Hesari & Greenpeace: Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia

Greenpeacen "ilmastoasiantuntijat", Kaisa-Reeta Koskinen ja Meri Pukarinen, ovat saaneet Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalle kirjoituksen "Suomen politiikka vie kohti ilmastokatastrofia". Olen kirjoituksessa esitetyistä argumenteista hieman eri mieltä, ja ajattelin näin ajatusten monimuotoisuuden säilyttämisen vuoksi kertoa omia kantojani. Seuraavassa sisennettynä ja kursiivilla on Greenpeacen edustajien näkemys kappaleittain ja perään normaalitekstillä kommenttini.

Kausitasoitettu ilmakehän CO2-pitoisuus

Ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia, ja sen seuraukset näkyvät jo. Arktinen alue on sulanut ennätysvauhtia, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden 400 miljoonasosan haamuraja ilmakehässä on ylitetty. Tästä huolimatta globaalit päästöt lisääntyvät.

Ilmastonmuutos on toki ollut kiistaton tosiasia liki 4,5 miljardia vuotta. Ilmasto on aina vähän muuttunut suuntaan jos toiseen. Arktinen alue tosin ei ole sulanut, sillä kiinteää maaperää siellä oli ainakin huhtikuussa, kun viimeksi kävin hiihtelemässä Saariselällä. Toki merijäätä Arktikalla sulaa jokaisena kesänä melkoisesti, mitä pidetään luonnollisena ilmiönä. Viime vuosina tuo sulaminen on koskenut keskimääräistä laajempaa aluetta. Näin tapahtui myös 1930-1950 -luvuilla, eikä siitä mitään katastrofia syntynyt, ellei sellaiseksi lasketa 1960- ja 1970-luvuilla merenkulun kannalta harmillisen paksuksi ja laajaksi jälleen palautunutta jääkenttää.

Hiilidioksidipitoisuuden 400 ppm:n rajaa ei taidettu vielä ylittää globaalisti, jos mittarina pidetään NOAA:n kausitasoitettua Keeling-käyrää. Tuon rajan pitämistä jonain aiemmin ylittämättömänä haamurajana on vaikeaa perustella, sillä lähes koko maapallon historian ajan CO2-pitoisuus on ollut reilusti yli 400 ppm:n. Ehkä "asiantuntijoiden" olisi pitänyt tietää tämä?

Ilmastonmuutos toimii fysiikan lakien ehdoilla. Jos ilmaston tasapainotilaa muutetaan päästöillä, ilmasto muuttuu monimutkaisten luonnonlakien mukaan. Ilmasto ei odota parempia taloudellisia aikoja tai kunnioita yksittäisen maan kilpailukykyä.
Ilmastonmuutosta hidastetaan nyt tai ei koskaan.

Kyllä ihmiskunnalla kai jotain vaikutusta on ilmastoon ollut, mutta kovin paljon arviot ilmaston tasapainotilasta hiilidioksidipitoisuuden funktiona vaihtelevat. 97 prosenttia asiaan kantaa ottaneista tutkijoista veikkaa jäljellä olevaksi hiilidioksidin kasvun lämmittäväksi vaikutukseksi jotain väliltä 0,15 - 1,19 astetta. Auringon ja merivirtojen vuosikymmenien ja -satojen pituisten syklisten vaihtelujen vaikutukset keskilämpötilaan peittävät ilmastohistorian valossa helposti hiilidioksidin osuuden.

Ilmastomme ei odota muutostensa edellä ihmiskunnan uhrilahjoja. Sitä se ei ole tehnyt, vaikka ilmeisesti kaikki sivilisaatiot ovat historian aamuhämärästä alkaen uhranneet paremmalle ilmastolle kaikkea mahdollista. Emme saa yhtään parempaa ilmastoa, vaikka uhraisimme kaikki rahamme tuulimyllyille ja ripottelisimme vielä viimeiset hiilivoimaloiden tuhkat päällemme. Mutta jo parilla asteella luonnollisesti kylmenevä ilmasto voi olla 60 leveysasteen pohjoispuolella kohtalokas, kuten tiedämme vuosien 1866-1868 suurista nälkävuosista, 1690-luvun suurista kuolonvuosista ja paristakymmenestä muusta Pikkujääkauden katovuodesta. Ainakin Suomessa siedettävä ilmastollinen marginaalimme kylmenemisen suuntaan on oleellisesti vähäisempi verrattuna lämpenemisen suuntaan. Ilmaston kylmenemisellä seuraavina vuosikymmeninä, joka on ilmakehäfysiikan ja ilmastohistorian mukaan hyvin mahdollista, voisi olla heikentävä vaikutus kilpailukykyymme, ellemme valmistaudu myös siihen vaihtoehtoon.

