Ilmastonmuutospolitiikka aiheuttaa ruokamellakoita ja menoja myös suomalaisille

Ruoan hinnalla ja niihin liittyvillä mellakoilla
on yhteys kansannousuihin.

Blogistania selatessani löysin mielenkiintoisen graafin, jolla on vahva kytkös ilmastopolitiikkaan. Olin pitkään töissä alueilla, joissa graafi kertoo mielenosoituksia ja mellakoita tapahtuneen. Siksi olen varma siitä, että mielenilmaisuilla on noilla köyhyyden riivaamilla alueilla suora kytkös peruselintarvikkeiden hintoihin.

Mutta tavallinen suomalainen ei ehkä tiedä, että ruoan maailmanmarkkinahinnalla on iso kytkös ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Mitä enemmän me kehittyneet maat varaamme viljelypinta-alasta biopolttoaineiden tuotantoon, sitä vähemmän pinta-alaa jää varsinaisen ruoan tuotantoon. On loogista, että ruoan hinta tällöin nousee. Tämä nousu iskee pahiten niihin väestöihin, joiden tuloista isoin osa menee ruoan hankintaan. Biopolttoaineiden kiihtyvä ja tuettu tuotanto tulee aiheuttamaan myös uusia piikkejä ruoan hintaan. Jos lähiaikoina sattuisi jostain syystä tapahtumaan laaja-alainen kato vaikkapa Kiinassa, Intiassa tai Afrikassa, kuvassa esitetty ruoan maailmanmarkkina indeksi voisi hypätä helposti yli 300:n tason. Silloin mellakoita näkyisi kaikkialla, myös Euroopassa.

Ainoa syy tuottaa polttoaineita esimerkiksi maissista on öljyperäisten tuotteiden käytön vähentäminen. Kyse on siis ilmastonmuutoksella uhkaavien ryhmien aiheuttamasta paineesta tuottaa ns. uusiutuvia polttoaineita, jotta fossiilisia ei käytettäisi. Ja ainoat perustelut sille ovat ilmastonmuutoksen torjunta ja öljyn loppuminen. No molemmat asiat ovat täysin propagandan varassa. Hiilipohjaisista polttoainevarannoista ei tule todellista pulaa vielä muutamaan sataan vuoteen, vaikka kulutus nykyisestä jonkin verran kasvaisi. Eikä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tai sen ihmisperäisen torjunnan menestyksellisyydestä ole olemassa ainuttakaan empiiristä todistetta, jos unohdetaan paikalliset maankäyttöön liittyvät muutokset.

Mutta kuvaaja vihjaa, että ilmastonmuutospolitiikalla saadaan aikaan mellakoita köyhillä seuduilla. Se on yksi osa vihreää kehityspolitiikkaa se. Sillä toisella osalla, kehitysavulla, sitten ostetaan noita kallistuvia elintarvikkeita, jotta ikävät televisiokuvat nälänhädistä vältettäisiin. No kuka tämän kaksinaisen ongelman maksaa? Vastaus: Suomalainen veronmaksaja, joka ensin maksaa biopolttoaineiden isot tukiaiset polttoaineveroina ja sitten ruoan maailmanmarkkinahintojen nousulla perustellut isommat kehitysapumenot. Se on osa vihreän politiikan hintaa.

Tämän kirjoituksen idean sain täältä.