Etelän ja pohjoisen jää- ja lumikatsaus

Antarktikan jääpeite 21.3.2012. Vihreä
viiva kuvaa keskimääräistä jään rajaa.

Etelämantereen kesä on kääntynyt syksyyn. Kaikista synkistä ennustuksista huolimatta tänäkään vuonna ei nähty mitään katastrofaalista sen paremmin Etelämantereen jäätikön kuin sitä ympäröivän merijäänkään suhteen. Viimeiset tutkimukset kertovat alueen jäätikön pysyneen ennallaan huolimatta siitä, että kaikkien IPCC:n käyttämien ilmastomallien mukaan sen pitäisi sulaa ennätysvauhtia, jonka rikkoo vain tulevien vuosien entistä hurjempi sulaminen.

Etelämannerta ympäröivä jääkään ei sulanut kokonaan kesän aikana. Se pysyi pitkäaikaisia keskiarvoja laajempana, kuten voit oikealla olevista kuvista havaita. Monille pingviineille se taisi merkitä kesän pesintäkauden aikana tavanomaista pidempää kävelymatkaa pesimäalueilta avomerelle. Niinpä en hämmästyisi lähitulevaisuudessa jutuista, joiden mukaan ilmaston lämpenemisen aiheuttama kasvanut merijää Antarktikalla on tappanut avoimelle merelle pyrkineitä pingviinejä. Mutta vastapainoksi haluan lohduttaa vihreitä lukijoitani sillä, että kasvaneen merijään ansiosta ainuttakaan jääkarhun ruumista ei löydetty viime vuonna koko mantereelta.

Kun Etelämantereella oli vähän aikaa sitten keskikesä, olemme täällä pohjoisella pallonpuoliskolla kokeneet talven. Se on kaiketi ollut aika tavanomainen, vaikkakin paikalliset vaihtelut ovat olleet tietysti aika isoja. Mutta vaihtelukin kyllä kuuluu normaaliin pohjoisen talveen.

Pohjoisen merijäätä (kuva 20.3.2012) on tavanomaista
vähemmän Barentsin merellä ja tavanomaista enemmän
Labradorinmerellä ja Beringinmerellä.

Pohjoisen pallonpuoliskon suurimmalla jäätiköllä ei ole havaittu mitään erikoista. Grönlanti on saanut lunta normaalisti tänäkin vuonna, eikä mittaustuloksiin perustuvissa tutkimuksissa havaittu kiihtyvää sulamista tai muutakaan hälyttävää. Ainakin osittain Grönlannin jäätiköt näyttävät jopa kasvavan, vaikka IPCC:n käyttämät tietokonemallinnukset kertovat ennenäkemättömästä sulamisesta, jota tosin ei ole vielä kyetty mittauksin havaitsemaan.

Punaisella esitetty vihreiden ennustama pohjoisen
merijään katoaminen.

Pohjoisen merijää, joka IPCC:n käyttämien asiantuntijoiden mukaan on kuolemanspiraalissa ja saattaa kadota kokonaan jo ensi kesän aikana, ei totellut tietokonemalleja vaan kasvoi ennätyslaajuuteensa sitten kesän 2006 ennätysmäisen sulamisen. Yleensä pohjoisen merijään kasvu vaihtuu sulamiseen kevätpäivän tasaukseen mennessä, mutta tänä vuonna on toisin. Merijään laajuuden huippu saavutettaneen tänä vuonna vasta huhtikuun alussa, jolloin se voi jopa ylittää pitkäaikaisen keskiarvon. Edessämme on siis kaikkien aikojen sulamisten äiti, kun normaali merijää katoaa vihreiden ennusteiden mukaisesti tämän vuoden aikana pohjoiselta pallonpuoliskolta. Ilmastorealismia-blogi seuraa asiaa epäluuloisen tarkasti muutaman kuukauden välein, sillä viereisestä merijään laajuuden kuvaajasta ei kuolemanspiraalia vielä löydy.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus
18.3.2012. Vihreällä viivalla on merkitty
keskimääräinen laajuus.

Euraasian lumipeitteen laajuus vuodesta 1967 alkaen
Rutgersin yliopiston mukaan

Lumisuudenkin osalta pohjoisen talvi on hiponut mitattuja ennätyksiä, kuten viereisestä kuvasta näet. Tätä on selitetty Jäämeren vähäisellä jäällä. Siis avoin meri pohjoisessa aiheuttaa runsaampia lumisateita vähän etelämpänä. Selitys on kyllä kummallinen, sillä tänä vuonna jäätä on ollut noin normaali määrä. Ja kaikkein kovimmat lumisateet on nähty Alaskassa ja Siperian koillisosissa, joita ympäröivät merijääalueet ovat olleet ennätyslaajoja. Mutta ehkä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tällaisia ilmiöitä ilmastomalleissa, jolloin ne varmaan ovat totta cityvihreiden virtuaalimaailmassa.

