Miljoona kiitosta Ilmastorealismin lukijoille!

Ilmastorealismi-blogi on saavuttanut miljoonan lukukerran rajan. Se on paljon yhden aihepiirin blogille, jonka lukijakuntaa rajoittavat pienen kielialueen lisäksi monen mielestä tylsä aihepiiri. Näin kuitenkin tapahtui 18.9.2015 klo 08:34. Lukukertojen määrä on todellisuudessa paljon suurempi, sillä tiedän eräiden muiden verkkojulkaisujen kopioivan Ilmastorealismia luvalla tai luvatta, ja nuo lukukerrat eivät näy omissa tilastoissani, jotka ennustavat luvun 1 100 000 ylittymistä marraskuussa.

Ilmastoharhan lyhyt historia
sivustakatsojan silmin.

Vaikka olen blogia pitänyt yksin, en kuitenkaan ole ollut yksinäinen. Te lukijat ja kommentoijat olette olleet mukana alusta alkaen. Ilman teitä ei kukaan jaksaisi yrittää tällaista hommaa, jonka vuoksi joskus valvotaan pitkään tietoja ja tilastoja tarkistellessa. Mukana ovat olleet myös muu blogistan ja oikeastaan koko sosiaalisen median yleisö, joka on eri tavoin kannustanut ja lisännyt Ilmastorealismin lukijakuntaa mm. liittämällä linkkejä omien blogiensa etusivuille sekä jakamalla juttuja keskustelupalstoilla, Facebookissa tai Twitterissä. Vaimoni ja parilla mantereella ilmastonmuutokseen perehtyneet kissamme ovat tietenkin olleet horjumattomana tukenani.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan
suuri kansankusetus

Alkuvaiheessa hitaasti lukijamääräänsä keräävän blogin ratkaisevaksi voiman kasvattajaksi tulivat ne useat tiedemiehet ja todelliset fysiikan, kemian, biologian, meteorologian ja yleisen elämänviisauden asiantuntijat, jotka joko suoraan tai epäsuorasti tukivat yksinäiseksi itseään tuntenutta blogistia neuvoillaan yhteydenottolomakkeen kautta, kommenteillaan blogeihin ja välillä vieraskirjoituksillakin. Kaikkein tärkein palautteen lähde olette kuitenkin olleet Te kommentoijat. Siitä lisää vähän myöhemmin.

Aloitin Ilmastorealismin erinäisten sattumusten summana vuoden 2011 syksyllä. Keskeisimmät motiivini tuolloin liittyivät huoleeni siihen kovin yksipuoliseen ja kritiikittömään median suhtautumiseen nykyiseen ilmastonmuutosparadigmaan, jonka havaitsin lukemalla, katsomalla ja kuuntelemalla vaikkapa Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. Olen edelleen huolestunut tästä asiasta - sekä laajemminkin tutkivan ja vallanpitäjiä haastavan journalismin katoamisesta - ja siksi jatkan tällaisen välillä hyvinkin kriittisesti paradigmaan suhtautuvan palstan pitoa. Reilussa ja avoimessa kriittisyydessä ei ole mitään tieteen vastaista. Se ja epäily yleensäkin kuuluvat tieteen perinteiseen olemukseen, kuten niiden molempien pitäisi modernin demokratiamme vallanjako-opin mukaan olla myös tiedotusvälineidemme ytimessä.

Haluatko Helsingin vihreän kuplan
aurinkosähkötuottajaksi?

Ilmastorealismin ylivoimaisesti luetuin kirjoitus on ollut Helsingin yliopiston biologian professorin, Antero Järvisen, kirjoittama vieraskirjoitus "Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin". Sitä on luettu jo yli 40 000 kertaa, ja edelleen se näyttää pysyvän kuukauden luetuimpien listalla. Olen tuon kirjoituksen kaikkiin aikoihin sopivan tunnuskuvan valinnut tämän bloggauksen ensimmäiseksi kuvaksi. Muut kuvat edustavat kirjoituksia viimeisen neljän vuoden varrelta. Noihin kirjoituksiin, jotka olen valinnut joko kirjoittamisen tuskan tai jonkin muun syyn perusteella, pääset suoraan kiinni kuvatekstin linkistä.

