Arktikumin ranskalainen huuhaa vastaan Kilpisjärven realismi

Kuva 1: Arktikumin näyttelyn etusivu netissä

Sain muutamalta blogini lukijalta sähköpostia koskien Rovaniemellä sijaitsevan Arktikum-museon yhtä vaihtuvaa näyttelyä tänä kesänä. Tuon Lapin Maakuntamuseon järjestämän näyttelyn nimi on "Ilmastonmuutos Lapin luonnossa – Mitä me voimme tehdä?" Lapin Kansa julkaisi näyttelystä uutisen 18.6.2013. Tuossa uutisessa ja myös näyttelyn nettiesitteessä todistetaan, "kuinka Lapin ilmasto on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, kuinka se muuttuu tulevaisuudessa ja kuinka muutokset vaikuttavat maisemaan, eläinten käyttäytymiseen ja ravintokohteisiin sekä eläinten ja kasvien levinneisyyteen. Näyttely perustuu viimeisimpään tieteelliseen tutkimukseen ilmastonmuutoksesta ja aihetta esitellään tekstein, kaavioin ja valokuvin."

Näyttelyn käsikirjoittaja, Lapin Maakuntamuseon luonnontieteiden amanuenssi Stéphanie C. Lefrère, todistaa monilla esimerkeillä, miten Lapin luonto on jo muuttunut ilmaston lämpenemisen myötä. Näyttelyn mukaan lopputuloksena maamme pohjoisosassa on joskus vuosina 2079 - 2099 eteläsuomalainen ilmasto. Todisteiksi tälle muutokselle, jota me tavalliset keski-ikäiset kuolevaiset emme taida olla enää todistamassa, Lefreren käsikirjoitus loihtii näyttöä Tornionjoen varhaistuneesta jäidenlähdöstä lintujen aikaistuneeseen muuttoon ja hyönteisten levinneisyyden pohjoisrajan nousuun. Upea ja vakuuttava näyttely siis on kysymyksessä. No ei aivan.

Olin jo tilaamassa lentolippua päästäkseni katsomaan tuota vakuuttavaa evidenssiä ilmastonmuutoksesta, kun silmiini sattui Lapin Kansan yleisönosastosta Helsingin Yliopiston biologian professorin, Antero Järvisen, jokseenkin murskaava arvostelu näyttelystä. Kilpisjärven biologista asemaa johtavan Järvisen luulisi tuntevan Lapin luonnon kohtalaisen hyvin. Katsotaanpa, minkälaisia huomioita professorilla on amanuenssin käsikirjoitukseen.

Kuva 2: Fennoskandian todellinen lämpötilakehitys sinisellä.

Kuva 3: Sodankylässä oli lämpimintä 1930-luvulla

Järvinen aloittaa lämpötilakehityksellä, josta näyttely väittää "Ilmastonmuutos on nyt":

Oikeammin olisi ollut sanoa, että ”ilmastonmuutos meni jo”, sillä lievä lämpeneminen kesti vain 17 vuotta (vuodet 1980-1997), mutta yhtä pitkän ajan (1998-2013) globaali ilmasto ei ole enää lämmennyt vaan pikemminkin hieman viilentynyt .

Ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä perustellaan Tornionjoen jäidenlähdön 14 vuorokauden aikaistumisella viimeisen 320 vuoden aikana. Tätä pitkää aikasarjaa ei kuitenkaan voida käyttää todisteena, koska aikaistuminen alkoi jo pari sataa vuotta ennen teollista aikakautta ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua.

Oleellista on myös se, että jokialueelta, esimerkiksi Ruotsin Haaparannasta ja Karesuvannosta, 1800-luvulta lähtien kerätyt pitkäaikaiset lämpötilatilastot eivät osoita lämpenemistä. Viimeisen sadan vuoden aikana jäidenlähdön aikaistumista ei ole ollut juuri havaittavissa.