Euraasian lumipeitteen laajuus oli tänäkin vuonna normaali. Ilmaston lämpeneminen ei tuossa vieressä alla olevassa Rutgersin yliopiston ylläpitämässä tietokannassa näy.  Viisi kahdeksasta lumisimmasta talvesta viimeisen 45 vuoden aikana on mantereellamme nähty 2000-luvulla. Yleensähän lumi liitetään kylmään ilmaan, tosin ilmastoalarmistit ovat nyt viime vuosina yrittäneet kytkeä sitä ilmaston lämpenemiseen. Suomen kannalta olisi tietysti huolestuttavaa, jos lämpenevä ilmasto merkitsisi meille lumisempia talvia ja kenties kesiäkin.

Kaikki tietysti muistavat Suomen talven, jota hallitsi varsinkin maan eteläosissa lämmin loppuvuosi 2011 ja luminen sekä ajoittain kylmä alkuvuosi 2012. Lämpimän alkutalven aikana oli aika vähän lunta, kun taas lopputalvesta sitä oli riittävästi.

Merijään osalta talvi oli onneksi helppo, mutta kaikenkaikkiaan se taitaa kuulua keskinkertaisten joukkoon. Ehkä Helsinginkin sinivihreän kaupunginjohdon kannattaisi jo kolmannen peräkkäisen lumitalven jälkeen epäillä Ilmatieteenlaitoksen pääkoijaria, jonka vuonna 2005 antaman lausunnon mukaan ”luminen talvi on tulevaisuuden Suomessa harvinaista herkkua. …”.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille! Mäkisen kissatkin odottavat sitä yhä vilkaampina.

Yle ja saksalais-grönlantilainen ilmastohuumori

Ainakaan eilen 12.3.2012 Grönlannissa ei jää sulanut.

Yleisradio uutisoi muutamia päiviä sitten saksalaisen Potsdamin ilmastoinstituutin (PIK) tutkimuksesta, jonka mukaan Grönlannin jäätikön sulaminen olisi lähes kulman takana. Ylen julkaisemassa uutisessa todetaan (lihavoinnit blogistin):

 Jos maapallon hiilipäästöjä ei valvota, voi Grönlannin jäätikkö sulaa kokonaan 2 000 vuodessa. Viidesosa jäätiköstä katoaisi vedeksi 500 vuodessa, ennustaa sunnuntaina julkaistu tutkimus. Grönlannissa on maapallon toiseksi suurimmat jäätiköt Etelämantereen jälkeen. 

Maapallon lämpötila on jo noussut 0,8 astetta sitten teollisen vallankumouksen, joka käynnistyi 1800-luvun puolivälissä. Tiedot ilmenevät Nature Climate Change -lehden tutkimuksesta. 

Tutkimus esittää, että Grönlannin jäätikkö sulaisi kokonaan, jos maapallon lämpötila nousisi vielä toiset 0,8 astetta. Lukuja verrataan teollista vallankumousta edeltäneen ajanjakson mittauksiin. Lukemien täytyisi tosin pysyä samoina tuhansien vuosien ajan, jotta näin tapahtuisi. 

Edelliset tutkimukset esittivät, että Grönlanti vaatisi sulaakseen kokonaan ainakin 3,1 asteen lämpötilan nousun teollista vallankumousta edeltäneisiin lukemiin.
YK:n tavotteiden mukaan maapallon lämpötilan nousun rajaksi on asetettu 2 astetta. Tällöin täydellinen jäätikön sulaminen veisi 50 000 vuotta. 

Jos Grönlanti sulaisi kokonaan, maapallon vedenpinta nousisi 7,2 metriä.  

Uutinen on toisaalta huvittava mutta toisaalta kauhea. Sama pätee tietysti alkuperäiseen tutkimukseenkin.

Huvittava se on siinä mielessä, että jälleen kerran kyse on hiilidioksidiparametreilla pilatusta tietokonemallinnuksesta, jonka takana ei ole reaalimaailmasta - siis tällä kertaa Grönlannista - mitattua dataa. Sen mukaanhan Grönlanti on kyllä pikkuhiljaa sulanut viimeisen 15 000 vuoden aikana. Näinhän jäätiköille yleensä tapahtuu jääkausien välisenä aikana. Tosin Grönlannissakin sulaminen on välillä pysähtynyt ja jopa kääntynyt ajoittain kasvuksi, kuten voit lukea vaikkapa näistä mitattuihin havaintoihin perustuneista tutkimuksista.

Huvittavuutta tietysti lisää se, että tutkijat eivät ole tainneet perehtyä Grönlannin jäästä kairatuista näytteistä tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin, jotka osoittavat alueen ilmaston olleen nykyistä lämpimämpi pääosan viimeisestä 10 000 vuodesta. Tässä linkki uusimpaan tutkimukseen, joka kattaa tarkemman analyysin viimeisen 4000 vuoden ilmastoon. Eikä kovin kummallista sulamista ole tuonakaan aikana tapahtunut.

