Onko puolueilla eroja ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikoissa?

Sattuipa silmiini BirdLifen, Greenpeacen, Luonto-Liiton, Maan ystävien, Natur och Miljön, Suomen

luonnonsuojeluliiton ja WWF:n tuore kysely puolueille otsikossa mainituista aiheista. Mielestäni kysymykset olivat hyviä, ja ne tarjosivat mahdollisuuden vertailla puolueiden kantoja näin eduskuntavaalien alla. Päätinkin tehdä vastauksista koosteen, sillä epäilen Ilmastorealismilla olevan hieman erilaisen lukijaprofiilin monien kyselyn järjestäjien vastaavien kanssa.

En kuitenkaan kopioi puolueiden vastauksia, vaan yritän muuttaa ne selkokielelle ja realismiksi. Ymmärrettävistä syistä olen joutunut tiivistämään vastauksia, sillä harva jaksaa kahlata 21 sivun mittaista vastauspaperia läpi. Mutta jos joku jaksaa, sen löydät täältä.  Nonniin, aloitetaan. Kirjoituksen lopussa yritän hahmottaa eroja puolueiden välillä ja summata asioita. Seuraavassa vastauksien ytimet kysymyksittäin eduskuntapuolueiden nykyisessä suuruusjärjestyksessä.

Kysymys 1: Mitkä ovat puolueenne keskeisimmät ympäristöpoliittiset tavoitteet?

Kokoomus (Kok): Haluamme tehdä Suomesta hiilineutraalin yhteiskunnan, nostaa meidät ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja suomalaiset maailman ympäristötietoisimmaksi kansaksi.

Sosialidemokraattinen puolue (SDP):  Me tavoittelemme päästötöntä energiantuotantoa vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on jo olemassa teknologiset keinot. Suomen energiapolitiikassa on lakattava vastustamasta.

Perussuomalaiset (PS): Ympäristöpolitiikassa on tehtävä täyskäännös. Kaikissa ympäristöpoliittisissa päätöksissä on otettava taloudellisen toimilinjaisuuden ja työllisyyden turvaaminen sekä teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen kärkeen.

Keskusta (Kesk): Keskeisin tavoitteemme on ilmastonmuutoksen torjunta ja hidastaminen.

Vasemmistoliitto (Vas): Hiilineutraali, energian suhteen omavarainen Suomi.

Vihreä Liitto (Vihr): Torjumme ilmastonmuutosta käynnistämällä energiamurroksen, jossa satsataan uusiutuvaan, hajautettuun kotimaiseen energiaan, energiatehokkuuteen ja älykkäisiin sähköverkkoihin.

Ruotsalainen Kansanpuolue (RKP): Tavoitteena tulee olla hiilidioksidineutraali yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä.

Kristillisdemokraatit (KD): Tärkein tavoitteemme on globaaleihin ympäristöongelmiin vastaaminen.

Ensimmäisen kysymyksen vastaukset jo paljastavat, että Perussuomalaiset erottautuvat muista. Nämä muut haluavat vähentää Suomen hiilidioksidipäästöt maailmanennätysvauhdilla, kun PS:lla tuon tavoitteen yli käy talouden ja työllisyyden kohentaminen. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi SDP:n vastauksesta, jossa vaadittiin "vastustamisen" lopettamista. Vastustamisen kohde jää vähän hämärän peittoon, mutta ehkä SDP:n linjaa ei saisi vastustaa.

Kysymys 2: Millä keinoin kivihiilen energiakäytöstä luovutaan vuoteen 2025 mennessä?

Kok: Talteenottamalla poltossa syntyvä hiilidioksidi. Uusiutuvan energian käyttöä tulee lisätä kustannustehokkuusjärjestyksessä ja tukiaisia ehkä lisäämällä.
SDP: Markkinoille pitää nopeasti rakennetaa korvaavaa päästötöntä säätövoimaa, esimerkiksi bio-, ydin- ja vesivoimaa. Samalla hiilidioksidin päästömaksuja korotetaan.
PS: Tavoite on epärealistinen.
Kesk: Kivihiilen energiakäytön lopettaminen on tavoite. Avainasemassa on kivihiilen korvaaminen mahdollisimman pitkälle kotimaisella ja uusiutuvalla energialla. Kivihiilen verotusta on kiristettävä.
Vas: Käyttökielto voimaan; ilmastosyistä hiili pitää jättää maahan.
Vihr: Päästömaksuja korotetaan, ilmastotullit voimaan ja
RKP: Lisäämällä hiilen hintaa päästökaupalla.
KD: Tuetaan kilpailevia uusiutuvia energialähteitä, joskin tavoite ei liene realistinen.

