Tiukkoja faktoja ja juttuja ilmastonmuutoksesta Hesarissa - osa 1

Helsingin Sanomat yllätti julkaisemalla peräti neljä artikkelia ilmastonmuutoksesta aamulla 8.7.2015. Olen nuo artikkelit listannut linkkeineen alle.

1.       Viisi tiukkaa faktaa ilmastonmuutoksesta – myönteiset ja kielteiset vaikutukset

2.       Ilmastonmuutos saa eläimet liikkeelle

3.       Ilmastonmuutos pakottaa kalat muuttamaan viileämpiin vesiin

4.       Ihmisen toiminta näkyy voimistuneissa myrskyissä ja äärikuumissa päivissä

Kuvassa Malen kaupunki. Hesarin "tiukka fakta"-jutun kuvitusta

Katsotaanpa järjestyksessä, minkälaista faktaa niistä löytyy, vai meneekö lehti jälleen kerran tämän aiheen käsittelyssä fiktion puolelle.

Aloitetaan ensimmäisestä, jonka alussa HS lupasi selvittää viisi keskeistä kysymystä ilmastonmuutoksesta. Lähteinä on haastateltu muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajaa Petteri Taalasta, Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtajaa Mikael Hildeniä ja VTT:n erikoistutkijaa Laura Sokkaa.  Jutun lainaukset ovat sisennettynä ja kursiivilla, ja minun kommenttini normaalitekstinä.

1.       Mitä ilmastonmuutoksella tarkoitetaan, ja miten nopeasta ilmiöstä on kyse?

Ilmastonmuutos voidaan jakaa kahdeksi eri ilmiöksi. Yhtäältä puhutaan luontaisesta ilmastonmuutoksesta, johon kuuluvat esimerkiksi jääkaudet. Niiden vaihtelu on tapahtunut kymmenissätuhansissa vuosissa. Toisaalta tutkitaan ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Sillä tarkoitetaan ennen kaikkea ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, ilokaasun ja otsonikerrosta syöviä kaasujen, aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Näitä kaasuja on syntynyt huomattavasti enemmän 1800-luvun jälkeen.

Johan alkoi ensimmäinen ”tiukka fakta” kattavalla selvityksellä! Minua jäi askarruttamaan, miten ihmisten aiheuttama ilmastonmuutos erotetaan luonnollisesta. Ehkä se selviää jatkossa?

Usein ilmastonmuutos viittaa ihmisen toimista riippuvaan muutokseen, jonka aikaväliä mitataan kymmenissä ja sadoissa vuosissa. Vaikka ihmisen aiheuttamia päästöjä pystyttäisiin estämään välittömästi, jo aikaansaatu kehitys jatkuisi pitkään.

Hmmm… Miksei toimittaja viitsinyt kysyä, kuinka pitkään kehitys jatkuisi, tai milloin näemme ihmisperäisen ilmastonmuutoksen (AGW) ensimmäiset vaikutukset? Tänä kesänäkö, 10 vuoden päästä vai ensi vuosisadalla, jolloin emme taida olla katselemassa asiaa? Löysää journalismia oli tämä 1. ”tiukka fakta”.

2. Mistä ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista voidaan olla varmoja? Entä epävarmoja?

Ilmastonmuutosta on tutkittu runsaasti. Merkittävimpiä todistuksia ilmastonmuutoksesta ovat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportit, joista viimeisimmässä on käyty läpi 9000 tutkimusta. Sen mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmisen vaikutus on suurin syy ilmastonmuutokseen. Asiantuntijoiden mukaan varmoja voidaan olla siitä, että keskimääräiset sääolosuhteet muuttuvat.