Fennoskandian keskilämpötila ei ole noussut sitten 1990

Ilmastonmuutoksen nopealla etenemisellä on katastrofaaliset seuraukset. Suomessa sekaisin olevan ilmaston vaikutukset näkyvät erityisesti globaalien ketjujen kautta, sillä olemme kiinteästi kytköksissä maailmantalouteen. Hirmumyrskyt, tulvat, kuivuudet, ruoantuotannon väheneminen, ilmastopakolaisuus ja laaja yhteiskunnallinen epävarmuus heijastuvat Suomeen nykymenolla jo lähivuosina.

Ilmastonmuutoksesta johtuvia pakolaisia ei ole vielä löytynyt, vaikka YK-raporttien mukaan heitä piti olla 50 miljoonaa jo vuonna 2010. Kummempaa ilmastosta johtuvaa yhteiskunnallista panikointiakaan ei näy kuin Greenpeacen, WWF:n, Maan Ystävien ja joidenkin muiden vihreiden ääriliikkeiden kokouksissa. Noita kokouksia ei yleensä pidetä siellä, missä asuu enin osa maailman väestöstä. Eikä edes hallitustenvälinen ilmastopaneeli, IPCC, ole havainnut viimeisimmän raporttinsa mukaan ilmaston ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Mihin kirjoittajilta unohtuivat heinäsirkat, paiseet, rutto ja muut raamatulliset vitsaukset?

Ilmastokatastrofi vaikuttaa toteutuessaan vakavasti Suomen kilpailukykyyn: sortuvassa maailmassa on hankalaa tehdä kauppaa ja luoda hyvinvointia.

Eurooppalainen ilmastopolitiikkamme on jo merkittävästi heikentänyt kilpailukykyämme ja siirtänyt vähäpäästöistä teollisuuttamme halvalla hiilivoimalla ja päästöistä vähät välittäville tuotantoalueille. Jos tässä jokin asia on sortumassa, se taitaa olla kohta kokonaan kilpailukyvytön ja hurjaa vauhtia velkaantuva oma yhteiskuntamme?

Kilpailukykyä ja ympäristönsuojelua tarkoitushakuisesti vastakkain asettelevassa keskustelussa pitäisi huomioida myös päätösten aikaperspektiivi.

Ettei tällä ilmastokatastrofilla pelottelulla ja kaiken irtoavan rahan imevällä ilmastopolitiikalla olisi viety huomio ja resurssit muulta ympäristönsuojelulta? Vastakkain taitaakin siis olla ilmastopolitiikka ja se oikea ympäristönsuojelu.

Tällä hetkellä turvaamme lähitulevaisuuden työllisyyttä tulevaisuuden työpaikkojen kustannuksella. Ympäristönsuojelun näkeminen positiivisen työllisyyskehityksen esteenä on mustavalkoista ajattelua.

Missä ovat ne 100 000 teollisuuden työpaikkaa, jotka ovat paenneet Suomen kustannustasoa ml. nopeasti kohonnut energiaverotus? Ne ovat kadonneet pääosin sen jälkeen, kun Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat nostaneet ilmastopolitiikan energia- ja teollisuuspolitiikan yläpuolelle. Missä ovat ne luvatut vihreän energiapolitiikan lupaamat kymmenettuhannet työpaikat? Työllisyystilastojen mukaan niitä ei juurikaan ole.

Tämä on tajuttu muun muassa Saksassa, jossa energiajärjestelmän muuttaminen uusiutuvaan energiaan pohjautuvaksi on luonut jo satojatuhansia työpaikkoja.
Suomessa esimerkiksi kotimaisen metsähakkeen käyttö työllistää suomalaisia, toisin kuin ulkomailta tuotava kivihiili. Aurinkopaneelien arvoketjusta noin 70 prosenttia jää kotimaahan silloinkin, kun itse paneelit tuodaan ulkomailta.

