Klimatologian vastaisku Aamu-tv:ssä sai painamaan nappia

Johtaja Mikko Alestalo

Ilmatieteen laitoksen johtokaksikko, Petteri Taalas ja Mikko Alestalo, kävi vastahyökkäykseen, kun Ylen A-studio julkesi kysymään viime maanantaina (29.7.2013), onko ilmaston lämpeneminen pysähtynyt. Alestalohan antoi haastatteluja sinne ja tänne koko viikon ja oli perjantaina 2.8. Ylen Aamu-tv:n päävieraana. Petteri Taalas puolestaan oli niinikään perjantaina Ylen Ajantasa-radiolähetyksessä todistamassa samoista asioista. Seuraavassa pika-analyysi siitä, mitä Alestalo ehti 10 minuutin aikana kertoa. Selvyyden vuoksi Alestalon sanomiset ja viittaukset niihin on kursivoitu.

Ylen Aamu-tv:n toimittaja Nicklas Wancke haastatteli Alestaloa hyvin pehmoisesti. Aloitusteemana oli yksimielisyys ilmastonmuutoksen syistä - siis ovatko tutkijat yksimielisiä siitä, että ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin syy muutoksiin. Alestalon vastaus asiaan oli paljastava:

Haluan korostaa sitä, että ne jotka ovat meteorologeja ja ilmastotutkijoita ja osaavat tän asian, niin heidän keskuudessaan vallitsee yksimielisyys. Mutta sitten tietenkin on muita tiedemiehiä, joilla on omia intressejään, ja he haluaa tulla esiin ja hämärtää tätä kuvaa, mikä on tietysti hyvin valitettavaa.

Saattaa olla, että Suomen kaltaisessa pienessä ilmastotutkijoiden tutkijayhteisössä vallitsee yksimielisyys nykyisestä ilmastoparadigmasta. Onko kyse yksimielisyyden vapaaehtoisuudesta vai jostain muusta, voimme vain arvailla. Kun eräistä aiemmista yhteyksistä tiedämme mm. Mikko Alestalon ajattelun lysenkolaiset juuret, on ainakin perusteltua syytä epäillä yksimielisyyden herttaisuutta. Mutta Suomea laajemmissa piireissä ilmastotutkijoiden yksimielisyys rajoittuu vain siihen, että ihmiskunnalla on ollut jonkinlainen vaikutus ilmastoon. Erimielisyydet repeävätkin ylipääsemättömiksi tuon vaikutuksen suuruudesta ja vaikutusmekanismien suhteista. Ja sitä suuremmaksi erimielisyys kasvaa, mitä enemmän mukaan otetaan niitä tutkijoita, joilla on klimatologeja syvempi kokemus jostain ilmastoomme vaikuttavasta yksittäisestä tekijästä - avaruudesta, auringosta, meristä, maaperästä tai biosfääristä. On hyvin tunnettua, että enemmistö fyysikoista epäilee klimatologian pyhintä teesiä ilmastoherkkyydestä (siis paljonko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistaminen nostaisi lämpötilaa) tai suorastaan naureskelee jatkuvasti vaihteleville laskelmille asiasta.

Alestalo luetteli ilmastotutkijoiden kanssa erimielisten muiden tiedemiesten intresseistä öljyteollisuuden tarjoaman rahan - siis rahanahneuden - julkisuudenkipeyden ja vaikuttamishalun. Tuosta vyön alle lyönnistä Alestalo olisi ansainnut tarkentavan kysymyksen, mutta sellaiseen Wancke ei pystynyt. Olen tästä asiassa jokseenkin varma siitä, että Alestalon väittämä on lähes täysin perusteeton. Tällaisten syytösten esittäminen todistaa vain siitä, että kun omat asia-argumentit eivät riitä, on ryhdyttävä käyttämään tieteellisessä väittelyssä kiellettyjä tappelukeinoja, joihin mustamaalaus kuuluu. Alestalo ei noilla keinoilla kerää kavereita rehellistä tutkimusta tekevien parista.

