Farssin aineksia Etelämantereella

Tänä vuonna näyttää tapahtuvan runsaasti erilaisia hassunkurisia juttuja napa-alueilla. 

Kirjoitin aiemmin kesällä neljästä soutajasta, jotka halusivat soutamalla kiinnittää huomiota ennennäkemättömästi jäättömäksi muuttuneesta luoteisväylästä Kanadan arktisessa saaristossa. Nuo seikkailijat jäivät kiinni jäihin kesken matkan ja luovuttivat kylmään kyllästyneinä. Kaikilla on varmasti muistissa Greenpeacen tuoreimman pr-tempun kylmä vastaanotto Barentsinmerellä. Nyt tapahtuu toisella puolella maapalloa vastaavia asioita. Mukana siellä on myös brittiläisen sanomalehti The Guardianin toimittajia, mikä tietysti takaa melkoisen mediahuomion retkelle.

Jossain punaisen ympyrän alueella on tapahtumapaikka

Venäläinen risteilyalus MV Akademik Shokalskiy juuttui jäihin Etelämantereen tuntumassa jouluaattona. Aluksella on 74 henkilöä, joista parikymmentä on miehistöä ja reilut 50 ovat ns. tiedemiehiä ja heitä tukevia rikkaita risteilyturisteja. Odottelu saattaa venyä pidemmäksikin, elleivät paikalle hälytetyt jäänmurtajat pääse paikalle.

Matkaa on markkinoitu sekä australialaisen etelämantereen tutkijan, Douglas Mawsonin, 100 vuotta sitten samalle alueelle tekemän retken muistolla että mahdollisuudella rahoittaa ennennäkemättömästi ilmastonmuutoksen vuoksi kuolevan Etelämantereen viimeisten eläinten tutkimusta. 

Tutkijoita ja varmaan myös heitä rahoittavia risteilyvieraita johtava New South Walesin yliopiston ilmastonmuutosprofessori Chris Turney perustelee tätä turistiretkeä hyvin tarpeellisena, sillä he aikovat ottaa kontrollinäytteitä verifioidakseen Mawsonin 100 vuotta sitten tekemät mittaukset ilmastonmuutoskontekstissa. En tässä kirjoituksessa aio ottaa tarkemmin kantaa siihen, miten professori Turney aikoo ottaa muutamassa päivässä näytteitä verifioidakseen Mawsonin useiden vuosien aikana ottamat sadattuhannet mittaukset. Haaste voi olla risteilyvieraiden kanssa vietettyjen aterioiden välissä aika kova. Mutta pari asiaa voin kertoa professori Turneylle täältä maapallon toiselta puolelta.

Commonwealth Bayn lämpötilan muutos 1980-2013

Ensinnäkin tuo alue Antarktikalla - siis Commonwelth Bayn alue - on satelliittimittausten mukaan viilentynyt viimeisen 35 vuoden aikana noin 0,3 asteella, kuten viereisestä alueen 65-70 S ja 140-150E RSS-aikasarjaan perustuvasta lämpötilapoikkeamasta (vuosien 1981-2010 keskilämpötilasta) voi päätellä. Samana aikana alueen merijään peite on myös kasvanut jonkin verran. Siitä huolimatta en epäile, etteikö professori Turney tarvitse lisää tutkimusrahaa Antarktikan ennennäkemättömän lämpenemisen tutkimiseksi. Toivotan onnea yli kaksimetrisen jään keskellä pinnistelevien rahoittajien uskon vahvistamiseksi lounaiden ja illallisten yhteydessä. He saattavat miettiä, miten Douglas Mawson olisi näissä olosuhteissa ja ilman jäävahvistettuja aluksia koskaan päässyt alueelle. Ehkä ilmasto oli silloin vähän kylmempi, jolloin jäätäkin lienee ollut AGW-teorian mukaisesti vähemmän? Siis ilmastomallien mukaan eteläisen merijään olisi pitänyt lähes kadota. No ehkä kannattaa tutustua asiaa koskevaan salaisuuteen.

MV Akademik Shokalskiy on rakennettu Turussa ja luovutettu silloiselle Neuvostoliitolle vuonna 1982. Alus on tarkoitettu napa-alueiden tutkimiseen, ja se on täysin jäävahvistettu, joten aivan avuttomasta aluksesta ei liene kyse. Retkeläisillä ei ole muutenkaan mitään hätää, sillä Etelämantereella on nyt leppoisa kesäaika. No juu, jäitä on tänäkin vuonna aika paljon. Muistetaan kuitenkin, että Yhdistyneen Kuningaskunnan johtavan tiedemiehen mukaan Antarktikasta tulee tämän vuosisadan aikana ainoa manner, jossa ihmiskunta voi selvitä tästä ennennäkemättömästä ilmaston lämpenemisen helvetistä.

PS. Tarina jatkuu seuraavassa bloggauksessa täällä.