Ilmastopolitiikka kovenee Yhdysvalloissa ja Euroopassa

Saksan ympäristöviraston pamfletin etusivu

Yhdysvalloissa on hämmästelty presidentti Obaman jyrkentyneitä otteita ilmastopolitiikassa. Eniten huomiota on saanut presidentin sivusto, jossa on lueteltu kongressin "ilmastonmuutoksen kieltäjät". Jokaisen "kieltäjäksi" luetellun senaattorin ja edustajainhuoneen edustajan kohdalla on lainaus, miksi ko. henkilö on päässyt listalle. Tässäpä muutama esimerkki:

Michele Bachmann: "Hiilidioksidi, herra puheenjohtaja, on luonnollinen sivutuote. Hiilidioksidi on luonnollista. Sitä esiintyy maapallolla. Se on osa säännöllistä maapallon elinkaarta . Itse asiassa elämää planeetallamme ei voi olla edes olemassa ilman hiilidioksidia. Niin välttämätöntä on se ihmisen, eläinten, kasvien, valtamerten ja kasvillisuudenelämälle... Meillä on oltava hiilidioksidia Maan elämänkierron perustana." 

Gregg Harper: "Enpä usko, että tiede on sanonut lopullista sanaansa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta."

Paul Ryan: "Yksipuoliset taloudelliset rasitteet taistelussa ilmastonmuutosta vastaan ovat olleet vaikeita myytäviä yhteisöillemme, kun osavaltio on pääosin hautautunut lumeen."

Sivustolle nostetuille henkilöille saa parilla klikkauksella lähetetyksi seuraavan twitter-viestin: "Lopeta ilmastonmuutostieteen kieltäminen. Kongressin on aika toimia."

Obamalla on suuria vaikeuksia saada juuri mitään ilmastonmuutokseen liittyvää lainsäädäntöä läpi kongressissa. Tämä on tietysti kiusallista, sillä hän on nostanut ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun toisen presidenttikautensa yhdeksi pääteemaksi. Presidentiltä on mennyt kärsivällisyys niitä kohtaan, jotka epäilevät ilmastonmuutoksen taustalla olevan muutakin kuin ihmiskunta.

Otteet ovat koventuneet myös Saksassa ja Englannissa. Ensinmainitussa on liittovaltion ympäristövirasto julkaissut laajaan verovaroin kustannettavaan jakeluun yli satasivuisen pamfletin otsikolla "Ja se lämpenee sittenkin". Tuossa julkaisussa koetetaan todistaa viime vuosina kovia talvia kokeneelle ja järkyttäviä sähkölaskuja maksaneelle saksalaiselle yleisölle ilmaston edelleen lämpenevän, vaikka lämpöaikasarjat eivät sellaista osoita. Saksalaispamfletista ovat suuttuneet monet tiedemiehet ja journalistit, jotka on yhdessä luvussa leimattu epäpäteviksi, -luotettaviksi ja heikoilla valmiuksilla varustetuiksi. Ympäristövirastoa odottanee asiassa useampi oikeusjuttu, jossa vaaditaan pamfletin jakelun lopettamista ja tuomiota kunnianloukkauksesta. Saksassa ollaan muutenkin vähän herkkiä tällaisille valtion järjestämille noitavainoille, sillä jokainen saksalainen tietää kolmannen valtakunnan ja propagandaministeri Göbbelsin ansiot vastaavissa asioissa. Pamfletista lisää täällä englanniksi.

Merkelin hallituksen vaalikampanjoiden taivaanrantaan on nousemassa muitakin tummia pilviä. EU-komissio nimittäin tutkii, ovatko Saksan ilmasto- ja energiapolitiikan ytimessä olevat kymmenien miljardien eurojen vuosittaiset tukiaiset yhteisön kilpailudirektiivien vastaisia. Tai tarkemmin sanottuna kyse on noiden tukiaisten nostamien sähkön hintojen vuoksi energiaintensiiviselle teollisuudelle myönnetyistä kompensaatioista. Saksalle saattaa tipahtaa ennätysluokan sakot vaalien alla?