Nyt alkavat näkyä Petteri Taalaksen käyttämät tyypilliset argumentointivirheet. Eiväthän raportit voi olla todisteita geofysikaalisista ilmiöistä. Sitä ne eivät voi olla, vaikka kuinka suuri luku tutkimuksia olisi käyty jollain tavalla selektiivisesti läpi, ja varsinkaan silloin, kun mainitun ”äärimmäisen todennäköisyyden” laskentaperusteita ei ole IPCC:n raporteissa valotettu falsifioitavalla tavalla. Todiste ei myöskään ole asiantuntijoiden ”varmuus” siitä, että muutos joskus tapahtuu. Tuollaiset perustelut eivät minulle kelpaa fysiikassa, mutta jossain uskontotieteiden puolella ne ehkä olisivat ymmärrettäviä.

Muun muassa sään ääri-ilmiöt sekä helleaallot, tulvimista aiheuttavat sateet ja kuivuus ovat lisääntyneet.

Tämähän oli kummallinen väite, joskin tavalliseen tapaan se esitettiin ilman viitettä dataan, joka todistaisi asian. Siitä huolimatta, että asiaa on tutkittu viime aikoina paljon, moisia muutoksia ei ole kyetty linkittämään ihmisperäiseen ilmastonmuutokseen. Kaikki nuo ilmiöt toki kuuluvat ihan ilmastolliseen tai oikeammin sanottuna sään ajalliseen ja paikalliseen vaihteluun, mutta niiden lisääntyminen ei ole ollenkaan selvää vaikkapa IPCC:n raporttien kertomana. Jotenkin tässä tulee ambivalentti olo, kun AGW- ilmastonmuutos ilmeisesti aiheuttaa sateita ja kuivuutta, tuulta ja tyyntä, kylmiä jaksoja helleaaltoja jne. Ettei nyt olisi sekoitettu ihan luonnollista vaihtelua johonkin poliittisten tarkoitusperien avulla keksittyyn. No, en voi tästä aiheesta jatkaa enempää, mutta lisää alan tutkijoiden pohdinnoista löytyy vaikkapa tästä Nature-tiedejulkaisun artikkelista.

Myös valtamerten pinta on jo kohonnut ja pohjoinen merijää pienentynyt.

Jestas sentään, vai on valtameren pinta kohonnut! En halua järkyttää tämän jutun kirjoittanutta toimittaja Antti Bergiä, mutta totean silti valtameren pinnan kohonneen koko Veiksel-jääkauden päättymisen jälkeisen ajan – välillä voimakkaasti ja välillä hitaammin – mutta viimeisten tuhansien vuosien aikana nousuvauhti on hiipunut hitaaksi ryöminnäksi vauhdilla 0 – 2 mm/vuosi. Siitä huolimatta käyn viikoittain kalareissulla tarkistamassa, josko Ilmatieteen laitoksen ennustama metrin merenpinnan nousu olisi jo alkanut.

Tämän ”faktan” lähteeksi epäilin jo aiemmin Petteri Taalasta. Epäilykseni vahvistuu, sillä yleensä Taalas ei ole muistanut, että pohjoisen napa-alueen lisäksi maapallolla on myös eteläinen napa-alue, jonka merijääpeite on yleensä isompi ja heijastusvaikutukseltaan merkittävämpi pohjoiseen verrattuna. Ja tuon eteläisen merijään pinta-ala on vastoin ilmastomallinnusten tuloksia ollut kasvussa koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian ajan. Ja pohjoisen merijään pinta-alakin on lopettanut ainakin toistaiseksi pienenemisen, sillä tänään tarkistamani datan mukaan sitä on noin saman verran kuin 11 vuotta sitten vastaavaan aikaan vuodesta. Ehkä Ilmatieteen laitoksen pääjohtajalla ei ole ollut aikaa lukea dataa virkakiireiden lomassa? Sen toki ymmärrän, mutta että toimittaja Bergillä ei ole ollut aikaa selvittää juttuunsa liittyviä faktoja, on erikoisempi asia.

Epävarmuus koskee esimerkiksi sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä ja miten lämpeneminen täsmälleen vaikuttaa paikallisesti.

