Pohjois-Atlanti viilenee vauhdilla

Meret ja niiden lämpötila näyttävät painavan muutamien Ilmastorealismin vakiokommentoijien mieltä niin paljon, että minkä tahansa aiheen kommentointiosuus viedään vaikka väkisin meriin. Annetaanpa nyt meriin fakkiutuneille mahdollisuus keskusteluun bloggauksen aiheesta. Valitettavasti liitän aiheeseen lopuksi myös ilmastonmuutosfilosofisen näkökulman.

Argo-poijujen toimintaperiaate

Kävin hakemassa tarkinta mahdollista lämpötiladataa merialueelta, joka kaiketi eniten vaikuttaa Suomen ilmastoon. Kyseessä on tietysti Argo-poijujen mittaama Pohjois-Atlanti ja aivan erityisesti alue, joka vähän yksinkertaistaen tuo keskisellä Atlantilla lämmennyttä vettä pintavirtauksessaan Jäämerelle ja vie vastaavasti pohjavirtauksessaan Jäämeren kylmää vettä takaisin Atlantille. Alue näkyy alla olevassa kuvassa, jonka vasemmassa yläkulmassa näkyy Grönlanti, ja oikeassa alakulmassa ovat Brittein saaret.

Kuva 2

Kuvassa 2 näkyy Argo-poijujen mittaama ko. merialueen päällimmäisen 1900 metrin "vesipatjan" keskimääräinen lämpötila tarkastelujaksolla tammikuusta 2004 helmikuuhun 2015. Katsotaanpa sitten tarkemmin veden lämpötilan muutoksia eri kerroksissa.

Kuva 3

Viereisessä kuvassa 3 näkyy päällimmäisen 200 metrin kerroksen lämpötila. Tuo kerros lämpenee ja viilenee lähes kahden asteen verran vuodenkierron aikana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on myös melkoisesti viilentynyt. Vuosien 2005 ja 2014 vuosikeskiarvojen erotus on -0,65°C.

Tuo viilentynyt pintakerros on juuri se osa Pohjois-Atlantin virtausta, joka tuo tropiikissa lämmennyttä vettä Pohjolaan ja pitää Fennoskandian paljon lämpimämpänä verrattuna useimpiin samalla leveyspiirillä oleviin alueisiin.

Katsotaanpa sitten, miten vesikerrokset syvempänä ovat lämmenneet. Kuvassa 4 näkyy 1000 - 1900

Kuva 4

metrin syvyydessä olevan vesikerroksen lämpötila samalta jaksolta. Tuossa kerroksessa vesi on reilut neljä astetta viileämpää kuin päällimmäisessä parinsadan metrin vaipassa. Noin syvällä ei myöskään vuodenkierto näy lämpötilassa. Ja kokonaisvaihtelukin on sen myötä oleellisesti pienempää - vain 0,2°C verrattuna kuvan 3 pintaveden lähes 3°C:n vaihteluun. Kuvan 4 vaihtelu siis mahtuisi kuvan 3 pystyakselin kahden jakoviivan väliin.

Tuon syvemmän veden lämpötilan vähäinen vaihtelu tietysti selittyy pääosin sillä, että auringon säteily ei pääse tunkeutumaan noin syvälle. Alhaisempi lämpötila selittyy sillä, että noissa syvyyksissä on mukana Jäämerellä jäähtynyttä vettä, joka osana noita Atlantin virtauksia on palaamassa takaisin etelään.

Syvän veden lämpötilavaihtelussa on jotain jännää, mitä en osaa selittää. Lämpötila on pysynyt liki samana välillä 2004 - 2008, sitten noussut nopeahkosti 2009 - 2011 ja sen jälkeen hitaasti laskenut. Se helpoin ja yleisimmin käytetty AGW-selitys (ihmisperäinen globaali lämpeneminen) ei tähän oikein sovi, eikä se kyllä sovi kovin hyvin tuohon jäähtyvään pintakerrokseenkaan. Eikä tähän oikein sovi se ilmakehän lämpenemispaussin hätäselityskään, jonka mukaan hiilidioksidin aiheuttaman säteilypakotemuutoksen lämpö olisi piiloutunut syviin meriin.