Englannissa ilmastopolitiikka on kiehunut pääosin kulissien takana. Isoimmat oireet ovat toki nousseet useaan otteeseen julkisuuteen. Näistä merkittävimmät ovat olleet valtiovarainministerin sekä energia- ja ilmastonmuutosministerin (juu, Englannissa on noin hassu ministerinimike) yhteenotot sekä hallituksen kolmen ilmastoasioiden huippuneuvonantajan potkut, joiden tilalle on vaihdettu energia-asioissa enemmän ydinvoima- ja kaasumyönteiset henkilöt. Suut loksahtivat kuitenkin monelta appoisen auki, kun parlamentin energia- ja ilmastonmuutoskomitean puheenjohtaja, Tim Yeo, lausui muutama päivä sitten hyväksyvänsä sen, että ilmasto on jonkin verran lämmennyt, mutta tämä voi olla luonnollista vaihtelua eikä ihmiskunnan syytä.

Sekä Saksassa että Englannissa kansalaiset ovat alkaneet epäillä ilmaston lämpenemistä, joka näkyy lämpömittareissa laskeneina lukuina, kylminä talvina ja ns. uusiutuvan energian tuettujen tuottajahintojen pilviin kohottamina sähkölaskuina. Lisäksi maiden elinkeinoelämä arvostelee valittua linjaa energiapolitiikan alisteisuudesta ilmastonmuutoksen torjunnalle, sillä teollisuus on jo aloittanut muuton kohti halvemman energian maita. Saksassa liittovaltiovaalit ovat jo ensi syksynä, eikä UK:n parlamenttivaalitkaan ole kuin parin vuoden päässä.

Meillä Suomessa peli on ollut vielä aika pehmeää ja rajoittunut pääasiassa ilmastotieteilijöiden sekä muiden perinteisten tieteiden väliseen nokitteluun. Aivopesty valtamedia ei vielä ole päästänyt CAGW-hypoteesiin kriittisesti suhtautuvia julkisuuteen kuin satunnaisesti, joten julkisuuteen tuo väittely ei ole päässyt. Olen aika varma siitä, että vielä ennen vaaleja meilläkin nähdään kovempia otteita. Eurovaaleista saattaa tulla osin jo ilmastovaalit ja viimeistään valmisteilla olevan ilmastolain tuonti eduskuntaan nostaa asian esille.

Miltä tuntuisi lukea pääministeri Kataisen sivuilta ilmastonmuutosdenialisteiksi luokiteltujen kansanedustajien

HadCRUT4-lämpöaikasarjan mukaan ilmastomme
on hitusen viilentynyt sitten vuoden 2002.

nimiä? No lista saattaisi olla aika yksipuolinen, sillä siellä taitaisi olla reilut kolmisenkymmentä Perussuomalaista ja muutamia nimiä muista puolueista. Entä jos ministerit Vapaavuori ja Niinistö potkituttaisivat toistensa neuvonantajia virasta? Tai Vapaavuori lausuisi ääneen epäilevänsä ihmiskunnan syyllisyyttä ilmaston pilaamiseen? Juu, myönnän kysymykseni hassuiksi, sillä meidän konsensusyhteiskunnassamme niin ei voi tapahtua. Mutta todettakoon kuitenkin, että muualla konsensus Sinun ja lajitoveriesi syyllisyydestä ilmaston pilaamiseen ei ole selvä asia. Siitä väitellään.

Lisäys 31.5.2013: Presidentti Obama piti puheen eilen Demokraattisen puolueen varainkeräystilaisuudessa Chigacossa. Tuossa puheessa hän sanoi:

"Me myös tiedämme, että ilmasto lämpenee nopeammin kuin kukaan osasi odottaa viisi tai kymmenen vuotta sitten." 

