Euroopan energiapolitiikan orastava muutos - korvapuusti ilmastopolitiikalleko?

Pääseekö energiakomissaari Oettinger (vas) irti
ilmastokomissaari Hedegaardin (oik) otteesta?

Viime aikoina kansainvälisissä uutisissa on yhä enemmän huhuiltu muutoksista EU:n energiapolitiikassa. Tuo politiikan aluehan on ollut lähes täysin alisteinen kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, jota unioni on yksipuolisesti ajanut 1990-luvulta alkaen. Tarkoituksena on ollut näyttää muulle maailmalle suuntaa ja vauhtia kohti hiilineutraalia ihmiskuntaa ja maailman pelastamista katastrofaaliselta ihmisen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Pelastushankkeen tielle on noussut useita ongelmia, joista vain pääasiat seuraavassa luettelossa:

1. Muu maailma ei ole edes yrittänyt seurata EU:n viitoittamaa suuntaa. Parhaiten tämä näkyy unionin tavoitteiden kannalta katastrofaalisiksi epäonnistumisiksi osoittautuneissa vuosittaisissa ilmastokokouksissa, joiden julkilausumiin vain harvat EU:n ulkopuolella uskovat. Samanaikaisesti Aasian suuret taloudet kasvattavat hiilidioksidipäästöjään monikymmenkertaisesti verrattuna EU:n vähäisiin päästövähennyksiin.
2. Energian hinta on ollut hurjassa nousussa kohta vuosikymmenen johtuen lähinnä erilaisista uusista hiilidioksidipäästöihin perustuvista maksuista ja veroista.
3. Brysselissä ja jäsenmaiden pääkaupungeissa vihdoin tajutaan, että lähes viidesosa valmistavasta teollisuudesta on osin energian hintaan liittyvistä syistä muuttanut Aasian halvemman energian käyttäjäksi, mikä on hävittänyt Euroopasta miljoonia työpaikkoja. Jäsenmaiden työttömyysluvut näyttävät nousevan paikallisen energian hintatasoon korreloiden. 
4. Kilpailukykyero Euroopan tappioksi näyttää vain kasvavan myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Huolestuttavaa on se, että Aasian lisäksi myös Yhdysvallat on alkanut vetää EU:n energiaintensiivistä teollisuutta puoleensa.
5. Em. syistä useissa jäsenmaissa työttömyys ja ns. energiaköyhyys nostaa suosioon uusia poliittisia liikkeitä, jotka uhkaavat perinteisten poliittisten eliittien valta-asemia. 
6. Joissakin maissa (esim. Kreikka, Espanja ja Portugal) on jo tehty korjausliikkeitä, jotka ovat yhteisen ilmastopolitiikan vastaisia. Ne on sallittu velkaantumiskehityksen taittamiseksi. Mutta yhä useampi jäsenmaa on vaatimassa vastaavia korjausmahdollisuuksia (mm. Tsekki, Slovenia, Romania, Bulgaria).  Myös joissakin isoissa jäsenmaissa (Iso-Britannia, Saksa) on kulissien takana käynnissä kova keskustelu energiapolitiikan suunnasta. Puola on ollut avoimesti monia ilmastopolitiikan elementtejä vastaan koko jäsenyytensä ajan. Jäsenmaiden yhteinen tahto siis on horjumassa.
7. Ilmaston lämpenemisestä tai sääilmiöiden äärevöitymisestä ei ole näyttöä 2000-luvulta, mikä on syönyt ilmastopolitiikan perusteiden uskottavuutta.
8. Eurooppalainen media on aivan viime aikoina alkanut kyseenalaistaa sekä ilmasto- että energiapolitiikan perusteita. Galluppeja lukevat poliitikot tietävät, että tämä saattaa olla ratkaiseva muutos jo pidempään kaikkialla laskeneessa huolessa "katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta".
9. Isot teollisuuden etujärjestöt ärähtelevät niin unionin kuin jäsenmaiden hallitusten suuntiin muutoksen tarpeesta energiapolitiikassa. Uusiutuvan energiateollisuuden pörssi-indeksit romahtivat 2008-2011, eivätkä ole siitä toipuneet. Vihreän energiapolitiikan lupaamat miljoonat uudet työpaikat ja niiden mukana tuleva nousu globaaliksi markkinajohtajaksi ovat osoittautuneet tyhjiksi lupauksiksi. Jäljellä niistä on vain kasa konkurssipesiä, epästabiileiksi ajautuneet sähköverkot ja 2-4 kertaa kalliimpi energia verrattuna markkinakilpailijoihin Aasiassa ja Amerikoissa.
10. Euromaiden loppumattomalta näyttävän velkaantumiskriisin hoito alkaa tyhjentää jäsenmaiden kassoja enemmiltä maailmanpelastusyrityksiltä.   