Ehkä Greenpeacen asiantuntijat eivät tiedä, että Saksa rakentaa merkittävässä määrin uutta hiilivoimaa, ja maan hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet vuosina 2012 ja 2013. Saksaan on kieltämättä rakennettu paljon myös tuuli- ja aurinkovoimaa, minkä seurauksena kuluttajasähkön hinta on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut Euroopan kalleimmaksi. Siksi yli puoli miljoonaa kotitaloutta on vauraassa Saksassa joutunut taloudellisiin vaikeuksiin energialaskujensa kanssa, ja heiltä on ainakin kertaalleen katkaistu sähköt maksamattomien laskujen vuoksi.

Saksan uusiutuvan energiantuotannon työpaikat lasketaan todellisuudessa muutamissa kymmenissä tuhansissa eikä sadoissatuhansissa. Luvut ovat tuostakin nopeasti laskemassa konkurssien ja ko. liiketoiminnasta kannattamattomuudesta johtuvien luopumisten vuoksi. Viimeksi Siemens ja Bosch ilmoittivat aurinkoenergiaan liittyvien liiketoimintojensa lopettamisesta.

Ilmasto on hitusen viilentynyt sitten 1998

Tarvitsemme äkkijarrutuksen, jotta välttäisimme täydellisen katastrofin. Tutkijoiden mielestä Suomen kaltaisten teollistuneiden maiden pitäisi puolittaa ilmastopäästönsä vuoteen 2020 mennessä. Maailman energiajärjestön IEA:n mukaan lukkiutuminen tuhoisaan kahden asteen globaaliin lämpötilannousuun johtavalle uralle tapahtuu nykymenolla jo vuonna 2017.

Ilmastohan tässä sen äkkijarrutuksen on tehnyt. Muutaman viimeisen vuoden aikana globaali alailmakehän keskilämpötila on hieman laskenut, eikä tilastollisesti merkitsevää lämpötilan nousua ole havaittu viimeisen 16 vuoden aikana, vaikka ilmastomallinnusten mukaan keskilämpötilan olisi tuona aikana pitänyt nousta noin 0,2-0,3 astetta. Ihmiskunnan kasvaneet hiilidioksidipäästöt eivät korreloi lämpötilan kehityksen kanssa.

Päästöjä vähentää investoiminen energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja älykkäisiin sähköverkkoihin.

Energiatehokkuuden ja sähköverkkojen älykkyyden lisäämiseen kannattanee investoida jo ihan taloudellisistakin syistä. Markkinaehtoisesti kilpailukykyisen uusiutuvan energiantuotannon kehittämiseenkin kannattaa investoida. Mutta sellaisiin nykyisiin uusiutuvan energian ratkaisuihin, jotka ovat kilpailukyvyttömiä eivätkä tosiasiassa edes vähennä merkittävästi CO2-päästöjä, ei kannata panna euroakaan.

Ilmastonmuutoksen edetessä pienet parannukset eivät riitä. Jos lämpö tuotetaan hiiltä polttamalla, ei tarvittaviin päästövähennyksiin pääsemiseksi enää auta, jos patterin säätää muutaman asteen viileämmälle. Fossiilisesta energiantuotannosta on yksinkertaisesti päästävä eroon.

Patterin säätäminen viileämmälle ei vaikuta ilmastoon havaittavasti, vaikka kaikki lämpöpattereita omistavat ihmiset tekisivät sen samanaikaisesti. Energialaskuun sillä kyllä voi olla vaikutusta. Jos fossiilisesta energiantuotannosta, jolla kuitenkin tuotetaan maailman sähköstä yli 80 prosenttia, halutaan nopeasti eroon, on syytä lisätä turkistuotantoa merkittävästi varsinkin 40 leveyspiirin pohjoispuolella. Asuntojen keskilämpötila nimittäin alenisi 5-30 asteella leveyspiiristä riippuen ja patterin termostaatin asennosta riippumatta.

Vuoden 2050 päästövähennystavoitteiden saavuttamisesta tai ilmastokatastrofin varmistamisesta päätetään nyt. Nykyinen energiantuotantorakenteemme on 1970-luvulta lähtien tehtyjen päätösten tulosta.