Hyvä presidentti Obama! Valitettavasti Te ette ilmeisesti tiedä, että ilmaston lämpötila on mittausten mukaan hivenen laskenut viimeisen 10 vuoden aikana. Siksi tuo viimeinen kuva. Jotkut todella ennustivat väärin menneinä vuosina. Teillä näyttää olevan kyky takautuvaan lämpötilahistorian vääristämiseen!

Ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä, Jyrki Katainen

Oppositiojohtaja Jyrki Katainen oli ensimmäinen allekirjoittaja seuraavaan välikysymykseen eduskunnassa vuonna 2006, jonka olen lainannut vahvasti lyhennettynä. Numerot kappaleiden lopussa viittaavat myöhemmin esittämiini kysymyksiin:

Ilmastonmuutoksen ja sähkön hinnankorotusten edelläkävijä 

EU:n komission tuoreen energia- ja ilmastopaketin mukaan unionin jäsenmaiden on sitouduttava yksipuolisesti leikkaamaan kasvihuonekaasujen päästöjä viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Komissio haluaa EU:n ottavan edelläkävijän roolin päästöjen leikkaamisessa (1).

Globaali lämpötila ei ole noussut ollenkaan
Kataisen kansanedustajauran (1999->) aikana,
mutta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden
kasvu ei osoita hidastumista Kataisen
edelläkäynnistä huolimatta. 

Komission tavoite on hyvä. Ilmastonmuutos on yksi vakavimmista koko maapalloa koskevista uhkista. Mikäli päästöjä ei saada kuriin, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Sadat miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan merenpinnan kohoamisen ja kuivuuden takia, taudit leviävät, eliölajit kuolevat sukupuuttoon ja ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tuhoisia sääilmiöitä (2).

Ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisy maksaa huomattavasti vähemmän kuin se, että ei tehdä mitään....(3).

Vaikka maailmanlaajuisesti Suomen energiaratkaisut ovat pieni muuttuja, niin vaikutusvaltamme ei kuitenkaan tarvitse olla samaa luokkaa. Omalla panostuksellamme, esimerkillämme ja toiminnallamme voimme vaikuttaa niin EU:ssa kuin laajemmillakin kansainvälisillä foorumeilla (4).

Valitettavasti SDP:n ja keskustan punamultahallituksen energia- ja ilmastopolitiikkaa on leimannut päämäärättömyys ja päättämättömyys. Selvityksiä on kyllä teetetty, mutta johtopäätökset puuttuvat edelleen. Samalla kansalaisten epätietoisuus energiansaannin ja sähkön hintakehityksen osalta on vain kasvanut. Suomella olisi ollut mahdollisuus nousta EU:n energiapolitiikan suunnannäyttäjäksi (5), mutta tähän Vanhasen hallituksella ei ollut halua.

Hallitukselta on puuttunut koko vaalikauden ajan määrätietoinen ohjelma, jolla huolehdittaisiin tulevaisuuden energiantarpeista sekä vastattaisiin ilmastonmuutoksen väistämättä aiheuttamiin ongelmiin... (6). 

Hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka ei täytä näitä vaatimuksia. Hallitukselta on puuttunut määrätietoinen ohjelma, jolla huolehdittaisiin tulevaisuuden energiantarpeista sekä torjuttaisiin ilmastonmuutosta. Hallituksen toimet kansainvälisen ilmastoyhteistyön tiivistämiseksi ovat olleet riittämättömiä (7).

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eduskunnan jo viime kesänä hyväksymien energia- ja ilmastopoliittisten velvoitteiden toteuttamiseksi sekä
millä keinoilla hallitus aikoo turvata Suomen energiantuotannon monipuolisuuden ja mahdollisimman suuren omavaraisuuden sekä kuluttajille kohtuuhintaisen sähkön (8)?