Lapin lämpötila nousi kaikkein dramaattisimmin 1920 - 1940 -luvuilla, mikä näkyy mm. Sodankylän mittauksista. Näyttelyn väite, että nykyinen muutos olisi poikkeuksellisen rajua, ei siis pidä paikkaansa. Lapin lämpötiloissa näkyy suuri luonnollinen vaihtelu, mutta ei huolestuttavia tai epänormaaleja merkkejä ilmaston lämpenemisestä.

Lämpöaikasarjat - siis mitatut lämpötilat - tukevat Järvisen väittämää, kuten kuvista 2 - 5 näkyy. On vähän hassua, että Lefrère väittää esittävänsä viime vuosikymmenien muutosta, mutta jättää kertomatta olemattoman lämpötilamuutoksen.

Järvinen epäilee, että

Kuva 4: Trooppisen alueen lämpötilat ja mallinnokset

kauhukuvat Lapin luonnon muutoksista perustuvat ilmastomallien antamiin epäluotettaviin ennustuksiin. Kaikki ilmastoennusteet ovat selkeästi yliarvioineet toteutuneen lämpenemisen. Ilmeisesti Lapin maakuntamuseon väki on erehtynyt pitämään ennusteita totuutena.

Kun vertaat kuvan 2 punaista murtoviivaa, joka edustaa mallien ennustamaa lämpenemistä Fennoskandiassa, ja sinistä toteutunutta kehitystä, Järvinen on jälleen oikeassa. Kuva 4 kertoo, että myös etelässä mallit ennustavat tasan väärin koilliseen.

Seuraavaksi professori Järvinen epäilee lintujen ja perhosten "saarnaa", joka Lefrèren mukaan kertoo lämpenemisestä:

Sinisorsa, töyhtöhyyppä ja laulujoutsen eivät myöskään ”saarnaa” Lapin ilmastonmuutoksesta. Se että muuttolintuja nähdään nykyisin jopa 10 vuorokautta aikaisemmin kuin 1970-luvulla, johtuu pääosin lintuharrastajien määrän kasvusta sekä parantuneista välineistä (kiikarit, kaukoputket, digikamerat, lintuoppaat) ja havaintojen tiedotusmahdollisuuksista (mm. internet-pohjaiset havaintoverkostot). Lappiin saapuvat varhaiset muuttolinnut kuten juuri sinisorsa ja kumppanit ovat hyötyneet huhti-toukokuun lämpimistä jaksoista.

Kuva 5: Kilpisjärven lämpötilat eivät ole nousseet

Myöhään saapuvat muuttolinnut eivät ole voineet rukata aikataulujaan, koska kesäkauden lämpötilat eivät ole nousseet. Perhosia, kuten uutisessa mainittuja kaunoyökkösiä, lentää pohjoisille alueille aina, kun kevääseen tai kesään osuu tavallista lämpimämpi sääjakso. Lintu- tai perhoshavainnot eivät siis kerro ilmaston lämpenemisestä. Tämän ymmärsivät Lapin luonnontutkimuksen uranuurtajat kuten Kilpisjärven biologisen aseman perustaja professori Olavi Kalela. Heidän tutkimustensa aiheena oli esimerkiksi ”Lämpötilan vaikutus perhosten levinneisyyteen”, nyt sama asia otsikoidaan ”Ilmastonmuutoksen vaikutus perhosten levinneisyyteen”. Uhkakuvia maalailemalla saa ehkä helpommin tutkimus- ja näyttelyrahoitusta?