Tässäkin jako kahteen leiriin on helppoa. Kun PS ja osin KD pitävät tavoitetta epärealistisena, muut eivät sitä kyseenalaista. Näillä muilla ja myös KD:lla on reseptinä lähinnä energiamaksujen ja -verojen korotukset, jotka lupaavat hinnankorotuksia kaikille sähkön ja kaukolämmön käyttäjille.

Todettakoon, että kaikkien pitkän ajan markkina-arvioiden mukaan kivihiilen käyttö globaalisti jatkaa kasvuaan ainakin tämän vuosisadan puoliväliin riippumatta siitä, kuinka rajuja liikkeitä piskuinen Suomi asiassa tekee.

Kysymys 3: Tuleeko turpeen käyttöä Suomen energiantuotannossa vähentää nykyisiä tavoitteita nopeammin? Jos kyllä, niin kuinka nopeasti?

Kok: Ei.
SDP: Ei.
PS: Ei, eikä edes nykyisten tavoitteiden mukaisesti.
Kesk: Ei.
Vas: Kyllä, veroja korottamalla.
Vihr: Kyllä, pitää lopettaa kokonaan 2025 mennessä.
RKP: Ei.
KD: Ei.

Turve, joka tosiassa on uusiutuva luonnonvara, jakaa kantoja uudella tavalla. Vihreille ja Vasemmistoliitolle ei tämä uusiutuva luonnonvara kelpaa.

Ilmastomatematiikan ja -fysiikan ihmeellisyyksiä

Olen saanut Ilmastorealismin yhteydenottolomakkeen kautta vieraskirjoituksen, jonka kirjoittaja haluaa pysyä anonyyminä. Hetken mietin, voisiko sen julkaista. Mutta mielestäni se on selkeä ja linkkien puolestakin aukoton, niin menköön lyhyellä jatko-osalla.

________________________________________________________________________

Yhdysvaltain ilmatieteen laitos (NOAA) kertoi vuonna 1998, että

Maapallon keskilämpötila vuonna 1997 oli 62,45 Fahrenheit-astetta ja ylittäen edellisen vuoden 1995 ennätyksen vuodelta 0,15 asteella (F). 

Tekemällä muunnoksen Fahrenheit-asteista Celsius-asteikkoon saamme vuoden 1997 lämpöennätykseksi siis 16,92 °C.

Joulukuussa 2014 samainen laitos kertoi jo ennen vuoden loppumista, että

Vuoden 2014 keskilämpötila oli 0,69 °C yli 20. vuosisadan keskilämpötilan 13,9 °C ylittäen 0,04 °C:lla edelliset lämpöennätykset vuosilta 2010 ja 2005. 

Lisäämällä 20. vuosisadan keskilämpötilaan [13,9] tuon ylityksen [0,69] saamme vuoden 2014 keskilämpötilaennätykseksi 14,59 °C. Tämä johtaa mielenkiintoiseen vertailuun, josta kysyisin tätä blogia lukevien matemaatikkojen ja fyysikkojen mielipidettä muutamaan maallikon mieltä hiertävään ongelmaan:

1. Onko 14,59 suurempi luku kuin 16,92?
2. Onko 14,59 °C korkeampi lämpötila kuin 16,92 °C muilla fysiikan alueilla kuin ilmastofysiikassa?
3. Miten NOAA voi tietää kuluvan vuoden keskilämpötilan ennen ko. vuoden loppumista?
4. Jos tuo uusi ilmastomatematiikka kestää tarkastelun, olisiko mahdollista laskea muunnos, jolla nykyiset velkani muuttuisivat saataviksi?