No minä kysyn nyt muutamia kysymyksiä vuosina 2007-2011 valtiovarainministerinä ja vuosina 2011-2013 pääministerinä toimineelta Jyrki Kataiselta:

1. Onko EU:n rooli ilmasto- ja energiapolitiikan edelläkävijänä ollut jäsenmaille siunauksellista? Onko sillä ollut ilmastollisia vaikutuksia? Onko sillä ollut myönteisiä taloudellisia vaikutuksia? Kuinka paljon Euroopan teollisuudesta on muuttanut halvemman ja saastuttavamman energian markkinoille tuon politiikan seurauksena?
2. Miten tämä ilmastonmuutoksen uhka on realisoitunut, kun ainoakaan maalaamistanne uhkakuvista ei ole toteutunut, eikä empiiristen havaintojen mukaan näytä toteutuvankaan?
3. Paljonko olemme tähän mennessä maksaneet olemattoman ilmastonlämpenemisen torjunnasta? Montako kymmentä miljardia Suomessa ja montako biljoonaa maailmanlaajuisesti? Monellako asteella olemme onnistuneet lämpenemistä rajoittamaan. Tai kertoisitte edes ne asteen miljoonasosat? Montako eläin- tai kasvilajia olemme ilmastonmuutokselta pelastaneet? Montako myrskyä, tulvaa tai kuivuutta on torjuttu?
4. Kerrotteko tarkemmin, miten Kiinan, Intia, Brasilian, Yhdysvaltain tai Venäjän ilmastopolitiikka on muuttunut Suomen esimerkin innoittamana?
5. Miten te olette hyödyntänyt ministerikautenne energiapolitiikan suunnannäyttäjänä? EU:n

   

   Sähkön reaalihinta on noussut eniten Kataisen
   edelläkäynnin aikoina.
   Kuva: Energiamarkkinavirasto

   energiapolitiikkahan näyttää kulkevan kohti epävarmuutta, kalliita hintoja ja kilpailukyvyttömyyttä?
6. Niin mihin ilmastonmuutoksen ongelmiin? Kylmiin ja lumisiin talviinko, jotka ovat leimanneet ministeriaikaanne? Vai siihen energiaepävarmuuteen, joka leimaa lähes koko Eurooppaa?
7. Miten hallitustenvälinen ilmastoyhteistyö on ministeriaikananne kehittynyt? Eikös tätä aikaa ole leimanneet kaikkien aikojen suurimmat riidat ja epäonnistumiset kansainvälisissä ilmastokokouksissa (Kööpenhamina 2009, Cancun 2010, Durban 2011, Qatar 2012)?
8. Tämän täytyy olla vitsi? Juuri teidän ministerikausienne aikanahan sähkön reaalihinta on noussut kaikkein eniten, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. 

Jyrki Kataisen uraa kansan edun mukaisen ilmasto- ja energiapolitiikan edelläkävijänä voi luonnehtia kokonaisvaltaisesti yhdellä sanalla seuraavin vaihtoehdoin: Katastrofi, epäonnistuminen, surkea. Näin on, katsotaanpa asiaa minun skeptisestä näkövinkkelistäni tai vihreän alarmistin näkökulmasta. En tässä puutu Kataisen ansioihin maamme velkaannuttamisen taittajana tai muuten fantastisena vastuunkantajana. Epäilen kuitenkin Jyrki Kataisen joutuvan aikanaan Suomen historian ministerien roskakorin alimpiin kerroksiin pelkästään ilmastopoliittisin ansioin.

Lopuksi vielä pari vihjettä opposition kansanedustajille. Konsultoin mielelläni, jos joku haluaa valmistella ilmastopolitiikasta kirjallista kysymystä ympäristöministerin tai Ilmatieteen laitoksesta vastaavan liikenne- ja viestintäministerin vastattavaksi. Aivan erityisen herkullista olisi noissa kysymyksissä käyttää vaikkapa Kataisen välikysymyksen teemoja.

Euroopan energiapolitiikan orastava muutos - korvapuusti ilmastopolitiikalleko?

Pääseekö energiakomissaari Oettinger (vas) irti
ilmastokomissaari Hedegaardin (oik) otteesta?