Helsingin vihreän ilmasto- ja energiapolitiikan vaatimaton hyöty ja kalliit kustannukset

Ylen uutinen ”Raportti: Hyvästi Hanasaaren hiilivoimala, vaikka kalliiksi käy” kertoo siitä asenteesta, jolla pääkaupunkimme tekee energia- ja ilmastopolitiikkaa. Tulos jää suunnitellusti miinukselle ja paljon, mutta ne ilmastotavoitteet… Suunnitelma perustuu kaupunginhallituksen konsernijaostolle esitettyyn raporttiin ”Hajautetun energiatuotannon edistämisen selvittäminen sekä kaupungin kiinteistöjen ja kaupunkirakenteen energiatehokkuuden tavoitteiden ja seurannan laatiminen”.

Ylen uutisen kuvitusta. Kuvassa Hanasaaren voimalaitos.

Helsingin energiapolitiikkaa viedään lähinnä vihreän ilmastopolitiikan agendojen mukaisesti. Ideana siis on se, että vähentämällä tai nollaamalla kaupungin energiayhtiön hiilellä tuottaman lämmön ja sähkön osuus, vaikutetaan jotenkin ilmastoon. Tältä osin on kummallista, että sen paremmin Ylen uutisessa kuin kaupungin perustelumuistiossa ei kerrota sanallakaan, millaisia ilmastollisia vaikutuksia tappiolliset toimet tuottavat. Siis monellako asteella 345 miljoonan euron tappio vähentää ilmaston tulevaa lämpenemistä? Niin ikään on hämmästyttävää, että yksikään toimittaja ei ole asiaa kysynyt sen paremmin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäeltä (vihr), Helenin hallituksen puheenjohtaja Pekka Majurilta (kok) kuin yhtiön toimitusjohtaja Pekka Manniselta (?). Eikö ilmastovaikutuksen arviointi olisi ollut keskeinen kysymys, jos hiilivoimaloita ollaan ilmastopoliittisista syistä ajamassa alas?

Minä voin ystävällisesti tehdä karkean arvion noista ilmastovaikutuksista. Aloitan sen hiilivoiman käytöstä yleensä maailmassa. Hiilen käyttö energiantuotannossa tulee lisääntymään Kiinassa, Intiassa, muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa seuraavina vuosikymmeninä siitä yksinkertaisesta syystä, että se on halvinta teknologiaa, jolla poistetaan energiaköyhyyttä. Kehittyvien maiden energiaratkaisut tehdään taloudellisilla perusteilla. Niinpä kahden helsinkiläisen hiilivoimalan sulkemisella ei ole käytännössä mitään vaikutusta maailman hiilivoiman kapasiteettiin. Sitä maailmalla rakennetaan noin joka viikko seuraavat 30 vuotta saman verran, mitä Salmisaaren ja Hanasaaren voimalat edustavat, joskin pääosin paljon epäpuhtaampana verrattuna Helenin maailman tehokkaimpiin ja puhtaimpiin yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon laitoksiin. Tästä asiasta ovat yksimielisiä niin kansainvälinen energiajärjestö IEA kuin kansalliset ennustelaitokset, vaikka vihreän nergiateollisuuden lobbarit toki noita ennusteita vastaan protestoivat. Olipa miten vaan, myös Pariisin ilmastokokousta varten toimitetut kansalliset päästövähennystavoitteet tukevat arviotani.

