Gore-efektin vuosi tulossa ilmastoaktivistille?

Tämä vuosi on ollut ilmastollisesti vaikea ilmastoaktivisteille. Tarkoitan nyt ilmastollisella vaikeudella lähinnä poliittista ilmastoa ja aktivisteilla laajempaa vihreää liikettä, joka koettaa muuttaa poliittisia suhdanteita perustellen tarpeen siihen ilmaston lämpenemisen torjunnalla.

Gore-efektillä puolestaan tarkoitetaan sääilmiöihin yhdistettyä sattumaa, joka vaikuttaa yleisön mielialaan päinvastaisesti verrattuna ilmastoaktivistin tarkoittamaan sanomaan. Efekti on tietysti nimetty ehkäpä tunnetuimman aktivistin, Yhdysvaltain entisen varapresidentin, mukaan. Hänen puhuessaan katastrofaalisesta lämpenemisestä yleisö yleensä hytisee ulkoilmassa kylmyydessä.

Mietitäänpä, mitä tämän vuoden aikana on reaalimaailmassa tapahtunut Gore-efektiin suhteutettuna.

1. Ilmaston lämpenemistä ei ole havaittu yli 15 vuoteen. Lämpötilan alueellista vaihtelua on tietysti havaittu siellä ja täällä, mutta äärimmäiset lämpötilat ovat tänä vuonna olleet pikemminkin kylmän puolella. Edes WWF ei taida suunnitella ensi talveksi näyttävää kampanjaa, jossa vaaditaan pakkasia ja lisää lunta Helsingin Aleksanterinkadulle?



Yhdysvalloissa on ollut heikoin tornadokausi vuosiin.

2. Muutkin äärimmäiset sääilmiöt ovat toistaiseksi olleet tilastollisesti maltillisemmalla puolella, vaikka presidentti Obama ilmastoon keskittyneessä puheessaan julisti torjuvansa kiihtyvää ilmastonmuutosta. Nolointa on ehkä se, että nopeimmin Yhdysvalloissa lämpiäväksi paikaksi ennustettu Alaska on viilenemässä kovinta vauhtia. Myöskin hurrikaanit, tornadot, kuivuudet ja niiden aiheuttamat metsäpalot ovat olleet kovin vähissä ilmastonmuutosta pontevasti torjuvan presidentin toisen kauden alussa, vaikka juuri ne hän nosti puheessaan päätodisteiksi lämpenemisestä. Ehkä luonto on säikähtänyt Obaman päättäväisyyttä ja nostanut kädet pystyyn?

   

   Eteläisen merijään laajuus rikkoo mittaushistorian ennätyksiä

3. Etelämantereen merijää jatkaa laajentumistaan, vaikka kaikkien ilmastomallinnusten mukaan sen pitäisi kutistua pohjoisen vastinparinsa lailla.
4. Pohjoinen merijää, jonka piti ennusteiden mukaan sulaa pois jo vuosia sitten tai ainakin tänä vuonna, on juuri nyt – sulamiskauden viimeisellä kolmanneksella – laajempi kuin koskaan viimeisen seitsemän vuoden aikana. Tämä taitaa olla aivan erityisen harmillinen takaisku Ilmatieteen laitoksen johtajille, joiden mukaan globaalin lämpenemättömyyden sijaan meidän pitäisi selektiivisesti seurata katoavia arktisia merijäitä todisteena tulevasta katastrofista.

   

   Pohjoisessa on nyt merijäätä enemmän kuin vuosiin.
   Keltaisella jää sekä 2012 että 2013. Vihreällä vain 2013 jää.
   Punaisella vain 2012 jää.