Näyttelyssä epäillään Lapin nykyisen lajiston muuttumista. Järvinen ei sitä kiistä, mutta epäilee perusteluja, ennusteen tarkkuutta ja kaiketi tulostakin:

Ilmastomallit ovat myös Lapin linnuston muutosarvausten takana. Malleihin sisään rakennuttu lämpeneminen tietysti ennustaa pohjoisten lajien harvinaistumista. Uskomattoman tarkka väite, että ”27 soilla, metsissä ja tuntureilla elävää pohjoista lintulajia voi menettää jopa 84 prosenttia levinneisyysalueistaan vuoteen 2080 mennessä” on vastuuton eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Ennustajien onneksi vain hyvin harvat meistä voivat olla paikalla todistamassa kuinka monta lajia ja prosenttia tässä lintulotossa meni oikein. Todellisuudessa lintujen levinneisyysalueiden laajuutta ja muotoa ei pystytä ennustamaan melkein sadan vuoden päähän lottoa tarkemmin, koska lämpötilan lisäksi levinneisyysmuutoksiin vaikuttavat oleellisesti monet luontaiset ympäristömuutokset ja ihmisen luontoa muokkaava toiminta (asutus, metsien käyttö) jne.

Lapintiainen

Lapintiaisen levinneisyys tulevaisuudessa on hyvä esimerkki luonnon monimutkaisuudesta, jota on erittäin vaikea mallintaa. Tietokonemallit veikkaavat lajin häviävän Lapista kokonaan mainittuun vuoteen 2080 mennessä. Koska Kilpisjärven seutu on Suomen kylmin paikka, mallit kuitenkin armollisesti povaavat, että Kilpisjärven tunturikoivikoissa säilyisi pieni reliktikanta. Lapintiaisen harvinaistuminen, joka alkoi jo 50 vuotta sitten, ei ole johtunut ilmaston lämpenemisestä, vaan vanhojen havumetsien katoamisesta. Vastoin mallien ennusteita nimenomaan Kilpisjärven lapintiaiskanta luultavimmin häviää eikä Metsä-Lapin kanta. Kilpisjärvellä lapintiaiset alkoivat risteytyä sukulaislajinsa hömötiaisen kanssa jo 1980-luvulla. Risteymäjälkeläisten, ”höpintiaisten”, heikko lisääntymiskyky on entisestään vauhdittanut Kilpisjärven harvan kannan alamäkeä.

Metsittyykö Lappi, kuten näyttelyn esillepanijat väittävät:

Uutisessa myös kerrotaan, että Lappi metsittyy ja sen vuoksi sukupuutto uhkaa pohjoisia lajeja kuten tunturipöllöä ja naalia. Vakuudeksi lehteen on laitettu valokuva Kilpisjärveltä. Totuus on kuitenkin toinen. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Lapin ELY-keskuksen rahoittamassa hankkeessa olemme verranneet Kilpisjärveltä ja etelämpää Enontekiön Käsivarresta 1960-luvulla otettuja ilmakuvia 2000-luvun ilmakuviin. Eri kasvillisuustyyppien pinta-aloissa tai esimerkiksi metsänrajan sijainnissa ei ole tapahtunut mitään muutosta 50 vuoden aikana. Kasvillisuuden status quo on ymmärrettävää, koska samana aikana kasvukauden pituus ja sen aikainen lämpösumma ovat myös pysyneet muuttumattomina.

Kuva 6: Metsänraja laski paljon edellisellä vuosituhannella

Metsänrajan muutos on muuten tainnut mennä toisinpäin, jos uskomme viereisen kuvan Jamalin alueen tuoreen tutkimuksen käyrää. Siellä metsänraja on laskenut viimeisen tuhannen vuoden aikana ja vasta viime vuosisadalla kääntynyt nousuun. Kylmää on siis ollut puiden mukaan viimeisen 700 vuoden aikana, mutta nyt näyttää vähän lämpiävän.

Jäkälien, sammalien, tunturipöllön ja naalin harvinaistuminen ei johdu ilmaston lämpenemisestä. Naalin raju taantuma, jonka syitä tiedeihmiset eivät ole pystyneet varmuudella selvittämään, alkoi jo 1930-luvulla. Tunturipöllönkin harvinaistumiseen on useita syitä. Tärkeä syy on Tunturi-Lapin poromäärien voimakas kasvu 1950-luvulta lähtien. Porojen ylilaidunnus on hävittämässä ilmastonmuutoksen ikoneihin kuuluvan jääleinikin koko Suomesta. Jamalin niemimaalla nenetsien eli jurakkisamojedien porojen aiheuttamatlaiduntuhot romahduttivat sopulikannat, hävittivät jäkälät jatunturipöllöt lähes kokonaan sekä pienensivät riekko- ja hanhimääriä 50-70prosenttia .