Sitten mennään siihen vaikuttavuuteen ilmastollisesti. Jos uskoisimme ilmastomalleihin, jotka nykyisillä kasvihuonekaasupäästöillä keskimäärin ennustavat reilun kahden asteen globaalia lämpenemistä seuraavan 85 vuoden aikana, mikä olisi Helenin hiilivoimaloiden päästöjen vaikutus tuohon lämpenemiseen? Sen suuruusluokkaa mitattaisiin globaalisti enintään asteen sadastuhannesosissa. Nykyisin emme moisia tarkkuuksia kykene mittaamaan edes laboratorioissa. 

Hesari todistaa ilmastonmuutoksen ihmisperäisyyden

Helsingin Sanomat kirjoitti 17.10.2015 otsikolla ”Nyt on ääri-ilmiöiden säävuosi – johtuvatko poikkeukselliset helteet ja tulvat ihmisestä?” Ilmeisesti tarkoitettiin vuotta 2015. Katsotaan, miten Hesarin juttu kestää kevyttä dataan perustuvaa tarkastelua.

HS:n jutun kuvitusta

Vuoden 2015 aikana monet ennätykset ovat jälleen rikkoutuneet säähavainnoissa. HS valitsi kolme poikkeuksellisista säästä kertovaa uutista ja pohtii, liittyvätkö ne jollain tavalla ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen.

HS kertomansa mukaan kokosi Pariisin ilmastokokouksen alla esimerkkejä kuluneen vuoden äärimmäisistä sääilmiöistä. Oliko tarkoitus tehdä vajaan vuoden säästä ilmasto, ja siten koettaa kerätä tukea useita vuosia jatkuneelle ilmastopolitiikalle, jää lukijan tulkinnan varaan. Minä tuota juttua kokonaisuudessaan niin tulkitsen.

1) Lähi-idän ennätysmäisen kuuma kesä

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että vuosi 2015 on mittaushistorian kuumin vuosi planeetallamme. Edellisen kerran lämpöennätys rikkoutui vuonna 2014.

NOAA niin väittää. Mutta jos katsomme tarkimpia ja kattavimpia alailmakehän lämpötilamittauksia, lämpimin vuosi on ollut 1998, eikä tästä vuodesta näytä tulevan minkäänlaista uhkaajaa sille. Olen tästä kirjoittanut sen verran paljon (viimeksi mm. täällä ja täällä), että jääköön tämä asia nyt tässä bloggauksessa tähän.

Viime kesänä erityisen kuumaa oli Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä. Helleaalto käynnistyi alkukesästä Intiassa ja Pakistanissa, joissa kuoli tuhansia ihmistä elohopean kohottua lähellä 50:tä celsiusastetta.

Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä helleaallot ovat jokavuotisia tapahtumia. Niissä ei ole mitään erikoista, ja ne ovat kuuluneet sikäläiseen ilmastoon jo ainakin 10 000 vuoden ajan.

Intiassa raportoidaan noin 2500 ihmisen kuolleen toukokuussa nestevajauksen ollessa syynä tai osasyynä. Pakistanin vastaava luku kesäkuulta on noin 2000. Kesäkuukausina noissa maissa kuolee normaalisti yli 2 000 000 ihmistä. Kyse on siis promilleluokan muutoksesta. Muistutan lukijoita, että kylmyys tappaa selvästi enemmän ihmisiä joka vuosi myös Intiassa ja Pakistanissa.

Kävin tarkistamassa satelliittimittaussarjojen lämpötilat Lähi-idän osalta. Viime kesä (kesäkuu-elokuu 2015) oli keskilämpötilaltaan keskimääränen 2000-luvulla. Sitä viileämpiä ovat olleet kesät 2009, 2004, 2003 ja 2002 ja kuumempia kaikki muut 10 kesää.

Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 varoitti, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa entistä pahempia kuumuus- ja kuivuusjaksoja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Raportti povasi alueelle kuivuudesta johtuvia katovuosia ja vesipulaa.