P38-konetta kaivetaan esiin Grönlannissa

Grönlannin kiihtyvään sulamiseen liittyvä anekdootti on lainattava ilmastoblogisti Pierre Gosseliniltä. Hän kertoo tositarinan Toisen Maailmansodan aikana Grönlantiin pakkolaskun tehneistä amerikkalaiskoneista, joista yksi löydettiin tutkaamalla vuonna 1992. Kone oli 70 metrin syvyydessä jäätikön sisällä. Siis Grönlanti oli sulanut noin 50 vuoden aikana niin paljon, että jäätikköä oli kasvanut keskimäärin lähes kaksi metriä joka vuosi koneen päälle! Kun muita samaan lento-osastoon kuuluneita koneita onnistuttiin paikantamaan vuonna 2008, oli sulaminen edelleen ilmastotieteilijöiden mukaan kiihtynyt, sillä ne olivat jo 100 metrin syvyydessä. Siis pari metriä oli jäätä muodostunut niidenkin päälle joka vuosi aikavälillä 1992-2008. Merkillistä sulamista kertakaikkiaan?

Hauskaa on sekin, että PIK:n tutkimus lupaa Grönlannin jäätikön kestävän 50 000 vuotta, jos kykenisimme pysyttäytymään YK:n ilmastopaneelin, IPCC:n, suosittamassa alle kahden asteen lämpenemistavoitteessa verrattuna esiteolliseen aikaan. Jotenkin epäilen kyllä seuraavan jääkauden hyökkäävän kimppuumme paljon tuota ennen. Silloin Suomessa asuvat voivat ihailla kilometrin paksua jäätikköä ihan omalla kotipihallaan, ja kaikki luultavasti miettivät keinoja ilmaston lämmittämiseksi ja jäätiköiden sulattamiseksi. Vihreät ilmastoalarmistit ovat ainoita, jotka ovat tuohon mennessä kadonneet sukupuuttoon.

Lainaan Länsi-Washingtonin yliopiston geologian emeritusprofessoria ja yhtä maailman kokeneinta jäätikköasiantuntijaa,  Don J. Easterbrookia, joka kommentoi PIK:n tutkimusta seuraavasti:

Hölynpölyä! Grönlannin jäätikön data osoittaa lähes koko viimeisen 10000 vuoden olleen nykyistä lämpimämpää, eikä jäätikkö hävinnyt. Data osoittaa nykyistä paljon intensiivisempiä lämpenemisjaksoja, jotka eivät sulattaneet jäätikköä. Se taas tietokonemalleista! Katso todellista dataa, jos haluat ennustaa todellisia tapahtumia!

Asian kauheus liittyy tietenkin Ylen ja monien muidenkin tiedotusvälineiden kritiikittömään uutisointiin tutkimuksesta.  Ihmisiä säikytellään mahdollisilla katastrofeilla, joiden edessä on niin monta mahdotonta ilmiötä ja jos-sanalla alkavaa tapahtumaa, että ko. katastrofi on jokseenkin mahdoton. Valitettavasti Ylen ympäristöasioiden uutisointi syö tällaisilla vain kauhuelokuvien idea-alkioiksi tai aprillipäivän artikkeleiksi sopivilla jutuilla uskottavuuttaan.

Muuallakin osataan ennustaa ilmastoa väärin

Hansen matkalla poliisiasemalle häpeämään.

Kirjoitin edellisessä bloggauksessani Ilmatieteenlaitoksen pääjohtajan kolmen vuoden takaisesta ja surkeaksi osoittautuneesta ennusteesta. Mutta kyllähän pieleen osataan ennustaa muuallakin. Tämän sortin ennustaminen taitaa olla vallitseva tyyli nykyisten ilmastotutkijoiden keskuudessa.

Maailman suosituin ilmastoblogi, Watts Up With That, naureskelee tuoreessa jutussaan maailman tunnetuimman ilmastotutkijan, James Hansenin, profetialle kesäkuulta vuonna 1986. Tuolloin Hansen todisti Yhdysvaltain senaatin komitean edessä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden "vaarallisesta" kasvusta. Hansen ennusti kasvihuoneilmiön nostavan maapallon ilmakehän alaosien keskilämpötilaa kahdella asteella vuoteen 2006 mennessä. Nyt tiedämme reaalimaailmassa tehdyistä mittauksista, että Hansenin ennustus erehtyi todella paljon, sillä keskilämpötila nousi tuon 20 vuoden aikana vain 0,42 astetta. Ja vuodesta 2006 tämän vuoden helmikuuhun mennessä se on laskenut jo noin 0,3 astetta (keskilämpötilapoikkeamina ilmoitettuna).

Hansenin ennustus ei mahtuisi tälle reaalimaailman asteikolle.