Terveisin Ilmastorealismin lukija XX
______________________________________________________________________

Minä en uskaltanut lähinnä Elon laskuoppiin luottaneena vastata anonyymin vieraskirjoittajan postmodernia tiedettä koskeviin kysymyksiin. Ehkä joku lukijoista osaa kertoa tieteen viimeiset vastaukset kysymyksiin? Lähtökohtanahan täytyy pitää sitä, että yksi maailman arvostetuimmista ilmastontutkimuslaitoksista ei voi olla väärässä. Vai täytyykö?

Kaataako seksuaalinen häirintä YK:n johtavan ilmastopoliitikon?

Kuulinpa puskaradiosta, että vanhempaa IPCC:n (=hallitusten välinen ilmastopaneeli) virkamiestä vastaan on tehty rikosilmoitus, jonka perusteena on vakava seksuaalinen häirintä. Lähdin tutkimaan asiaa, ja alla oleva kuva intialaisesta Economic Times -julkaisusta löytyi.

Kuvat suurenevat klikkaamalla

Rikosilmoituksen kohde on siis korkeimmalla mahdollisella tasolla - eri maissa arvonimillä ja kunniamerkeillä palkittu pääsihteeri Rajendra Kuman Pachauri, joka johtamansa IPCC:n puolesta vastaanotti muutamia vuosia sitten Nobelin rauhanpalkinnon. Presidentti Halonen palkitsi Pachaurin muistaakseni vuonna 2009 Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkillä.

Pachaurin johtaman energiakonsultointiin erikoistuneen TERI-instituutin 29-vuotias naispuolinen työntekijä on jättänyt 75 vuotiaasta johtajastaan poliisille 33-sivuisen rikosilmoituksen, joka on täynnään Pachaurin nimissä lähetettyjä seksuaalisesti vihjaavia sähköposteja, tekstiviestejä ja kuvauksia sopimattomasta ruumiillisesta kopeloinnista.

Oheinen artikkeli on poistettu Economic Timesin verkkoversiosta Pachaurin oikeudelle tekemän vetoomuksen perusteella.

New Delhin poliisi on asiasta vaitonainen, mutta 75-vuotias Pachauri on myöntänyt rikosilmoituksen jättämisen. Hän kiistää väitetyt teot ja väittää joutuneensa hakkeroinnin kohteeksi. Pachauri siis väittää, että hänen tietokoneensa, sähköpostinsa ja puhelimensa on hakkeroitu, ja hänet on lavastettu epäillyksi.

Sananvapautta on puolustettava aina ja kaikissa tapauksissa

Olen saanut vieraskirjoituksen, joka avaa sellaisen asiayhteyden, jota en ole tässä blogissa aiemmin käsitellyt. Siihen ei muuten ole valtamediakaan puuttunut ehkä välttääkseen itseensä kohdistuvan osoittelun. Jotta kaikki lukijat pääsisivät kiinni tähän suomenkielellä toistaiseksi pimennossa olevaan asiaan, taustoitan ensin lyhyesti yhtä tapahtumaa, johon vieraskirjoittajani viittaa.

Guardianin artikkelin alkuperäinen kuva, joka vaihdettiin
lukijoiden valitettua siitä. Kuva on tiettävästi lavastettu.

Brittiläinen The Guardian-lehti julkaisi 21.1.2015 kirjoituksen otsikolla "Matt Ridley haluaa uhkapelata maapallon tulevaisuudella, koska hän ei opi menneisyydestä". Viereinen kuva oli tuon jutun alkuperäistä kuvitusta.

Guardianin artikkelin kommenttiosuudessa ehkä kuvan inspiroimana eräs nimimerkki Bluecloud lähti vihjailemaan, josko kuvan irroitetun pään tilalle pitäisi saada entisen tiedetoimittajan ja nykyisen brittiparlamentin ylähuoneen jäsenen, Matt Ridleyn, pää. Keskusteluketjuun ehti tulla muitakin uhkaaviksi koettuja kommentteja samalta nimimerkiltä, joka melko pian paljastui Greenpeacen aktivistiksi ja työntekijäksi, Gary Evansiksi. Ilmastopanikoijien lippulaivajulkaisuna tunnetulta vasemmistolaiselta Guardianilta kesti 35 tuntia, ennenkuin kommentit oli poistettu.

