Lämpenemisen viivästystä ihmetellessä

Terminen kesä alkoi todennäköisesti monessa paikassa Etelä-Suomessa noin puolitoista viikkoa sitten. Tuolloin vuorokauden keskilämpötila nousi yli 10 Celsius-asteen. Tuo mittauspisteen keskilämpötilahan lasketaan Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan kolmen tunnin välein (alkaen klo 3) mitattujen kahdeksan vuorokauden lämpötilan keskiarvona. Minun Keski-Uusimaalla olevan lämpömittarini mukaan viimeinen alle 10°C keskilämpötila oli 24.5., enkä oikein usko nykyisten sääennusteiden ja kokemukseni perusteella kesäkuussa tulevan alle tuon rajan meneviä keskilämpötiloja.

Ollaan siis tyytyväisiä kesän tuloon, vaikka lämpötilat ovat olleet kohtalaisen vaatimattomia. Lämpömittarini ei ole vielä mitannut ainuttakaan yli 20°C hetkellistä lämpötilaa, eikä se taida sellaista seuraavan viikon tai parin aikana mitatakaan, jos uskomme vaikkapa Ilmatieteen laitoksen tai Forecan lähiajan ennusteisiin.

Jos ei lämpöä ole näkynyt Etelä-Suomessa, ei sitä alla olevan kuvan mukaan näkynyt Pohjois-Suomessakaan. Kuvassa on yhden Kilpisjärven alueen lammen kevään tulon yleiskuva viimeisen kuuden vuoden aikana, ja siitä näkyy selvästi, että vuodet eivät ole veljeksiä. Kevään tulokaan ei näytä ainakaan tuona aikana merkittävästi aikaistuneen.

Kuvat Antero Järvinen

Ehkä kesän todellisen lämmön haikailijoita voi lohduttaa sillä, että on muitakin paikkoja, joissa
normaalilämmöt ovat antaneet odottaa itseään. Olen itse hämmästellyt Grönlannin kevään ja kesän huomattavaa viivästymistä tänä vuonna. Alla siitä Tanskan Ilmatieteen laitoksen graafia, jonka mukaan mannerjäätikön sulamiskauden alku on noin kuukauden myöhässä.

Kuvassa vasemmalla Grönlannin sulamisalueet parin edellisen päivän aikana. Oikealla olevassa graafissa sulamisalueen suhteellinen osuus sinisellä ja vastaava keskimääräinen arvo hajontoineen harmaalla. Tähän aikaan Grönlannissa noin 10% alueesta normaalisti on päivittäin plussan puolella, jolloin pintalumi sulaa. Viimeisen kuukauden aikana tuon pinta-alan osuus on pysytellyt vain muutamassa prosentissa tai jopa nollassa.

Tavanomaista viileämpiä paikkoja on maailmalla tietysti muuallakin kuin Suomessa ja Grönlannissa. Etelämannerta ympäröivän merijääpeitteen laajuus on lyönyt siellä menneen kesän ja alkaneen syksyn aikana jo yli 60 päiväkohtaista laajuusennätystä. Mutta toki sitten on vastapainoksi ollut myös alueita, joissa lämpötilat ovat olleet yli keskimääräisen. Mekin olimme lähes koko talven tuossa viimeisessä luokassa, mutta keväällä tilanne muuttui päinvastaiseksi. Suihkuvirtaukset ovat aika arvaamattomia nykyisille ennustajille.

Globaalisti maapallon "termostaatti", jonka tarkkuutta olen joskus aiemminkin ihmetellyt, on toiminut mainiosti. Alla on graafi maapallon alailmakehän keskilämpötilan poikkeamasta pitkän ajan keskimääräisestä RSS-sarjan mukaan päivitettynä toukokuun loppuun.

Globaali keskilämpötila ei ole lineaarisella trendillä mitattuna muuttunut 18 vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Globaali lämpeneminen on siis edelleen pitkähköllä tauolla. Vai onko se peräti loppunut?

En kuitenkaan halua synkistellä viileällä keväällä. Vuodenkierto toimii ihan kuin ennenkin, ja sää varmasti lämpenee niin etelässä kuin Lapissakin ennemmin tai myöhemmin. Ehkä jo juhannukseksi saisimme mukavan kaakkoisvirtauksen, joka toisi meille Keski-Aasiassa lämmennyttä ilmaa ja ensimmäiset helteet?

Viimeisen kuvan myötä toivotan ehkä vähän myöhästyneesti hyvää kesää Ilmastorealismin lukijoille.

Kuvassa on Helsingin yliopiston biologian professori Antero Järvinen, joka on tässä blogissa ilmestyneellä vieraskirjoituksellaan lyönyt yhden kirjoituksen lukuennätyksen. Hänen viimeisintä kirjoitustaan täällä on luettu jo yli 30 000 kertaa, ja vieläkin kirjoitus löytää melkoisesti uusia lukijoita. Pankaapa jakoon somessa edelleen!