Aivan, tästä olen samaa mieltä. Epävarmuutta on jopa muutoksen merkistä, joskaan tuota epävarmuutta ei ole havaittavissa vaikkapa niistä perusteista, jotka Ilmatieteen laitos on antanut maakuntahallinnoille asiaa koskien.  Mielestäni olisi luottamusta ennusteisiin lisäävää, jos Ilmatieteen laitos antaisi muutaman lyhyemmän ajan ilmastonmuutosennusteen – yhden vaikkapa ensi kesään ja toisen vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ulottuvan – jotta voisimme empiirisiin havaintoihin perustuen verrata ilmastopolitiikkamme perusteita.

Etenkin pariakymmentä vuotta pidemmissä ennusteissa on useita kehityskulkuja, joita IPCC on kartoittanut.

Näinhän asia ei ole ollenkaan. IPCC:n eri ilmastomallintajilta tilaamat kehityskulut kattavat sekä menneisyyden, lähitulevaisuuden että ensi vuosisadan vaihtumisen. Jostain syystä ilmastopoliitikot ja tiedotusvälineet vain eivät halua kertoa rahvaalle lyhyemmän ajan ennusteita. Siihen on saattanut vaikuttaa se, että nuo ennusteet tai mallinnustulokset ovat menneet melko lailla metsään jo tähän mennessä.

Tämä 2. ”tiukka fakta” ei minua vakuuttanut.

3. Mitkä ovat ilmastonmuutoksen kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisesti?

Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa varsinkin lähempänä päiväntasaajaa olevaan maataloustuotantoon. Kuivuus ja tulvat vaikeuttavat alati kasvavan maailman väestön ruokkimista.

Tottakai kuivuus ja tulvat aiheuttavat paikallisia katoja. Niin ne ovat tehneet koko maanviljelyksen historian ajan. Ensimmäisiä todistuksia tästä löytyy Mesopotamian varhaisista kirjoituksista ja vaikkapa raamatussa kerrotuista Egyptin kymmenestä vitsauksesta. Ehkä professori Hilden unohti heinäsirkat ja rakeet tästä kommentistaan?

Tosiasia kuitenkin on se, että viime vuosikymmenien pienestä lämpenemisestä (+0,6 °C  ±0,2) huolimatta sadot kaikkialla – myös päiväntasaajan tuntumassa – ovat kasvaneet valtavasti tuotantotilastojen mukaan. Jokseenkin samalla maatalouteen otetulla pinta-alalla kykenemme nykyisin ruokkimaan ja muutenkin huolehtimaan suhteellisesti paremmin viisinkertaisen väestömäärän verrattuna aikaan 100 vuotta sitten. Jos tämä fakta ei riitä todisteeksi pienen lämpenemisen siunauksesta tai edes haitattomuudesta, ihmettelen, mikä riittäisi?

Merenpinnan kohoaminen muokkaa saaria, valtioita ja isoja kaupunkeja. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat lisätä pakolaisten määrää entisestään, ja se heijastuu maailman muille alueille.

Missä ne YK:n jo viime vuosikymmenelle ennustamat 50 miljoonaa ilmastopakolaista ovat? Entä ne katoavat saarivaltiot, joiden maapinta-ala on tuoreen tutkimuksen mukaan viime vuosikymmeninä kasvanut, ja jotka rakentavat vesirajaan uusia lentokenttiä ilmastonmuutosturisteille? Mitä muita heijastusvaikutuksia tällä asialla on meille ollut sen lisäksi, että olemme heittäneet kehitysapuvaroja Kankkulan kaivoon noihin saarivaltioihin?

Myönteiset vaikutukset keskittyvät esimerkiksi pohjoisen maihin, kuten Kanadaan, Pohjoismaihin ja Venäjään. Niissä muun muassa kasvukausi pitenee, mikä puolestaan edesauttaa maatalouden tuotantoa. Kasvavat sademäärät myös lisäävät saatavilla olevan vesienergian määrää.

Niinpä varmaan, jos tauolla ollut lämpeneminen jatkuisi, ja jos se toisi lisää sadantaa sinne, missä on vesivoimalaitoksia.

