Näyttäisikö vuosi 2013 merkkejä lämpenemisestä?

Tämä vuosi on tärkeä ilmaston lämpenemisestä huolestuneelle vihreälle liikkeelle. Ensi syksynä hallitusten välinen ilmastopaneeli, IPCC, julkaissee ensimmäisen osan viidennestä ilmastoraportistaan. Pian tuon julkaisun jälkeen pidetään Puolassa YK:n ilmastokokous, jossa pitäisi päästä eteenpäin vuodelle 2015 suunnitellun laajan ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevan ilmastosopimuksen valmistelussa.

Monessa maassa Euroopassa ja muuallakin on alettu empiä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ja sen kanssa ristiriidassa olevan järkevän energiapolitiikan välillä. Ihmiset hermostuvat maapallon pelastamisyritysten vuoksi nouseviin energian hintoihin, jotka eivät korreloi ilmaston olemattoman lämpenemisen kanssa.

Lämpenemisen puute voi olla vaikea asia myös kotimaiselle vihreälle liikkeellemme. Ilmastolakia valmistellaan, ja se pitäisi säätää ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. On nimittäin mahdollisuus, että  ilman lämpenemistä noiden vaalien jälkeen Vihreät eivätkä muidenkaan puolueiden ilmastovihreät enää istu hallituksessa, ja tuo joidenkin mielestä kallis tai muuten turha laki saattaisi jäädä kokonaan säätämättä.

Ilmaston lämpeneminen vähentäisi niitä paineita, joita niin kansainväliseen kuin kansalliseen ilmastopolitiikkaan kohdistuu. Ihmisen aiheuttamaa hirvittävää ilmastonmuutosta (CAGW) epäilevät tahot ovat kyenneet lähinnä sosiaalisen median kautta siirtämään epäilyksen myös äänestäjien enemmistöön. Vakuuttavimpina näyttöinä ilmaston lämpenemisen pitkähköstä pysähdyksestä ovat tietysti erilaiset lämpöaikasarjat, joiden trendikuvaajat ovat sojottaneet vaakatasossa jo yli 15 vuoden ajan. Katsotaanpa siis, miten vuosi 2013 on alkanut. Näkyisikö merkkejä lämpenemisestä?

Alailmakehän lämpötilapoikkeamat verrattuna vuosien
1981-2010 keskilämpötilaan.

Aloitetaan satelliittimittauksiin perustuvista mittauksista, joiden tulokset on julkaistu tammi- ja helmikuun osalta. Viereisestä UAH-sarjasta näkyy, että ainakaan vuoden ensimmäiset kuukaudet eivät ole tuoneet lämpenemistä esille. Kovin tasalämpöiseltä näyttää koko 2000-luku muutamaa piikkiä lukuunottamatta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistrendiä ei löydy muistakaan ilmakehän lämpöaikasarjoista. Kuvat muuten suurenevat klikkaamalla.

Merien pintalämpötilan poikkeama
vuosien 2003-2006 keskiarvosta

Ilmakehä ei oikein voi lämmetäkään, elleivät sen todellinen lämpövarasto, meret, lämpene. Katsotaanpa seuraavaksi niiden pintalämpötilan viimeaikainen globaali muutos. Huomaat, että kovin lähellä toisiaan ovat viereisen kuvan kuvaaja (merenpinnan lämpötilapoikkeama) ylempänä olevan alailmakehän vastaavan ajanjakson (toukokuu 2002 - helmikuu 2013) kuvaajan kanssa. Trendi on tasainen, eli ei lämpenemistä ainakaan 10 vuoteen. Lisätietoja näistä Roy Spencerin blogista lainatuista sarjoista englanniksi täältä ja täältä.

Viimeisten vuosien lämpötilakehityksestä ei siis ole rohkaisuksi kunnianhimoisten ilmastolakien ja -sopimusten ajajille. Miltä ennusteet sitten näyttävät? Olisiko loppuvuonna kuitenkin odotettavissa lämpenevää?

Helmikuun lopulla tehty ennuste Tyynenmeren El Niño/La Niña
tilanteesta vuodelle 2013

Aloitetaan maapallon merien suurimman lämpöpumpun, El Niño/La Niña -ilmiön ennusteista. Viereisessä kuvassa esitetyt Yhdysvaltain meren- ja ilmastontutkimuslaitoksen, NOAA:n, tuoreet mallinnukset eivät lupaa lämpenemistä. Jotta niin tapahtuisi, täytyisi tuon kuvan graafissa esitetyn ENSO-indeksin nousta tulevina kuukausina selvästi yli yhden, jolloin El Niño -ilmiö toisi läntisellä Tyynellämerellä lämmennyttä vettä laajalti pintaan ja lämmittämään laajemmin ilmakehää. Useimmat mallinnukset lupaavat ENSO-neutraaleja olosuhteita, jolloin ei sen paremmin lämpene kuin kylmenekään.

Pohjois-Atlantin lämpösisältö syöksyssä alaspäin

Atlantin lämpöpumpustakaan ei näytä olevan lohtua lämpenemistä odottaville. Sitä mittaava AMO-indeksi (Atlantic Multidecadal Oscillation) on mennyt viime marraskuussa ensimmäisen kerran negatiiviselle puolelle sitten vuoden 1996. Se tarkoittaa siis kylmeneviä vesiä myös Pohjois-Atlantille. Jos AMOn negatiivinen trendi jatkuu, se taitaa jatkua viilenevänä samantien seuraavat 20 vuotta. Siis ei lämpenevää siltäkään suunnalta. Tuo ilmiö näkyy hyvin myös Pohjois-Atlantin lähinnä pintaa olevan 700 metrin merivesikerroksen lämpösisällössä.  Joulet ovat sieltä olleet karkaamassa hurjaa vauhtia avaruuteen jo useamman vuoden ajan, ja saatamme olla menossa Atlantilla kohti 1970-luvun lämpötiloja vuoteen 2030 mennessä.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitys
viime vuosina.

En siis uskalla luvata ilmastoherkille vihreille ystävilleni globaalia lämpenemistä. Valitettavasti joudun ennustamaan keskilämpötilan pysymistä nykyisellä tasollaan tai jopa pientä laskua loppuvuodeksi. Mutta yhden piristyksen annan reippaille ilmastoalarmisteille maan tuntia odotellessa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ainakin Mauna Loan mittauspisteessä saattaa nousta yli 400 ppm:n (=miljoonasosan) jo ensi toukokuussa. Pohjoisen pallonpuoliskon kasvien yhteyttäminen pudottaa sen tuon rajan alle ehkä jo kesäkuussa, mutta 400:n raja ylittyy sitten taas uudelleen ensi vuoden keväänä. Sitä rumpua kannattanee lyödä kovaa. Tosin AGW-skeptikot kysyvät rummutuksen tahdissa ja luultavasti vielä kovaäänisemmin, missä se hiilidioksidipitoisuuden kasvun tuottama lämpö piileksii.