Viime aikoina kansainvälisissä uutisissa on yhä enemmän huhuiltu muutoksista EU:n energiapolitiikassa. Tuo politiikan aluehan on ollut lähes täysin alisteinen kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle, jota unioni on yksipuolisesti ajanut 1990-luvulta alkaen. Tarkoituksena on ollut näyttää muulle maailmalle suuntaa ja vauhtia kohti hiilineutraalia ihmiskuntaa ja maailman pelastamista katastrofaaliselta ihmisen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Pelastushankkeen tielle on noussut useita ongelmia, joista vain pääasiat seuraavassa luettelossa:

1. Muu maailma ei ole edes yrittänyt seurata EU:n viitoittamaa suuntaa. Parhaiten tämä näkyy unionin tavoitteiden kannalta katastrofaalisiksi epäonnistumisiksi osoittautuneissa vuosittaisissa ilmastokokouksissa, joiden julkilausumiin vain harvat EU:n ulkopuolella uskovat. Samanaikaisesti Aasian suuret taloudet kasvattavat hiilidioksidipäästöjään monikymmenkertaisesti verrattuna EU:n vähäisiin päästövähennyksiin.
2. Energian hinta on ollut hurjassa nousussa kohta vuosikymmenen johtuen lähinnä erilaisista uusista hiilidioksidipäästöihin perustuvista maksuista ja veroista.
3. Brysselissä ja jäsenmaiden pääkaupungeissa vihdoin tajutaan, että lähes viidesosa valmistavasta teollisuudesta on osin energian hintaan liittyvistä syistä muuttanut Aasian halvemman energian käyttäjäksi, mikä on hävittänyt Euroopasta miljoonia työpaikkoja. Jäsenmaiden työttömyysluvut näyttävät nousevan paikallisen energian hintatasoon korreloiden. 
4. Kilpailukykyero Euroopan tappioksi näyttää vain kasvavan myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Huolestuttavaa on se, että Aasian lisäksi myös Yhdysvallat on alkanut vetää EU:n energiaintensiivistä teollisuutta puoleensa.
5. Em. syistä useissa jäsenmaissa työttömyys ja ns. energiaköyhyys nostaa suosioon uusia poliittisia liikkeitä, jotka uhkaavat perinteisten poliittisten eliittien valta-asemia. 
6. Joissakin maissa (esim. Kreikka, Espanja ja Portugal) on jo tehty korjausliikkeitä, jotka ovat yhteisen ilmastopolitiikan vastaisia. Ne on sallittu velkaantumiskehityksen taittamiseksi. Mutta yhä useampi jäsenmaa on vaatimassa vastaavia korjausmahdollisuuksia (mm. Tsekki, Slovenia, Romania, Bulgaria).  Myös joissakin isoissa jäsenmaissa (Iso-Britannia, Saksa) on kulissien takana käynnissä kova keskustelu energiapolitiikan suunnasta. Puola on ollut avoimesti monia ilmastopolitiikan elementtejä vastaan koko jäsenyytensä ajan. Jäsenmaiden yhteinen tahto siis on horjumassa.
7. Ilmaston lämpenemisestä tai sääilmiöiden äärevöitymisestä ei ole näyttöä 2000-luvulta, mikä on syönyt ilmastopolitiikan perusteiden uskottavuutta.
8. Eurooppalainen media on aivan viime aikoina alkanut kyseenalaistaa sekä ilmasto- että energiapolitiikan perusteita. Galluppeja lukevat poliitikot tietävät, että tämä saattaa olla ratkaiseva muutos jo pidempään kaikkialla laskeneessa huolessa "katastrofaalisesta ilmastonmuutoksesta".
9. Isot teollisuuden etujärjestöt ärähtelevät niin unionin kuin jäsenmaiden hallitusten suuntiin muutoksen tarpeesta energiapolitiikassa. Uusiutuvan energiateollisuuden pörssi-indeksit romahtivat 2008-2011, eivätkä ole siitä toipuneet. Vihreän energiapolitiikan lupaamat miljoonat uudet työpaikat ja niiden mukana tuleva nousu globaaliksi markkinajohtajaksi ovat osoittautuneet tyhjiksi lupauksiksi. Jäljellä niistä on vain kasa konkurssipesiä, epästabiileiksi ajautuneet sähköverkot ja 2-4 kertaa kalliimpi energia verrattuna markkinakilpailijoihin Aasiassa ja Amerikoissa.
10. Euromaiden loppumattomalta näyttävän velkaantumiskriisin hoito alkaa tyhjentää jäsenmaiden kassoja enemmiltä maailmanpelastusyrityksiltä.   