Hansenin erehdys on tietysti valtavan suuri, mutta osui hän sentään oikeaan suuntaan siinä, että keskilämpötila tosiaan nousi. Taalaksen erehdys - tai pikemminkin huijaus - on astetta isompi sikäli, että hänen käytettävissään oli ilmastohistoriaa ja tutkimusta 25 vuotta enemmän, ja monessa kohdassa kirjoitustaan Taalas teki jopa merkkivirheen - siis ennusti väärään suuntaan. Tuo Watts Up With That -sivuston juttu kannattaa lukea kokonaisuudessaan ylempänä olevasta linkistä. Siinä kerrotaan mm. miten senaattorit koetettiin saada uskomaan ilmaston lämpenemiseen ilmastointilaitteita käsittelemällä. Ehkä Taalaskin tarvitsee tulevaisuudessa vastaavanlaisia erikoisefektejä saadakseen ihmiset uskomaan sellaiseen, mitä ei tapahdu.

Tämä vuosi on jännittävä parin muun ilmastoennustuksen osalta. Tunnettu ilmastopolitrukki Al Gore on ennustanut (Hansenin ilmastoyksikön tietokonemalleihin perustuen) vuodesta 2007 alkaen, että pohjoinen merijää sulaa kesäisin kokonaan seuraavan 5-7 vuoden aikana. Kesällä 2012 tulee viisi vuotta täyteen ennustuksesta. Jännityksellä seuraamme tässä blogissa kesän tuloa pohjoiseen ja odotettavissa olevan kaikkien sulamisten äidin alkamista. Viereisessä videossa Gore toistaa ennustustaan Kööpenhaminen ilmastokokouksessa vuonna 2009. Oliko Taalaskin kuulijoiden joukossa?

Hurjin ilmastoennustus?

Ehkä hurjin vuotta 2012 koskeva kasvuhuonekaasuennustus löytyy kuitenkin täältä. Sen toteutuminen olisi tietysti kaikkien aikojen tapahtuma ihmiskunnan historiassa. The Canadianin jutusta ei selviä, keiden  ilmastotutkijoiden tuloksia siihen on lainattu. Mutta lähde kuuluu varmasti Taalaksen ja Hansenin kanssa samaan kasvihuonekaasujen merkitystä pahasti yliarvioivaan koulukuntaan.

Ehkä nämä pari esimerkkiä lohduttavat Petteri Taalasta. Joka tapauksessa ne osoittavat, että muuallakin osataan ennustaa päin seiniä, kun usko kasvihuonekaasuihin ylittää järkevyyden rajat. Itse asiassa se taitaa olla koko tieteenalaa vaivaava vitsaus.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan suuri kansankusetus

Taalas - suuri koijari.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja, Petteri Taalas, kirjoitti lähes kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun Vieraskynä-osiossa otsikolla "Ilmaston lämpeneminen voi uhata ihmisen olemassaoloa". Tarkastellaanpa, miten Taalaksen kirjoitus on kestänyt aikaa. Seuraavassa Taalaksen kirjoituksen lainatut osat ovat kursiivilla ja sisennettynä. Kommenttini ovat normaalitekstillä, ja niissä on tarvittavat linkit. Pahoittelen tämän kirjoituksen pituutta, mutta toivon kärsivällisen lukijan saavan silti tyydytyksen ajan käytölleen.

Taalas: Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet viimeisten kahdeksan vuoden aikana rajummin kuin ennen osattiin ennustaa.

Vuoden 2007 IPCC-raportin pahin ilmastoskenaario perustui olettamukseen, että päästöt kasvaisivat  2,4 prosenttia vuodessa. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana päästöjen on kuitenkin todettu kasvaneen 3,3 prosenttia vuodessa eli 40 prosenttia enemmän kuin aiemmassa pahimmassa skenaariossa oletettiin.    

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden
kehitys ei ole yllättävää.

Taalas siis tunnustaa, että ilmastotutkijat eivät ole osanneet ennustaa edes ihmisen hiilidioksidipäästöjen kasvua. Mutta nämä kappaleet ovat kirjoituksen harvinaista osuutta siinä mielessä, että ne ovat lähellä totuutta. Aika erikoista on, että iso joukko ilmastotutkijoita ei kykene ennustamaan jokseenkin tasaisesti nousevaa hiilidioksidipitoisuutta. Tosin ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat vain muutaman prosentin luokkaa luonnollisista päästöistä, joten Taalas jättää kertomatta näiden antropogeenisten päästöjen mitättömästä osuudesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvussa. Taalaksen ilmastousko poistaa tieteeseen normaalisti kuuluvan epäilyn?

Tilanteen pahentuminen johtuu hiilivoiman käytön lisääntymisestä erityisesti Aasian suurissa talousmahdeissa. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, ilmastonmuutos etenee entistä nopeammin. Vuosisadan loppuun mennessä ilmaston tila voi olla jopa ihmiskunnan elinmahdollisuuksien kannalta kriittinen.