Kokonaisuudessaan ilmastonmuutos on kuitenkin kielteinen ilmiö, sillä sen kielteiset vaikutukset koskevat valtaosaa ihmiskunnasta.

Tätäkin asiaa on tutkittu perustuen moninkertaisiin mallinnuksiin, joista empiriaa ei löydy missään virhepotenssissa. Toisien mallinnusten mukaan on kuten Hesarin jutussa kerrotaan, mutta toisien mukaan parin asteen lämpeneminen olisi nettohyödyllistä koko ihmiskunnalle. Olipa miten vaan, molemmat ovat puhtaita arvauksia, missä lajissa emme ole yhtään pääjohtaja Taalasta, professori Hildeniä tai erikoistutkija Sokkaa huonompia.

”Tiukalla faktalla” numero 3 ei siis ollut enempää arvoa kuin jokamiehen arvauksella.

4. Miten ilmastonmuutosta voi hillitä?

Valtioiden kesken ilmastonmuutosta yritetään hillitä ilmastoneuvotteluissa. Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 tavoitteena on solmia uusi, kaikkia maita sitova kansainvälinen ilmastosopimus. Tärkein keino päästöjen vähentämiseksi on fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja hiilen, käytön korvaaminen kasvihuonekaasujen osalta vähäpäästöisillä energialähteillä eli uusiutuvalla energialla tai ydinvoimalla.

Ollaanpa nyt realisteja hetki kaikki. Pariisin ilmastokokouksen sitovuus- tai päästövähennystavoitteet eivät tule toteutumaan, sillä Kiina, Yhdysvallat, Intia ja suurin osa muista Euroopan ulkopuolisista maista eivät niihin sitoudu. Maailma on jo kokeillut yhtä vastaavaa sopimusjärjestelmää – Kioton protokollaa – jonka mukaisilla toimilla ei ole havaittu muita vaikutuksia, kuin eurooppalaisen teollisuuden ja työpaikkojen valuminen eniten kivihiiltä polttaviin maihin. Sitä kutsutaan hiilivuodoksi.

Em. mailla Yhdysvaltoja lukuun ottamatta on kolme hyvää syytä, miksi ne eivät lähiaikoina rakenna energiaturvallisuuttaan uusiutuvien energiamuotojen tai ydinvoiman varaan. Nimittäin ensin mainittuun niillä ei ole varaa, koska ns. uusiutuvat ovat nykyisellä kehitysasteellaan liian kalliita jopa länsimaille. Nykyisin käytössä olevaa ydinvoimaa noihin maihin ei voida turvallisuussyistä myydä. Kolmanneksi noiden maiden ensisijainen ongelma on loputon köyhyys, jonka poistaminen vaatii halvimpia mahdollisia ja nopeasti käyttöön otettavia energiaratkaisuja, joiden raaka-aineet löytyvät paikanpäältä. Jäljelle jää oikeastaan kivihiili eri muodoissaan. Joillekin onnekkaille maakaasu tai öljy käyvät myös. Onnettomimmat jäävät polttamaan risuja tai karjanlantaa.

Lisäksi ilmastonmuutosta on mahdollista hillitä erilaisin teknisin keinoin sekä energian kulutusta vähentämällä. Esimerkiksi sähköautoilla voidaan vähentää liikenteen päästöjä.

Ehkä voimme niin tehdä kaikkein rikkaimmissa länsimaissa, jolloin vaikutus vaikkapa CO2-päästöihin jää marginaaliseksi. Nykyisiin sähköautoihin tai muihinkaan markkinaehtoisesti täysin kilpailukyvyttömiin ”vihreisiin” vaihtoehtoihin ei köyhemmillä kuitenkaan ole varaa. Joudumme odottamaan teknologisia läpimurtoja energian varastoinnissa ja monissa muissa asioissa.

”Tiukka fakta” 4 jäi minulle vielä imaginaarisemmaksi kuin kotimaisten vihreiden energiaremonttialoite, ja se on kuulkaapas paljon.

