Professori Antero Järvisen julkaisematon vastine byrokraatti Alestalolle

Aamulehti julkaisi 22.3.2013 Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtajan, professori Antero Järvisen, haastattelun otsikolla "Ilmastonmuutoksen liioiteltu uhka saanut tekemään pahoja virheitä". Tuossa haastattelussa Järvinen AL:n mukaan "pudottelee näkemyksiä, jotka asettavat hänet pahaan paitsioasemaan tiedeyhteisössä ja julkisessa keskustelussa. Hänestä ilmastonmuutoksen uhkaa on vuosikaudet liioiteltu.... Maapallo ei näytä lämpenevän niin voimakkaasti kuin pelätään, eikä lämpenemisen suurin syy välttämättä ole ihminen.

– Eivät nämä ole mitään minun omia näkemyksiäni, vaan puhdasta faktaa. Mielipiteiden esittämisessä ei ole mitään järkeä, Järvinen tarkentaa."

Järvisen haastattelu Aamulehteen ylitti Ilmatieteen laitoksen kakkosmiehen, johtaja Mikko Alestalon, ärsyyntymiskynnyksen. Alestalo lähetti mielipidekirjoituksen Aamulehteen, ja ehkä "varmuuden vuoksi" Aamulehden lisäksi useat Alma Median lehdet julkaisivat sen 26.3.2013. Tuossa mielipidekirjoituksessa Alestalo väittää ihmiskunnan osuuden ilmaston 1970-luvun jälkeiseen lämpenemiseen olevan asiaan perehtyneen ammattitaitoisen tiedeyhteisön kiistatta hyväksymä. Minun mielestäni tuo Alestalon argumentti on jo filosofisesti virheellinen (Auktoriteettiin vetoaminen). Hassuinta tässä on se, että tuo Järvisen haastattelu kumoaa muutenkin Alestalon argumentoinnin. Jos professori Järvinen (yhdessä valtavan kansainvälisen tutkijajoukon kanssa) epäilee Alestalon julistamaa "totuutta", kyse ei voi olla tiedeyhteisön kiistatta hyväksymästä asiasta.

Järvinen olisi halunnut vastata Alestalon mielipidekirjoitukseen, mutta Alma Media ei vastinetta ole julkaissut. Alma Median reilun pelin henkenä näytti siis olevan se, että haastatellaan ensin professori Järvistä, ja sitten annetaan ilmastonmuutoshypetyksestä leipänsä ansaitsevalle byrokraatti Alestalolle mahdollisuus leimata haastateltu professori jotenkin tieteen valtavirrasta poikkeavaksi hölmöksi. Huh tätä toimitusten asenteellisuutta ilmastoasioissa! En viitsi käyttää enempää lukijan aikaa Ilmatieteen laitoksen Mikko Alestalon kirjoituksen ruotimiseen. Jos joku kuitenkin haluaa perehtyä Alestalon tieteellisen sielun synkimpiin piirteisiin, sen voi tehdä täällä.

Seuraavassa on professori Antero Järvisen vastine Alestalon mielipidekirjoitukseen. Olen saanut professori Järviseltä luvan sen julkaisemiseen vieraskirjoituksena. Muistutettakoon kaikille vielä se, että yllä oleva taustoitus tälle Antero Järvisen vastineelle edustaa vain ja ainoastaan tämän blogin pitäjän käsityksiä. Mutta nyt siis Järvisen vastineeseen:

Tarvitsemme vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita 

Professori Antero Järvinen rautututkimuksen
parissa maaliskuussa 2013

Tarkkojen mittaustilastojen mukaan maapallon ilmasto ei ole lämmennyt 17 vuoteen eivätkä ilmastomallien antamat lämpenemisennusteet ole toteutuneet, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on samaan aikaan voimakkaasti kasvanut. Pitkät aikasarjat myös osoittavat, että nykyisenkaltaisia tai sitä lämpimämpiä jaksoja on ollut usein aikaisemminkin. Viimeisen sadan vuoden aikana luonnonkatastrofit ja muut ääri-ilmiöt eivät ole lisääntyneet eikä merenpinnan taso ole muuttunut. Pohjoisen pallonpuoliskon lumimäärä on pysynyt vakaana eikä napajään nykyinen laajuus poikkea siitä mitä se oli esimerkiksi 1930-luvulla. Jääkarhut voivat paremmin kuin koskaan, koralliriutat ovat elpyneet jne. 

Tästä huolimatta kansainvälisellä, valtakunnallisella, maakunnallisella ja kunnallisella tasolla on laadittu selviytymisstrategioita pääasiassa vain ilmaston dramaattisen lämpenemisoletuksen ja kohtuuttoman pelottelun pohjalta. Esimerkiksi viime kesänä ilmatieteilijät ennustivat, että Pohjois-Suomi lämpenisi vuosisadan loppuun mennessä kahdeksan astetta. Toteutuessaan tämä tietokone-ennustus löisi maapallon ilmastohistorian aikaisemmat lämpenemisennätykset ainakin sadalla prosentilla. Muut varteenotettavat vaihtoehdot, kuten että ilmasto vaihtelee suuresti, mutta pitkäaikainen lämpötilataso pysyy jokseenkin ennallaan tai jopa laskee, on unohdettu. 

Olemmeko olleet liian proaktiivisia ja ryhtyneet torjumaan massiivisin keinoin vähäistä tai olematonta ongelmaa? Minne ovat miljardit menneet ja mitä niillä on saatu aikaan? Olisiko resurssit voitu käyttää paremmin johonkin muuhun tarkoitukseen? 

Mitä me teemme jos lämpenemisskenaario ei toteudukaan ja esimerkiksi arktisten alueiden luonnonvaroihin ei päästä käsiksi niin helposti kuin kuvittelemme? Olisiko jo aika pysähtyä kiihkottomasti miettimään kaikkien vaihtoehtojen seurauksia ja kustannuksia niin luonnolle kuin tulevaisuudellemme? Ehkä tässäkin tapauksessa tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

Antero Järvinen