Kesä tulee Kilpisjärvellekin

Uudenmaan asukkina ja siellä luontoa seuraavana olen tietysti bloggauksissani painottanut paljon kotiseutuani. Näin oli myös edellisessä kirjoituksessa, jossa vaimoni pyynnöstä tarkastelin yli 20 asteen maksimilämpötilan päivien esiintymistä Ilmatieteen laitoksen Helsinki-Vantaan sääaseman ja

Tunturikoivu puhkeaa lehteen

omien mittausteni valossa.

Korjataanpa asiaa vähän tasapuolisemmaksi ainakin pohjois-etelä -akselilla. Sain nimittäin Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologiselta asemalta tänään mielenkiintoisen sähköpostiviestin, mistä osa seuraavassa:

Keräämäni aikasarja tunturikoivun lehtimisestä eli hiirenkorvalle tulemisesta Kilpisjärvellä on napapiirin pohjoispuolisen alueen pisin sarja (43 vuotta) koko Fennoskandiassa. Aloin kerätä koivudataa ensimmäistä kertaa kesällä 1973 eli aikana, jolloin murehdittiin ilmaston kylmenemistä. Olen jatkanut työtä vuosittain samalla alueella. En ole sovittanut kuvan pistejoukkoon mitään matemaattista mallia, koska mielestäni originaalidatasta näkyy paljaalla silmällä kaikki oleelliset asiat.

Hyvää kesää Ilmastorealismia-palstan lukijoille! Antero

Viestin lähettäjä on kyseisen aseman pitkäaikainen johtaja, professori Antero Järvinen, joka ystävällisesti antoi luvan lainata viestiä Ilmastorealismissa. Viestin mukana tuli alla oleva selkeä graafi tunturikoivun puhkeamisesta hiirenkorvalle Kilpisjärvellä.

Mitä suurempi luku pisteellä on pystyakselilla, sitä myöhemmin hiirenkorvat tuona vuonna puhkesivat.

Jos oikein tuota graafia tulkitsen, tänä vuonna hiirenkorvat ilmestyivät kesäkuun 22. päivän seutuvilla. Se näyttäisi olevan noin viikkoa tuon 43 vuoden havaintojen mediaania myöhemmin. Tunturikoivu siis luottaa siihen, että kesä alkaa Kilpisjärvelläkin. Melkoista on kyllä vaihtelu vuosien välillä - yli 30 päivää.

Uskovaisella orastaa epäilys kesän tuloon?

Iltapäivälehdet ovat jo muutaman kerran kysyneet meteorologeilta, milloin kesä alkaa. Milloin vaikkapa Etelä-Suomeen saadaan ensimmäiset hellepäivät? Helteet ovat kieltämättä olleet kateissa ainakin Helsingin pohjoispuoliselta Uusimaalta. Minun sääasemani on näyttänyt korkeimmillaan lämpötilaa 23.9 °C, mikä tapahtui lauantaina 13.6.

Tilanne 25.6.2015 mennessä

Vaimoni, jota hellepäivien puuttuminen ei ole häirinnyt ollenkaan, kuitenkin oli kiinnostunut sellaisista tavanomaisen lämpimistä alkukesän päivistä, joina lämpötila kipuaisi sentään yli rajan +20 °C. No minähän jouduin ne laskemaan, ja tähän mennessä niitä on kertynyt neljä kappaletta. Se ei ole paljoa, sillä keskimäärin touko- ja kesäkuussa on näillä seuduilla tuon rajan ylittäviä päiviä noin 20. Näin siis Helsinki-Vantaalla olevan sääaseman vuodesta 1959 alkaneen mittaushistorian mukaan. Laitanpa tuon tilaston kaikille näkyviin viereiseen kuvaan, josta myös selviää se melkoinen luonnollinen vaihtelu, mikä on tyypillistä Etelä-Suomen alkukesille.

Ei auta itku ilmastomarkkinoilla. Data voittaa aina!

Olen saanut sähköpostia useammalta Ilmastorealismin lukijalta koskien graafiani taannoisessa bloggauksessa. Panenpa tuon graafin heti tähän alle, jotta tämän lukijat pääsevät juonesta kiinni.

Kuva 1

Yksi lukija moittii minua ns. kirsikanpoiminnasta, koska en näytä ko. RSS-aikasarjaa pidemmältä ajalta. Hän epäilee, että haluaisin peitellä lämpenemistä.