Atomivoimalamme Loviisassa ja Olkiluodossa ovat tuottaneet luotettavasti ja kohtuullisen edullisesti energiaa jo kymmeniä vuosia, ja ne toimivat edelleen hyvin muutaman seuraavankin vuosikymmenen. Näin on siitä huolimatta, että niiden rakentamisesta ei ymmärretty päättää Greenpeacen ehdottamalla tavalla ennakoivasti jo 1930-luvulla.

Nyt rakennettavat voimalat tuottavat energiaa vuosikymmeniä. Energiainvestointien näkökulmasta vuosi 2050 on jo huomenna. Siksi kaikki uudet investoinnit on suunnattava uusiutuvaan energiaan.

Onneksi näiden epätaloudellisten tuulivoimaloiden keski-ikä on kokemusten mukaan vain alle 15 vuotta ja aurinkopaneelit rapistuvat jo noin 10 vuodessa, joten tähän asti tehdyistä kalliista virheinvestoinneista on mahdollista päästä eroon kokonaan vuoteen 2030 mennessä.

Eiköhän anneta jokaisen sukupolven päättää oman aikansa energiantuotannosta parhaiden ja taloudellisimpien ratkaisumahdollisuuksien mukaisesti. Vuonna 2030 tai 2040 saattaa olla valittavissa oleellisesti nykyistä parempia ratkaisuja energian tuottamiseksi. Näin on ollut lähes jokaisena vuosikymmenenä teollisen vallankumouksen alusta alkaen. Tuulimyllyt, joita Greenpeace ajaa ratkaisuksi ovat idealtaan myöhäiskeskiaikaista tekniikkaa niin hyötysuhteen kuin tuotantovarmuuden osalta.

Juhlapuheista huolimatta todellisia toimenpiteitä on tehty vähän tai väärään suuntaan: Suomessa on vastikään lisätty kivihiilen polttoa muun muassa Jyväskylässä, Porissa, Pietarsaaressa, Kuopiossa, Oulussa ja Kajaanissa.

Kivihiilen polton tilapäinen kasvu taitaa johtua vain siitä, että turvetta ei ollut markkinoilla riittävästi. Hyvä, että oli kivihiiltä. Muuten Jyväskylässä, Porissa, Pietarsaaressa, Kuopiossa, Oulussa ja Kajaanissa asuville olisi tullut kylmä viime talvena.

Suomi on myös vastustanut EU:n päästövähennystavoitteen korottamista vuodelle 2020 ja on parhaillaan tuuppaamassa maton alle sitovien tavoitteiden asettamista energiatehokkuudelle ja uusiutuvalle energialle.

Jos uskoisimme hurjimpiin projektioihin, joita ilmastonmuutoskeskustelussa on esitetty, koko Suomen saattaminen kokonaan päästöttömäksi vaikuttaisi globaaleihin lämpötiloihin vain asteen kymmenestuhannesosia jos sitäkään. Kiina ja Intia aikovat joka tapauksessa kasvattaa hiilivoimaansa vuoteen 2030 mennessä enemmän kuin Yhdysvalloilla, EU:lla ja Japanilla sitä on nykyisin.

Jokainen hiileen, maakaasuun tai turpeeseen investoimisen hiljaa tai aktiivisesti hyväksyvä poliitikko edistää tietoisesti ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten toteutumista ja heikentää tulevien sukupolvien selviämismahdollisuuksia.

No juu, vihreää poliittista retoriikkaa täynnä on tuo edellinen kappale. Vähän sanoja vaihtamalla virke olisi kuin suoraan 1700-luvun ankaran rovastin saarnasta syntisen elämän haitallisista vaikutuksista aina kolmanteen sukupolveen. Mitään uutta eivät nämä "asiantuntijat" siis ole keksineet.

Kirjoitin heinäkuussa Uusi Suomi -verkkojulkaisun jutusta, jota pidin kesän ilmastohölmöyden ennätyksenä lehdistösarjassa.  Ei tämä vieraskynäkirjoitus ehkä aivan tuon US:n metaanipommijutun tasolle yllä, mutta en yllättynyt siitä, että tämän Greenpeacen propagandapläjäyksen sai lukea juuri Hesarista.