Ilmasto on viilentynyt aikasarjojen mukaan sitten 2003

Seuraavaksi Wancke kysyi, miten ilmastoa tutkitaan.  Alestalo vastasi odotetusti tutkimuksen keskittyvän ilmaston mallintamiseen tietokoneilla. Sitten päästiin aiheeseen, jonka vuoksi studioon oli tultu. Alestalo kiisti ilmaston lämpenemisen pysähtymisen, mutta perusteli viime vuosien lämpenemisen hidastumista luonnollisella vaihtelulla. Alestalo puhui totta ilmastomallintamisen keskeisestä roolista, mutta sitten tulikin jo heti perään lööperiä, johon valmistautumaton toimittaja ei halunnut tai ymmärtänyt puuttua. Lämpeneminen nyt vaan on ollut pysähdyksissä aikasarjasta riippuen 10-15 vuotta ja pidempäänkin, jos asia perustellaan tilastollisella merkitsevyydellä, eikä Alestalon valheellinen lausunto sitä muuksi muuta. Viimeisen 10 vuoden ajalta kaikki lämpöaikasarjat UAH:a lukuun ottamatta osoittavat pientä viilenemistä. Myös merenpinnan lämpötila on ollut laskussa tuona aikana.

Sitten siirryttiin keskustelemaan ilmastonmuutoksen ennustamisen luotettavuudesta. Alestalo väitti mallinnusten ja ennusteiden olevan hyvin luotettavia perustellen asiaa sillä, että mallinnukset ovat pystyneet simuloimaan menneen ilmaston luotettavasti. Jälleen tuli perätön väite, joka upposi Wanckeen vaikeuksitta. Perustelen väitettäni kahdella asialla. Ensinnäkään sellaista vallitsevan paradigman mukaista mallinnusta, joka olisi kyennyt edes osapuilleen simuloimaan mennyttä ilmastoa uskottavan pitkään, ei ole. Jos sellainen olisi, se olisi syötetty kaikille skeptisesti asiaan suhtautuville katkeralla kalkilla höystettynä. Ja sitä olisi esitelty joka ikisessä mediassa lähes kyllästymiseen asti. Minäkin olisin siitä kirjoittanut innostuneesti. Me emme ole mitään tällaista kokeneet.

Tulevaisuuden ilmaston mallinnuksista olen tässä blogissa kirjoittanut aika paljon. Nuo mallinnukset ovat vielä pahemmin epäonnistuneita, eikä ainutkaan niistä kyennyt ennustamaan lämpenemisen pysähtymistä jo viime vuosisadan puolella. Valitettavasti Alestalon mainitsemaa luotettavuutta niistä ei löydy, vaikka kuinka etsisi.

Alestalo kuvaili mallikokeiden perusteella ihmiskunnan osuutta ilmaston lämpenemisessä yli puoleksi ja luonnollisia tekijöitä - tulivuorten purkausten aerosolihiukkasia, auringonsäteilyn vaihtelua sekä ilmakehän ja merien välisen lämmönvaihdon vaihtelua - alle puoleksi. Tämä lämpenemisen hidastuminen johtuu hänen mukaansa siitä, että ihmiskunnan aiheuttama hiilidioksidin säteilypakotteen kasvu ja luonnollinen vaihtelu vaikuttavat juuri nyt eri suuntiin. Entäpä, jos myös tuo lyhytaikainen lämpeneminen 1970-luvun lopulta 1990-luvun lopulle olikin luonnollisen ilmastovaihtelun tulosta? No saattaahan siinä olla myös hitusen hiilidioksidipitoisuuden lämmittävää vaikutusta, mutta sen osuutta Alestalo ei pysty todistamaan millään. Sellaisia empiirisiä mittauksia ei yksinkertaisesti ole. Alestalon todisteet perustuvat vain ja ainoastaan mallinnusten tuloksiin, jotka poikkeavat olennaisesti reaalimaailman ilmastosta mitatuista asioista.