5. Jos ilmastonmuutosta ei voida kaikilta osin hillitä, miten siihen pitäisi sopeutua?

Ilmastonmuutokseen on joka tapauksessa sopeuduttava, sillä esimerkiksi ääri-ilmiöistä ei päästä eroon. Veden säännöstelyä ja energiatehokkuutta olisi asiantuntijoiden mukaan kehitettävä ja esimerkiksi varauduttava rannikkoalueiden tulviin rakentamalla torjuntatorneja tai varastoaltaita.

Emme varmasti saa niskalenkkiä luonnosta, joka meitä välillä hyvinkin vaihtelevalla säällä koettelee. Sanoisin kuitenkin, että varastoaltaiden ja minulle täysin tuntemattoman torjuntatorniteknologian rakentamisen sijaan kannattaisi välttää kaavoittamista ja rakentamista ikiaikaisille tulvaherkille alueille. 

Energiatehokkuutta toki kannattaa edistää, joskin siinäkin olen markkinaehtoisuuden kannalla. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat tehdä kannaltaan järkeviä ratkaisuja ilman holhousta.

Myös esimerkiksi sääpalvelujen merkitys kasvaa, kun pyritään ennakoimaan poikkeuksellisia sääilmiöitä. Ylipäätään ilmastonmuutosta koskevien ratkaisujen olisi oltava edullisia ja joustavia, sillä niitä tarvitaan ennen kaikkea kehitysmaissa, joilla ei ole varaa rakentaa kalliita rakennelmia tai järjestelmiä.

Sääpalvelujen merkitys kasvaa ilmastonmuutoksesta huolimatta. Niillä on ennustekykyisinä oma tärkeä vaikutuksensa siihen, miten yhteisöt valmistautuvat luonnonilmiöihin. Olisikin hienoa, jos ihan tavallisen viiden vuorokauden sääennusteen luotettavuus kasvaisi tai saisimme kolikonheittoa paremman ennusteen 10 vuorokauden päähän. Olen siitäkin samaa mieltä, että nimenomaan kehitysmaissa on suurimmat tarpeet tälle kehitykselle.

Tässä ”tiukkojen faktojen” jutussa kuitenkin puhuttiin ilmastosta. Kun ymmärrän sääpalvelujen kehittämistarpeen, toki ymmärrän myös pidemmälle luotaavien ilmastopalvelujen tarpeen. Mutta valitettavasti en ole nähnyt niiden edistyneen juuri ollenkaan ennustekyvyssä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minulta on mennyt ohi vaikkapa Ilmatieteen laitoksen ennusteet Suomen ilmastosta 2015, 2020 ja 2025. Eikös tällaisille ennusteille olisi tarvetta, kun ministeritasoltakin kerrotaan ilmastonmuutoksen olevan suurin meitä kohtaava akuutti haaste? Täytyyhän tuolle väittämälle olla todella lujat perusteet?

Viidestä "tiukasta faktasta" löysin sentään pari asiaa, joista olen samaa mieltä edes sinnepäin. Valitettavasti niistä huolimatta kokonaisarvosana on silti heikko. Faktojen osalta se jää viismiinuksen kohdalle ja journalismin osalta on pakko antaa hylätty. Ongelmana jälkimmäisessä oli se, että toimittaja Berg joko ei osaa tehdä kovia kysymyksiä tai jättää ne poliittisista syistä tekemättä. Molemmissa tapauksissa pohtisin palkanmaksukysymyksiä, jos olisin johtajana HS:ssa.

Tämä ensimmäisen HS:n jutun kommentointi meni niin pitkäksi, että bloggaus on pakko katkaista tähän. Siksi myös moni muu näkökulma noihin "faktoihin" jäi käsittelemättä, mutta sitähän voi jatkaa kommenteissa. 

Jatko-osa, jossa kommentoin kolmea kevyempää HS:n kirjoitusta, ilmestyy vuorokauden kuluttua.

Jutun toisen osan löydät täältä.