Etelän merijään tarkkaan varjeltu salaisuus

Ilmastomalleihin perustuen on yritetty ennustaa myös maapallon napa-alueiden merijään kehitystrendejä. Bob Tisdale on kirjoittanut noiden ilmastomallinnusten onnistumisesta mainion kirjoituksen, josta referoin muutaman kohdan tähän. Alkuperäisen Tisdalen kirjoituksen löydät täältä.

Kuva 1. Merijään todellinen muutos pohjoisessa (punainen)
ja etelässä (sininen).

Tisdale aloittaa näyttämällä viereisen kuvan pohjoisen ja etelän merijään peiton muutoksista reilun 30 vuoden aikana. Siitä selviää oitis, että punaisella merkitty arktisen merijään peitto on vähentynyt, kun eteläisen merijään (sininen) peitto on kasvanut.

Kaikkien tiedotusvälineiden otsikoista olemme jo kauan tienneet pohjoisen merijään vähenemisestä, ja samoissa jutuissa meille kerrotaan sen ilmastomallien mukaan lopulta häviävän kesäisin kokonaan. Oikeastaan se vanhempien lehtijuttujen mukaan on jo useana vuotena hävinnytkin, mutta sitkeästi siellä merijäätä tänäkin kesänä vielä on. Mutta juuri koskaan et voi lukea lehtijuttua tai televisioreportaasia etelän merijään tasaisesta kasvusta. Siihen on syynsä, jonka kerron tämän kirjoituksen loppupuolella.

Kuva 2. Uusimpien mallien mukainen merijään pinta-alan muutos
pohjoisessa (punainen) ja etelässä (sininen).

Tisdalen toinen kuva näyttää, miten hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) syksyllä julkaistavan uuden arviointiraportin pohjaksi käytetyt ilmastomallit ovat simuloineet napa-alueiden merijään kehitystä. Mallien mukaan molempien napa-alueiden merijään pinta-alan olisi pitänyt vähentyä. Vertaamalla ylimmän kuvan reaalimaailmaa ilmastomallien maailmaan, voimme havaita mallien ennustaneen oikeansuuntaisesti pohjoisen jään vähenemisen. Eteläisen jään osalta ne ovat erehtyneet jättimäisesti. Senhän olisi pitänyt mallinnusten mukaan huveta pohjoisen merijäätä selvästi nopeammin.

Kuva 3. Etelämeren mitattu pintalämpötilan poikkeama
(harmaa) vertailukaudesta ja ilmastomallien ennustama
lämpötilapoikkeama (vihreä). By Bob Tisdale.

Eteläinen merijää on kasvanut, sillä etelämeren lämpötila on tasaisesti laskenut. Tätäkään ilmastomallit eivät ole kyenneet ennustamaan, kuten kolmannesta kuvasta voit havaita. Vihreä kuvaaja kertoo tietokonemallien antaman ennusteen ja harmaa todellisen kehityksen. Jälleen noiden ero on massiivinen, trendinä lähes asteen verran 100 vuodessa.

IPCC:n syksyllä julkaistavassa arviointiraportin ensimmäisessä osassa tullaan jälleen kerran vetoamaan vain ja ainoastaan tiedeyhteisön "luotettaviksi" havaitsemien ilmastomallien tuloksiin, kun meille kerrotaan ennennäkemättömästä ilmaston lämpenemisestä ja muutoksesta. Samaan hengenvetoon meille väitetään mallien tieteellisen pohjan perustuvan kivenkovaksi koeteltuun fysiikkaan.

Kuva 4. Ilmastomallien ennustama tropiikin lämpötilakehitys
murtoviivoina. Mitattu lämpötila punaisina ja sinisinä pisteinä.
Kuvan lähde Roy Spencer.

Kun minä katson kuvia 2 ja 3 tai viereistä kuvaa ilmaston lämpötilan kehitystä kuvaavasta mallinnusten joukosta, mieleeni tulee useita kysymyksiä, joista tässä muutama:

1. Kumpi asia noissa tietokonemallinnuksissa johtaa totaalisen väärään tulokseen, perustana oleva fysiikka, mallinnusmenetelmä vai molemmat?
2. Miten on mahdollista, että useiden miljardien eurojen ja dollarien kehittelykustannuksista huolimatta jokaikinen malli ennustaa väärin?
3. Miten on mahdollista, että kivenkovaan yhteiseen fysiikan pohjaan perustuvat mallit osaavat olla keskenään niin erimielisiä kuin kuva 4 osoittaa? Kuvissa 1-3 on esitetty vain mallinnusten keskiarvo, mutta yksittäiset mallinnukset ovat keskenään yhtä ristiriitaisia kuin kuvassa 4 esitetyt.
4. Olisiko kolikkoa heittämällä (lämpenee/ei lämpene) päässyt oleellisesti halvemmalla oleellisesti parempaan tulokseen. 

Lopuksi tuohon kysymykseen, miksi et ole lukenut suomenkielisestä mediasta etelämantereen merijään kasvusta. Se johtuu siitä, että rehellisen toimittajan olisi kysyttävä itseltään ja ilmastotutkijoilta, miksi etelässä ei ole lämmennyt yli 30 vuoteen. Ja tuo kysymys johtaisi väistämättä jatkokysymyksiin, mikä ilmastomalleissa mättää ja miksi roskakoriin kuuluvia tuloksia pitäisi käyttää politiikan ja tulevaisuuteen tähtäävien toimien perustana. Vihreälle toimittajalle nuo kysymykset aiheuttavat hermoromahduksen, ja rehellisenä itseään pitävä toimittaja tajuaa todennäköisesti kysymystensä johtavan vakavaan ristiriitaan noihin malleihin uskovaisen hartaudella suhtautuvan poliittisen eliitin, Ilmatieteen laitoksen lysenkolaisen johdon, Greenpeacen ja WWF:n, kustantajan tai päätoimittajansa kanssa.

En ole tietokonemallinnusten vastustaja. Tiedän, että niitä voi käyttää hyvin hyödyllisestikin, jos mallinnus vastaa reaalimaailman ilmiöitä. Ilmastomallit eivät sitä valitettavasti tee. Ne ovat olleet koko ajan väärässä. Eivätkä ne ole kyenneet ennustamaan etelän merijäätä tai merenpintalämpötilaa paremmin myöskään muita ilmastoparametreja kuten ilman lämpötilaa, sateisuutta, kuivuutta, sään ääri-ilmiöitä tms. Ainoa poikkeus tässä joukossa on pohjoisen merijää, joskin epäilen mallinnusten senkin osalta menevän väärään suuntaan jo lähivuosina. Palaan tuohon pohjoisen jäätilanteeseen syksyllä sulamiskauden loppuvaiheessa, joten jätetään sitä koskevat kommentit sinne.

Väärässä olevan mallin tulosten mukaan rakennettaessa syntyy vain sutta ja sekundaa. Lopulta Sinä veronmaksajana joudut kustantamaan sen korjaamisen.

Etelämantereen lämpötilapoikkeama HadCRUT4:n
mukaan. Kuva http://www.climate4you.com/

Lisäys 17.6.2013: Lisäsin loppuun graafin Etelänapamantereen lämpötilapoikkeamasta vuosina 1957-2013, jotta ei tarvitse aloittaa uudelleen turhaa väittelyä siitä, onko manner lämmennyt vai viilentynyt. Se ei ole tehnyt kumpaakaan lähes 60 vuoden aikana.