Maailman vehnäntuotanto

Kysymykseen, mitä haittaa ilmastonmuutoksesta on, Alestalo nosti esiin ruoantuotannon vaikeutumisen (kuivuudet) esimerkkinä maissin ja vehnän heikentyvät sadot, sen vaikutuksen maailmankauppaan sekä uhkaavan merenpinnan nousun (0,5-1 metrillä) esimerkkeinä Bangladeshin ja Intian rannikkoseudut. Suomen osalta Alestalo näki pidentyvän kasvukauden jonkinlaisena mahdollisuutena, mutta globaalin vaikutuksena häiriöt maailmankaupassa ja ilmastopakolaisuudessa.

Tuorein IPCC-raportti, SREX, ei havainnut merkittäviä muutoksia kuivuudessa eikä muissakaan sään ääri-ilmiöissä. Eikä maailman viljasadoissakaan minun mielestäni ole kovin hälyttäviä trendejä. Oheinen kuva maailman vehnätuotannosta havainnollistaa asiaa. Kuivuudet ovat aina iskeneet jonnekin päin maailmaa, mutta nuo Alestalon vihjaukset viimeaikaisen ilmastonvaihtelun katastrofaalisista vaikutuksista eivät näy satotilastoissa. Ne löytyvät vain klimatologien tietokonemallinnusten virtuaalimaailmasta. Eikä myöskään merenpinnan nousussa ole nähty normaalin vaihtelun ulkopuolista kiihtymistä tai muutakaan hälyttävää. Ainakin Suomessa maannousu voittaa merenpinnan nousuvauhdin kaikkialla. 

Alestalon vastaus ilmastonmuutoksen aiheuttamista mahdollisuuksista oli hiilivapaan energiatuotannon kehittäminen Saksan esimerkin mukaisesti. Hmmm… Ehkä Alestalo energiapolitiikankin asiantuntijana ei ole huomannut Saksan järkyttävästi nousevaa sähkön hintatasoa ja sen hillitsemiseksi rakennettavaa uutta hiilivoimalakapasiteettia? Saksan päästöthän ovat tosiasiassa olleet viime vuosina kasvussa.

Miten ilmastonmuutosta voi hillitä? Globaalilla tasolla Alestalo kertoi ainoan keinon olevan hiilidioksidipäästöjen lopettaminen tämän vuosisadan aikana yhteisellä sopimuksella. Wancken kysyessä, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä, oli resepti vihreän politiikan mukainen asumiseen, liikenteeseen ja ruoanvalmistukseen käytettävän energian vähentäminen. Alestalo siis säesti hyvin Vihreiden ympäristöministeri Ville Niinistöä, joka muutama päivä sitten kertoi hallituksen tavoitteesta ryhtyä kontrolloimaan käytännössä kaikkea ihmiskunnan elämään liittyvää valmisteilla olevan ilmastolain avulla.

Klimatologi Alestalo siis onnistui noin 10 minuutin televisiolähetyksessä

1. väittämään erimielisyyttä yksimielisyydeksi
2. leimaamaan kanssaan erimieliset tiedemiehet ahneiksi huijareiksi
3. väittämään viilenemistä lämpenemiseksi
4. muuttamaan ilmastomallinnusten epäonnistumiset luotettavaksi menestykseksi
5. maalaamaan sellaisia uhkakuvia todellisiksi, joista on näyttöä vain virtuaalimaailmassa
6. linjaamaan em. perusteella tulevan poliittisen linja vihreän liikkeen toiveiden mukaisesti.

Lahjakkaita propagandisteja nuo valtion viralliset klimatologit näyttävät olevan. Siitä huolimatta painoin viereistä nappia Alestalon esitykselle.