Rahan pyyntiä Näätämöllä ilmastonmuutospyydyksellä

Minua kovasti huvitti taas kerran Ylen poliittisesti vihreäksi vääristyneen toimituksen juttu 'Uusi kansainvälinen raportti: "Ilmastonmuutos tulee nähdä uhkana kansalliselle turvallisuudelle"'. Hieman vihreää näkökulmaa laajemmasta perspektiivistä maailmaa seuraavana näen muutamia muitakin uhkia, ja melkoinen osa niistä on pientä tauolla olevaa lämpenemistä suurempia. No, en lähde niistä nyt kirjoittamaan, enkä edes tuosta Ylen "uutisesta" tai sen lähteenä olevasta "raportista", jossa ei ole mitään uutta. Kyse on puhtaasti Pariisin ilmastokokouksen alla yritettävästä poliittisesta propagandasta. Sama vanha virsi siis.

Mutta kävin kaivamassa kuitenkin raportin Suomi-kytkennän. Yle uutisoi sen omassa jutussaan seuraavasti (lihavoinnit blogistin):

Raportin arktisen alueen arviossa mukana on esimerkiksi kolttasaamelaisten Näätämöjoen yhteishallinta-hanke. Raportin mukaan arktisen alueen vesistöt, maa-alueet ja sen kulttuurit ovat jo rajujen ilmastonmuutoksen kourissa.

Näätämöjoen Kolttaköngäs

Oliko toimittaja Terhi Harjulle tullut kiire, kun viimeisessä virkkeessä näyttäisi olevan pieni kielioppivirhe? No, pakkopullan kirjoittaminen on aina haastavaa varsinkin silloin, kun ei aiheesta juuri mitään tiedä, eikä ole ehkä aikaa tai kykyjä tutkia jutun taustoja.

– Kalottialueella, kuten Siperiassa, ikiroudan sulaminen on käynnissä. Se vapauttaa merkittäviä määriä uusia kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään. Pohjoiset alkuperäiskansat, kuten Suomessa kolttasaamelaiset Näätämö –joen valuma-alueella, ovat jo nyt omaehtoisesti käynnistäneet mukautumis- ja yhteishallintatoimia ruokaturvallisuutensa varmistamiseksi, toteavat Iso-Britannian ulkoministerin ilmastoerityisedustaja Sir David King ja tutkijatohtori ja ammattikalastaja Tero Mustonen Osuuskunta Lumimuutoksesta.

Nonniin, ihan ilmastoerityisedustaja Sir David vahvistaa jonkun tutkijatohtori Tero Mustosen tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kolttasaamelaisiin. Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Sir Davidin käsittelyn jätän tähän kappaleeseen, sillä pelkää ammattinimike kertoo minulle kaiken. Olen vuosien varrella tavannut kymmenittäin brittien muidenkin maiden erityisedustajia, ja hyvin usein he ovat olleet juuri niitä, jotka tietävät kaikkein vähiten erityisalansa asioiden perusteista. Tosin he Sir Davidin lailla osaavat papukaijan lailla ulkoa muutaman yksisilmäisen mutta vaikuttavan virkkeen alastaan kolmen promillen humalassakin, ja sillä tuo erikoiserityisasema on saavutettu. Tähän konsensukseen olen tullut lähes poikkeuksetta brittien suurlähettiläiden, ministerineuvoksien ja sotilasasiamiesten kanssa viimeistään iltaviskistä sikaarin kanssa nautittaessa. Tyhmää suomalaista teeskentelevänä nimittäin yritin aina varmistaa erityisedustajalta kuulemani noilta yleensä realistisemmilta virkamiehiltä. Vastaukseksi tuli useimmiten iloiseen brittityyliin: "Kuuleppas rakas ystäväni, sinähän tiedät noiden vanhojen konnien/pierujen/kelmien jutut. Älä niistä välitä." Sitten aina naurettiin sydämellisesti ja pitkään, minkä kuluessa ehti hyvin nauttia toisestakin single malt -ryypystä.

Mutta tutkijatohtori ja ammattikalastaja, joka haluaa jopa Hesarin mielipideosastolla kertoa tärkeän sanomansa, jota me typerykset emme ole tosin vielä ymmärtäneet, on mielenkiintoinen tapaus. Vanhan tiedustelu-upseerin uteliaisuus heräsi.

– Jäljellä olevien pohjoisten luonnon ekosysteemien, kuten myös napapiirin eteläpuolisten soiden, vesistöjen ja vanhojen metsien, säilyminen onkin elintärkeää ilmastoturvallisuuden takaamiseksi.

OK, olen samaa mieltä luonnonrauhan turvaamisesta, mutta mitä asialla on tekemistä ilmastoturvallisuuden kanssa. Se jäi askarruttamaan. Täytyypä selvittää, mitä kotimainen tutkijatohtorimme asiasta tietää.