5. Globaalisti tälle vuodelle ennustetaan ennätysmäisiä viljasatoja, jotka eivät viittaa ilmastokatastrofiin. Tästä huolimatta on tietysti selvää, että biopolttoaineiksi käyttämämme ruoka jättää osan maailman ihmisistä nälkäisiksi, mutta siihenhän syynä on lähinnä vihreä ilmastopolitiikkamme eikä itse ilmasto.
6. Yhtään eläinlajia ei näytä tänäkään vuonna kuolevan ilmastonmuutoksen vuoksi sukupuuttoon. Tietokonemallinnusten ennustamista lajien tuhoista huolimatta ilmastollisista syistä kadonneiden lajien määrä on edelleen puhdas nolla ja jääkarhupopulaatiot näyttävät vain kasvavan.
7. Jokseenkin kaikki mielipidetiedustelut osoittavat ilmastohysterian olevan hiipumassa ihmisten poliittisista tärkeysjärjestyksissä. Minäkin jo harkitsin blogini lopettamista epäillessäni kenenkään enää jaksavan lukea mitään ilmaston lämpenemisestä, mutta jatkuvasti kasvavat lukijamäärät saivat kuitenkin jatkamaan.
8. Australian pääministeri kaatui aktiiviseen ilmastopolitiikkaan, johon edes hänen oma työväenpuolueensa ei enää uskonut. Vastaavia muutoksia on ilmassa muuallakin, mikä näkyy mm. haluna vähentää ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettyjä taloudellisia panoksia. Tänä vuonna rakennetusta uudesta energiantuotannosta ylivoimaisesti suurin osa perustuu hiilen ja maakaasun käyttöön.
   

   

   Yhdysvaltoihin rantautuneet hurrikaanit presidenttikausittain

9. Kansainväliset ilmastokokoukset ovat olleet sarja epäonnistumisia, jos niitä katsotaan ilmastoaktivistien näkökulmasta. Tuleva kokous vuoden lopulla Puolassa ei lupaa parempaa, sillä valmisteleva kokous Saksassa ei saanut juuri mitään aikaan. Minä veikkaan, että Varsovaan puhaltaa Gore-efektin aiheuttama poikkeuksellisen kylmä puhuri suoraan Siperiasta, kun ilmastoneuvottelijat sinne kokoontuvat vuoden lopussa.
10. Suomessa Yleisradio sai muutaman vuoden tauon jälkeen kysytyksi pari hyvää kysymystä ilmastopolitiikasta. Kysymysten ajoitus kesähelteisiin ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta kyllä noista kysymyksistä lähtevällä keskustelulla on vaikutusta. Laajempaa vaikutusta on tietysti mm. englannin- ja saksankielisen median tänä vuonna koventuneella kritiikillä ilmastomallinnuksiin perustuviin ennusteisiin. Kyllä se kritiikki tännekin sieltä tulee, kun hetki jaksetaan odottaa.
11. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaissee syyskuussa seuraavan ilmastonmuutosta koskevan arviointiraporttinsa ensimmäisen osan. Tuo nimenomaan tieteelliseen perustaan keskittyvä osa joutuu ennennäkemättömän kritiikin kohteeksi, sillä IPCC:n menetelmiin ja raportointiprosessiin kriittisesti suhtautuva tiedemaailman osa on merkittävästi laajentunut ja saanut myös ääntään aiempaa enemmän kuuluviin. Onko raportin sanoma vaarassa jäätyä, ellei sen julkistamisen aikaan satu riehumaan vuoden ensimmäinen Atlantin hurrikaani tai jokin muu tavanomaisuudesta poikkeava sääilmiö?

Varmasti on muitakin asioita, jotka ovat vaikuttaneet ilmastoaktivistien näkökulmasta harmillisesti vuonna 2013. Toisaalta vuotta on vielä jäljellä lähes viisi kuukautta. Yksi iso myrsky oikeaan paikkaan ja aikaan loppuvuonna voisi innostaa merten syvänteisiin huomaamattomasti kadonnutta lämpöä etsivät tahot kampanjoimaan. Suomessa vihreän ilmastopolitiikan vuoden saattaisi tietysti pelastaa menestyksekäs ilmastolain anto eduskunnan käsittelyyn.

Oma käsitykseni on se, että vuodesta 2013 ei muodostu globaalisti ilmastoaktivistien juhlavuotta siitä huolimatta, että profeetta Al Gore sai myytyä hyvällä voitolla ilmaston katastrofaalista lämpenemistä mainostaneen tv-kanavansa qatarilaisille öljy- ja kaasuteollisuuden sheikeille. Tuossa kaupassahan rikastui vain hurjaa merenpinnan nousua ennustava ja merenranta-asuntoja voitoillaan ostava Al Gore.  Jos ei tule juhlavuotta, se saattaa tarkoittaa ongelmia myös seuraavalle vuodelle, joka sattuu olemaan EU-vaalien vuosi. Sanoisin, että ilmasto ei näillä premisseillä lupaa hyvää poliittista vaalisäätä Satu Hassille, Sirpa Pietikäiselle eikä monelle muullekaan ilmastonmuutoksen torjunnalla kampanjoineelle mepille.