Tässä kappaleessa ensimmäinen virke, jossa viitataan erityisesti Kiinan ja Intian hiilidioksidipäästöjen kasvuun, on totta. Mutta sitten Taalas hurahtaa ilmastouskon puolelle, jonka opinkappaleita hän yrittää todistaa kirjoituksensa loppuosassa. Tuon alarmismin uskonkappaleista mikään ei ole kestänyt edes kirjoituksen jälkeisiä kolmea vuotta, kuten näet seuraavassa.

Jäätiköiden ja merijään sulamisvauhti on kiihtynyt. Grönlannin jäätikkö sulaa entistä nopeammin, ja Etelämantereen länsiosasta lohkeaa jäätä mereen aiempaa enemmän. 

Etelämantereen merijää ei ole huomannut ihmisen
"aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä". 

Etelämantereen jäätiköt eivät ole lohkeamassa yhtään aiempaa enemmän. Antarktiksen jäämassassa ei  ole havaittu oleellisia muutoksia. Myöskään Grönlannin jäämassassa ei ole raportoitu empiirisiä muutoksia. Eikä Etelämantereen merijään laajuudessa ei ole havaittu oleellista hupenemista - päinvastoin - kuten viereisestä kuvasta voit nähdä.

Arktisen merialueen jääpeite on ollut ennätyksellisen pieni kahtena viime vuonna, ja monivuotisen merijään määrä on kutistunut nopeammin kuin koskaan.     

Pohjoisen merjään laajuus on supistunut, mutta
supistuminen pysähtyi jo 2007.

Arktisen alueen jääpeite on kyllä pohjoisen kesinä ollut vähäisempää verrattuna 1980-lukuun, mutta se ei ole kutistunut enää vuoden 2007 kesästä alkaen, kuten voit nähdä viereisestä kuvasta. Myöskään monivuotisen merijään määrä ei ole kutistunut vaan melkoisesti kasvanut sitten vuoden 2007. Monet historialliset dokumentit todistavat arktisen jääpeitteen laajuuden olleen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella nykyistä pienempi. Aloitimmeko sen mittaamisen satelliitein juuri nykyisessä maksimissaan vuonna 1979?

Monivuotisen jään määrä Jäämerellä on
lisääntymässä 2007 alkaen. Lähde NSIDC.

Vuoristojäätiköt sulavat yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämä uhkaa tulevaisuudessa maataloustuotantoa, teollisuuden toimintaedellytyksiä sekä ihmisten makean veden saantia useiden isojen jokien vaikutuspiirissä kaikilla mantereilla. Jäätiköiden kutistuttua makeaa vettä ei sula entisiä määriä jokiin. 

Jokseenkin kaikki uudet vuoristojäätikkötutkimukset osoittavat, että jäätiköt ovat viimeisten satojen tai tuhansien vuosien aikana sykleittäin vetäytyneet ja kasvaneet. Monet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että jäätiköiden sulaminen on liki pysähtynyt. Mm. Himalajan laaja jäätikköalue, jonka IPCC ennusti sulavan kokonaan seuraavan 30 vuoden aikana ei ole menettänyt jäämassastaan mitään viimeisen 10 vuoden aikana. Vuosittainen sadanta on siis pitänyt jäätiköt ennallaan, ja vettä on riittänyt hyvin kaikkiin alueelta alkunsa saaviin Kaakkois-Aasian jokiin.

Eurooppalaisen Envisat-satelliitin mukaan
merenpinta on viime vuosina laskenut. 

Viime vuosikymmeninä valtamerien pinta on kohonnut keskimäärin 1,8 millimetriä vuodessa. Vuosina 1993-2008 kohoamisnopeus on ollut 3,2 millimetriä vuodessa.
Uusimpien tutkimustulosten pohjalta meriveden pinnan kohoamisarviot joudutaan päivittämään ylöspäin.

Viime vuosien aikana meriveden pinta on laskenut. Meriveden pinnan kohoamisarviot ehkä joudutaan päivittämään alaspäin. Mahtaako Taalas lukea alan julkaisuja ja tietokantoja lainkaan?

Arvovaltaisissa tiedelehdissä julkaistujen tutkimustulosten mukaan on mahdollista, että meriveden pinta nousisi vuoteen 2100 mennessä 75-190 senttimetriä; vuoteen 2200 mennessä nousu olisi 150-350 ja vuoteen 2300 mennessä 250-510 senttimetriä.    

Taalaksella on huonot lähteet, vaikka hän niitä arvovaltaisina ehkä pitääkin. Nuo arviot perustuvat yksinomaan tietokonemalleihin, joiden lähtöarvoiksi on syötetty Grönlannin ja Etelänapamantereen jäätiköiden nopea sulaminen. Kun tätä ei ole tapahtumassa, ei merenpintakaan tule nousemaan. Taalaksen havainto edustaa 7-päivää -lehden tasoista tieteellistä journalismia. Siis "shit in -shit out"..

Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus vuodesta
1967 Rutgersin yliopiston mukaan.

Esimerkiksi Euroopan viime vuosien poikkeuksellisen leudot talvet ovat pääosin johtuneet matalapaineiden reittien muutoksista. Tällaiset muutokset on syytä huomioida esimerkiksi arvioitaessa yksittäisen maan ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi Euroopassa on Taalaksen kirjoituksen jälkeen koettu kolme täysin normaalia talvea, joista viimeistä ainakin keskieurooppalaiset taitavat pitää poikkeuksellisen kylmänä. Leudot ja kylmät talvet kuuluvat Euroopassa normaaliin vaihtelun piiriin ilman mitään kummallista ilmastonmuutosta. Mitä pitäisi ajatella Taalaksen vuoden 2005 lausunnosta lumisten talvien harvinaistumisesta Suomessa, jossa on koettu viimeksi kolme täysin lumista talvea? Pitäisikö Ilmatieteen laitoksessa tarkistaa mielenterveyslääkitys johtajan tai tutkijoiden osalta?

Uusimpien tutkimustulosten mukaan Amazonin alueen ilmaston on laskettu muuttuvan nykyisen ekosysteemin kannalta epäsuotuisaksi. Amazonin nykyisistä sademetsistä menetetään 70 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. 

Amazonin alueellakaan ei ole tapahtunut ilmaston osalta mitään merkillistä. Alueen "tuleva" kuivuminen perustuu jälleen tietokonemallinnuksiin, joita mitkään empiiriset mittaustulokset mm. lämpötilan tai sadannan osalta eivät tue. Amazonasia voi kyllä kohdata ihmisperäinen ja maankäyttöön liittyvä vaara - sademetsäalueen raivaaminen laitumeksi, viljelysmaaksi, kaivoksiksi ja hakkuuaukeiksi - mutta ilmastollista uhkaa se ei ole empiiristen mittausten mukaan kokemassa.

Maapallon pinnan läheisen ilmakehän lämpötilapoikkeama
ns. 1900-luvun normaalista ei osoita lämpenemistä.
Datan lähde Hadley CRU.

Tiedeyhteisön uudet arviot koskevat tilannetta, jossa kasvihuonepäästöjä ei kyetä rajoittamaan ja vielä hyödyntämättömät fossiiliset polttoaineet käytetään. Jo viiden asteen lämpenemisvauhti tällä vuosisadalla johtaisi eräiden arvioiden mukaan siihen, että maapallolla voisi tulevilla vuosisadoilla elää vain miljardi ihmistä. Maapallon väkimäärän on ennakoitu nousevan yhdeksään miljardiin vuonna 2050.

Maapallon keskilämpötila ei ole muuten noussut (IPCC:n käyttämän lämpöaikasarjan mukaan) viimeisen 14 vuoden aikana yhtään siitä huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut tänä ajanjaksona lähes kuusi prosenttia - siis 365 miljoonasosasta 390 miljoonasosaan. Tarkimmat satelliitteista tehdyt lämpötilamittaukset  näyttävät tälle ajalle suurempaa viilenemistä kaikissa troposfäärin kerroksissa verrattuna yllä olevaan IPCC:n lämpöaikasarjaan.

Väestön nopea kasvu erityisesti maapallon lämpimillä alueilla on epäilemättä yksi suurimmista nykyisistä ja tulevaisuuden ongelmista. Mutta sekään ei taida johtua ilmastosta tai sen muutoksesta.

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksen jatkuessa nykyisellään maapallon nykyiset tiheimmin asutut alueet uhkaavat muuttua asumiskelvottomiksi. Jos ilmasto lämpenee kymmenellä asteella, ihmiselämä olisi mahdollista vain korkeilla leveysasteilla ja vuoristoissa. Seurauksena olisi nälkää, kansainvaelluksia ja sotia - puhumattakaan siitä, mitä nykyiselle talousjärjestykselle tapahtuisi.

Tämä Taalaksen kappale kuuluu sarjaan "jos lehmällä olisi siivet" tai "jos tädillä olisi munat". Taalaksella ei ole ainuttakaan pitävää todistetta siitä, että ilmasto olisi ilmakehän kasvihuonekaasujen - esim. hiilidioksidin - vuoksi karkaamassa ennennäkemättömään lämpenemiseen. Todellisuudessa pääosa ilmastohistoriaa kartoittaneista tutkimuksista todistaa päinvastaista. Ilmastomme on ollut ihmiskunnan historian aikana usein nykyistä hieman lämpimämpi, eikä viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut alle asteen lämpeneminen ole mitenkään merkittävää varsinkaan, kun muistamme, että keskilämpötilan mittausvirhekin taitaa olla ainakin yhden asteen luokkaa. Jos ilmasto olisi epävakaa - siis lähtisi kiihtyvästi vaikkapa lämpenemään jonkin miljoonasosissa laskettavan kaasupitoisuuden mukaan - kai se olisi sen jo tehnyt menneen 4 600 000 000 vuoden aikana. Mutta mikään ei viittaa näin tapahtuneen. Ilmastomme pikemminkin vaikuttaa vakaalta siten, että se palautuu tasapainoon pienten vaihtelujen jälkeen.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa on edettävä huolimatta heikoista talousnäkymistä. Vähemmän fossiilisia polttoaineita kuluttavan teknologian kehittäminen ja käyttöönotto antaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi Suomelle.  