– Meidän tulee nähdä ilmastonmuutos uhkana kansalliselle turvallisuudellemme perinteisen ympäristökysymyksen sijasta. Ainoastaan näin siihen voidaan suhtautua nykytilanteessa riittävällä vakavuudella, ennen kuin on liian myöhäistä, King ja Mustonen painottavat raportissaan.

Haaste on aika kova. Minusta tuntuu, että Sir David ja Mustonen haastavat jokien, järvien, Itämeren ja yleensäkin lähiympäristömme suojelun. Evätkö ne olekaan oikeastaan mitään verrattuna ilmastonmuutoksen torjuntaan? Ja uhka ihan kansalliselle turvallisuudelle? Pitäisikö tässä nyt jo soittaa puolustusministeriöön?


Näillä kieltämättä vähän inhorealistisilla ajatuksilla lähdin tutkimaan tutkijatohtori Tero Mustosen osaamisaluetta ja hänen osuuttaan ko. tutkimusraporttiin. Olin aika hämmästynyt löytämästäni. Mustonen nimittäin on väitellyt ilmastonmuutoskontekstissa otsikolla "Karhun väen ajast-aikojen avartuva avara. Tutkimus kolmen euraasialaisen luontaistalousyhteisön paikallisesta tiedosta pohjoisen ilmastonmuutoksen kehyksessä", Mielenkiintoisesta otsikosta huolimatta en usko useimpien lukijoiden jaksavan lukea Mustosen 289-sivuiseen väitöskirjaa. Siksi luin sen itse läpi, ja seuraavassa pari ymmärrettävimpiä kappaleita väikkärin johtopäätösosasta:

Ihmismaantieteen teoreettinen viitekehys, kuten Massey esittää (2005), on uudelleenasemoitumassa. Osana tätä keskustelua myös alkuperäiskansateoria on liitetty laajempaaan teoreettiseen tarkasteluun paikallisuudesta. Tieteellisen tutkimuksen ja paikallisuuksien välillä siirrytään kohden jälkikolonialistista vuorovaikutusta. Se terävöityy ‘autenttisen äänen’ käyttöön. Olen ratkaissut asian
tutkimuksessani siten, että tämä vuorovaikutustila pohjautuu luottamuksellisiin neuvotteluihin paikallisyhteisöjen ja informanttien kanssa, analyysimateriaalin ja analyysin kohdettaan kunnioittavaan käyttöön sekä tutkimustulosten ja raakamateriaalin palauttamiseen paikallisuuteensa ennen opinnäytteen julkaisemista. Alfred (1995, 1999, 2005), Helander (1999a, 1999b, 2004), Longboat ja Sheridan (2006), Simpson (2003, 2006) ja Smith (2005) ovat laajentaneet keskustelua siitä, miten vakiintuneita menetelmällisiä ja teoreettisia keinoja, jolla paikallisuutta, ja sen osana paikallista tietoa (Berkes 1999, Bielawski 2006, Huntington 2000) käytetään. Paradigmakeskusteluun ihmismaantieteen asemoinnista on liittynyt autenttisen äänen rajattu, harkittu käyttö aika-tila-diskurssien ilmentäjänä. Tätä käännettä myös yhteiskuntatieteellinen ja kulttuuritieteellinen tutkimus tukee (Brody 1987: xv, Cruikshank 1997, Hirsiaho 2005). 

Tapaustutkimuksien osalta selvisi, että yhteisöjen sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen määrätietoisuus ja suunta ovat jatkotutkimukselle keskeisiä aiheita. Täten niiden toiminnalliseksi tavoitteeksi nouseekin, vastauksena ilmastonmuutoksen haasteisiin ja myös itsenäisinä prosesseina erillään siitä, sen varmistaminen, että paikallisuuksissa olevien historioiden, tietojen ja olemuksien ydinmateriaali säilyy. Tämän takia pohjoisen ilmastonmuutoksen tutkimukseen yhteisöpohjaisen
menetelmän osalta täytyy liittää jatkossa myös sosiaalinen ja poliittinen prosessi, arktisen kolonisaation historia, dekolonisaatio ja mahdollinen uuskolonisaatio (Simpson 2006). Ulkoapäin suunnatut valtatoimet muuttavat ja tapauksista riippuen tietoisesti murtaen tuhoavat paikalliseen luontevan, omaa tuhoutumisuusiutumiskehäänsä noudattavan, eheän tietojärjestelmän. Samalla tuhoutuvat paikallisuuden oleelliset selviämisominaisuudet. Näihin kuuluvat sijainnissaan olevat puhuttu kieli murteineen, uskomusjärjestelmät, yhteiskuntajärjestelmät ja sosiaaliset järjestäytymiset. Paikallisuudet, joihin kolonisaatio on kohdistunut, neuvottelevat suhteitaan pakotettuihin valtapintoihin. Neuvottelun epäonnistuminen, onnistuminen ja lopputulos vaihtelevat. Yhteisöjen tiedon lisääntynyt tuhoutuminen ja uusintamisen keskeytyminen ovat aikamme kohtalonkysymyksiä. Jos tutkimustarkoituksessa rajataan länsimaisen kulttuurin tietämisen tavat yksinkertaistettuna mallina omikseen, ja paikalliset omikseen voimme ymmärtää maapallon laajuisen katastrofin olevan käynnissä.

