseään jumalallisessa asemassa se suhteen ketkä ovat oikeita ilmastotiedemiehiä ja saavat ottaa kantaa ilmastoasioihin. Näytyä olevan kovia itse neuvomaan muita muissa asioissa. Eilen Taalas toimi energia-asiantuntijana ja suositteli öljystä jaa hiilestä luopumista ja siirtymistä (venäläiseen) maakaasuun. No, ilmastonmuutoksen varjolla erilaiset lobbarit ajavat jos mitä asiaa.

      Erittäin kallis maakaasu on hyvä energialähde. Puun kultusta kuvaa se, että 150 MW sähkötehoisessa voimalaitoksessa palaan. 300 metriä korkea halkopino (1m * 1m) yhdessä tunnissa. Uusi Olkiluoto tuottaa 1500 MW sähköä, kun tuottaa, eli siinä palaisi n. 3 km korkea halkopino ( 1m * 1m) yhdessä tunnissa, jos se olisi varustettu polttokattilalla.

      Poista
    2. Mahtoiko Taalas puhua Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan vai Fortumin hallituksen jäsenen roolissa?

      Poista
    3. Vai Gasumin?

      Maalaisjärjellä ajateltuna tuntuisi tosiaan siltä, että iso puu sitoo enemmän ilmankosteutta kuin taimi. Sama koskee puiden varjostamaa metsämaata. Siihen satanut vesi haihtuu hetkessä takaisin taivaan tuuliin, eikä ehdi imeytä pohjavesiin, jotka vähenevät. Pohjavesien alenemisen syyksi sanotaan ilmastonmuutosta, jota se tosiaan on, kun sen takia on hakattu metsät pelleteiksi.

      Toinen ilmastonmuutoksen varjolla tehty teko oli Pekkarisen hakkeelta siirtämä tuki vävypojan edustamalle tuulivoimalle. Tuulivoimasta kärsivät ihmiset ja joutavatkin kärsimään, koska saavat hyödyn siitä. Sijaiskärsijöistä ei välitä kukaan. Nimittäin Iin olhavassa paikallinen metsästysseura on todennut riistan kadonneen koko tuulimyllyjä ympäröivältä metsästysalueeltaan. No mitä sitten? No sitä vaan, että eläimet joutuvat taistelemaan reviireistään, koska vähissä metsissä alkaa olla ahdasta ja metsien aläimet Suomessa vähenevät entisestään. Sitten tutkijat tulevat selvittämään asiaa, ja syy on ilmastonmuutoksessa. Ja niinhän se onkin, kun sen varjolla on rakennettu Suomi pullolleen ropelleita, joita kaikki eläimet pelkäävät. Tämmöisiä päättömyyksiä tehdään hurmoksen vallassa perehtymättä seurannaisvaikutuksiin. Kylää ihan kaikilla energiantuotantomuodoilla on vaikutuksia luontoon. Vesivoimalat hävittivät monessa paikassa lohi- ja taimenkannat. Nyt ilmastonmuutoksen tuulimyllyhuumassa hävitetään metsein eläimet niin, että harvaa sutta lukuunottamatta lapsenlapsemme eivät näe metsän eläimiä kuin Korkeasaaressa tai Ähtärissä.

      Tuli vielä mieleeni, että suot ojitettiin aikanan ihan muista syistä ja hävitettiin monet lintu ja - kasvikannat, joista riekot ja hilla lienee merkittävimmät. Nyt biohuumassa avohakkuilla tuhotaan liito-oravien ja erilaisten lintujen ja eläinten pesimismahdollisuudet ja ajetaan eläimet ahtaalle. Suo siellä vetelä täällä näissä ilmastonmuutoksissa.

      Poista
    4. Pahinta on se, että ilmastonmuutosta ja en varjolla luotua tuulimyllybisnestä edesauttavat erilaiset tiettyjä lopputuloksia manipuloivat konsultit. Rambol on todella monessa hankkeessa konsultoimassa melumallinnuksia. Oli sitten lähin asutus 400 metrin tai kilometron päässä, Rambolin melumalli antaa aina sellaisen lopputuloksen, että melu ei haitta asutusta. Oikeus ja viranomaiset sitten luottavat näihin malleihin, jotka ovat ikään kuin tuo kuparipannu. Lähtötiedot ovat jotakin ja sen pohjalta on saatu jotakin, jota kukaan ei voi kiistää, koska itse mallinnus on salainen. Tämmöisä hämäräheikkejä ja kosnulteja tässä ilmastonmuutoksen torjunnassa riittää siksi, että väärä lopputulos veisi leivän, kun ei saisi jatkotöitä huonojen mallinnustulosten vuoksi.

      Poista
    5. Tuossa oli jokin aika sitten tukimus missä todettiin että metsät aiheuttaa tuulta ja tuo kosteata ilmaa meriltä ja sen myötä sateita...