Toinen tapaus on Daily Mailin toimittajaan David Roseen kohdistuvat uhkaukset. Samaisen Guardianin ja saman toimittajan, Dana Nutticellin, toinen juttu sai viime tammikuussa kommentoijat ehdottamaan joko Rosen lapsien surmaamista, tai vaihtoehtoisesti lapsien pitäisi surmata ilmastonmuutospanikointiin epäilevästi suhtautuva isänsä.

Valitettavasti mainitut tapahtumat eivät ole yksittäisiä. Molemmat henkilöt saavat melkoisen määrän yksityisiä vihanpurkauksia, joilla tekijät oletettavasti koettavat hiljentää heidät. Ilmiö on tuttu useille julkisesti ilmastopanikointiin kriittisesti suhtautuville eri puolilla maailmaa.

Seuraavaksi vieraskirjoitus, olkaapa hyvät!

____________________________________________________________________________

Sananvapautta on puolustettava aina

Viimeaikaiset terroriteot, kuten Charlie Hebdo –lehden toimittajien murhat, ovat saaneet median puhumaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden ja sananvapauden puolesta. Tässä mielessä on ristiriitaista ja kaksinaismoraalista, että media ei noudata tätä hienoa periaatetta johdonmukaisesti, vaan joko ummistaa silmät sopivaksi katsomaltaan terrorilta tai on jopa itse osallisena siinä.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen liioiteltuihin uhkakuviin ja niiden perusteella tehtyihin kalliisiin ja ympäristölle vahingollisiin energiaratkaisuihin kriittisesti suhtautuvia tahoja on alettu vainota ja heidän sananvapauttaan rajoittaa. Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat jopa uhanneet toimittajien henkeä.

Ennen niin arvostettu brittiläinen sanomalehti The Guardian on sekin julkaissut kirjoituksia, jotka kehottavat murhaamaan toisinajattelijoita. Tämän kokivat journalistit David Rose ja Matt Ridley tammikuussa 2015. Viha ei kohdistu pelkästään vähemmistöihin. Jos vaikkapa viidesosa kansasta on jostakin asiasta eri mieltä, niin vähemmistönä olevat ääriryhmät katsovat sen syyksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Erityisesti aktivistit, jotka ovat usein hyvin koulutettuja, ovat omasta mielestään lain yläpuolella.

Laurence Rees kirjoittaa kirjassaan The Nazis. A Warning from History (Natsit. Varoitus historiasta; 2005) näin: “Oppineisuus ja sivistys eivät ehkäise hirmutekoja – todellakin ne voivat olla avuksi, sillä kun älykäs mieli keksii oikeutuksen, raakuudella ei ole rajoja.”

– Jälkikirjoitus: Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista tätä mielipidettä.

Antero Järvinen

______________________________________________________________________________

Vieraskirjoittaja on siis professori Antero Järvinen Helsingin yliopistosta. Tämän kirjoituksen hän kirjoitti kansalaisena ja yksityishenkilönä - ei siis viran puolesta.

Järvisen kirjoitus aukaisee parin ilmastopolitiikkaan liittyvän esimerkin valossa sen kaksinaismoralismin, jota harrastetaan myös suomalaisessa mediassa. Sitä harrastetaan meillä vielä aika kiltisti. Lähinnä se ilmenee siten, että nykyistä ilmastopolitiikkaa, sen perusteita tai sen kannattajien motiiveja arvostelevia mielipiteitä ei haluta julkaista. Niinpä ei ollut ihme, että Guardianin suomalainen vastine, Helsingin Sanomat, jätti Järvisen mielipiteen vaille pientä palstatilaa. 

Siperian maaoravien yhteydestä maailmanpolitiikkaan

Yleisradiollamme on parin viimeisen päivän aikana ilmastonmuutosaiheisia artikkeleita, jotka ovat saaneet minut välillä röhönauruun tai ainakin hymyilemään. Luulenpa, että saamme lukea vastaavanlaisia hupijuttuja tänä vuonna enemmänkin kahdesta tärkeästä syystä. Mutta palaan noihin syihin vasta kirjoituksen lopussa. Katsotaanpa ensin yleläistä huippujournalismia, josta maksamme veroa – luemmepa sitä tai emme.