Onko EU valmistelemassa muutoksia energia- ja ilmastopolitiikkaansa? Joitakin valmistelumerkkejä tästä on nähty. EU:n vastikään hyväksyttyä budjettia mainostettiin ilmastobudjettina, mutta kun selvisi, että lähes kaikki maataloussektorin varat oli luokiteltu ilmastokategoriaan, retoriikan osuus selvisi. Muutamia viikkoja sitten europarlamentti hylkäsi niukalla enemmistöllä backloading-esityksen, jonka tarkoituksena oli nostaa hiilidioksidipäästömaksujen (ja sähkön) hintaa. Korkeampaan energiaomavaraisuuteen pyritään myös raivaamalla hiljalleen tietä liuskekaasun hyödyntämiselle, joka on viime vuosina piristänyt ratkaisevasti Yhdysvaltain teollisuussektoreita. Energiakomissaari Oettinger puhuu ääneen EU:n uudelleen teollistamisesta ja ilmastokomissaari Hedegaard on ollut kovin hiljainen viime aikoina. Ehkä jotain on tapahtumassa?

Jos energiapolitiikka pääsisi irti ilmastopolitiikalle alisteisesta asemastaan, olisiko kyseessä samalla nykyisen ilmastopolitiikan hylkäys? Tuskinpa, sillä niin vahvasti ovat useimmat Euroopan maiden isot puolueet ehtineet vihertymään parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta ehkä asiaa voisi verrata pieneen korvapuustiin?

Jaa, miten asia näkyy Suomessa? No eipä oikein mitenkään. Kataisen sixpack jatkaa ilmastolain ja siihen sidottavien maailman kireimpien päästövähennystavoitteiden valmistelua. Hallituksen ympäristöministeri matkustelee Euroopassa vaatimassa backloadingin uudelleenkäsittelyä Brysselissä, jotta sähkön hintaa voitaisiin nostaa Suomessakin. Ilmatieteen laitos ei ole inahtanutkaan siitä tosiasiasta, että globaali ilmastomme ei ole lämmennyt yli 15 vuoteen. Eikä meillä mediankaan omertakulttuuri ole ilmastoasioissa murtunut. Eniten kuitenkin ihmettelen perinteisestä teollisuudesta ja sen työpaikoista kiinnostuneiden etujärjestöjen, EK:n ja SAK:n hiljaisuutta asiassa. Ehkä ne luottavat Perussuomalaisten nostavan kissan pöydälle tulevissa vaaleissa? No, EK:sta sentään kuuluu nelosketjun pientä ininää.

Lukijalle tuli ehkä selväksi, että yllä olevasta pitkästä luettelosta huolimatta en usko suuriin muutoksiin lähiaikoina. Nykyisen ilmastopolitiikan takana ovat niin isot voimat, että ne toipuvat nopeasti pienestä korvapuustista. Sitäpaitsi ensi syksynä IPCC julkaisee ensimmäisen osan viidennestä arviointiraportistaan. Siitä opimme uudelleen nopeasti, että ilmastomme muuttuukin paljon aiemmin ennustettua pahemmaksi, ellemme tee heti parannusta.

Ilmastoherkkyys kovassa laskussa

Viime aikoina ns. ilmastoherkkyys on ollut muutoksen tilassa. Liki kaikki uudet tutkimukset ovat antaneet

aiempaa alempia arvoja. En pidä tuota muutosta mitenkään merkillisenä, mutta asiassa on huvittavakin puolensa. Mutta katsotaanpa ensin, mitä ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan.

Ilmastoherkkyys on ilmaston lämpötilatasapainon muutos hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa.