      Sinänsä hauska että kakarana luulin että tuuli aiheutuu siitä kun puut heiluvat :-)

      http://joannenova.com.au/2013/02/do-forests-drive-wind-and-bring-rain-is-there-a-major-man-made-climate-driver-the-models-miss/

      Poista
  8. "CO2:n kausaalisuus lämpenemiseen vaikuttaa kovin pieneltä. Mahtuuko edes mittausvirheeseen vai jääkö kohinaan?" kysyy anonyymi.

    Kauppinen suoritti edellisessä tutkimuksessaan CO2 absorptioomittauksia
    photoakustisella mittauskamiollaan, suurella herkkyydellä.

    Kauppinen ei siis liene käyttänyt IPCC,n oletuksia ns."söteilypakotteesta"
    tai CO2 absorptiosta vaan ymmärtääkseni käyttää omien mittausten tuloksia tässä tutkimuksessa, joka siis näyttää tuottavan pienemmän säteilypakotteen kuin IPCC, seurauksineen.

    Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisännen vielä että jokuhan saattaisi kuvitella, jos rohkenee että tuossahan se kadonnut lämpö onkin, eli sitähän ei sitten ollutkaan, eikä se siis voinut kadotakkaan mihinnään.

      Kadonnut lämpö perustuu IPCC,n vääriin lähtö-oletuksiin ja elää vain virheellisissä ilmasomalleissa, mutta asiaa ei voine korjata koska silloin menisi IPCC.ltäkin olemassaolon oikeutus.

      Tuskimpa taluttavat itsensä lahtipenkkiin joten kadonneen lämmön metsäsäjät jatkanevat jahtiaan.

      Ilkka

      Poista
    2. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  9. Kuten jo aiemmin viittasin, alapilvien tasolla tapahtuneen suhteellisen kuivumisen luulisi yltäneen korkeammallekin, ellei ole tapahtunut sitä samaa mystistä ilmiötä kuin merissä, että lämmin vesi tipahtaa kylmän läpi lämmittämään syvyyksiä.

    Tämähän olisi erinomainen selitys vuoristojäätköiden supistumiseen joissakin paikoissa.

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. El Nino ja La Nina siirtävät suuria vesimassoja Tyynellä merellä myös syvyyssuunnassa, joten mitään "mystistä" asiaan ei välttämättä liity.

      Poista
  10. On tietysti erinomaista, että noin yksinkertaisella kaavalla hakataan supertietokoneet, mutta vielä tärkeämpänä pidän havaintoja suhteellisen kosteuden muutoksista ja samoin muutoksia alapilvisyydessä.

    Miksi IPCC ei ole moisista maininnut?

    Merenpinnan nousua on liioiteltu ja lämpölaajenemisellekin jää jotain millin osia, niin voimmeko todeta erään "tiedemiehen" sanoin: case is closed!?

    Tapsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mierenpinnan nousu on mitattu, ei "liioiteltu".

      Poista
  11. Vertasin RSS_MSU lover troposphere datasetin lämpötiloja Kauppisen samasta korkeudesta saamiin suhteellisen kosteuden mittauksiin (käänteisesti) ja onhan korrelaatio vähintäänkin merkittävä:

    RSSvsRELHUM


    Kuitenkin kysymys kuuluu edelleenkin, kumpi tuli ensin kosteus vai lämpötila...

    VastaaPoista
  12. Dr. Roy Spencer aiheesta tai aihetta sivuten erittäin mielenkiintoisesti.
    En voi vielä kommentoida kun tuo pitää ihan lukea eikä pelkkä vilkaisu riitä.

    Näkyy kuitenkin tuo arvostelemani CO2,hden "säteilypakote" pienenevän kuin
    pyy maailmanlopun edellä haihtuakseen kuin aamu-usva olemattomiin.

    http://hockeyschtick.blogspot.fi/2014/04/satellite-data-shows-co2-does-not.html

    Ilkka

    VastaaPoista
  13. Eikös noissa Kauppisen kaavoissa ole useita säädettäviä termejä, nimittäin R, dQ ja G?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ole säädettäviä vaan havainnoista johdettuja laskettuja suureita. Tuossa linkki Kauppisen ryhmän ensimmäiseen tutkimukseen, jossa asia on selvitetty.
      http://butler.cc.tut.fi/~trantala/opetus/files/FS-1550.Fysiikan.seminaari/Fileita/KauppinenJ-IREPHY-21Nov13.pdf
      Aimo

      Poista
  14. Valittiko joku, että "Google syö hänen viestinsä"? Minulta on silloin tällöin lähettämäni viesti jäänyt ilmestymättä. Syytä en tiedä.

    Kauppisen kaava vaikuttaa pätevältä siinä mielessä, että se sisältänee riittävät tekijät, millä kuvata tapahtuneet ilmaston lämpötilan muutokset ilman lämpötila-arvoja. Sensijaan se ei soveltune tulevan lämpötilakehityksen ennustamiseen, koska kaava ei ennusta tarvittavia suhteellisen kosteuden arvoja, jos oikein käsitin.

    Edelleen Kauppinen antanee toistaiseksi uskottavimman selityksen ilmaston lämpötilakehityksen tauolle. Tätä pidän varsin merkittävänä tuloksena.

    VastaaPoista