Helsingin vihreän ilmasto- ja energiapolitiikan vaatimaton hyöty ja kalliit kustannukset

Ylen uutinen ”Raportti: Hyvästi Hanasaaren hiilivoimala, vaikka kalliiksi käy” kertoo siitä asenteesta, jolla pääkaupunkimme tekee energia- ja ilmastopolitiikkaa. Tulos jää suunnitellusti miinukselle ja paljon, mutta ne ilmastotavoitteet… Suunnitelma perustuu kaupunginhallituksen konsernijaostolle esitettyyn raporttiin ”Hajautetun energiatuotannon edistämisen selvittäminen sekä kaupungin kiinteistöjen ja kaupunkirakenteen energiatehokkuuden tavoitteiden ja seurannan laatiminen”.

Ylen uutisen kuvitusta. Kuvassa Hanasaaren voimalaitos.

Helsingin energiapolitiikkaa viedään lähinnä vihreän ilmastopolitiikan agendojen mukaisesti. Ideana siis on se, että vähentämällä tai nollaamalla kaupungin energiayhtiön hiilellä tuottaman lämmön ja sähkön osuus, vaikutetaan jotenkin ilmastoon. Tältä osin on kummallista, että sen paremmin Ylen uutisessa kuin kaupungin perustelumuistiossa ei kerrota sanallakaan, millaisia ilmastollisia vaikutuksia tappiolliset toimet tuottavat. Siis monellako asteella 345 miljoonan euron tappio vähentää ilmaston tulevaa lämpenemistä? Niin ikään on hämmästyttävää, että yksikään toimittaja ei ole asiaa kysynyt sen paremmin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäeltä (vihr), Helenin hallituksen puheenjohtaja Pekka Majurilta (kok) kuin yhtiön toimitusjohtaja Pekka Manniselta (?). Eikö ilmastovaikutuksen arviointi olisi ollut keskeinen kysymys, jos hiilivoimaloita ollaan ilmastopoliittisista syistä ajamassa alas?

Minä voin ystävällisesti tehdä karkean arvion noista ilmastovaikutuksista. Aloitan sen hiilivoiman käytöstä yleensä maailmassa. Hiilen käyttö energiantuotannossa tulee lisääntymään Kiinassa, Intiassa, muualla Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa seuraavina vuosikymmeninä siitä yksinkertaisesta syystä, että se on halvinta teknologiaa, jolla poistetaan energiaköyhyyttä. Kehittyvien maiden energiaratkaisut tehdään taloudellisilla perusteilla. Niinpä kahden helsinkiläisen hiilivoimalan sulkemisella ei ole käytännössä mitään vaikutusta maailman hiilivoiman kapasiteettiin. Sitä maailmalla rakennetaan noin joka viikko seuraavat 30 vuotta saman verran, mitä Salmisaaren ja Hanasaaren voimalat edustavat, joskin pääosin paljon epäpuhtaampana verrattuna Helenin maailman tehokkaimpiin ja puhtaimpiin yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon laitoksiin. Tästä asiasta ovat yksimielisiä niin kansainvälinen energiajärjestö IEA kuin kansalliset ennustelaitokset, vaikka vihreän nergiateollisuuden lobbarit toki noita ennusteita vastaan protestoivat. Olipa miten vaan, myös Pariisin ilmastokokousta varten toimitetut kansalliset päästövähennystavoitteet tukevat arviotani.

Sitten mennään siihen vaikuttavuuteen ilmastollisesti. Jos uskoisimme ilmastomalleihin, jotka nykyisillä kasvihuonekaasupäästöillä keskimäärin ennustavat reilun kahden asteen globaalia lämpenemistä seuraavan 85 vuoden aikana, mikä olisi Helenin hiilivoimaloiden päästöjen vaikutus tuohon lämpenemiseen? Sen suuruusluokkaa mitattaisiin globaalisti enintään asteen sadastuhannesosissa. Nykyisin emme moisia tarkkuuksia kykene mittaamaan edes laboratorioissa. 

Jokaisen asteen lämpenemisen torjunnalle tulee melkoisesti hintaa, jos seuraavat askeleet ovat yhtä kalliita – suuruusluokassa 345 000 000 € jaettuna 0,000 001 °C = 3,45E+14 €/°C. Sanallisesti ilmaistuna tuo luku on 345 biljoonaa euroa per aste. Jokaista helsinkiläistä kohti se olisi noin 550 miljoonaa euroa astetta kohti. Jos kulut kuitenkin jaettaisiin kaikkien rikkaimpien OECD-maiden noin 1260 miljoonan kansalaisen kesken tasaisesti – köyhempien maiden kansalaiset laskuun tuskin osallistuisivat – tulisi jokaiselle maksettavaa yli 270 000 euroa. Sattuneesta syystä epäilen, että ihan kaikilla helsinkiläisillä ei ole varaa jatkaa ilmaston lämpenemisen torjuntatoimia täyteen asteeseen saakka, vaikka vakaa yritys näyttää alkavan ensimmäisellä asteen sadastuhannesosalla ja 550 eurolla per helsinkiläinen.

Ei lämpene - ei - paitsi punaisella kuvatujen mallinnusten
mukaisessa fiktiomaailmassa.

Hassua on sekin, että hiilidioksidipäästöjä ilmakehän lämpötilan säätönappulana pitävät ilmastomallinnukset, joihin Anni Sinnemäen Vihreä Liitto ja muiden puolueiden vihreät edustajat luottavat, eivät ole kyenneet mallintamaan sen paremmin mennyttä ilmastoa kuin tulevaakaan sellaista. Katastrofaaliselta ilmaston lämpenemiseltä puuttuu siis käytännössä tieteellinen perusta, sillä mallinnuksia lukuun ottamatta muuta ei ole. Jos ns. ilmastoherkkyys olisikin kertaluokkaa pienempi verrattuna mallinnustuloksiin, nousisi asteen lämpenemisen torjunnan hintakin kymmenkertaiseksi edellisessä kappaleessa esittämästäni. Vihreille poliitikoille on äärimmäisen kiusallista kuulla vaikkapa jo lähes 20 vuotta globaalisti jatkuneesta lämpenemättömyydestä. Onko luonto unohtanut ilmaston lämmittämisen kaikista huolistamme ja mallinnuksista välittämättä?

Lopuksi totean, että jos entisen kotikaupunkini, Helsingin, päättäjät haluavat tehdä vihreällä ilmastopolitiikalla äänestäjilleen satojen miljoonien tappiot hetkessä ja kenties miljardien tappiot pidemmällä aikavälillä, ennen kuin rahat ja säikähtäneimpien ihmisten ilmastousko loppuvat, se käy tietysti minulle ja varmaan muillekin Kehä III:n ulkopuolella asuville. Tehän päätätte omista asioistanne ja myös suunnitelmallisista tappioistanne. Mielenkiinnolla seuraamme jokseenkin varmasti turhia yrityksiänne vakioida maapallon ilmastoa.