Useimmat uusista ilmastoherkkyysarviosta osoittavat
alle kahden asteen lämpenemistä seuraavien vuosi-
satojen aikana. Otto et al. arvio mustalla viivalla.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi neljännessä arviontiraportissaan maapallon ilmastoherkkyydeksi 2–4,5 °C, todennäköisimmin 3 °C. Lämpötilan nousun jäämistä alle 1,5 °C:n pidetään erittäin epätodennäköisenä. Mahdollisuutta, että ilmastoherkkyys olisi yli 4,5 °C, ei voida sulkea pois, vaikka se ei sovi kovin hyvin yhteen havaintojen kanssa. Näin asiasta siis kertoo IPCC.

Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousisi 600 miljoonasosan (ppm) tasolle esiteollisen ajan arvioidusta noin 300 ppm:n tasosta, paljonko globaali keskilämpötila nousisi. Siitä on ilmastoherkkyydessä kysymys.

Ongelmaksi tässä asiassa on muodostunut se, että ilmasto ei ole osannut lämmetä lähellekään IPCC:n ennustemalleja. Viimeisten 15 vuoden lämpenemättömyys on vienyt todellisen lämpötilan tuon "erittäin epätodennäköisen" rajamaille, ja muutaman lämpenemättömän vuoden kuluttua ilmastomme olisi selvästi siellä.

Oheisessa kuvassa, jonka olen lainannut Bishop Hill -blogista, on esitetty viimeaikaisten ilmastoherkkyystutkimusten tuloksia.  Kyseessä on pitkän ajan tasapainoherkkyys. Siis lämpötila, johon ilmasto useiden satojen vuosien aikana hakeutuisi kasvaneen kasvihuonepakotteen seurauksena. Kuvassa harmaana alueena näkyy IPCC:n arviointiraporteissa esitetty todennäköinen alue - siis 2-4,5 asteen nousu. Uusimmat mallinnukset osoittavat oleellisesti pienempiä arvoja, joista se todennäköisin arvo näkyy kunkin käyrän huippukohdassa. Viimeisin ja varmasti paljon keskustelua herättävä tutkimus, Otto et al.,  odottaa vielä julkaisuaan, mutta tieto sen herkkyysarvoista on jo julkaistu, ja ne näkyvät kuvan käyrästössä mustina kuvaajina. Otto et al. ehdottaa viime vuosikymmenien empiirisiin mittauksiin perustuen pitkän ajan herkkyydeksi siis selvästi alle kaksi astetta.

Tuo alle kaksi astetta on paljon vähemmän kuin IPCC:n todennäköiseksi tähän asti ilmoittama kolme astetta. Muistetaan lisäksi, että tuon kolmen asteen nimeen on ilmastotieteessä vannottu ilmaisuilla "97 prosenttia tutkijoista on tätä mieltä" ja "tiede on varma asiasta". Huvittavinta tässä on se, että useimmat näistä alempaa ilmastoherkkyyttä esittävistä tutkijoista ovat hyvin nimekkäitä tutkijoita, eikä heitä ainakaan tähän asti ole pidetty kolmen prosentin "denialisteihin" kuuluvina. Otto et al. -tutkijoista muutama on osallistunut IPCC:n edellisten arviointiraporttien laatimiseen johtavina kirjoittajina.

Jännityksellä odotan, miten paljon nämä uudet tulokset vaikuttavat viimeistelyvaiheessa olevaan IPCC:n viidenteen arviointiraporttiin. Tuon raportin valmistelijoilla on nimittäin vaikea tehtävä edessä. Valittavana on IPCC:n edes jonkinlaisen uskottavuuden säilyttäminen ja ilmastoherkkyyslukujen reipas alentaminen tai pitäytyminen vanhassa. Vaikeinta tässä on se, että nämä uusimmat herkkyysluvut vievät pohjan pois katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta. Silloin on vaikeaa pelotella poliitikkoja ja kansoja kovaan verotukseen ja isoihin tulonsiirtoihin ilmastonsuojeluun vedoten.