Miten Maailmanpankin raportti vuodelta 2014 liittyy vuoden 2015 säähavaintoihin? No, liittyi tai ei, se perustuu samoihin ilmastomallinnuksiin, joita on esitelty jo vuosien ajan. Noille mallinnuksille ainoa yhteinen tekijä on toistaiseksi ollut kyvyttömyys ennustaa tulevaa ilmastoa sen paremmin globaalisti kuin paikallisestikaan.

"Pakolaisongelma todennäköisesti pahenee kuivumisen ja lämpötilojen nousun myötä", sanoo pääjohtaja Petteri Taalas Ilmatieteen laitoksesta.

"Maatalous menestyy näillä alueilla entistä huonommin, ja elinolot muuttuvat tukalammiksi."

Syyrian vehnäntuotanto 1980-2009 FAO:n mukaan

Hesarin artikkelista ei voi päätellä muutaman heiton perusteella, miten syvästi pääjohtaja Taalasta on haastateltu. Mutta häntä oleellisesti paremmin Lähi-idän asiat tuntevana voin sanoa Taalaksen nimiin pantujen lausuntojen olevan sekä oikeassa että väärässä. Esimerkiksi Syyrian kuivuus 2007 – 2009, joka notkahdutti vuoden 2008 satoja selvästi, oli tietysti todellinen sääilmiö. Sen vaikutus moninkertaistui, kun Syyrian hallinto oli kadottanut otteensa kastelujärjestelmien hallinnasta. Vastaavaa notkahdusta ei nähty samalla alueella sijaitsevissa Israelissa, Libanonissa eikä Jordaniassa. Kannattaa muistaa sekin, että esimerkiksi Syyrian vehnäsato katovuonna 2008 oli kuitenkin hyvää 1980-luvun tasoa. Maan tärkeimmän viljelykasvin tuotanto kuitenkin kasvoi vuosina 1980 – 2009 keskimäärin 2,5 % vuodessa. Se ei todista Taalaksen väittämän huonompaan suuntaan menevän maatalouden puolesta. Viime vuosien hehtaarisadot ovat koko Lähi-idässä kasvaneet yli kaksinkertaisiksi verrattuna 50 vuoden takaisiin. Elinolojen nykyinen tukaluus johtuu aivan muista syistä kuin suhteellisen tasaisena pysyneestä holoseenin aikaisesta ilmastosta.

Taalaksen mukaan viime kesän kuumuusaalto selittyy sinänsä luonnollisella paikalleen jämähtäneellä korkeapaineella. "Niitä esiintyy luontaisesti, mutta yhdessä ilmastonmuutokseen liittyvän lisälämpenemisen kanssa seurauksena on ennätyslämpötiloja. Näitä tulee olemaan jatkossakin."

Sääennätyksiä, joista tässä tapauksessa ei ollut edes kysymys, syntyy joka vuosi jossain päin maapalloa. Siitä enemmän vähän myöhemmin. Mutta olen nyt Hesarin ensimmäisen kohdan väittämän kumonnut dataan perustuen: Lähi-idän kesä 2015 ei ollut ennätysmäisen kuuma – ei edes lähelle sellaista.

Pari ajatusta tuulivoiman uhrin puolesta

Vuoden luontokuvan (2015) sarjassa Luonto ja Ihminen on voittanut Seppo Keränen kuvallaan "Tuulivoiman uhri". Kuvassa on Porin Peittoossa sijaitsevan Tuuliwatti Oy:n tuulivoimalan tappama merikotka:

Tuulivoiman uhri. Kuva Seppo Keränen

Huomasin uutisen Tapio Pitkärannan Tuulivoimaloita Sysmään? -blogista. Suosittelen panemaan tuon blogin seurantaan, sillä sinne on kertynyt melkoinen määrä laadukkaita kirjoituksia tuulivoimasta. Tuohon kuvaan liittyvä ajankohtainen merikotkien ja tuulivoimaloiden suhdetta käsittelevä Tapion kirjoitus löytyy täältä.