Uutinen kertoo näyttelyn kokoajien tietämättömyydestä pohjoisen luonnon lainalaisuuksista kuten suurista luontaisista vaihteluista ja jopa vuosikymmeniä kestävistä rytmeistä (sykleistä), joihin vaikuttavat sään ja ilmaston lisäksi monet muutkin tekijät. Lapin luonto on kokenut useita kertoja nykyistä huomattavasti lämpimämpiä jaksoja, joista se on selvinnyt. Monet pohjoiset lajit kuten rautu valloittivat Lapin tunturit, kun lämpötila oli jopa neljä astetta nykyistä korkeampi.

Ymmärränkö oikein, että professori epäilee ilmastonmuutoksen torjunnan olevan jopa Lapin ympäristönsuojelua haittaava asia? Jos näin on, en voi olla enempää samaa mieltä:

Näyttelyssä annettavat ehkäisykeinot (kompostointi, hyötyliikunta jalan, kasvissyönti) säästävät toki luonnonvaroja, mutta ilmaston lämpenemisen torjumiseksi ne ovat paitsi tehottomia myös turhia, koska Lapin ilmaston huolestuttava lämpeneminen näkyy vain tietokoneleikkien mielikuvituksellisissa veikkauksissa vuosille 2070-2099. Luonnosta on syytä pitää huolta, mutta propaganda kääntyy aikaa myöten luonnon- ja ympäristönsuojelua vastaan.

Ilmastonmuutos Lapin luonnon uhkatekijänä perustuu virheelliseksi osoitettuun virtuaalimaailmaan, mutta porojen ylilaidunnus on jo vuosikymmeniä jatkunut todellinen luonnontuho, joka ansaitsisi huomattavasti enemmän huomiota. Suuri osa ilmaston lämpenemisen piikkiin laitetuista Lapin luonnon muutoksista johtuu todennäköisesti ylilaidunnuksesta. Toivon, että Lapin maakuntamuseo lopettaisi väärän tiedon levittämisen julkisilla varoilla, korjaisi näyttelynsä virheet ja paneutuisi jatkossa Lapin todellisiin ongelmiin.

Järvisen kritiikki on kieltämättä aika murskaavaa. Lopuksi professori summaa asian yhteen yksinkertaiseen lauseeseen, johon luultavasti kaikki tieteen suuret nimet voivat yhtyä:

Tiede perustuu faktoihin eli numerotietoihin eikä fiktioihin kuten malleihin.

Lapin Kansalle on annettava tunnustus professori Järvisen kommentin julkaisemisesta. Niin sanottu "etelän media" olisi luultavasti ollut suurissa toimituksellisissa vaikeuksissa Järvisen puheenvuoron kanssa. En tällä kirjoituksella halua mitään pahaa Arktikumille, jota pidän hyvänä museona ja matkailukohteena Rovaniemellä. Mutta kannattaa ehkä jatkossa tarkistaa näyttelyn käsikirjoitus. Nyt se on paljolti empiirisen tiedon vastainen, kuten Lapissa työskentelevä biologian professori todistaa. Jollei käsikirjoittaja Lefrèrellä ole asiallista vastinetta, suosittelen paluuta opiskelun pariin vaikkapa Kilpisjärven biologiselle asemalle. Täällä Pohjolassa on turhaa hukata julkisia rahoja pseudotieteille tai -väitteille.

PS. Yllä olevaa kirjoitusta voi mukavasti pohtia vaikkapa katselemalla nieriöiden A-duuri -tanssia Forellikvinteton tahdissa. Olkaapa hyvä!