Minkä ihmeen ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ilmasto vaihtelee, kuten se on tehnyt jatkuvasti viime jääkauden jälkeisinä aikoina  ja ennen sitä. Mikään viimeisen 150 vuoden aikana mittaamamme sääilmiö ei todennäköisesti edusta äärimmäisyyttä siinä todellisuudessa, jonka ihmiskunta tulee kokemaan seuraavien vuosituhansien aikana. Mutta ainutkaan empiirisesti mittaamamme seikka ei viittaa mihinkään ennennäkemättömään tai äkilliseen muutokseen ilmastossamme. Vain IPCC:n ja Taalaksen tietokonemallehin perustuvat tarinat osoittavat sellaisiin.

Vähäpäästöisiin teknologioihin toki kannattaa aina pyrkiä. Se on osa taloudellisuutta ja kilpailuetua. Mutta mikään ns. vihreän energian toimiala ei ole osoittautunut erityiseksi mahdollisuudeksi. Energiaverojen kiristykset ovat vieneet Suomestaa Aasiaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Miten on mahdollista, että me veronmaksajat maksamme Petteri Taalakselle pääjohtajaluokan palkkaa (siis yli 10 000 euroa kuukaudessa), ja jokseenkin kaikki hänen ennusteensa ovat täysin pielessä? Ikävintä tässä asiassa tietysti on se, että Taalaksen toimialueen ensisijainen tehtävä olisi ennustaa tulevaisuutta. Vastaus em. kysymykseen on tietysti politiikassa, joka on palkinnut Taalaksen alarmismin lisäämällä Ilmatieteen laitoksen vastuualuetta ja antamalla sille kymmeniä miljoonia tutkimusrahaa.

Vuoden 2012 kehysriiheen valmistautuvalle hallitukselle suosittelisin rajuja leikkauksia pääjohtaja Taalaksen johtamalle laitokselle. Taalas on suorastaan valehdellut tai jättänyt kertomatta oleellisista tieteellisistä tuloksista Suomen kansalle HS:n pääkirjoituksessaan  ja myöhemminkinkin. Ymmärrän hyvin, että Ilmatieteen laitos ei halua julkaista yli viiden vuorokauden sääennustetta tässä alati vaihtelevassa ilmastossa.  Pitkien sääennusteiden luotettavuus on supertietokoneiden käyttöönotoista huolimatta edelleen erittäin heikkoa. Mutta en ymmärrä, miten Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja yrittää ennustaa seuraavaa sataa vuotta valtakunnan isoimman sanomalehden pääkirjoitussivulla osuen melkein joka kohdassa 180 astetta väärin. Se osoittaa täydellistä typeryyttä.

Taalaksen kirjoituksessa ja sen perusteella harjoitetussa ilmastopolitiikassa on kyse todella isosta huijauksesta, jonka perusteella mm. sinun energiamaksujasi on nostettu ja yleistä hintatasoa korottettu. Osa perinteisistä energialähteistämme on julistettu lähes pannaan. Samoilla perusteilla on verovaroin tuettu mm. energiaa jokseenkin tuottamattoman tuulivoiman rakentamista. Tälle ilmaston ja energiatuotannon faktoihin perustumattomalle politiikalle osasyyllisiksi voidaan tietysti nimetä monet edelliset ja nykyiset hallituspuolueet (SDP, Kesk, Kok, Vihr, Rkp) ja näiden ympäristöministerit, jotka ovat ottaneet neuvoja Taalakselta.

Jos olet jaksanut lukea näin pitkälle, suosittelen lähettämään tämän blogikirjoituksen sähköpostina omalle kansanedustajallesi. Ja tietysti voit lähettää sen kannustimena myös vaikka Facebook-kaverillesi. Taalaksen punavihreä huijaus nimittäin maksaa sinulle väärin perustein määrättyinä veroina satoja euroja vuodessa. Jos muilla pääjohtajatasoilla erehdyttäisiin yhtä paljon reaalimaailman todellisuudesta, puolustautuisimme lähinnä Ruotsia vastaan, rokottaisimme kansaa täysillä mustan surman varalta ja verottaisimme kansaa auringon aktiivisuuden heikkenemisestä.