Onko EU valmistelemassa muutoksia energia- ja ilmastopolitiikkaansa? Joitakin valmistelumerkkejä tästä on nähty. EU:n vastikään hyväksyttyä budjettia mainostettiin ilmastobudjettina, mutta kun selvisi, että lähes kaikki maataloussektorin varat oli luokiteltu ilmastokategoriaan, retoriikan osuus selvisi. Muutamia viikkoja sitten europarlamentti hylkäsi niukalla enemmistöllä backloading-esityksen, jonka tarkoituksena oli nostaa hiilidioksidipäästömaksujen (ja sähkön) hintaa. Korkeampaan energiaomavaraisuuteen pyritään myös raivaamalla hiljalleen tietä liuskekaasun hyödyntämiselle, joka on viime vuosina piristänyt ratkaisevasti Yhdysvaltain teollisuussektoreita. Energiakomissaari Oettinger puhuu ääneen EU:n uudelleen teollistamisesta ja ilmastokomissaari Hedegaard on ollut kovin hiljainen viime aikoina. Ehkä jotain on tapahtumassa?

Jos energiapolitiikka pääsisi irti ilmastopolitiikalle alisteisesta asemastaan, olisiko kyseessä samalla nykyisen ilmastopolitiikan hylkäys? Tuskinpa, sillä niin vahvasti ovat useimmat Euroopan maiden isot puolueet ehtineet vihertymään parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta ehkä asiaa voisi verrata pieneen korvapuustiin?

Jaa, miten asia näkyy Suomessa? No eipä oikein mitenkään. Kataisen sixpack jatkaa ilmastolain ja siihen sidottavien maailman kireimpien päästövähennystavoitteiden valmistelua. Hallituksen ympäristöministeri matkustelee Euroopassa vaatimassa backloadingin uudelleenkäsittelyä Brysselissä, jotta sähkön hintaa voitaisiin nostaa Suomessakin. Ilmatieteen laitos ei ole inahtanutkaan siitä tosiasiasta, että globaali ilmastomme ei ole lämmennyt yli 15 vuoteen. Eikä meillä mediankaan omertakulttuuri ole ilmastoasioissa murtunut. Eniten kuitenkin ihmettelen perinteisestä teollisuudesta ja sen työpaikoista kiinnostuneiden etujärjestöjen, EK:n ja SAK:n hiljaisuutta asiassa. Ehkä ne luottavat Perussuomalaisten nostavan kissan pöydälle tulevissa vaaleissa? No, EK:sta sentään kuuluu nelosketjun pientä ininää.

Lukijalle tuli ehkä selväksi, että yllä olevasta pitkästä luettelosta huolimatta en usko suuriin muutoksiin lähiaikoina. Nykyisen ilmastopolitiikan takana ovat niin isot voimat, että ne toipuvat nopeasti pienestä korvapuustista. Sitäpaitsi ensi syksynä IPCC julkaisee ensimmäisen osan viidennestä arviointiraportistaan. Siitä opimme uudelleen nopeasti, että ilmastomme muuttuukin paljon aiemmin ennustettua pahemmaksi, ellemme tee heti parannusta.