Meidän Ilmatieteen laitoksemme johto väittää pohjoisten alueiden ilmastoherkkyyden olevan jopa kuuden asteen luokkaa. He ovat tästä niin varmoja, että kieltäytyvät jopa väittelemästä asiasta julkisesti. Ilmeisesti aivan omissa todellisuuksissaan oleskelevat Taalas ja Alestalo joutunevat pohtimaan, miksi ilmastotiede loittonee kiihtyvällä vauhdilla heidän ikuisina totuuksina markkinoimistaan arvoista.

Epäilen, että emme ole vielä nähneet tieteen viimeistä sanaa ilmastoherkkyydestä. Muutamassa vuodessa ilmastotiede on laskenut herkkyyttä merkittävästi, eikä mikään viittaa tuon arvon laskun pysähtymiseen edes Otto et al:n kahteen asteeseen. Ainoa varma asia taitaa siis olla ilmastoherkkyyden lasku ajan funktiona yhden asteen tasolle tai sen allekin. CAGW-ilmiön pyhimmän "vakion" muuttuminen vastaisi vakiintuneemmilla tieteenaloilla valonnopeuden, painovoiman tai alkuaineen ominaisuuksien muuttumista. Että niin varmoja asioista ollaan ilmastotieteessä.

WUWT-blogissa esitettyjä havaintoja reaktioista Otto et al. -tutkimukseen kannattaa lukea täältä.

Mikä olisi optimaalinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus?

Mikä olisi optimaalinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus? Kysymys on tärkeä, sillä hiilidioksidi on meille elintärkeä aine. Tästä huolimatta asiaa on lähestytty oikeastaan vain ilmastontutkimuksen yhden vänkyräsuunnan näkökulmasta.

Katsotaanpa ilmakehän hiilidioksidia toisesta näkökulmasta. Sehän on kasvien ruokaa. Kasvava joukko tutkimuksia osoittaa, että nykyistä selvästi korkeampi hiilidioksidipitoisuus lisäisi kasvien hyvinvointia. Tällä asialla on iso merkityksensä myös kaikille kasvinsyöjille ml. ihmiset. Alla olevissa kuvissa kuvataan eräiden kasvien kasvua ja hyvinvointia hiilidioksidipitoisuuden funktiona.

Soijapapu (vas) ja lituruoho (oik) näyttävät pitävän 700 ppm:n hiilidioksidipitoisuudesta.

Kelta-aulio (vas) ja kaura (oik) kasvavat paremmin korkeammissa hiilidioksidipitoisuuksissa.

En yhtään ihmettele kasvien kaipuuta ilmakehän korkeampiin hiilidioksidipitoisuuksiin. Nehän tai ainakin niiden esivanhemmat ovat kehittyneet huomattavasti korkeamman hiilidioksidipitoisuuden vallitessa ilmakehässämme, kuten seuraava kuva kertoo.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nykyisin poikkeuksellisen alhaisella tasolla.

Yllä olevasta kuvasta näkyy selvästi, että hiilidioksidipitoisuudella ja ilmaston lämpötilalla on heikko korrelaatio. En väitä, ettei sellaista olisi, mutta ilmastomme lämpötilan säätönuppi hiilidioksidi ei ole ollut ainakaan viimeisen 600 miljoonan vuoden aikana. 

Minusta tuntuu hölmöltä, että yritämme äärimmäisen kalliilla keinoilla säätää pitoisuuden miljoonasosissa laskettavan kaasun määrää, kun sen korkeammat pitoisuudet näyttäisivät olevan hyvä asia koko elonkehälle. On suorastaan kummallista, että asiaa ei lähestytä tästä näkökulmasta. Kaikkein ihmeellisintä on se, että vihreiksi itsensä määrittelevät ihmiset vastustavat hiilidioksidin - siis kasvien ruoan - lisääntymistä joskus jopa raivokkaasti.

Mikä olisi Sinun mielestäsi sopiva hiilidioksidipitoisuus?