Ylen megakuivuusjutun kuvitusta

Otanpa noista artikkeleista nopeaan tarkasteluun neljä. Ensimmäinen on 13.2. otsikolla ”Tutkimus: USA:ta uhkaa vuosisadan lopulla "megakuivuus" – maatalous loppuu Keskilännestä” julkaistu juttu, josta muutamia lainauksia ja kommentteja alla.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat julkistaneet tuoreen tutkimuksen Yhdysvaltain ilmaston pitkän aikavälin kehityksestä. Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on karua luettavaa varsinkin Maan lounaisosan ja Keskilännen osalta.

Tjaah, kyse ei ole pitkän aikavälin kehityksestä vaan tulevaisuuden arvauksesta. Tuo arvaus perustuu osaan viime vuosina tehdyistä CMIP5-ilmastomallinnuksista, joille yhteistä on yksi asia. Ne eivät ole kyenneet mallintamaan ilmastoa kelvollisella tarkkuudella.

Ilmastotutkijat ovat jo kauan olleet käytännössä yksimielisiä siitä, että länsirannikolla sijaitsevan Kalifornian osavaltion sekä Keskilännen ilmasto on muuttumassa kuumemmaksi ja kuivemmaksi. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten trendi jatkuu tämän vuosisadan lopulla ja siitä eteenpäin, ja mitä käytännön seurauksia muutoksesta olisi.

Ilmastotutkijat eivät ole ollenkaan yksimielisiä ilmastomallinnusten tuloksista. Mallinnukset ovat keskenäänkin kovin ristiriitaisia.

Tutkijoiden ennustamaan "megakuivuuteen" verrattuna tähän mennessä nähdyt ongelmat ovat vielä vähäisiä, kuvailee Columbian yliopiston ilmastotutkija Jason Smerdon Guardian-lehdelle.

Mikäli ennuste toteutuu, Kalifornia ja Keskilänsi tulevat kärsimään kroonisesta vesipulasta, mikä tekisi maanviljelyn ja karjankasvatuksen nykyisin menetelmin mahdottomaksi. Myös normaali asuminen vaatisi suuria sopeutustoimia.

Kuivumiseen on kaksi selkeää syytä; vähentyvä sademäärä sekä nousevan lämpötilan aiheuttama haihtumisen lisääntyminen.

Tutkijat painottavat, ettei pelottavan ennusteen tarvitse käydä toteen. Se voidaan estää hillitsemällä ilmaston lämpenemistä.

Aivan, näin sunnuntain kunniaksi tuo kuulostaa samalta kuin tämän päivän epistolan idea: Tee synneistäsi parannus, niin pelastut!

Toinen juttu on julkaistu niin ikään 13.2. ja otsikolla ”Geneven ilmastoneuvottelut nytkähtivät eteenpäin – sali puhkesi aplodeihin”. Otetaanpa siitäkin muutama lainaus.

Genevessä käytävissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on hyväksytty luonnos uudeksi maailmanlaajuiseksi ilmastosopimukseksi.

Kuva Geneven ilmastoneuvotteluista

Hmmm… Mahtaako luonnos olla sellainen, josta saisi käsityksen tulevasta sopimuksesta?

192 maan neuvotteluiden puheenjohtaja Daniel Reifsnyder kysyi edustajilta, voidaanko pöydällä ollut esitys hyväksyä, ja kun kukaan ei vastustanut, nuija kopsahti pöytään. Kuusi päivää sopimustekstiä hieroneet neuvottelijat puhkesivat taputuksiin.

Menneistä ilmastoneuvotteluista oppineena sanoisin neuvottelijoiden taputtaneen sille, että viimeinenkin jankkaaja jaksoi pitää suunsa kiinni, ja kotimatka tylsästä kokouksesta saattoi alkaa.

Geneven kokous on yksi kolmesta joulukuussa järjestettävää ilmastohuippukokousta valmistelevasta tapaamisesta. Sen tarkoituksena on ollut ”virtaviivaistaa” viime vuonna Perussa aikaansaatua heikkoa sopimusta.