No, en halua peitellä mitään. Olen aiemmissa bloggauksissa näyttänyt ainakin seitsemää merkittävää aikasarjaa niiden alkuvuodesta alkaen, eikä minulla ole niiden perusteella epäilystä siitä, etteikö keskimääräinen ilmastomme - siis globaalisti - olisi viimeisen 100 - 200 vuoden aikana hieman lämmennyt. Nyt vain tuolla graafilla haluttiin näyttää aivan muuta. Sillä osoitin, että RSS-satelliittimittausten mukaan lämpeneminen on pysähtynyt noin 18 vuotta sitten, jos hyväksymme kriteeriksi lineaarisen trendin. RSS-data kertoo niin, enkä asialle mitään voi. Eivät sille muutkaan enempää mahda, sillä tuo minun graafinihan on kenen tahansa haastettavissa omalla laskelmalla.

Kahdessa muussa sähköpostissa epäiltiin, että käytän tarkoituksellisesti RSS-sarjaa, joka kirjoittajien mukaan poikkeaa muista. Näiden muiden mukaan lämpeneminen kirjoittajien väittämän mukaan jatkuu ellei ole peräti kiihtynyt. Näille sähköpostiystävilleni tarjoan seuraavan graafin, joka osoittaa, että viisi merkittävintä amerikkalaista ja eurooppalaista aikasarjaa ml. RSS ovat täysin yksimielisiä lämpenemisen hidastumisesta ja jopa pysähtymisestä.

Suomen osuus ilmaston lämpenemisestä vähintään 0,00 astetta

Selatessani blogistania lukaisin Carbon Counteria, jossa oli mielenkiintoinen juttu maailman suurimman energian kuluttajamaan, Kiinan, energian kulutuksesta. Tuon jutun juoni oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että huolimatta suhteellisesta kasvusta Kiinassa ei ole merkkejä sellaisesta uusiutuvan energian vallankumouksesta, josta satuhassit ja muut punavihreät kellokkaat aina välillä

yrittävät todistaa. Viereisessä kuvassa on esitetty punaisella palkilla Kiinan primäärienergian kulutuksen keskimääräinen kasvu vuodessa viimeisen 10 vuoden aikana. Sinisellä palkilla on esitetty tuuli- ja aurinkovoiman osuus siitä viime vuoden aikana. Tuuli- ja aurinkovoiman ennätyskasvu riitti siis noin viiden prosentin osuuteen primäärienergian kulutuksen keskimääräisestä kasvusta. Markkinaehtoisesti kannattamattomien uusiutuvien energialähteiden vallankumousta ei taida puhjeta edes tuuli- ja aurinkovoimateollisuuden supervallassa?

Carbon Counterin sivuilta eksyin jälleen kerran BP:n vuotuisen energiakatsauksen sivuille. Sieltä ladatusta taulukosta selvisi taas muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista muutaman jaan tässä lukijoille.

Arvatkaapa, kuinka "hyvä" Suomi oli viime vuonna ns. uusien uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä. Tarkoitan siis uusilla uusiutuvilla maalämpöä, biopolttoaineita, aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Vanhastaan käytetty vesivoima ei siis kuulu nyt joukkoon, vaikka se on mielestäni uusiutuvista selvästi paras. BP:n tilastojen mukaan Suomessa kulutetusta primäärienergiasta 11% tuotettiin noilla "uusilla uusiutuvilla", ja tuo prosenttiluku oli neljänneksi korkein maailmassa. Edelle pääsevät vain Tanska (24%), Portugali (15%) ja Espanja (12%). Energian suurkuluttajat Kiina (2%), Yhdysvallat (3%), Intia (2%) ja Venäjä (0%) jäävät kauas jälkeen. Ne luottavat energiahuollossaan lähinnä öljyyn, kivihiileen ja maakaasuun, eikä niillä muuta markkinaehtoisesti järkevää vaihtoehtoa olekaan pitkään aikaan, ellei jossainpäin keksitä sellaista uutta energialähdettä, joka syrjäyttäisi em. fossiiliset hinnalla ja olisi lähes välittömästi monistettavissa valtavaan tuotantoon.

Pikanttina yksityiskohtana voisi vielä mainita, että yli miljardin asukkaan Afrikassa em. uusista uusiutuvista saadaan energiaa saman verran kuin Suomessa. Ehkä Afrikassa aurinko ei paista tai tuule kuin Suomessa?