Kahvi ja vehnä eri mieltä ihmiskunnan kanssa hiilidioksidin säätelystä

Maaseudun Tulevaisuus viritteli lukijoitaan Pariisin ilmastokokoukseen kerrassaan kauhistuttavalla otsikolla ”Kahvin hinta voi nousta pilviin”. En kovin syvälle aio mennä tuon fiktiokirjoituksen

Kahvipensaat tuottavat satoa oikein hyvin

saloihin, mutta otetaan pari lyhyttä lainausta ja niihin kommentit ennen varsinaista aihettani:

Ilmastonmuutos on jo heikentänyt kahvisatojen määrää ja laatua. Seuraavina vuosikymmeninä kahvinviljelijöiden leipä on entistä tiukemmassa.

Noin 75 prosenttia maailman kahvista on arabica-pavuista valmistettua. Lajin pensaat ovat erityisen herkkiä lämpötilanvaihtelulle. Esimerkiksi Itä-Afrikassa arabican viljely on jo vähentynyt merkittävästi.

Minä kirjoitin bloggauksen kahvista ja ilmastonmuutoksesta erään toisen yhtä perättömän väitteen vuoksi viime maaliskuussa. Totesin tuolloin, että FAO:n tilastojen mukaan sekä kahvin tuotantomäärä että keskimääräinen hehtaarisato ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen 50 vuoden aikana siitä huolimatta, että ilmasto on hitusen samana aikana lämmennyt. Coffea arabica ei siis näytä panneen pahakseen ilmastonmuutosta - vaan päinvastoin.

Kahvin vuosituotanto (vasen pystyakseli) ja
hehtaarisadot (oikea akseli) FAO:n mukaan 

Maaseudun Tulevaisuuden ilmeisen perätön juttu, johon toimittajakaan ei kehdannut panna nimeään alle, on saatettu kirjoittaa jossain Kepan tai Greenpeacen filiaalissa – en tiedä. Mutta en tätä bloggausta kirjoittanut vain yhden hölmön artikkelin vuoksi. Minua on jo pidempään ihmetyttänyt se, etteivät mediatalot kirjoita valtavirtatutkimuksesta koskien biosfääriä ja ilmastonmuutosta. Biologit nimittäin tekevät ahkerasti ihan oikeaa tutkimustyötä kenttäkokein selvittäessään mm. ravintokasvien selviytymistä sellaisessa ilmastossa, jota tähän asti väärin ennustaneet ilmastomallit ennustavat seuraaviksi vuosikymmeniksi tai ensi vuosisadalle.

Tuollainen ilmasto on mallinnusten mukaan vähän lämpimämpi sekä paikoin nykyistä sateisempi ja toisin paikoin kuivempi. Minä en noihin mallinnuksiin juurikaan luota, ja toteankin niiden olevan nykyisessä kehitysvaiheessaan jokseenkin hyödyttömiä tulevaisuuden ennustamisessa. Mutta pidän mallinnusten ennustaman lämpenemisen selityksenä olevaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua todellisena ilmiönä. Olen lisäksi jokseenkin varma siitä, että tuo kasvu jatkuu vielä useita vuosikymmeniä, sillä Aasian ja Afrikan kehittyvät maat tulevat tyydyttämään kasvavat energiantarpeensa käytännöllisimmällä ja halvimmalla mahdollisella tavalla – siis pääosin fossiilisilla polttoaineilla – ja tuossa tuotantoprosessissahan ilmakehään vapautuu aina hiilidioksidia.

Yitpi-vehnää kasvamassa eräässä toisessa
koeviljelyssä läntisessä Australiassa

Mielenkiintoinen kysymys kasvitieteilijöiden näkökulmasta on tietysti se, miten kasvit selviävät ilmakehän kasvavasta hiilidioksidipitoisuudesta. Australialaiset tutkijat selvittivät tätä asiaa kolme vuotta kestäneessä viljelykokeessa yhdellä vehnälajikkeella. Garry J. O'Learyn vetämä tutkijaryhmä viljeli Yitpi-vehnää sekä nykyisessä hiilidioksidipitoisuudessa (alkaen 365 ppm=miljoonasosaa) että huomattavasti korkeammassa pitoisuudessa (550 ppm). Tuollainen pitoisuus voisi nykyisen hiilipohjaisten polttoaineiden käyttötrendin jatkuessa olla edessä joskus ensi vuosisadan alkupuolella. CO2-pitoisuuden lisäksi tutkijat halusivat selvittää vehnän veden käytön tehokkuutta ja typpilannoituksen vaikutusta, joten osia molemmista viljelyaloista sekä kasteltiin että lannoitettiin. Kokeen kaikkina kolmena vuotena kasvatettiin kaksi peräkkäistä satoa, jotta päästiin testaamaan myös kasvukauden lämpötilan vaikutusta em. muuttujiin.