Tutkijatohtorin matkakertomuksen kuvitusta

Ylen uutisen kansainvälinen raportti ei tietenkään perustunut Mustosen "selkeään" väitöskirjaan vaan hänen jatkotutkimukseensa. Sen nimi on "Report on the Collaborative Management Workshops in Kola Peninsula, Russia and Along the Näätämö River Catchment' Area, Finland – Working Report from 2013 - 2014". Minä en tuosta lähinnä matkakertomukseksi luokiteltavasta jutustelusta löytänyt mitään ilmastoon viittaavaa siitä huolimatta, että jutustelun toisena kirjoittajana on Skábmagovat-elokuvajuhlissa vuonna 2007 palkittu elokuvaohjaaja Pauliina Feodoroff. Merkittävän kolttajulkkiksen kontribuutiosta huolimatta minulle jäi arktinen ilmastonmuutos turvallisuusuhkana edelleen mysteeriksi.

Kun turvallisuusuhkaan viittaavan raportin lähdeaineisto Suomen osalta on enintään keskinkertaisen matkakertomuksen tasoa, jäi tuo kansainvälinen raportti minulta lopulta lukematta. Mutta olen varma, että siihen tullaan viittaamaan vielä monta kertaa ennen Pariisin ilmastokokousta, jonka propagandapläjäykseksi se oli tehty.

Tarkastelin kuitenkin tuon Suomen aineiston alueen  - siis kolttien erämaiden - lämpötilahistoriaa. Miten pahasti ilmastonmuutos horjuttaa elämää Koillis-Lapissa? Parhaimman ja pisimmän sarjan tarjosi tällä kertaa BEST- aikasarja (Berkeley Earth Surface Temperature), jonka hila-aineistosta sain asteen (lat. ja lon.) tarkkuudella arvion Näätämön alueen muutoksista. Alla olevat kuvat kertovat todellisen tarinan ilman humanistien löpötyksiä.

Näätämön alue on todellakin hitusen lämmennyt. Lineaarinen trendi näyttää pientä lämpenemistä 90 vuoden aikana, mutta tosiasiassa siellä oli nykyisen kaltaisia vuosia 1930-luvulla, kuten kuvan 10 vuoden lineaarinen trendi kertoo. Ehkä vielä selvempi on seuraava kuva, johon käyttämäni KNMI Explorer -palvelu ystävällisesti laski 95%:n luottamusvälinkin. Näätämöllä ei ole lämmennyt lineaarisen trendinkään mukaan viimeisen 85 vuoden aikana (maaliskuusta 1931), vaikka vaihtelua on toki ollut.

Näätämön keskilämpötilan muutos BEST:n mukaan 10 vuoden liukuvalla keskiarvolla ilmaistuna

Minä näen molemmissa kuvissa Atlantin merivirtauksen vuosikymmenisen vaihtelun (AMO) seuraukset Näätämölle. Sama noin 65 vuoden pituisina sykleinä näkyvä vaihtelu on tullut esiin jokseenkin kaikissa kaivamissani Suomen eri osien lämpötilahistorioissa ja muuallakin Atlantin pohjoisosien vaikutuspiirissä. 1920-luvun lopulla alkanut ja 1950-luvulla päättynyt lämpimämpi vaihe johti viileämpään jaksoon 1960 - 1980 ja sitten taas lämpimämpään seuraavina kolmena vuosikymmenenä. Jos tuon oskillaation toistuvuus jatkuu, edessä on seuraavien vuosikymmenien aikana paluu 1950- ja 1960-luvun lämpötiloihin. Siinä on kyllä ihan riittävästi ilmastonmuutosta näätämöläisille.

En tietenkään halua kieltää Sir Davidilta tai tutkijatohtori Mustoselta ilmastonmuutoskirjoittelua, vaikka vähän kriittinen heitä kohtaan olen ollut tässä bloggauksessa. Mutta lukemani perusteella molempien väittämä ilmastonmuutos turvallisuusuhka tuntuu kyllä shamanismilta, jonka asiantuntija tutkijatohtori saattaa koulutuksensa puolesta ollakin.

Jostain syystä nenään jäi myös rahan haju. Tutkimusrahasaaliin toive lienee pannut ammattikalastaja Mustosen liikkeelle, jotta tutkijatohtorilla olisi jotain puuhasteltavaa. Parhaiten sitä saa tuleville vuosille ilmastonmuutoskontekstilla viritetyillä pyydyksillä. Jäin kuitenkin pohtimaan yksikseni, mihin me näitä tutkijatohtoreita, joiden koulutuksesta olemme veroina maksaneet kymmeniä tuhansia euroja, tarvitsemme. Missä on se lisäarvo?