Kaiken kaikkiaan väitän, että Taalaksen kirjoittama pääkirjoitussivun juttu vuonna 2009 on osoittautunut suureksi kansankusetukseksi. Se on suuri häpeä Petteri Taalakselle ja myös Helsingin Sanomille. Enkä menisi kyllä kehumaan Lipposen, Vanhasen, Kiviniemen tai Kataisen hallitusten viisautta tässä asiassa. Ne ovat uskoneet Taalakseen ja hänen koijarikavereihinsa. Ilmastouskovaisia hallituksia ovat olleet.

Voiko ennustaa ilmastotieteilijöitä enemmän väärin?

Kansinvälisen ilmastopaneelin (IPCC) on määrä julkaista seuraava ja järjestyksessä jo viides laaja arviointiraporttinsa ensi vuonna. Sitä odotellessa voimme tarkastella, miten IPCC:n vuonna 2007 julkaistun neljännen raportin ennusteet ilmastonmuutoksen osalta ovat toteutuneet.

Fyysikko Clive Best on verrannut IPCC:n kehitysennusteiden numeroita ko. järjestön käyttämän Hadleyn ilmastontutkimuslaitoksen reaalimaailmasta keräämän lämpöaikasarjan kanssa. Bestin laskelman tulos on IPCC:n ennusteille murskaava. Kaikki järjestön ennusteet ovat pahasti yläkantissa. Maapallon keskilämpötila on ennusteiden julkaisun jälkeen tosiasiassa kehittynyt ennusteiden vastaisesti.

IPCC:n ennusteet lämpötilan kehityksestä menevät eri
suuntaan kuin maapallon mitattu  keskilämpötila

Best toteaa, että jokaisen IPCC:n ennusteen (=data vuoteen 2005 asti) jälkeisen vuoden raportoidut keskilämpötilat (kuvan lila murtoviiva) ovat selvästi alempia verrattuna tietokonemallinnukseen, jossa ihmiskunnan hiilidioksidioksipäästöt olisi käytännössä lopetettu vuonna 2000 (oranssi viiva). Kaikissa varsinaisissa skenaarioissa (punainen, vihreä ja sininen murtoviiva), joissa hiilidioksidipäästöjä olisi enemmän tai vähemmän rajoitettu, tietokonemallien ja reaalimaailman välinen ero on jokaisen vuoden osalta vielä paljon tätäkin suurempi.

Siis maapallon keskilämpötilan kehitys on joka vuosi poikennut 1-6 standardipoikkeaman verran IPCC:nkin epärealistisena pitämän vuoden 2000 hiilidioksidipitoisuustason ennusteesta. Best on laskenut jokaisen vuoden raportoidun keskilämpötilan todennäköisyyden IPCC:n tietokonemalleihin perustuvassa maailmassa ja saanut käsittämättömän pienet luvut:

Vuosi    Standardi-   Todennäköisyys
              poikkeama
2006      1                    0,32
2007      3                    0,001
2008      4                    0,0001
2009      2                    0,04
2010      2                    0,04
2011      6                    <0,00001

Käytännössä viimeisen kuuden vuoden toteutuneen lämpötilakehityksen todennäköisyys on IPCC:n tietokonemaailmassa niin pieni, että sen kaltaisen hyvin todennäköiseen esiintymiseen tarvittaisiin noin 1 000 000 000 000 000 vuotta. Best toteaakin, että IPCC:n tietokonemallit yliarvioivat pahasti lämpötilakehitystä ja ovat yli 90-prosenttisella varmuudella täysin väärässä.

Loton päävoiton saaminen yhdellä rivillä on näköjään satoja tuhansia kertoja todennäköisempää kuin IPCC:n supertietokoneilla laskettujen tietokonemallien osuminen lähelle reaalimaailmaa. Ja muistetaanpa nyt vielä, että tässä oli kyse vasta tuon ennustemaailman kuudesta ensimmäisestä vuodesta. IPCC:n ennusteet ulottuvat yli 100 vuoden päähän. Siellä loppupäässä eivät taida maailman nollat riittää noiden todennäköisyyksien esittämiseen desimaalilukuina. Edellä mainitun perusteella IPCC:n hiilidioksidiin ja positiiviseen pakotteeseen perustuva ilmastoteorian täytyy olla todella väärässä, ja vastaavat teoriat hylättäisiin oikopäätä kaikilla muilla fysiikan aloilla.

Näin pieleen menevillä ennusteilla saisi 100-prosenttisella varmuudella potkut jokaisesta yksityisestä tutkimuslaitoksesta, vakuutusyhtiöstä tai vastaavasta. Ja vastaaviin ennusteisiin luottamisesta olisi jokaiselle liikeyritykselle seurauksena konkurssi. Siksi onkin perin kummallista, että monien valtioiden politiikkaa yritetään vetää IPCC:n ennusteiden perusteella laadittujen suositusten mukaisesti.