Tulokset olivat samansuuntaiset kuin monissa aiemmissa vastaavissa viljelykokeissa kasvista riippumatta. Lyhyesti sanottuna korkeampi hiilidioksidipitoisuus lisäsi vehnän kasvua ja satoisuutta merkittävästi – noin kolmanneksella. Lisäys oli suurempi sadetetuilla aloilla. Korkeammassa hiilidioksidipitoisuudessa kasvanut vehnä käytti myös saatavilla olleen veden paljon tehokkaammin hyödykseen, mikä merkitsee sitä, että ensi vuosisadalla vehnää voidaan kasvattaa sellaisillakin alueilla, joissa luonnollinen sadanta ei nykyisin aivan riitä kelvollisiin satoihin.  Hiilidioksidin hyöty vehnän kasvulle oli yhtä merkittävää sekä varhaisen että myöhäisemmän sadon lämpötila- ja sadantaoloissa. Korkeamman CO2-pitoisuuden kausaliteetti näihin isoihin hyötyihin on osoitettu jo tuhansissa vastaavissa tutkimuksissa. Kiitos tästä lienee ihmiskunnan, joka vaivojaan säästämättä koettaa koko tämän vuosisadan palauttaa maan uumeniin hyödyttömästi piiloutunutta elämän rakennusainetta takaisin elävälle biosfäärille.

Tässäpä vielä linkki tutkimukseen ”Response of wheat growth, grain yield and water use to elevated CO2 under a Free-Air CO2 Enrichment (FACE) experiment and modelling in a semi-arid environment”, joka on julkaistu Global Change Biology -tiedelehden viime heinäkuun numerossa.

Kuten jo aiemmin vihjasin, en ymmärrä, miksi kasvien pääruokana olevasta hyödyllisestä kaasusta – siis hiilidioksidista – on tehty ongelma, josta pitäisi päästä eroon. Juu, CO2 saattaa nostaa vähän alailmakehän lämpötilaa, mutta sekin lisää kasvien kasvua, ja on siten hyvä asia. Jos aiomme pitää huolta vielä muutamia kymmeniä vuosia kasvavasta väestöstä ja sen ruokahuollosta, tarvitsemme kyllä käyttöömme kaikki ne keinot, joilla hehtaarisatojen kehitys saadaan pidettyä nykyisellä kasvutrendillä väestöräjähdyksen huipun yli.

Lehdistömme julkistaa usein tietoja tarkistamatta ja muutenkin kritiikittömästi kauhutarinoita ilmastonmuutoksesta, joka on ikiaikainen ilmiö. Ilmasto on aina vähän vaihdellut – välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tuohon vaihteluun ja sen tuottamaan säähän on aina kuulunut mukavien poutapäivien lisäksi sateita, myrskyjä, jäätiköitymistä ja sulamista, merenpinnan nousua ja laskua. Meillä ei ole oikeastaan mitään uskottavaa näyttöä siitä, että viimeisten kuluneiden tai pian tulevien vuosikymmenten säät tai hetkellinen ilmasto poikkeaisivat jotenkin dramaattisesti siitä, mitä esivanhempamme ovat kokeneet viimeisten 10 000 vuoden aikana. Luonnollista vaihtelua siis, josta kuitenkin keskiajan pimeiden esimerkkien mukaisesti etsitään synnintuntoisesti parannusta ensi joulukuussa Pariisin ilmastokokouksessa. Mutta kun sitten jotkut tekevät ihan hyvää tieteellistä tutkimustyötä Garry J. O'Learyn ryhmän lailla ja saavat esille aika merkittäviä tuloksia ilmakehän tulevien muutosten seurannaisvaikutuksista, ei ole vaaraa sen tiedon päätymisestä edes Maaseudun Tulevaisuuden sivuille.

Kai se on uskottava, että hyvät uutiset eivät ole uutisia varsinkaan silloin, kun niistä voisi olla haittaa toimittajan tai toimituksen vihreälle agendalle. Minulla on vinkki toimittajille, jotka haluavat haasteita. Kokeilkaapa joskus otsikkoa "Kahvi ja vehnä eri mieltä ihmiskunnan kanssa hiilidioksidin säätelystä". Siihen olisi perusteita, joille löytyy tieteellinen pohja, ja sellainen vastakkainasettelu voisi herättää lukijoissa ajatuksia tai kiinnostusta lehteä kohtaa.