Sananvapautta on puolustettava aina ja kaikissa tapauksissa

Olen saanut vieraskirjoituksen, joka avaa sellaisen asiayhteyden, jota en ole tässä blogissa aiemmin käsitellyt. Siihen ei muuten ole valtamediakaan puuttunut ehkä välttääkseen itseensä kohdistuvan osoittelun. Jotta kaikki lukijat pääsisivät kiinni tähän suomenkielellä toistaiseksi pimennossa olevaan asiaan, taustoitan ensin lyhyesti yhtä tapahtumaa, johon vieraskirjoittajani viittaa.

Guardianin artikkelin alkuperäinen kuva, joka vaihdettiin
lukijoiden valitettua siitä. Kuva on tiettävästi lavastettu.

Brittiläinen The Guardian-lehti julkaisi 21.1.2015 kirjoituksen otsikolla "Matt Ridley haluaa uhkapelata maapallon tulevaisuudella, koska hän ei opi menneisyydestä". Viereinen kuva oli tuon jutun alkuperäistä kuvitusta.

Guardianin artikkelin kommenttiosuudessa ehkä kuvan inspiroimana eräs nimimerkki Bluecloud lähti vihjailemaan, josko kuvan irroitetun pään tilalle pitäisi saada entisen tiedetoimittajan ja nykyisen brittiparlamentin ylähuoneen jäsenen, Matt Ridleyn, pää. Keskusteluketjuun ehti tulla muitakin uhkaaviksi koettuja kommentteja samalta nimimerkiltä, joka melko pian paljastui Greenpeacen aktivistiksi ja työntekijäksi, Gary Evansiksi. Ilmastopanikoijien lippulaivajulkaisuna tunnetulta vasemmistolaiselta Guardianilta kesti 35 tuntia, ennenkuin kommentit oli poistettu.

Toinen tapaus on Daily Mailin toimittajaan David Roseen kohdistuvat uhkaukset. Samaisen Guardianin ja saman toimittajan, Dana Nutticellin, toinen juttu sai viime tammikuussa kommentoijat ehdottamaan joko Rosen lapsien surmaamista, tai vaihtoehtoisesti lapsien pitäisi surmata ilmastonmuutospanikointiin epäilevästi suhtautuva isänsä.

Valitettavasti mainitut tapahtumat eivät ole yksittäisiä. Molemmat henkilöt saavat melkoisen määrän yksityisiä vihanpurkauksia, joilla tekijät oletettavasti koettavat hiljentää heidät. Ilmiö on tuttu useille julkisesti ilmastopanikointiin kriittisesti suhtautuville eri puolilla maailmaa.

Seuraavaksi vieraskirjoitus, olkaapa hyvät!

____________________________________________________________________________

Sananvapautta on puolustettava aina

Viimeaikaiset terroriteot, kuten Charlie Hebdo –lehden toimittajien murhat, ovat saaneet median puhumaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden ja sananvapauden puolesta. Tässä mielessä on ristiriitaista ja kaksinaismoraalista, että media ei noudata tätä hienoa periaatetta johdonmukaisesti, vaan joko ummistaa silmät sopivaksi katsomaltaan terrorilta tai on jopa itse osallisena siinä.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen liioiteltuihin uhkakuviin ja niiden perusteella tehtyihin kalliisiin ja ympäristölle vahingollisiin energiaratkaisuihin kriittisesti suhtautuvia tahoja on alettu vainota ja heidän sananvapauttaan rajoittaa. Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat jopa uhanneet toimittajien henkeä.

Ennen niin arvostettu brittiläinen sanomalehti The Guardian on sekin julkaissut kirjoituksia, jotka kehottavat murhaamaan toisinajattelijoita. Tämän kokivat journalistit David Rose ja Matt Ridley tammikuussa 2015. Viha ei kohdistu pelkästään vähemmistöihin. Jos vaikkapa viidesosa kansasta on jostakin asiasta eri mieltä, niin vähemmistönä olevat ääriryhmät katsovat sen syyksi ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Erityisesti aktivistit, jotka ovat usein hyvin koulutettuja, ovat omasta mielestään lain yläpuolella.

Laurence Rees kirjoittaa kirjassaan The Nazis. A Warning from History (Natsit. Varoitus historiasta; 2005) näin: “Oppineisuus ja sivistys eivät ehkäise hirmutekoja – todellakin ne voivat olla avuksi, sillä kun älykäs mieli keksii oikeutuksen, raakuudella ei ole rajoja.”

– Jälkikirjoitus: Helsingin Sanomat ei halunnut julkaista tätä mielipidettä.

Antero Järvinen

______________________________________________________________________________

Vieraskirjoittaja on siis professori Antero Järvinen Helsingin yliopistosta. Tämän kirjoituksen hän kirjoitti kansalaisena ja yksityishenkilönä - ei siis viran puolesta.

Järvisen kirjoitus aukaisee parin ilmastopolitiikkaan liittyvän esimerkin valossa sen kaksinaismoralismin, jota harrastetaan myös suomalaisessa mediassa. Sitä harrastetaan meillä vielä aika kiltisti. Lähinnä se ilmenee siten, että nykyistä ilmastopolitiikkaa, sen perusteita tai sen kannattajien motiiveja arvostelevia mielipiteitä ei haluta julkaista. Niinpä ei ollut ihme, että Guardianin suomalainen vastine, Helsingin Sanomat, jätti Järvisen mielipiteen vaille pientä palstatilaa. 

Minun käsitykseni on, että Guardianin kaltaiseen ahdasmieliseen suuntaan ollaan meilläkin menossa. Merkittävästä osasta mediataloista on tullut äänekkäimpien aktivistien ja radikaalien sekä heitä paijaavien poliittisten liikkeiden äänitorvia. Hiljaisempi ja maltillisempi enemmistö, joka suhtautuu yhä epäilevämmin erilaisiin maailmanpelastushankkeisiin, on tähän kyllästyneenä äänestämässä jättämällä lehtitilauksensa uusimatta. He ovat siirtymässä enenevästi vielä melko vapaaseen ja monipuoliseen sosiaaliseen mediaan, jonka yhtä tuotetta luet.

Sananvapauteen on monta näkökulmaa. Kyllä kai yksi on se, että vallitsevia mielipiteitä on voitava monipuolisesti kyseenalaistaa faktoilla ja vahvoilla argumenteilla. Ja tämän täytyy koskea kaikkia asioita - ilmastosta monikulttuurisuuteen ja moniin muihin asioihin. Rehellisyyteen ja järkeen perustuvassa ympäristössä voiton lopulta perivät parhaat argumentit, joten hätää ei pitäisi olla. Mutta ilman sananvapautta väittely ei voi pysyä järkevänä ja rehellisenä. Siksi sitä on puolustettava ilman rajoja - myös kohtapuoliin erittäin kalliiksi käyvissä ilmastoon ja energiaan liittyvissä asioissa.

Todettakoon lopuksi, että The Guardian lopulta 13.2.2015 pahoitteli moderaattoreidensa hitautta - tosin vähätellen asiaa mauttomana vitsinä. Minun mielestäni parlamentaarikon tai tunnetun toimittajan henkeen kohdistuvat vihjaukset eivät ole vain mauttomia vitsejä.

Pidetäänpä tämänkin bloggauksen kommentit kohteliaina, aiheeseen liittyvinä ja lyhyinä! Sellaisia muut lukijat arvostavat.