Minua järkyttää ja harmittaa se, että kaikin tavoin hyödytön, kansantaloudellisesti kannattamaton, toiminta-alueensa ihmisten terveyden vaarantava ja luonnon kannalta selkeästi vahingollinen toimiala saa jatkaa ja jopa laajentaa toimintaansa Suomessa.

Järkytykseni lähtee siitä, että olin itse aloittelevana lintuharrastajana voimakkaasti mukana 1970-luvun merikotkien suojelukampanjassa. Nyt samat luonnonsuojelujärjestöt, jotka olivat tuon kampanjan takana, ovat unohtaneet merikotkat ja kaikki muutkin siivekkäät luontokappaleemme. En käsitä, miten luonnonsuojelujärjestö voi ummistaa silmänsä selvästi luontoa haittaavalta toiminnalta ja jopa tukea sellaista.

Harmistukseni kumpuaa omasta vastuustani asiaan. Nimittäin minä ja jokainen suomalainen sähkön kuluttaja nykyisin tukee sähkömaksuillaan (siis sen vero-osuudella) tuulivoimaa ja sen tuhoavaa vaikutusta lintu- ja lepakkokantoihimme. Valitettavasti en voi juuri muuta kuin muistuttaa kansanedustajalleni asiasta ja vedota, että hän ei seuraavassa energiapaketissa suosi luonnon tuhoamista.

Kahvi ja vehnä eri mieltä ihmiskunnan kanssa hiilidioksidin säätelystä

Maaseudun Tulevaisuus viritteli lukijoitaan Pariisin ilmastokokoukseen kerrassaan kauhistuttavalla otsikolla ”Kahvin hinta voi nousta pilviin”. En kovin syvälle aio mennä tuon fiktiokirjoituksen

Kahvipensaat tuottavat satoa oikein hyvin

saloihin, mutta otetaan pari lyhyttä lainausta ja niihin kommentit ennen varsinaista aihettani:

Ilmastonmuutos on jo heikentänyt kahvisatojen määrää ja laatua. Seuraavina vuosikymmeninä kahvinviljelijöiden leipä on entistä tiukemmassa.

Noin 75 prosenttia maailman kahvista on arabica-pavuista valmistettua. Lajin pensaat ovat erityisen herkkiä lämpötilanvaihtelulle. Esimerkiksi Itä-Afrikassa arabican viljely on jo vähentynyt merkittävästi.

Minä kirjoitin bloggauksen kahvista ja ilmastonmuutoksesta erään toisen yhtä perättömän väitteen vuoksi viime maaliskuussa. Totesin tuolloin, että FAO:n tilastojen mukaan sekä kahvin tuotantomäärä että keskimääräinen hehtaarisato ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen 50 vuoden aikana siitä huolimatta, että ilmasto on hitusen samana aikana lämmennyt. Coffea arabica ei siis näytä panneen pahakseen ilmastonmuutosta - vaan päinvastoin.

Kahvin vuosituotanto (vasen pystyakseli) ja
hehtaarisadot (oikea akseli) FAO:n mukaan 

Maaseudun Tulevaisuuden ilmeisen perätön juttu, johon toimittajakaan ei kehdannut panna nimeään alle, on saatettu kirjoittaa jossain Kepan tai Greenpeacen filiaalissa – en tiedä. Mutta en tätä bloggausta kirjoittanut vain yhden hölmön artikkelin vuoksi. Minua on jo pidempään ihmetyttänyt se, etteivät mediatalot kirjoita valtavirtatutkimuksesta koskien biosfääriä ja ilmastonmuutosta. Biologit nimittäin tekevät ahkerasti ihan oikeaa tutkimustyötä kenttäkokein selvittäessään mm. ravintokasvien selviytymistä sellaisessa ilmastossa, jota tähän asti väärin ennustaneet ilmastomallit ennustavat seuraaviksi vuosikymmeniksi tai ensi vuosisadalle.